Kun olet kääntynyt
Anokaa Jumalaa Kristuksen nimessä kirjoittamaan evankeliumi mieleenne, että teillä olisi ymmärrystä, ja sydämeenne, että teillä olisi rakkautta tehdä Hänen tahtonsa.
Osoitan sanani erityisesti nuorille, vaikka toivonkin, että niistä olisi apua jokaiselle.
Vuosia sitten kun palvelin vaarnanjohtajana, eräs mies tuli tunnustamaan rikkomusta. Hänen tunnustuksensa yllätti minut. Hän oli ollut vuosikausia aktiivinen kirkon jäsen. Minua ihmetytti, kuinka ihminen, jolla oli sellainen kokemus kuin hänellä, oli tehnyt sen synnin, minkä hän. Mietittyäni jonkin verran minulle selvisi, ettei tämä veli ollut koskaan todella kääntynyt. Vaikka hän oli aktiivinen kirkossa, evankeliumi ei ollut lävistänyt hänen sydäntään. Sillä oli hänen elämässään vain pinnallinen vaikutus. Ollessaan tervehenkisessä ympäristössä hän piti käskyt, mutta toisenlaisessa ympäristössä hänen tekojaan saattoivat säädellä muut vaikuttimet.
Kuinka voi kääntyä? Kuinka voi tehdä Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ei vain vaikutinta elämäänsä vaan määräävän vaikuttimen ja todella koko olemuksensa ytimen? Entisaikojen profeetta Jeremia puhui siitä, kuinka Jumalan laki, evankeliumi, kirjoitetaan sydämeemme. Hän lainaa Herraa, joka puhuu meistä, kansastaan myöhempinä aikoina: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.”1
Haluatteko tätä omalle kohdallenne? Minä voin kertoa teille, kuinka se voi tapahtua, mutta teidän on itse haluttava sitä. Evankeliumia ei voi kirjoittaa sydämeenne, ellei sydämenne ole avoin. Ilman sydämen halua te voitte osallistua sakramenttikokouksiin, luokkiin ja kirkon toimintaan ja tehdä sen, mitä teille sanon, mutta sillä ei ole juuri mitään vaikutusta. Mutta jos sydämenne on avoin ja aulis kuin lapsen sydän,2 niin saanen kertoa teille, mitä voitte tehdä kääntyäksenne.
Aivan ensimmäiseksi teidän täytyy panna syrjään kaikki ylpeys, joka on niin yleistä nykypäivän maailmassa. Tarkoitan sillä asennetta, joka torjuu Jumalan vallan määrätä elämäämme. Herra kuvasi tätä Joseph Smithille sanoessaan: ”He eivät etsi Herraa vakiinnuttaakseen hänen vanhurskauttaan, vaan jokainen kulkee omaa tietänsä ja oman jumalansa kuvan perässä.”3 Nykyään tätä kuulee ilmaistavan seuraavanlaisin sanoin: ”Tee mitä tahdot” ja ”Oikea ja väärä riippuu siitä, mitä pidän itselleni oikeana”. Sellainen asenne on kapinaa Jumalaa vastaan aivan samoin kuin Lusifer kapinoi Jumalaa vastaan kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa. Hän vastusti Jumalan oikeutta julistaa totuutta ja säätää laki.4 Saatana halusi ja haluaa edelleen vallan julistaa mielivaltaisesti, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Rakas Luojamme ei pakota meitä hyväksymään auktoriteettiaan, mutta se, että alistuu mielellään tuohon auktoriteettiin, on ensimmäinen askel kääntymyksessä.
Seuraavaksi, jotta evankeliumi kirjoitettaisiin sydämeenne, teidän täytyy tietää, mikä se on, ja oppia ymmärtämään sitä täydellisemmin. Se merkitsee, että teidän täytyy tutkia sitä.5 Kun sanon ”tutkia”, tarkoitan jotakin muutakin kuin lukemista. Joskus on hyvä lukea jokin pyhistä kirjoituksista määräajassa saadakseen yleistuntuman sen sanomaan, mutta kääntymystä varten pitäisi kiinnittää enemmän huomiota pyhien kirjoitusten parissa vietetyn ajan määrään kuin siinä ajassa luettuun sivumäärään. Näen teidän joskus lukevan muutamia jakeita, pysähtyvän pohtimaan niitä, lukevan jakeet huolellisesti uudelleen, ja kun ajattelette, mitä ne tarkoittavat, rukoilevan ymmärrystä, esittävän kysymyksiä mielessänne, odottavan hengellisiä vaikutelmia ja kirjoittavan muistiin ne vaikutelmat ja näkemykset, joita tulee, niin että voitte muistaa ja oppia lisää. Sillä lailla opiskellen ette ehkä lue monta lukua tai jaetta puolessa tunnissa, mutta te annatte sydämessänne sijaa Jumalan sanalle, ja Hän puhuu teille. Muistakaa Alman kuvaus siitä, miltä se tuntuu: ”Se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana.”6 Tiedätte, että evankeliumia kirjoitetaan sydämeenne, kääntymyksenne on tapahtumassa, kun Herran sana Hänen profeetoiltaan, entisiltä ja nykyisiltä, tuntuu yhä ihanammalta ja ihanammalta sielullenne.
Mainitsin rukoilemisen, kun tutkitte ymmärtääksenne evankeliumia, mutta rukoustenne ei pidä rajoittua siihen. Mormonin kirjassa Amulek sanoo, että meidän pitäisi rukoilla kaiken elämäämme kuuluvan puolesta. Hän sanoo: ”[Vuodattakaa Jumalalle] sielunne huoneissanne ja salaisissa paikoissanne ja erämaassanne.”7 Taivaallinen Isänne haluaa teidän kertovan rukouksissanne toiveistanne ja peloistanne, ystävistänne ja perheestänne, koulustanne ja työstänne sekä ympärillänne olevien tarpeista. Kaikkein eniten teidän tulisi rukoilla, että te täyttyisitte Kristuksen rakkaudella. Se rakkaus suodaan Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille, jotka pyytävät sitä koko sydämensä voimalla.8 Se rakkaus on elämän puun hedelmä,9 ja sen maistaminen on merkittävä osa kääntymystänne, sillä kun te olette tunteneet Vapahtajanne rakkautta itseänne kohtaan, edes pienintä osaa, tunnette olonne turvalliseksi, ja teissä kasvaa rakkaus Häntä ja taivaallista Isäänne kohtaan. Haluatte sydämessänne tehdä sen, mitä nämä pyhät Olennot teiltä pyytävät. Menkää usein huoneeseenne, salaiseen paikkaanne, erämaahanne. Kiittäkää Jumalaa siunauksistanne, pyytäkää Häneltä apua, pyytäkää Häntä lahjoittamaan teille Kristuksen puhdasta rakkautta. Paastosta on joskus apua.
Puhuttuaan rukouksesta Amulek puhui eräästä toisesta asiasta, joka on kääntymyksen tärkeä osa – toisten palvelemisesta. Hän sanoi, että muuten ”teidän rukouksenne on turha eikä teitä mitään hyödytä”.10 Toisin sanoen kääntymiseen ei riitä, että avaa vain sydämensä evankeliumin tiedolle ja Jumalan rakkaudelle, vaan on pantava täytäntöön evankeliumin laki. Sitä ei voi täysin ymmärtää tai arvostaa, ellei sitä sovella henkilökohtaisesti omaan elämäänsä. Jeesus sanoi tulleensa palvelemaan, ei palveltavaksi.11 Niin on oltava teidänkin kohdallanne. Teidän täytyy suunnata katseenne ulospäin ja välittää toisista. Voitte olla myötätuntoisia, voitte olla ystävällisiä, voitte antaa omastanne, voitte auttaa toisia sadalla pienellä tavalla. Kun teette niin, tulee Jeesuksen Kristuksen evankeliumista osa teitä.
Saanen mainita erään asian. Muinaisina aikoina kun ihmiset menivät palvelemaan Herraa ja pyytämään Hänen siunauksiaan, he veivät usein lahjan. Kun he esimerkiksi menivät temppeliin, he veivät uhreja alttarille pantaviksi. Sovituksensa ja ylösnousemuksensa jälkeen Vapahtaja sanoi, ettei Hän hyväksyisi enää eläinten uhraamista polttamalla. Uhrilahja, jonka Hän hyväksyisi, olisi nyt ”särkynyt sydän ja murtunut mieli”.12 Havitellessanne kääntymyksen siunausta voitte uhrata Herralle särkyneen eli parannusta tekevän sydämenne ja murtuneen eli tottelevaisen mielenne lahjan. Todellisuudessa se lahja olette te itse – se, mitä olette, ja se, miksi olette tulossa.
Onko teissä tai elämässänne jotakin, mikä on epäpuhdasta tai kelvotonta? Kun pääsette siitä eroon, se on lahja Vapahtajalle. Puuttuuko elämästänne jokin hyvä tapa tai luonteenpiirre? Kun omaksutte sen ja teette siitä osan persoonallisuuttanne, annatte lahjan Herralle.13 Joskus se on vaikeaa, mutta olisivatko teidän parannuksen ja kuuliaisuuden lahjanne arvollisia lahjoja, jos ne eivät maksa teille mitään?14 Älkää pelätkö vaadittua yrittämistä. Ja muistakaa, ettei teidän tarvitse tehdä sitä yksin. Jeesus Kristus auttaa teitä tekemään itsestänne arvollisen lahjan. Hänen armonsa tekee teistä puhtaita, vieläpä pyhiä. Lopulta teistä tulee Hänen kaltaisiaan, ”täydellisiä Kristuksessa”.15
Kääntymyksen myötä te saatte yllenne suojahaarniskan, Jumalan taisteluvarustuksen,16 ja Kristuksen sanat, jotka tulevat Pyhän Hengen kautta, kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä.17
Vuonna 1992 kaksi lähetyssaarnaajasisarta Zagrebissa Kroatiassa olivat eräänä iltana palaamassa asunnolleen. Heidän viimeinen opetussopimuksensa oli ollut melko pitkän matkan päässä, ja oli tulossa pimeä. Raitiovaunussa muutamat miehet esittivät röyhkeitä huomautuksia ja heittäytyivät häiritseviksi. Tuntien olonsa uhatuiksi sisaret jäivät seuraavalla pysäkillä pois raitiovaunusta juuri ennen kuin ovet sulkeutuivat, niin ettei kukaan voinut seurata heitä. Selviydyttyään tästä ongelmasta he huomasivat olevansa paikassa, joka oli heille kummallekin tuntematon. Kun he kääntyivät etsimään apua, he näkivät erään naisen. Lähetyssaarnaajat kertoivat olevansa eksyksissä ja kysyivät naiselta, voisiko tämä neuvoa heitä. Nainen tiesi, mistä he löytäisivät toisen raitiovaunun, jolla he pääsisivät kotiin, ja kehotti heitä seuraamaan perässään. Matkalla he joutuivat kulkemaan baarin ohi, jonka asiakkaat istuivat jalkakäytävällä tihenevässä pimeydessä. Nämäkin miehet näyttivät uhkaavilta. Näillä kahdella nuorella naisella oli kuitenkin selvä tunne, että miehet eivät nähneet heitä. He kävelivät ilmeisesti näkymättöminä niiden ohi, jotka olisivat saattaneet haluta heille pahaa. Kun sisaret ja heidän oppaansa pääsivät pysäkille, heidän tarvitsemansa raitiovaunu oli juuri tulossa. He kääntyivät kiittämään naista, mutta häntä ei näkynyt missään.18
Näille lähetyssaarnaajille annettiin opas ja muita siunauksia suojelemaan heitä fyysisesti. Kun te käännytte, teillä tulee olemaan vastaavanlaista suojaa, joka pitää teidät erossa kiusauksista ja päästää teidät pahasta.19 Joskus paha ei löydä teitä. Joskus teitä varjellaan siten, että paha tehdään näkymättömäksi teille. Silloinkin, kun joudutte kohtaamaan sen suoraan, teette sen uskoen, ette peläten.
Olemme puhuneet halusta, alistumisesta Jumalan tahtoon, rukouksesta, palvelemisesta, parannuksesta ja kuuliaisuudesta. Nämä sekä jumalanpalveluksenne ja aktiivisuutenne kirkossa saavat aikaan todistuksen ja kääntymyksen. Evankeliumi ei ole vain vaikuttava voima elämässänne vaan se on sitä mitä itse olette. Anokaa Jumalaa Kristuksen nimessä kirjoittamaan evankeliumi mieleenne, että teillä olisi ymmärrystä, ja sydämeenne, että teillä olisi rakkautta tehdä Hänen tahtonsa.20 Tavoitelkaa tätä siunausta uutterasti ja kärsivällisesti, niin saatte sen, sillä Jumala ”on anteeksiantava ja laupias – – ja hänen hyvyytensä on suuri”.21 Todistan niin Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.