”Minun sieluni iloitsee kirjoituksista”
Ellette ole vielä omaksuneet tapaa tutkia pyhiä kirjoituksia päivittäin, aloittakaa nyt ja jatkakaa opiskelua.
Vastavihittynä vaimona kysyin anopiltani, joka on erittäin hyvä kokki, opettaisiko hän minua leipomaan herkullisia sämpylöitään. Pilke silmäkulmassaan hän vastasi, että häneltä kesti 25 vuotta, ennen kuin hän oppi leipomaan hyviä sämpylöitä! Sitten hän lisäsi: ”Sinun olisi siis paras ryhtyä työhön.” Seurasin hänen neuvoaan, ja olemme saaneet nauttia monista hyvistä sämpylöistä kodissamme.
Suurin piirtein samoihin aikoihin minut kutsuttiin lounaalle, joka oli tarkoitettu seurakuntamme kaikille niille Apuyhdistyksen sisarille, jotka olivat lukeneet joko Mormonin kirjan tai lyhyen kirkon historiaa käsittelevän teoksen. Pyhien kirjoitusten lukemiseni oli ollut aika epäsäännöllistä, joten pääsin lounaalle lukemalla lyhyen kirjan, koska se oli helpompaa ja vei vähemmän aikaa. Lounasta syödessäni minulle tuli voimakas tunne siitä, että vaikka se historiakirja olikin hyvä, minun olisi pitänyt lukea Mormonin kirja. Pyhä Henki innoitti minua muuttamaan pyhien kirjoitusten lukemistapojani. Samana päivänä aloin lukea Mormonin kirjaa, enkä ole koskaan lakannut lukemasta sitä. Vaikken pidäkään itseäni asiantuntijana, minä todellakin rakastan kaikkien pyhien kirjoitusten lukemista ja olen kiitollinen siitä, että panin alulle elinikäisen tavan lukea niitä. Olisi mahdotonta oppia pyhien kirjoitusten sisältämiä opetuksia vain lukemalla ne kerran läpi tai opiskelemalla valikoituja jakeita luokassa.
Sämpylöiden leipominen on suurenmoinen kodinhoitotaito. Niitä leipoessani kodin täyttää suloinen tuoksu. Pystyn osoittamaan rakkauttani perhettäni kohtaan jakamalla heille jotakin itse valmistamaani. Kun tutkin pyhiä kirjoituksia, Herran henki täyttää kotimme. Saan tärkeää ymmärrystä, jota sitten jaan perheelleni, ja rakkauteni heitä kohtaan kasvaa. Herra on kertonut meille, että meidän tulee omistaa aikamme kirjoitusten tutkimiseen (ks. OL 26:1) ja että Mormonin kirja ja pyhät kirjoitukset on annettu meidän opetukseksemme (ks. OL 33:16). Jokainen nainen voi opettaa evankeliumin oppia kodissaan, ja jokainen kirkon sisar tarvitsee evankeliumin tietoutta toimiessaan johtajana ja opettajana. Ellette ole vielä omaksuneet tapaa tutkia pyhiä kirjoituksia päivittäin, aloittakaa nyt ja jatkakaa opiskelua ollaksenne valmiita tehtäviinne tässä elämässä ja iankaikkisuuksissa.
Varhaiset yritykseni leipoa sämpylöitä ja lukea pyhiä kirjoituksia eivät aina onnistuneet, mutta ajan mittaan ne kävivät helpommiksi. Kummankin taidon kohdalla minun oli tarpeen oppia oikea tekniikka sekä saada ymmärrys tarvittavista aineksista. Ratkaisevaa oli ryhtyä työhön ja tehdä niin yhä uudestaan. Yksi hyvä tapa aloittaa pyhien kirjoitusten tutkiminen on soveltaa niitä itseemme (ks. 1. Nefi 19:23). Jotkut aloittavat valitsemalla pyhien kirjoitusten oppaasta aiheen, josta he haluavat tietää lisää. Tai he aloittavat jonkin pyhän kirjan alusta ja lukiessaan kirjaa läpi etsivät joitakin tiettyjä opetuksia.
Esimerkiksi kun minut kutsuttiin palvelemaan Nuorten Naisten johtajana, ostin uudet pyhät kirjoitukset. Niitä lukiessani ja tehdessäni niihin merkintöjä etsin kohtia, joista olisi apua tehtävässäni. Toisinaan laitan pyhiin kirjoituksiini värillisiä lappuja, jotta pystyn nopeasti löytämään ne aiheet tai teemat, joita tutkin. Pyhissä kirjoituksissani on paperiliuskoja monien parannusta ja sovitusta käsittelevien lempijakeideni kohdalla, jotta löytäisin ne helposti mietiskellessäni joka viikko sakramentin aikana. Tavallisesti teen muistiinpanoja siitä, mitä opin. Joskus kirjoitan muistiinpanoni pyhiin kirjoituksiini, ja joskus kirjoitan oppimani erilliseen muistivihkoon.
Silloin tällöin hankin itselleni uuden Mormonin kirjan. Kun alan lukea tuota uutta kirjaa, teen muistiinpanoja marginaaleihin, jotta voisin pitää kirjaa siitä, mitä tutkiessani opin. Voidakseni paremmin muistaa oppimani vedän viivoja yhdistääkseni ajatuksia. Merkitsen jakeita väreillä ja alleviivaan avainsanoja. Kun löydän toisiinsa liittyviä ajatuksia, laadin pyhien kirjoitusten kohtien viiteketjun linkittääkseni nuo ajatukset yhteen (ks. ”Pyhien kirjoitusten kohtien viiteketju”, Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 57–58). Pidän pyhiä kirjoituksiani mielelläni kuin työkirjana, joten toisinaan merkitsen muistiin paikan, jossa olin saadessani jonkin oivalluksen, tai sen henkilön nimen, joka opetti minua. Sillä tavoin tuo kokemus palaa elävänä mieleeni, kun luen sen kohdan uudelleen.
Monet teistä opiskelevat vieraita kieliä. Voisitte ehkä alkaa lukea Mormonin kirjaa jollakin toisella kielellä. Kun luette pyhiä kirjoituksia jollakin toisella kielellä, opitte sanojen merkityksiä uudella tavalla. Jotkut aloittavat etsimällä vastauksia kysymyksiinsä. He haluavat tietää, keitä he ovat ja kuinka heidän tulee elää elämänsä. Eräs ystäväni ehdotti, että alkaisin etsiä kysymyksiä, joita Herra esittää meille pyhissä kirjoituksissa, ja mietiskellä niitä (ks. John S. Tanner, ”Responding to the Lord’s Questions”, Ensign, huhtikuu 2002, s. 26). Sen jälkeen olen löytänyt monia tärkeitä kysymyksiä kuten ”Mitä haluat?” (1. Nefi 11:2) ja ”Mitä te ajattelette Messiaasta?” (Matt. 22:42). Säilytän näiden kysymysten luetteloa pyhien kirjoitusteni takakannessa. Usein hiljaisina hetkinä valitsen niistä yhden mietiskeltäväksi, koska pohdiskelu valistaa mieleni niin että voin ymmärtää kirjoituksia (ks. Luuk. 24:45). Kun minulla ei ole pyhiä kirjoituksia lähettyvillä, niin aloitan tutkimiseni kertaamalla ulkoa opettelemiani opetuksia. Lausumalla uskonkappaleita tai muita jakeita mielessäni pystyn säilyttämään ne muistivarastossani.
Aloittaapa ihminen pyhien kirjoitusten tutkimisen millä tavoin tahansa, avain tärkeän tiedon avautumiseen on jatkaa tutkimista. En koskaan väsy kaivamaan pyhistä kirjoituksista esiin totuuden runsaita aarteita, koska ne opettavat ”selkeänä, aivan niin selkeänä kuin sana voi olla” (2. Nefi 32:7). Pyhät kirjoitukset todistavat Kristuksesta (ks. Joh. 5:39). Ne ”kertovat [meille] kaiken, mitä [meidän] tulee tehdä” (2. Nefi 32:3). Ne voivat antaa meille viisautta, niin että pelastumme (ks. 2. Tim. 3:15). Lukiessani pyhiä kirjoituksia ja rukoillessani tutkimiseni yhteydessä olen saanut tietoa, joka tuo minulle rauhaa ja auttaa minua keskittämään voimani iankaikkisesti tärkeisiin asioihin. Koska aloin lukea pyhiä kirjoituksia päivittäin, olen oppinut tuntemaan taivaallista Isääni ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta sekä sitä, mitä minun täytyy tehdä ollakseni Heidän kaltaisensa. Olen saanut tietoa Pyhästä Hengestä ja siitä, kuinka voin olla kelvollinen saamaan Hänen toveruutensa. Olen saanut tietoa itsestäni Jumalan tyttärenä. Ennen kaikkea olen oppinut sen, kuka olen, miksi olen täällä maan päällä ja kuinka minun tulee elää elämäni.
Nuorena profeetta Joseph Smithillä oli suuri kysymys, joka painoi hänen mieltään. Hän alkoi lukea pyhiä kirjoituksia ja löysi ratkaisun Raamatusta (ks. Jaak. 1:5). Hän sanoi: ”Milloinkaan ei mikään kirjoitusten kohta ole tullut voimallisemmin ihmissydämeen kuin tämä silloin minun sydämeeni.” Hän mietti sitä ”yhä uudestaan” (JS–H 12). Koska Joseph toimi sen mukaisesti, mitä hän oli lukenut pyhistä kirjoituksista, hän sai tietää taivaallisesta Isästä, Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä sekä omasta itsestään Jumalan poikana. Joseph sai tietää, kuka hän oli, miksi hän oli täällä maan päällä ja mitä Hänen tuli tehdä tässä elämässä.
Pyhät kirjoitukset ovat niin tärkeitä, että ne saadakseen Nefi vaaransi oman henkensä. Hän oli halukas ”näkemään ja kuulemaan ja tietämään” (1. Nefi. 10:17). Hän tutki pyhiä kirjoituksia ja havaitsi, ”että ne olivat tavoittelemisen arvoiset [ja] suuriarvoiset” (1. Nefi 5:21). Pyhistä kirjoituksista hän sai tietää, ”mitä Herra on tehnyt muissa maissa, ihmisten keskuudessa muinoin” (1. Nefi 19:22). Hän aloitti pyhien kirjoitusten tutkimisen ja sai tietää taivaallisesta Isästä, Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä sekä omasta itsestään Jumalan poikana. Hän sai tietää, kuka hän oli ja mitä hänen tuli tehdä.
Luotan suuresti kirkon nuoriin naisiin. Kun teillä on tapana tutkia pyhiä kirjoituksia päivittäin, teitä johdatetaan ”uskomaan pyhiin kirjoituksiin eli pyhien profeettojen profetioihin, jotka on kirjoitettu” (Hel. 15:7). Teistä tulee niitä äitejä ja johtajia, jotka auttavat valmentamaan seuraavaa sukupolvea saamaan ymmärrystä evankeliumista sekä todistuksen. Teidän lapsistanne kasvaa uskon miehiä ja naisia, jotka jatkavat Jumalan valtakunnan rakentamista maan päälle sen ansiosta, mitä te opetatte heille pyhistä kirjoituksista.
Ellei pyhien kirjoitusten lukemisesta ole vielä tullut teille tapaa, niin tämä päivä on erinomainen päivä aloittaa. Ei siihen itse asiassa mennyt 25 vuotta, ennen kuin opin leipomaan hyviä sämpylöitä. Tarvitsin vain rohkaisua päästä alkuun. Kotitekoisista sämpylöistä on ollut paljon iloa perheelleni. Mutta suurempaa iloa olemme saaneet siitä päivittäisestä tavasta lukea pyhiä kirjoituksia, jonka aloitin silloin monia vuosia sitten. Joinakin päivinä minulla on paljon aikaa mietiskellä pyhiä kirjoituksia. Toisina päivinä pohdiskelen muutamia jakeita. Aivan kuten syöminen ja hengittäminen pitävät hengissä fyysisen kehoni, pyhät kirjoitukset ravitsevat ja elävöittävät henkeäni. Voin nyt yhtyä Nefin sanoihin ja lausua: ”Minun sieluni iloitsee kirjoituksista, ja minun sydämeni pohdiskelee niitä. – – Katso, minun sieluni iloitsee siitä, mikä on Herran, ja minun sydämeni pohdiskelee alati sitä, mitä olen nähnyt ja kuullut.” (2. Nefi 4:15–16.) Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.