Pysykää suoralla tiellä
Rukoilkaa voimaa kulkea suoraa tietä, joka voi toisinaan olla yksinäinen, mutta joka johtaa ylimaalliseen rauhaan ja onneen ja iloon.
Rakkaat nuoret ystäväni, te kauniit nuoret naiset, olemme kuulleet sävähdyttäviä todistuksia ja tämän Nuorten Naisten johtokunnan suurenmoiset puheet. He ovat lahjakkaita ja kyvykkäitä johtajia. Heidän taustallaan on samantasoinen pääneuvottelukunta, ja he johtavat tätä suurta Nuorten Naisten ohjelmaa, joka ulottuu kaikkialle maailmaan.
Nyt on minun vuoroni puhua teille, ja tuskin tiedän, mitä sanoisin. Teidän lukumääränne on mielestäni häkellyttävä. Täällä suuressa konferenssikeskuksessa on tuhansia. Lähirakennukset ovat täynnä. Tämä kokous saavuttaa seurakuntakeskuksia tämän avaran maailman monien kansojen keskuudessa.
Teitä on niin paljon. Sydämeni kääntyy teidän puoleenne. Minä kiitän teitä. Minä kunnioitan teitä. Minä arvostan teitä. Mikä valtava hyvää aikaansaava voima te olettekaan.
Te olette nykyisyyden voima, tulevaisuuden toivo.
Te olette kaikkien teitä edeltäneiden sukupolvien summa, lupaus kaikesta, mitä tämän jälkeen seuraa.
Teidän täytyy tietää, kuten teille on kerrottu, että te ette ole yksin tässä maailmassa. Teitä on satojatuhansia. Teitä asuu monissa maissa. Puhutte eri kieliä. Ja jokaisessa teissä on jotakin jumalallista.
Olette vailla vertaa. Te olette Jumalan tyttäriä.
Olette saaneet syntymälahjaksenne jotakin kaunista ja pyhää ja jumalallista. Älkää koskaan unohtako sitä. Iankaikkinen Isänne on maailmankaikkeuden suuri Herra. Hän hallitsee kaikkea, mutta Hän kuuntelee myös teidän, Hänen tyttäriensä, rukouksia ja kuulee teitä, kun puhutte Hänen kanssaan. Hän vastaa teidän rukouksiinne. Hän ei jätä teitä yksin.
Hiljaisina hetkinäni ajattelen tulevaisuutta kaikkine ihanine mahdollisuuksineen ja kaikkine kauheine kiusauksineen. Mietin, mitä teille tapahtuu seuraavien kymmenen vuoden kuluessa. Missä mahdatte olla? Mitä mahdatte tehdä? Se riippuu tekemistänne valinnoista, joista jotkut voivat vaikuttaa sillä hetkellä vähäpätöisiltä mutta joilla on valtavat seuraukset.
Joku on sanonut: ”Se, teemmekö oikein vai väärin tänään, voi vaikuttaa koko iankaikkisuuteen” (James Freeman Clarke julkaisussa Elbert Hubbard’s Scrap Book, 1923, s. 95).
Teillä on edellytykset tulla miksi tahansa mitä päätätte. Teillä on mieli ja keho ja henki. Kun ne kolme toimivat yhdessä, voitte kulkea suorinta tietä, joka johtaa saavutuksiin ja onneen. Mutta se edellyttää ponnistelua ja uhrauksia ja uskoa.
Minun täytyy muun muassa muistuttaa teitä siitä, että teidän täytyy hankkia niin paljon koulutusta kuin suinkin voitte. Elämä on tullut niin kovin monimutkaiseksi ja kilpailuhenkiseksi. Ette voi olettaa, että teille lankeaa mitään luonnostaan. Teidän odotetaan tekevän lujasti työtä ja käyttävän parhaat kykynne saavuttaaksenne suurenmoisimman tulevaisuuden, mihin suinkin kykenette. Toisinaan tulee todennäköisesti vakavia pettymyksiä. Mutta matkan varrella on auttavia käsiä, monia sellaisia, jotka antavat teille rohkaisua ja voimaa mennä eteenpäin.
Kävin tässä yhtenä päivänä sairaalassa katsomassa erästä rakasta ystävää.
Tarkkailin eri hoitajia, jotka olivat työvuorossa. He olivat erittäin päteviä. He tuntuivat tietävän kaiken, mitä tapahtui ja miten toimia. He olivat saaneet hyvän koulutuksen, ja se näkyi. Kunkin huoneen seinällä oli kehyksissä tunnuslause. Siinä luki: ”Me pyrimme erinomaisuuteen.”
Koulutuksella on valtava vaikutus. Koulutus on avain mahdollisuuksiin. Se tuo mukanaan haasteen hankkia lisää tietoa ja itsekurin vahvuuden ja voiman. Ehkä teillä ei ole varoja hankkia kaikkea sitä koulutusta, jota haluaisitte. Venyttäkää rahojanne mahdollisimman pitkälle ja hyödyntäkää stipendejä, apurahoja ja lainoja siinä määrin kuin teillä on mahdollisuus maksaa ne takaisin.
Juuri siitä syystä perustettiin jatkuva koulutusrahasto. Tajusimme, että muutama dollari voisi tehdä valtavan eron nuorten miesten ja nuorten naisten mahdollisuuksissa kaivatun koulutuksen takaamiseksi. Edunsaaja saa koulutuksen ja maksaa lainan takaisin, jotta joku toinen voi saada saman mahdollisuuden.
Tähänastiset kokemuksemme osoittavat koulutuksen johtavan kolmin- tai nelinkertaisiin tuloihin verrattuna koulutusta edeltävään aikaan. Ajatelkaa sitä!
Vaikka tämä ohjelma ei olekaan käytössä kaikkialla, se toimii nyt joidenkuiden teidän asuinseudullanne, ja jos se toimii siellä, se voi osoittautua suureksi siunaukseksi elämässänne.
Kun vaellatte elämän tietä, valitkaa ystävänne huolella. He voivat joko tukea teitä tai murtaa teidät. Auttakaa auliisti vähemmän onnekkaita ja ahdingossa olevia. Mutta ympäröikää itsenne kaltaisillanne ystävillä, ystävillä, jotka kannustavat teitä, pysyvät rinnallanne, elävät siten kuin itse haluatte elää, jotka nauttivat samanlaisesta viihteestä ja jotka vastustavat pahaa, jota itsekin päättäväisesti vastustatte.
Onnensuunnitelmansa toteuttamiseksi Suuri Luoja istutti sisimpäämme vaiston, joka saa pojat kiinnostumaan tytöistä ja tytöt kiinnostumaan pojista. Tuo voimakas mieltymys voi johtaa kauniisiin kokemuksiin, tai se voi johtaa hirvittävän rumiin kokemuksiin. Kun katselemme maailmaa, näyttää siltä kuin moraali olisi sysätty syrjään. Vanhojen normien rikkomisesta on tullut jokapäiväistä. Tutkimukset, yksi toisensa jälkeen, osoittavat, että aikojen kuluessa hyviksi koetut periaatteet on hylätty. Itsekuri on unohtunut, ja irralliset sukupuolisuhteet ovat levinneet laajalle.
Mutta rakkaat ystäväni, me emme voi hyväksyä sitä, mistä on tullut tavanomaista maailmassa. Teillä on tämän kirkon jäseninä korkeampi ja vaativampi elämäntapa. Se julistaa kuten ääni Siinailta: älkää antako periksi. Teidän on pidettävä halunne kurissa. Muulla tavoin teillä ei ole tulevaisuutta. Minun pitäisi lieventää tuota sanomalla, että Herra on varannut parannuksen ja anteeksiannon. Siitä huolimatta kiusaukselle periksi antamisesta voi tulla kuin haava, joka ei tunnu koskaan paranevan ja jättää aina ruman arven.
Säädyllisyys pukeutumisessa ja käytöksessä on avuksi suojautumisessa kiusausta vastaan. Voi olla vaikeaa löytää säädyllisiä vaatteita, mutta niitä voi löytää, kun näkee tarpeeksi vaivaa. Joskus toivon, että jokaisella tytöllä olisi käytössään ompelukone ja että hän oppisi käyttämään sitä. Silloin hän voisi tehdä itse itselleen viehättäviä vaatteita. Se lienee epärealistinen toive. Mutta en epäröi sanoa, että te voitte olla viehättäviä olematta säädyttömiä. Te voitte olla raikkaita ja eloisia ja kauniita pukeutumiseltanne ja käytökseltänne. Se, mikä teissä vetoaa muihin, on persoonallisuutenne, joka on yksilöllisten piirteittenne summa. Olkaa iloisia. Hymyilkää. Pitäkää hauskaa. Mutta vetäkää joitakin tiukkoja rajoja, hiekkaan piirretty viiva niin sanoakseni, jonka yli ette mene.
Herra puhuu niistä, jotka kieltäytyvät kuulemasta neuvoa ja jotka kompastuvat ja kaatuvat, ”kun myrskyt lankeavat ja tuulet puhaltavat ja sateet lankeavat ja piiskaavat heidän taloaan” (OL 90:5).
Pysykää erossa alhaisesta viihteestä. Se voi vetää puoleensa, mutta aivan liian monissa tapauksissa se halventaa. Toivon, ettette ole tässä asiassa tekosiveitä. En halua, että minua pidetään ilonpilaajana. En toivo, että minua pidetään vanhana miehenä, joka ei tiedä mitään nuorista ja heidän ongelmistaan. Luulen tietäväni jotakin noista asioista, ja vetoan teihin koko sydämestäni ja rakkaudestani, että pysyisitte suoralla tiellä. Keksikää hauskaa hyvien ystävienne kanssa. Laulakaa ja tanssikaa, uikaa ja retkeilkää, osallistukaa yhdessä tempauksiin ja eläkää elämää antaumuksella ja innolla.
Arvostakaa kehoanne. Herra on kuvannut sitä temppeliksi. Niin monet näinä päivinä turmelevat kehonsa tatuoinneilla. Kuinka lyhytnäköistä. Tatuoinnit ovat elinikäisiä. Kun ne kerran ovat paikallaan, ne voi poistaa vain vaikean ja kalliin prosessin avulla. En voi ymmärtää, miksi yksikään tyttö antautuisi sellaiseen. Pyydän teitä hartaasti karttamaan tämänkaltaista turmelemista.
Ja kun nyt puhun kartettavista asioista, mainitsen jälleen huumeet. Älkää kokeilko niitä. Pysykää erossa niistä aivan kuin ne olisivat kauhea tauti, sillä sitä ne todellisuudessa ovat.
Älkää koskaan olettako, että voitte selviytyä yksin. Te tarvitsette Herran apua. Älkää koskaan epäröikö polvistua jossakin, missä olette yksin, ja puhua Hänen kanssaan. Rukous on uskomaton ja ihmeellinen asia. Ajatelkaa sitä. Me voimme todella puhua taivaallisen Isämme kanssa. Hän kuulee ja vastaa, mutta meidän on kuunneltava sitä vastausta. Mikään ei ole liian vakavaa eikä mikään liian merkityksetöntä kerrottavaksi Hänelle. Hän on sanonut: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.) Hän jatkaa: ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” (jae 30).
Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että loppujen lopuksi Hänen tiensä on helppo kestää ja Hänen polkuaan on helppo vaeltaa. Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (Room. 14:17).
Uskon Herraan Jeesukseen Kristukseen täytyy olla merkkitulena edellänne, Pohjantähtenä taivaallanne.
Presidentti George Albert Smithillä oli tapana puhua pysymisestä Herran puolella rajalinjaa. Se on hyvin tärkeää.
Monia vuosia sitten esitin konferenssissa kertomuksen, jonka taidan kertoa uudelleen. Se on kertomus baseballin pelaajasta. Ymmärrän, että jotkut teistä eri puolilla maailmaa eivät tiedä paljoakaan baseballista. Ette edes välitä siitä. Mutta tässä kertomuksessa on valtava opetus.
Tapahtuma sattui vuonna 1912. Pelattiin Yhdysvaltain mestaruussarjaa, ja kyseessä oli loppuottelu, jossa ratkaistaisiin sarjan voittaja. Tilanne oli 2–1 New York Giantsien hyväksi, joka oli ulkokentällä. Boston Red Sox oli sisäpelivuorossa. Lyöntivuorossa ollut löi korkean, kaarevan pallon. Kaksi New Yorkin pelaajaa syöksyi ottamaan sitä kiinni. Keskikentällä ollut Fred Snodgrass antoi toverilleen merkin, että hän ottaisi kopin. Hän oli aivan pallon alla, ja se putosi hänen räpyläänsä. Mutta hän ei pitänyt palloa räpylässään. Pallo irtosi hänen otteestaan ja putosi maahan. Katsomo alkoi ulvoa. Seuran kannattajat eivät saattaneet uskoa, että Snodgrass oli pudottanut pallon. Hän oli ottanut aiemmin satoja koppeja. Mutta nyt, tuolla mitä ratkaisevimmalla hetkellä, hän ei pystynyt pitämään palloa räpylässään, ja niin Red Sox meni ja voitti mestaruuden.
Snodgrass palasi kentälle seuraavana kautena ja pelasi loistavaa baseballia vielä yhdeksän vuotta. Hän eli 86-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 1974. Mutta tuon yhden lipsahduksen jälkeen, noiden 62 vuoden aikana aina kun hänet esiteltiin jollekulle, todennäköinen kommentti oli: ”Ai niin, te olette se, joka pudotti pallon.”
Valitettavasti me näemme ihmisten pudottavan palloja koko ajan. On oppilas, joka luulee pärjäävänsä kohtalaisesti ja sitten loppukokeen paineessa epäonnistuu. On kuljettaja, joka on äärimmäisen varovainen. Mutta yhtenä huolimattomuuden hetkenä hän joutuu traagiseen onnettomuuteen. On työntekijä, johon luotetaan ja joka menestyy. Sitten yhtenä hetkenä hän kohtaa kiusauksen, jota ei voi vastustaa. Häneen lyödään leima, joka ei koskaan tunnu kokonaan katoavan.
On vihanpurkaus, joka tuhoaa yhdessä hetkessä pitkäaikaisen ystävyyden. On pieni synti, joka jotenkin kasvaa ja johtaa lopulta eroon kirkosta.
On säädyllisesti eletty elämä, ja sitten tulee yksi tuhoisa, ainaisesti piinaava, ainutkertainen moraalinen sortuminen, jonka muisto ei näytä koskaan haihtuvan.
Kaikissa sellaisissa tilanteissa joku on pudottanut pallon. Ihmisellä on voinut olla vahva itseluottamus. Hän on voinut olla hieman pöyhkeä ajatellen: ”Minun ei oikeastaan tarvitse yrittää.” Mutta kun hän on kurkottanut kohti palloa, se on livahtanut räpylästä ja pudonnut maahan. On toki olemassa parannus. On tietenkin olemassa anteeksianto. On halu unohtaa. Mutta jostakin syystä hetki, jolloin pallo pudotettiin, muistetaan kauan.
Rakkaat ihanat tytöt, puhun tuntien isän rakkautta teitä kohtaan. Kiitän teitä siitä, että olette kulkeneet niin hyvin niin pitkälle. Pyydän teitä pitämään pintanne, asettamaan päämäärän, pitämään siitä kiinni ja kulkemaan eteenpäin antamatta minkään polullenne kenties osuvan vastakkaisen kiusauksen tai voiman säikäyttää teitä.
Rukoilen, ettei elämänne kulu hukkaan, vaan että sen avulla saadaan aikaan jotakin suurta ja ikuista hyvää. Vuodet vierivät, enkä minä ole täällä näkemässä, mitä olette tehneet elämällänne. Mutta on oleva monia muita, voi niin monia muita, jotka luottavat teihin, joiden rauha ja onni riippuu siitä, mitä te teette. Ja ennen kaikkea on taivaallinen Isänne, joka rakastaa teitä aina tyttärinään.
Haluaisin tähdentää, että jos teette virheen, se voidaan antaa anteeksi, se voidaan voittaa, siitä voidaan selviytyä. Voitte jatkaa elämäänne menestykseen ja onneen. Mutta toivon, ettei sellainen kokemus tule kohdallenne, ja luotan siihen, ettei niin käy, jos olette päättäväisiä ja rukoilette voimaa kulkea suoraa tietä, joka voi toisinaan olla yksinäinen, mutta joka johtaa ylimaalliseen rauhaan ja onneen ja iloon tässä elämässä ja ikuisesti tämän jälkeen.
Tätä rukoilen Hänen pyhässä nimessään, joka antoi henkensä, jotta meidän olisi mahdollista elää iankaikkisesti, itse Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.