Seiskää tahrattomina Herran edessä
Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me kaikki voimme seistä tahrattomina, puhtaina ja valkoisina Herran edessä.
Vuosia sitten seikkailunhaluinen poikani Jeff ja minä matkustimme Keski-Amerikassa vanhalla bussilla pitkin kuoppaista soratietä kello yksi yöllä. Matkustimme varhaistakin varhaisemmalla vuorolla, koska se oli ainoa vuoro sinä päivänä. Puolta tuntia myöhemmin kuljettaja pysähtyi ottamaan kyytiin kaksi lähetyssaarnaajaa. Heidän päästyään sisään kysyimme heiltä, mihin ihmeeseen he olivat menossa niin aikaisin. Vyöhykekonferenssiin! Ja he olivat päättäneet mennä sinne millä keinolla tahansa. Kello kahdelta bussiin nousi kaksi muuta lähetyssaarnaajaa, ja he halasivat innokkaasti lähetyssaarnaajatovereitaan. Sama toistui puolen tunnin välein bussin noustessa pitkin syrjäistä vuoristotietä. Kello viideltä bussissa oli matkustajina 16 hienoa Herran lähetyssaarnaajaa, ja me nautimme heidän mukanaan tuomastaan Hengestä.
Yhtäkkiä bussi pysähtyi jarrut kirskuen. Massiivinen mutavyöry oli peittänyt tien. Jeff sanoi: ”Mitäs nyt tehdään, isä?” Ystävillämme Stanilla, Ericillä ja Allanilla oli sama huoli. Siinä samassa vyöhykejohtaja huusi: ”Mennään, vanhimmat, mikään ei saa estää meitä!” Ja he ryntäsivät ulos bussista! Katsoimme toisiamme ja sanoimme: ”Seuratkaa vanhimpia”, ja kahlasimme mudan läpi yrittäen pysytellä lähetyssaarnaajien perässä. Toisella puolella sattui olemaan kuorma-auto, joten hyppäsimme kaikki kyytiin. Puolentoista kilometrin päässä jouduimme pysähtymään toiseen mutavyöryyn. Jälleen vanhimmat tekivät uran meidän muiden pysytellessä aivan kintereillä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut kuorma-autoa. Vyöhykejohtaja sanoi rohkeasti: ”Menemme sinne, minne meidän pitää mennä, vaikka meidän olisi käveltävä loppumatka.” Vuosia myöhemmin Jeff kertoi minulle, kuinka valtavasti nuo lähetyssaarnaajat ja tämä kuva innoittivat ja kannustivat häntä hänen palvellessaan Herraa Argentiinassa.
Vaikka selviydyimme mutavyöryistä, me olimme kaikki mudan tahraamia. Lähetyssaarnaajia hermostutti hieman mennä konferenssipäivänä johtajansa eteen, kun hän ja hänen vaimonsa tarkastaisivat huolellisesti heidän ulkoasunsa.
Kun te ja minä kahlaamme elämän mutavyöryjen läpi, emme mekään voi olla saamatta mutaläiskiä päällemme matkan varrella emmekä me halua seistä kuraisina Herran edessä. Ilmestyessään muinaisessa Amerikassa Vapahtaja sanoi:
”Tehkää parannus, kaikki te maan ääret, ja tulkaa minun luokseni ja ottakaa kaste minun nimeeni, jotta te pyhittyisitte ottamalla vastaan Pyhän Hengen, jotta voitte seisoa tahrattomina minun edessäni viimeisenä päivänä” (3. Nefi 27:20).
Alma varoittaa meitä eräistä tavoista saada mutatahroja: ”Sillä meidän sanamme tuomitsevat meidät, niin, kaikki meidän tekomme tuomitsevat meidät; meitä ei havaita tahrattomiksi, ja meidän ajatuksemmekin tuomitsevat meidät” (Alma 12:14).
Alma sanoi myös:
”Ette voi pelastua, sillä kukaan ihminen ei voi pelastua, ellei hänen vaatteitaan ole pesty valkoisiksi; niin, hänen vaatteensa on puhdistettava, kunnes ne on pesty puhtaiksi kaikista tahroista. – –
Miltä teistä itse kustakin tuntuu, jos joudutte seisomaan Jumalan tuomioistuimen edessä vaatteet veren ja kaikenlaisen saastaisuuden tahraamina?” (Alma 5:21–22.)
Hän kertoo meille myös kaikista pyhistä profeetoista, ”joiden vaatteet ovat puhtaiksi pestyt ja ovat tahrattomat, puhtaat ja valkoiset” (Alma 5:24).
Sitten hän kysyy meiltä, kuinka hyvin me selviydymme kulkiessamme elämän mutavyöryjen läpi: ”Oletteko vaeltaneet säilyttäen itsenne nuhteettomina Jumalan edessä? Voisitteko sanoa mielessänne, jos teidät tällä hetkellä kutsuttaisiin kuolemaan, – – että vaatteenne on pesty puhtaiksi ja valkaistu Kristuksen verellä?” (Alma 5:27.)
Meidän vaatteemme voivat olla tahrattomia, puhtaita, ihania ja valkoisia parannuksen ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta. Moroni vetoaa: ”Oi siis te epäuskoiset, kääntykää Herran puoleen; huutakaa voimallisesti Isän puoleen Jeesuksen nimessä, jotta teidät kenties havaittaisiin tahrattomiksi, puhtaiksi, ihaniksi ja valkoisiksi, Karitsan veren puhdistamiksi, sinä suurena ja viimeisenä päivänä” (Morm. 9:6).
Ensimmäisessä Samuelin kirjassa sanotaan: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan – –. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” (1. Sam. 16:7.)
Nefiläiset katsoivat lamanilaisten ulkokuorta, sillä Jaakob sanoi: ”Sen vuoksi minä annan teille käskyn, joka on Jumalan sana, että ette enää herjaa heitä heidän ihonsa tummuuden tähden” (MK Jaak. 3:9).
Isämme tuntee lapsensa ja rakastaa heitä kaikkialla maailmassa Bostonista Okinawaan, San Antoniosta Espanjaan, Italiasta Costa Ricaan. Ghanassa presidentti Gordon B. Hinckley kiitti hiljattain Herraa ”keskuudessamme vallitsevasta veljeydestä, siitä, ettei ihonväri eikä synnyinmaa voi erottaa meitä poikiasi ja tyttäriäsi” (Accran temppelin vihkimisrukous, artikkelissa ”Brotherhood Exists”, Church News, 17. tammikuuta 2004, s. 11).
Kutsumme miehiä ja naisia kaik- kialta, olipa heidän kielensä ja kulttuurinsa mikä tahansa, tulemaan Kristuksen luokse ”ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, mustia eikä valkoisia, orjia eikä vapaita, miehiä eikä naisia; – – [sillä] kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia” (2. Nefi 26:33).
Me tulemme tähän maailmaan monen värisinä, muotoisina ja kokoisina ja tulemme monenlaisiin olosuhteisiin. Meidän ei tarvitse olla rikkaita, pitkiä, hoikkia, eteviä eikä kauniita pelastuaksemme Jumalan valtakuntaan – ainoastaan puhtaita. Meidän täytyy olla kuuliaisia Herralle Jeesukselle Kristukselle ja pitää Hänen käskynsä. Ja me kaikki voimme päättää tehdä sen, asuimmepa missä tahansa tai näytimmepä miltä tahansa.
Kun neljä Moosian poikaa opettivat evankeliumia villeille, julmille lamanilaisille, tapahtui suuri sydämen muutos:
”Kukaan niistä lamanilaisista, jotka uskoivat heidän saarnaamiseensa ja kääntyivät Herraan, ei koskaan luopunut.
Sillä heistä tuli vanhurskas kansa; he laskivat kapina-aseensa eivätkä enää taistelleet Jumalaa vastaan eivätkä ketään veljiään vastaan.” (Alma 23:6–7.)
Nykyisin monet heidän jälkeläisistään lukevat tästä omista Mormonin kirjoistaan ja päättävät seurata Kristusta. Minusta on ihanaa tavata Lehin lapsia tahrattoman valkoisissa vaatteissa monissa temppeleissä Meksikon eteläisellä vyöhykkeellä, jolla nykyisin palvelen. Minusta tuntuu samalta kuin presidentti Gordon B. Hinckleystä Guatemala Cityn temppelin vihkimistilaisuudessa:
”Sinä hyvä ja armollinen Isä, sydämemme paisuu kiitollisuudesta, koska olet muistanut Lehin poikia ja tyttäriä, niiden isiemme ja äitiemme monia sukupolvia, jotka kärsivät niin paljon ja jotka kulkivat niin pitkään pimeydessä. Sinä olet kuullut heidän itkunsa ja nähnyt heidän kyyneleensä. Nyt heille avataan pelastuksen ja iankaikkisen elämän portit.” (Guatemala Cityn temppelin vihkimisrukous, artikkelissa ”Their Cries Heard, Their Tears Seen”, Church News, 23. joulukuuta 1984, s. 4.)
Olen nähnyt nöyrien Lehin jälkeläisten laskeutuvan vuorilta tuohon temppeliin ja itkevän avoimesti seistessään siellä kunnioituksen vallassa. Eräs heistä syleili minua ja pyysi minua välittämään tuon rakkauden, kiitollisuuden ja veljeyden syleilyn kaikille niille rakastetuille lähetyssaarnaajille, jotka ovat tuoneet heille evankeliumin, ja kaikille pyhille, joiden uskollisuus kymmenysten maksamisessa on tuonut temppelisiunaukset heidän ulottuvilleen. Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me kaikki voimme seistä tahrattomina, puhtaina ja valkoisina Herran edessä.
Kiitollisena korotan ääneni Nefin kanssa: ”Ja me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme [ja lastenlapsemme] tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa” (2. Nefi 25:26).
Vaimoni ja minä rakastamme tätä pyhien kirjoitusten kohtaa niin paljon, että hän maalasi sen olohuoneemme seinälle kauniin valkoisen posliini-Kristuksen alle. Ne muistuttavat meitä alati siitä, että eläisimme kristuskeskeistä elämää.
Eräänä päivänä poikamme luki pyhiä kirjoituksia perheensä kanssa. Seitsemänvuotias pojanpoikamme Clatie luki: ”’Ja me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa’ – hei, sehän on mummin ja vaarin seinällä!” Nyt se on yksi hänenkin rakkaista pyhien kirjoitusten kohdistaan.
Erään toisen kerran olimme samojen lastenlasten kanssa temppeliaukion vierailukeskuksessa. Kaksivuotiasta Ashleya väsytti, ja hän halusi lähteä. Sisar Mask kysyi häneltä, halusiko hän nähdä ison Jeesuksen, joka olisi samanlainen kuin meidän seinällämme. Hän kysyi: ”Onko Hän yhtä iso kuin minä?” ”Isompi”, sisar Mask vastasi. Kun tuo pikku tyttö katseli majesteettista Kristus-patsasta, hän juoksi sen juurelle ja tuijotti kunnioittavasti ylös monta minuuttia. Kun hänen isänsä sanoi, että oli aika lähteä, tyttö vastasi: ”Ei, ei, isä, Hän rakastaa minua ja haluaa halia minua!”
Elämän tiellä on siellä täällä hengellisiä mutavyöryjä. Olivatpa syntimme ja vajavaisuutemme mitä tahansa, käykäämme niiden kimppuun samanlaisella lähetyssaarnaajan innokkuudella kuin nuo omien mutavyöryjensä kimppuun käyneet vanhimmat. Ja kiittäkäämme Isäämme päivittäin siitä, että Hän lähetti meille Poikansa Jeesuksen Kristuksen antamaan meille anteeksi mutatahrat, niin että voimme seistä tahrattomina Hänen edessään. Ashley oli oikeassa. Hän rakastaa meitä ja sanoo meille tuona suurena päivänä: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. – – Tule herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:21.)
Todistan, että Hän elää ja rakastaa meitä. Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.