Saitko oikean viestin?
Meidän tulee pitää elämämme järjestyksessä, niin että kun me saamme – – viestin siitä, mitä Herra haluaa meidän tekevän, me pystymme reagoimaan.
Rakkaat veljeni ja sisareni ja ystäväni, tervehdin teitä toveruuden ja rakkauden hengessä. Elämme uskomatonta tiedon valtatien aikakautta. Sähköpostin, faksin, matkapuhelimien ja muiden välineiden avulla siirretyn tiedon määrä on ilmiömäinen. Itse asiassa viestejä on tarjolla liikaakin. Niiden määrä on niin suunnaton, että on helppo olla huomaamatta jotakin tärkeää viestiä, ja viestien huomaamatta jäämisellä voi olla vakavia seurauksia.
Esimerkiksi sota-aikana komentajien ja rintamasotilaiden väliset viestit, jotka jäivät huomaamatta tai eivät menneet perille, johtivat suuriin epäselvyyksiin ja vakaviin miestappioihin. Ensimmäisessä maailmansodassa 308. jalkaväkidivisioona määrättiin rintamalle epätoivoisena yrityksenä valloittaa osa Argonnen metsää ja pitää se hinnalla millä hyvänsä. Taistelu oli niin kiivasta, että yhden pataljoonan tukijoukot oikealta ja vasemmalta puolelta vetäytyivät ja pataljoona joutui saarretuksi ja motitetuksi. Koska päämaja menetti siihen yhteyden, se tuli tunnetuksi kadonneena pataljoonana.
Pataljoona lähetti viestejä päämajaan lentävien kirjekyyhkyjen avulla, jotka lensivät viesteineen pataljoonan asemapaikasta päämajaan. Mutta heti kun nämä kirjekyyhkyt päästettiin lentoon, vastapuolen joukot ampuivat ne alas. Koska kadonneen pataljoonan oma tykistö ei tiennyt sen sijaintia, se avasi tulen kohti pataljoonan asemapaikkaa ja aiheutti raskaat tappiot. Pataljoonalta loppui ruoka ja vesi, mutta se säilytti alueensa eikä antautunut suurista tappioistaan huolimatta. Viimein yksi kirjekyyhky nimeltä Cher Ami – vaikkakin sitä ammuttiin – pääsi kuljettamaan päämajaan viestin, jossa ilmoitettiin pataljoonan sijainti. Pataljoonan eloonjääneet pelastettiin, koska se yksi ratkaiseva viesti pääsi perille.1
Kun tärkeät viestit eivät mene perille, seuraukset ovat aina vakavia, varsinkin, jos nämä viestit ovat Jumalalta. Kautta koko maailman historian Jumala on lähettänyt viestejä eri tavoin. Mooses oli autiomaassa kaitsemassa appensa lampaita, kun hän näki tulenliekin, ”joka nousi orjantappurapensaasta”.2 Hän oli utelias ja halusi tietää, miksei pensas palanut poroksi.3 Kun Mooses kääntyi katsomaan, Jumala ”huusi pensaasta: ’Mooses, Mooses!’ Mooses vastasi: ’Tässä olen.’”4 Jumala sanoi hänelle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.”5 Jumala päätti puhua Mooseksen kanssa palavasta pensaasta käsin. Jumala kertoi Moosekselle, että Hänellä oli tälle työ tehtävänä, tarkemmin sanoen tuoda Israelin lapset pois Egyptistä ”maahan, joka – – tulvii maitoa ja hunajaa”.6
Herran sana tuli vain kerran pensaasta, joka paloi mutta ei kulunut. Profeetta Elialla oli toisenlainen kokemus. Hän odotti, että Herra kulkisi ohi. ”Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa.”7
Viestit ilmenevät yleensä ”hiljaisena, vienona äänenä”, joka puhuu meille kaikille pyhien kirjoitusten, nykypäivän profeettojen ja henkilökohtaisen ilmoituksen kautta.
Toisinaan me emme halua kuulla Jumalalta tulleita viestejä. Esimerkiksi Herran sana kutsui Joonaa menemään Niniveen ja julistamaan parannusta. Mutta Joona ei välittänyt viestistä vaan pakeni Jafoon, missä hän nousi Tarsisiin lähtevään laivaan päästäkseen pois Herran kasvojen edestä. Herra kuitenkin nostatti merellä ankaran myrskyn. Merimiehet olivat peloissaan, ja he heittivät Joonan mereen yrittäessään lepyttää Herran. Suuri kala nielaisi Joonan, ja hän oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Joona rukoili anteeksiantoa ja vapautumista, ja kala oksensi hänet kuivalle maalle. Seuraavan kerran kun Herran sana tuli Joonalle, hän kuunteli ja meni kutsumaan Niniven asukkaita parannukseen.8
Jotkut meistä saattavat tarvita jotakin hämmästyttävää, kuten palava pensas -tyyppisen kokemuksen, joka herättää aistimme. Sellaisessa kokemuksessa jonkin asian – ihmisen, tilanteen, kohteen – olennainen luonne tulee yhtäkkiä ymmärretyksi. Me ymmärrämme, että se on innoitusta. On aivan ainutlaatuinen lahja pystyä innoituksen kautta ymmärtämään elämän tavallisia ja arkipäiväisiä asioita niiden todellisessa merkityksessä. Monet ihmiset eivät havaitse innoitusta, koska Jumalan suuri voima ”näyttää pieneltä ihmisten ymmärrykselle”9 tai koska he alkavat ”olla yhä vähemmän hämmästyneitä jostakin taivaan merkistä tai ihmeestä”.10
Nuorena opin, että innoitusta voi tulla kenelle tahansa meistä. Kun olin yläasteella, minulla oli yksi vaikea kurssi, jolla suurin osa opetettavista asioista kävi yli ymmärrykseni. Eräänä päivänä opettaja esitti minulle kysymyksen. En ymmärtänyt kysymystä, vastauksesta puhumattakaan. Kuin tyhjästä mieleeni tuli vastaus, jonka toistin opettajalle. Se oli oikea vastaus, mutta tiesin, ettei se ollut tullut minulta.
Kuinka me siis voimme innoituksen tullessa tunnistaa sen? Enos lausui: ”Kamppaillessani näin hengessä, katso, Herran ääni tuli jälleen mieleeni.”11 Innoituksen hengen ääntä ei välttämättä kuule, mutta se antaa meille jumalallisen vahvistuksen ajatustemme ja tunteidemme välityksellä. Kuten meille kerrotaan Opissa ja liitoissa: ”Minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi.”12 Meidän tulee kehittää herkkyyttämme kuulla tuota jumalallista ääntä.
Minun ensimmäinen radioni oli kidevastaanotin. Sitä oli vaikea virittää jonkin tietyn radioaseman taajuudelle. Minun täytyi kirjaimellisesti raapia karkeaa kidettä vastaanottimen metallikärjellä löytääkseni kiteestä juuri oikean kohdan, pienen painauman tai kohouman, jossa signaali vastaanotettiin. Millimetrikin syrjemmälle siitä pisteestä, niin menettäisin signaalin ja kuulisin vain rätinää. Ajan mittaan opin kärsivällisyyden ja sinnikkyyden, tarkan näön ja vakaan käden avulla löytämään signaalipisteen kristallilta melko vaivattomasti.
Samoin on innoituksenkin kanssa. Meidän täytyy virittää itsemme kuulemaan Jumalan innoitusta ja olla välittämättä rätinästä. Meidän täytyy tehdä työtä ollaksemme oikealla taajuudella. Useimmilla meistä menee kauan ennen kuin pääsemme oikealle taajuudelle. Kun minut oli vasta kutsuttu johtavaksi auktoriteetiksi, presidentti Marion G. Romney, joka oli siihen aikaan päälle seitsemänkymmenen, sanoi meille: ”Tiedän, milloin työskentelen Hengen johdatuksella ja milloin en.” Se, että pystyy ymmärtämään, milloin on Hengen ohjauksessa, on taivaallinen lahja.
Mitä tulee nykyaikaiseen kommunikaatioon, kidevastaanottimet auttoivat meitä tulemaan esiin kommunikoinnin keskiajalta. Kehittyneen tekniikan myötä suuri osa kommunikoinnista meidän aikanamme tapahtuu matkapuhelimien välityksellä. Aika ajoin huomaamme kuitenkin katvealueita, joissa matkapuhelimen signaali on liian heikko. Näin voi käydä, kun matkapuhelimen käyttäjä on tunnelissa tai kanjonissa tai kun on jotakin muuta häiriötä.
Samoin on ollessamme yhteydessä Jumalaan. Hiljainen, vieno ääni – vaikkakin hiljainen ja vieno – on hyvin voimallinen. Se ”kuiskaa läpi ja lävistää kaiken”.13 Mutta kuten vanhan kidevastaanottimeni kohdalla, viesti saatetaan lähettää, mutta me emme tavoita sitä. Kenties jokin elämässämme estää meitä kuulemasta sanomaa, koska tuntomme on ”turtunut”.14 Usein me siirrymme hengellisille katvealueille – paikkoihin ja tilanteisiin, jotka sulkevat pois jumalalliset viestit. Näitä katvealueita ovat viha, pornografia, rikkomus, itsekkyys ja muut tilanteet, jotka loukkaavat Henkeä.
Me saamme viestejä henkilökohtaisesti ja suoraan jumalallisesta lähteestä sekä kirkkomme johtavien virkailijoiden kautta. Tärkeitä ovat myös viestit, jotka tulevat meidän vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme. Emme ehkä kaipaa vanhemmilta tulleita viestejä, mutta kokemuksen ja ajan myötä me alamme ymmärtää, että isältämme ja äidiltämme tulleet innoitetut viestit ovat rakkauden viestejä. Vanhempien neuvojen seuraaminen on yksi tapa täyttää käsky ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”.15
Yksi viesti, joka niin monilta meidän aikanamme jää huomaamatta, on Herran sana, jossa meitä käsketään varjelemaan itsemme ”täydellisemmin, niin ettei maailma saastuta”.16 Meille kerrotaan, että monet ovat kutsuttuja, ”mutta harvat ovat valittuja”, ja syynä on se, että ”heidän sydämensä on kiinnittynyt niin paljon siihen, mikä on tästä maailmasta”.17
Vapahtajan ihmeellinen viesti vuorisaarnassa on meille kaikille yhtä tärkeä kuin palava pensas Moosekselle: ”Vaan pyrkikää ensiksi rakentamaan Jumalan valtakuntaa ja vahvistamaan hänen vanhurskauttaan.”18 Tämän viestin täytyy tunkeutua meidän sydämeemme ja sieluumme. Kun otamme tämän viestin vastaan, me valitsemme henkilökohtaisen kantamme tässä elämässä. Säännöllinen temppelissä käyminen auttaa meitä pyrkimään jatkuvasti rakentamaan Jumalan valtakuntaa. Koskaan aikaisemmin ei niin monilla kuin nykyään – kun maailmassa on 117 temppeliä – ole ollut mahdollisuutta päästä Herran pyhiin huoneisiin.
Vielä yksi hyvin tärkeä viesti koskee sitä, kuinka meidän täytyy vahvistaa ja suojella perhettämme. Liian monet perheet hajoavat. Tällä sydäntä särkevällä suuntauksella on loputon seurauksien ketju. Onnellisuus avioliitossa alkaa siitä, että mies ja vaimo elävät yhdessä osoittaen rakkautta, ystävällisyyttä ja keskinäistä kunnioitusta sekä vaeltavat Herran edessä vanhurskaina ja nöyrinä. Se riippuu uskollisuudesta kaikille lupauksille ja liitoille. Jos perhe kuitenkin hajoaa – olipa syy mikä tahansa – vanhempien täytyy pyrkiä erityisen uutterasti tukemaan ja auttamaan viattomia perheenjäseniä.
Vielä yksi hyvin tärkeä viesti koskee sitä, että olemme rehellisiä Herralle, rehellisiä itseämme kohtaan ja rehellisiä kaikkia muita kohtaan. Meidän tulee maksaa rehelliset kymmenykset, elää varojemme mukaan ja säästää pahan päivän varalle. Velka on orjuutta, koska ”velallisesta tulee velkojan orja”.19 Jotkin lainat saattavat olla välttämättömiä, kuten asuntolaina ja opintolaina. Herran neuvo tästä aiheesta kuuluu: ”Maksa velka – – [ja] vapauta itsesi orjuudesta.”20
Jumala antaa meille viestejä opastukseksi tai rohkaisuksi, jotta pystyisimme tekemään Hänen tahtonsa. Usein viestin tarkoituksena on valmistaa meitä jotakin tiettyä tehtävää varten. Näin oli asian laita Mooseksen kohdalla hänen saadessaan viestin palavasta pensaasta käsin. Meidän tulee pitää elämämme järjestyksessä, niin että kun me saamme palava pensas -tyyppisen viestin siitä, mitä Herra haluaa meidän tekevän, me pystymme reagoimaan. Meidän tulee varmistua siitä, että me pystymme tunnistamaan viestin ja toimimaan sen mukaisesti.
Meidän aikanamme meitä pommitetaan viesteillä monista lähteistä käsin – niin jumalattomista kuin hengellisistäkin. Kuinka me voimme päätellä, mitkä viestit ovat meille kaikkein tärkeimpiä? Ehdotan, että katsomme, mistä lähteestä viesti on tullut ja miksi se on lähetetty. Herra on antanut meille ohjeen profeetta Alman kautta: ”Kaikki, mikä on hyvää, tulee Jumalalta, ja kaikki, mikä on pahaa, tulee Perkeleeltä.”21 Meidän täytyy pyrkiä olemaan kelvollisia, niin etteivät meiltä jää huomaamatta ne syvälliset viestit, jotka tulevat Jumalalta. Loppujen lopuksi näihin viesteihin sisältyy Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kokonaisuus.
Minulla on ollut suurenmoinen etuoikeus tavata ja oppia jonkin verran tuntemaan yli puolet profeetta Josephin jälkeen seuranneista kirkkomme presidenteistä. Tapasin presidentti Heber J. Grantin ollessani pappi Aaronin pappeudessa. Tunsin häntä kohtaan rakkautta, samoin kuin kaikkia hänen jälkeensä seuranneita presidenttejä kohtaan. Olen halunnut elää sopusoinnussa heidän neuvojensa kanssa.
Niiden yhdeksän vuoden aikana, jolloin presidentti Thomas S. Monson ja minä olemme palvelleet presidentti Gordon B. Hinckleyn neuvonantajina, olen oppinut tietämään ja tuntemaan ehdottoman varmasti ja kiistattomasti, että presidentti Hinckley on innoitettu presidentti ja profeetta meidän aikaamme varten. Todistan, että hän on tuntenut ja vastaanottanut ja edelleen vastaanottaa Herran mielen ja tahdon tätä kansaa ja koko maailmaa varten. Meidän tulee aina tavoitella ja kuunnella niitä profeetallisia viestejä, jotka tulevat kirkon nykyiseltä profeetalta. Rukoilen, että tekisimme niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.