2004
Nuorten voimaksi
Toukokuu 2004


Nuorten voimaksi

Kirkon tasovaatimukset ovat vakaita ja tosia. Ne ovat teidän tämänhetkiseksi ja iankaikkiseksi turvaksenne.

Rakkaat pappeusveljeni, kuinka suuri kunnia minulla onkaan saada olla kanssanne tänä iltana. Tyttärieni ja poikieni pojista neljä on konferenssikeskuksessa tänä iltana – Craig, Brent, Kendall ja Michael. Haluaisin puhua heille ja kaikille Aaronin pappeuden haltijoille, ja pyydän muitakin kuuntelemaan.

Ensimmäisen presidenttikunnan sanomassa, joka on Nuorten voimaksi -kirjasessa, sanotaan:

”Rakkaat nuoret miehet – –, me luotamme teihin suuresti. Te olette erityisen hyviä henkiä ja olette tulleet esiin tänä aikana, jolloin velvollisuudet ja mahdollisuudet kuten kiusauksetkin ovat erittäin suuret. Olette tämän kuolevaisen elämän läpi johtavan matkanne alussa. Taivaallinen Isänne haluaa elämänne olevan ilontäyteistä ja johtavan teidät takaisin Hänen luokseen. Nyt tekemänne päätökset määräävät suureksi osaksi sen, mitä elämänne ja iankaikkisuuden aikana seuraa.”1

Te elätte hyvin epävarmassa maailmassa. Te kuulette monia mielipiteitä. Te näette monia polkuja. Ne eivät johda kaikki taivaallisen Isämme luo. Kuinka tiedätte, ketä kuunnella ja mihin kulkea?

Profeetta Jaakob vastasi näihin kysymyksiin seuraavilla pyhien kirjoitusten sanoilla: ”Henki puhuu totta eikä valehtele. Sen vuoksi se puhuu asioista, niin kuin ne todella ovat, ja asioista, niin kuin ne todella tulevat olemaan.”2

Mutta mitä ovat asiat – ”niin kuin ne todella ovat” – joihin Jaakob viittaa? Puhuessaan tästä aiheesta vanhin Neal A. Maxwell on sanonut:

”Ellemme kuuliaisina suhtaudu asioihin, ’niin kuin ne todella ovat’, eteemme tulee loputtomia kiertoteitä ja etsimme turhaan uutta suuntaa elämään. – – Elämäntapa, joka on väärin nyt, ei voi osoittautua eikä osoittaudu oikeaksi myöhemmin. – –

Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tarjoaa meille monia totuuksia – että on todella olemassa elävä Jumala, on todella olemassa elävä kirkko, on todella olemassa eläviä profeettoja, on todella olemassa elävät pyhät kirjoitukset ja tulee todella tapahtumaan ylösnousemus ja tuomio.”3

On olemassa tiettyjä totuuksia, tiettyjä asioita, ”niin kuin ne todella ovat”, joiden noudattamiseksi on normeja – joista monia voidaan mitata. Katsotaanpa muutamia esimerkkejä urheilun puolelta.

Maaliskuun 2004 Liahonassa on artikkeli meksikolaisesta Moroni Rubiosta. Kaksi vuotta sitten ollessaan 16-vuotias Moroni tuli ensimmäiseksi 100 metrin pikajuoksussa Keski-Amerikan nuorten mestaruuskisoissa. Hänen paras aikansa on 10,46 sekuntia.4 Hänen aikansa ja suorituksensa mitataan sekuntikellolla.

Miesten korkeushypyn maailmanennätys on kuubalaisella urheilijalla, joka on hypännyt 2,45 metriä. Voitteko kuvitella hyppäävänne niin korkealle? Korkeushyppääjät hyppäävät kahden pystysuoran pylvään varassa lepäävän riman yli. Tämä rima edustaa vähimmäisvaatimusta, tasoa, joka tulee saavuttaa tai ylittää.

Kuvitelkaapa, että pidettäisiin yleisurheilukilpailut, joissa juoksijoiden aikaa ei mitattaisi sekuntikellolla tai korkeushyppääjillä ei olisi rimaa, jonka avulla mitata heidän hyppyjään.

Elämässä – niin kuin urheilussakin – on mittapuita eli käytösmalleja. On olemassa asioita, jotka ovat oikein, ja asioita, jotka ovat väärin. Me pappeudenhaltijatkaan emme hyppää korkeutta ilman rimaa.

Valitettavasti me näemme, kuinka perinteiset siveellisyyttä koskevat mittapuut ja käytösmallit häviävät nykypäivän maailmasta. Nykyään kuulee sanottavan: ”Kaikki käy.” Maailma pitää vanhoja kunniassa pidettyjä mittapuita vanhanaikaisina tai aikansa eläneinä.

Me kuulumme kirkkoon, joka odottaa, että tasovaatimuksia noudatetaan. Ne asiat, jotka ovat ennen olleet aina vääriä, ovat vääriä vielä nykyäänkin. Kirkko ei muuntele siveellisyyttä koskevia tasovaatimuksia sopeutumalla muuttuviin tapoihin tai yhteiskuntamme moraalikäsityksiin.

Presidentti Gordon B. Hinckley kertoo kokemuksesta, joka hänellä oli lapsena hänen maatessaan yöllä maatilan vanhoissa vankkureissa veljensä Shermanin kanssa. He ”katselivat lukemattomia tähtiä taivaalla ja vuorotellen tunnistivat tuttuja tähtiä ja etsivät Otavaa, sen vartta ja kuppia, löytääkseen Pohjantähden.” Presidentti Hinckley sanoi, että Pohjantähti kiehtoi häntä. Maan kiertoliikkeestä riippumatta Pohjantähti säilytti paikkansa taivaalla eikä koskaan liikkunut. Hän sanoi: ”Huomasin sen pysyvän muuttumattomana muutoksen keskellä. Se oli jotakin, mihin saattoi aina luottaa, jotakin, mitä voi pitää varmana, ankkuri taivaankannella, joka muutoin näytti liikkuvalta ja epävakaalta.”5

Kiinnittäen huomion Pohjantähden järkkymättömään ja absoluuttiseen sijaintiin eräs kirjoittaja kertoi vastakkaisen tarinan pienestä pojasta, joka eksyi retkellä. Kun isä vihdoin löysi pojan, hän kysyi tältä, oliko tämä muistanut valita ympäriltään jonkin sellaisen, jonka hän pystyisi näkemään koko ajan. Isän mukaan tämä olisi auttanut poikaa saamaan itselleen kiintopisteen. Poika vastasi: ”Kyllä.”

”Minkä sinä valitsit?” isä kysyi.

”Tuon jäniksen”, poika vastasi.6

Nuoret Aaronin pappeuden veljet, kiinnittäkää katseenne evankeliumin muuttumattomiin tasovaatimuksiin älkääkä liikkuvaan jänikseen.

Nuorten voimaksi -kirjasessa muun muassa seuraavat tasovaatimukset ovat teille kuin Pohjantähti: valitse ystäviä, joilla on korkeat tasovaatimukset, älä pilaa ulkonäköäsi tatuoinneilla tai lävistyksillä, karta pornografiaa, älä kuuntele musiikkia, jossa käytetään loukkaavaa kieltä, älä käytä rumaa kieltä, seurustele ainoastaan sellaisten kanssa, joilla on korkeat tasovaatimukset, pysy siveellisesti puhtaana, tee tarvittaessa parannus, ole rehellinen, pyhitä lepopäivä, maksa kymmenykset, noudata viisauden sanaa.7

Reilut kymmenen vuotta sitten meillä oli eräässä Afrikan maassa uskollisia kirkon jäseniä, jotka olivat kokoontuneet kodeissaan useiden vuosien ajan. Menin kyseiseen maahan ottamaan selvää, pystyisimmekö saamaan viranomaisilta luvan tuoda maahan lähetyssaarnaajia ja perustaa kirkon. Tapasin erään merkittävän ministerin. Hän antoi minulle 20 minuuttia aikaa selittää kantamme.

Kun lopetin, ministeri sanoi: ”En näe mitään kertomastanne millään tavalla erilaisena kuin mitä maassamme on tällä hetkellä tarjolla. En näe mitään syytä hyväksyä pyyntöänne tuoda lähetyssaarnaajia maahamme.”

Ministeri nousi opastaakseen minut ulos toimistostaan. Olin pakokauhun vallassa. Olin epäonnistunut. Hetken kuluttua tapaamisemme olisi ohi. Mitä voisin tehdä? Lausuin hiljaisen rukouksen.

Sitten sain innoitetun ajatuksen. Sanoin ministerille: ”Hyvä herra, jos annatte minulle vielä viisi minuuttia, niin haluaisin kertoa Teille vielä yhdestä ajatuksesta. Sitten lähden.” Ystävällisesti hän myöntyi.

Kaivoin lompakkoni esiin ja otin tämän pienen Nuorten voimaksi -lehtisen, jota olen pitänyt aina mukanani.

Sanoin: ”Tämän pienen tasovaatimuksista kertovan lehtisen annamme kaikille kirkkomme nuorille.”

Sitten luin joitakin tänä iltana mainitsemiani tasovaatimuksia. Kun lopetin, ministeri kysyi: ”Tarkoitatteko, että te odotatte kirkkonne nuorten elävän näiden tasovaatimusten mukaisesti?”

”Kyllä”, vastasin, ”ja niin he elävätkin.”

”Se on ihmeellistä”, hän sanoi. ”Voisitteko lähettää minulle tällaisia lehtisiä, niin että voisin jakaa niitä omankin kirkkoni nuorille?”

Vastasin: ”Kyllä”, ja lähetin hänelle niitä.

Muutamia kuukausia myöhemmin saimme sen maan hallitukselta virallisen luvan tulla ja perustaa kirkon.

Nuoret miehet, nämä tasovaatimukset, joita teillä on etuoikeus noudattaa, ovat todellakin kallisarvoinen helmi. Maailma ei niitä ymmärrä. Monet hyvät ihmiset tavoittelevat niitä. Teillä on ne.

Profeetta Joseph Smith sai ilmoituksen, joka osoittaa, kuinka me voimme nykyään tietää, kenen mielipiteitä kuunnella – mitä tasovaatimuksia noudattaa. Tässä ilmoituksessa meidän aikaamme tai sukupolveemme viitataan puhumalla ajasta, jolloin ihmiset näkisivät ”ylitsevuotavan vitsauksen” ja ”autioittava sairaus” peittäisi maan.8

Sitten Herra antoi turvallisuutta koskevan mittapuun, joka suojaa uskollisia seuraajia. Hän sanoi: ”Mutta minun opetuslapseni seisovat pyhissä paikoissa eivätkä horju.”9

Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin veljet ovat opetuslapsia, jotka seisovat pyhissä paikoissa. Muuttuvat ajat eivät siirrä tai horjuta heitä pois siitä, mikä on vakiintunut todeksi kaikkien aikaisempien sukupolvien aikana. Kirkon tasovaatimukset ovat vakaita ja tosia. Ne ovat teidän tämänhetkiseksi ja iankaikkiseksi turvaksenne. Kun sitoudutte elämään niiden mukaan, teitä arvioidaan ajan saatossa hyväksi havaittujen mittapuiden mukaan, jotka Jumala hyväksyy.

Niin, tyttärieni ja poikieni pojat sekä rakkaat Aaronin pappeuden veljet, te kilpailette henkenne edestä. Se ei ole mikään pikamatka. Se on pikemminkin kuin maraton.

Teitä testataan ja koetellaan Jumalan asettamien tasovaatimusten mukaan. Henki ohjaa teitä ja auttaa teitä tietämään, mitä tehdä.

Me olemme miltei ainoa jäljellä oleva organisaatio, jossa on vakiintuneet ja kauan kunniassa pidetyt tasovaatimukset. Useimmat muut ovat antaneet myöten maailmamme kulttuurille. Kuinka siunattuja me olemmekaan, kun meillä on eläviä profeettoja.

Olkaa siunattuja noudattaessanne kirkon tasovaatimuksia. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Nuorten voimaksi, 2002, s. 2.

  2. MK Jaak. 4:13.

  3. Things as They Really Are, 1978, s. xi–xii.

  4. Ks. Adam C. Olson, ”Moronin jalat”, Liahona, maaliskuu 2004, s. 8–11.

  5. Ks. Sheri L. Dew, Go Forward with Faith: The Biography of Gordon B. Hinckley, 1996, s. 5–6.

  6. Ks. Jerry Johnston, ”Following True North Is Lifelong Challenge”, Deseret Morning News, 14. helmikuuta 2004, osa E, s. 1.

  7. Ks. Nuorten voimaksi, s. 12–37.

  8. OL 45:31.

  9. OL 45:32.