Kuninkaallinen papisto

Presidentti James E. Faust

toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa

Pappeus tuo mukanaan suuria siunauksia mutta myös suuria velvollisuuksia.

Rakkaat veljeni, on aina suuri etuoikeus ja hyvin vastuullista puhua kirkon pappeudenhaltijoille. Tämä on mahdollisesti maailman historian suurin pappeudenhaltijoiden kokous. Haluan puhua teille nuorille miehille siitä, kuinka siunattuja te olette, kun teillä on Aaronin pappeus, joka tunnetaan myös ”vähäisempänä pappeutena”. Mutta sana vähäisempi ei kuitenkaan millään tavalla heikennä sen tärkeyttä. Siinä ei ole mitään pientä – etenkään kun näen, kuinka isoja jotkut teistä nuorista miehistä ovat!

Muistatte varmaan, kuinka jännittävää teistä oli jakaa sakramenttia ensimmäistä kertaa. Kun te Aaronin pappeuden haltijat autatte sakramentin valmistamisessa, siunaamisessa, antamisessa ja jakamisessa, te autatte kaikkia jäseniä, jotka sitä nauttivat, omistautumaan uudestaan Herralle ja uudistamaan uskonsa Vapahtajan sovitusuhriin. Jäsenille, jotka nauttivat sakramentin, muistutetaan, että he ottaisivat päällensä Pojan nimen, muistaisivat Hänet aina, pitäisivät Hänen käskynsä ja pyrkisivät siihen, että Hänen Henkensä olisi heidän kanssaan. Toivon, että annatte arvoa sille pappeudelle, joka teillä on, ja kunnioitatte aina pappeustehtäviänne.

Luin hiljattain kertomuksen eräistä diakoneista, joiden suhtautuminen sakramentin jakamista kohtaan kävi hieman piittaamattomaksi. He alkoivat pitää sitä taakkana, jonakin sellaisena, mitä kukaan muu ei halunnut tehdä. He tulivat usein myöhässä eivätkä he aina pukeutuneet asianmukaisesti. Eräänä sunnuntaina heidän pappeusneuvojansa sanoi heille: ”Tänään teidän ei tarvitse huolehtia sakramentista. Se on jo hoidettu.”

Tietenkin he yllättyivät tämän kuullessaan, mutta he olivat tavalliseen tapaansa myöhässä sakramenttikokouksesta. He pujahtivat huolettomasti kappeliin alkulaulun aikana ja istuutuivat seurakunnan keskuuteen. Silloin he huomasivat, ketkä istuivat diakonien penkillä – heidän neuvojansa ja seurakunnan ylipapit. Heihin kuului miehiä, jotka olivat palvelleet piispoina ja vaarnanjohtajina. He olivat kaikki pukeutuneet tummaan pukuun ja valkoiseen paitaan ja solmioon. Mutta sen lisäksi he olivat täysin kunnioittavia viedessään sakramenttitarjottimet eri riveille. Jollakin tapaa sakramentti oli sinä päivänä syvällisempää ja merkityksellisempää. Nuo diakonit, jotka olivat käyneet niin välinpitämättömiksi tehtävissään, oppivat esimerkistä, että sakramentin jakaminen on pyhä luottamustehtävä ja yksi suurimmista kunniatehtävistä.¹ He alkoivat käsittää, että pappeudenhaltijat ovat, kuten apostoli Pietari heitä kutsui, ”kuninkaallinen papisto”².

Sakramentin siunaaminen ja jakaminen on yleensä – piispakunnan johdolla – Aaronin pappeuden haltijoiden tehtävä. Kotiseurakunnassamme täällä Salt Lake Cityssä meillä on koko joukko uskollisia, vanhempia jäseniä mutta vain harvoja Aaronin pappeuden ikäisiä. Vuosien mittaan olen nähnyt näiden ylipappien ja vanhimpien – uskon ja suurten saavutusten miesten – nöyrästi ja kunnioittavasti jakavan Herran ehtoollisen sakramentin. Jonkin aikaa tähän pappeudenhaltijoiden ryhmään kuului vanhempi liittovaltion tuomari, ehdokas Utahin osavaltion kuvernöörin virkaan ja muita huomattavan arvostettuja miehiä. He pitivät kuitenkin kunniana saada suorittaa tämän pyhän pappeustehtävän ja tunsivat selvästikin olevansa etuoikeutettuja.

Aaronin pappeus on suuri hengellisen voiman lahja, jonka Herra antoi Aaronille ja tämän pojille.³ Se ”pitää hallussaan enkelien palveluksen ja valmistavan evankeliumin avainta”⁴ ja sisältää myös ”parannuksen evankeliumin sekä syntien anteeksisaamiseksi suoritettavan upotuskasteen avaimet”⁵.

Haluan sanoa muutaman sanan enkelien palveluksesta. Enkeleitä on ilmestynyt muinaisina ja nykyisinä aikoina, ja he ovat antaneet ohjeita, varoituksia ja neuvoja, joista on ollut hyötyä henkilöille, joiden luona he ovat käyneet. Me emme tietoisesti käsitä, missä laajuudessa palvelevat enkelit vaikuttavat meidän elämäämme. Presidentti Joseph F. Smith on sanonut: ”Samalla tavoin meidän isillemme ja äideillemme, veljillemme, sisarillemme ja ystävillemme, jotka ovat siirtyneet pois täältä maan päältä uskollisina ja kelvollisina nauttimaan tällaisista mahdollisuuksista ja etuoikeuksista, voidaan antaa tehtäväksi käydä jälleen maan päällä sukulaistensa ja ystäviensä luona tuomassa Jumalan tyköä rakkauden, varoituksen ja nuhteen viestejä sekä ohjeita niille, joita he ovat oppineet rakastamaan lihassa ollessaan.”⁶ Monista meistä tuntuu, että meillä on ollut tällainen kokemus. Heidän palvelutyönsä on ollut ja on yhä tärkeä osa evankeliumia. Enkelit palvelivat Joseph Smithiä, kun hän vakiinnutti uudelleen evankeliumin sen täyteydessä.

Alma nuoremmalla oli omakohtainen kokemus palvelevista enkeleistä. Nuorena miehenä hänet luettiin epäuskoisten joukkoon ja ”hän johdatti monia kansasta tekemään hänen pahojen tekojensa mukaisesti”. Eräänä päivänä ”hänen kulkiessaan ympäriinsä hävittämässä Jumalan kirkkoa” Moosian poikien kanssa ”Herran enkeli ilmestyi heille; ja hän laskeutui ikään kuin pilven sisässä; ja hän puhui ikään kuin ukkosen äänellä, mikä järisytti maata”. Sitten enkeli huusi: ”Alma, nouse ja astu esiin, sillä miksi sinä vainoat Jumalan kirkkoa?”

Tämä kokemus sai Alman niin valtoihinsa, että hän pyörtyi ja hänet oli kannettava isänsä luokse. Vasta kun hänen isänsä ja muut olivat paastonneet ja rukoilleet kaksi päivää, Alman terveys ja voima palasivat ennalleen. Sitten hän nousi ylös ja julisti: ä olen tehnyt parannuksen synneistäni, ja Herra on minut lunastanut; katso, minä olen Hengestä syntynyt.”⁷ Almasta tuli yksi Mormonin kirjan suurimmista lähetyssaarnaajista. Kuitenkaan hän ei monina lähetyssaarnaajavuosinaan milloinkaan puhunut enkelin käynnistä. Sen sijaan hän todisti, että Jumalan Pyhä Henki oli ilmaissut totuuden hänelle.

Opetuksen saaminen enkeliltä olisi suuri siunaus. Kuitenkin Alma opetti meille, että hänen lopullinen, kestävä kääntymyksensä tuli vasta kun hän oli ”paastonnut ja rukoillut monta päivää”⁸. Hänen täysi kääntymyksensä tuli Pyhältä Hengeltä, joka on meidän kaikkien saatavilla, jos olemme kelvollisia.

Ihmeelliset tapahtumat eivät aina ole johtaneet kääntymykseen. Esimerkiksi kun Laman ja Lemuel pahoinpitelivät nuorempia veljiään, enkeli ilmestyi heille ja käski heidän lopettaa. Enkeli myös vakuutti kaikille veljeksille, että Laban annettaisiin heidän käsiinsä. Nefi omasta puolestaan uskoi ja hankki pronssilevyt Labanilta. Laman ja Lemuel sen sijaan eivät uskoneet eivätkä muuttaneet käyttäytymistään enkelin käynnin seurauksena. Kuten Nefi heitä muistutti: ”Kuinka olette unohtaneet, että olette nähneet Herran enkelin?”⁹

Te nuoret miehet vahvistatte omaa todistustanne. Se vahvistuu Pyhän Hengen antaman hengellisen vahvistuksen kautta elämän arkisissa kokemuksissa. Vaikka jotkin suuret ilmestykset voisivatkin vahvistaa todistustanne, se ei todennäköisesti tapahdu sillä tavalla.

Pappeus tuo mukanaan suuria siunauksia mutta myös suuria velvollisuuksia.

Kaikkien pappeudenhaltijoiden tulee pitää kutsumuksensa kunniassa toimien Herran nimessä virkansa ja kutsumuksensa sallimissa rajoissa. Me pidämme kutsumuksemme kunniassa noudattamalla koorumimme johtokunnan, piispan ja koorumimme neuvojan ohjeita. Se tarkoittaa sakramentin valmistamista, siunaamista ja jakamista, kun meiltä sitä pyydetään. Se merkitsee myös muiden Aaronin pappeuden tehtävien suorittamista, kuten kirkon seurakuntakeskusten siivoamista, tuolien järjestämistä vaarnakonferenssia ja muita kirkon kokouksia varten ja muiden annettujen tehtävien suorittamista.
Aaronin eli valmistavan pappeuden haltijoiden velvollisuutena on olla kelvollisia korkeampaan pappeuteen ja saada koulutusta suurempiin tehtäviin kirkon palveluksessa.
Aaronin pappeuteen kuuluu velvollisuus olla hyvänä esimerkkinä puhtaista ajatuksista ja soveliaasta käyttäytymisestä. Me hankimme näitä ominaisuuksia suorittaessamme pappeustehtäviämme.
Olette koorumissanne ja muussa toiminnassa tekemisissä sellaisten nuorten miesten kanssa, joilla on samat tasovaatimukset kuin teillä. Voitte vahvistaa toisianne.
Voitte tutkia pyhiä kirjoituksia ja oppia evankeliumin periaatteita valmistautuaksenne lähetystyöhön.
Voitte oppia rukoilemaan ja tunnistamaan vastauksia.

Opin ja liittojen mukaan Aaronin pappeudessa on erilaisia valtuuksia. Ensiksi, pappeuteen asettaminen antaa valtuuden suorittaa toimituksia ja saada Aaronin pappeuden voima. Piispakunta on Aaronin pappeuden johtokunta seurakunnassa.¹⁰ Toiseksi, tässä pappeudessa on eri virkoja, joissa kussakin on eri velvollisuuksia ja etuoikeuksia. Teidän diakonien tulee valvoa seurakuntaa sen pysyvinä palvelijoina.¹¹ Teidän opettajien tulee seurakunnan valvomisen lisäksi ”olla sen kanssa ja vahvistaa sitä”¹². Teidän pappien tulee ”saarnata, opettaa, selittää, kehottaa ja kastaa ja siunata ja antaa sakramentti ja käydä jokaisen jäsenen kodissa”¹³. Piispanne, jolla on ylipapin virka, on myös pappien koorumin johtaja, ja hän johtaa koorumin työtä.

Kun etenette yhdestä näistä Aaronin pappeuden viroista toiseen, te säilytätte edellisen valtuuden. Esimerkiksi teillä papeilla on edelleen valtuus tehdä kaikkea, mitä teitte diakoneina ja opettajina. Kun teidät lopulta asetetaan Melkisedekin pappeuteen, teillä on tosiaankin yhä Aaronin pappeuden virat ja voitte toimia niissä. Edesmennyt vanhin LeGrand Richards, joka oli monta vuotta kahdentoista koorumin jäsen, ymmärsi hyvin tämän periaatteen. Hänellä oli usein tapana sanoa: ”Olen vain aikuiseksi kasvanut diakoni.”

Kuten olen maininnut, opettaminen on yksi tärkeistä Aaronin pappeuden tehtävistä. Usein te nuoret teini-ikäiset saatte mahdollisuuden opettaa silloin, kun palvelette isänne tai jonkun muun Melkisedekin pappeuden haltijan kotiopetustovereina. Tarpeista huolehtiminen ajallisella ja hengellisellä tavalla on hyvin merkittävä osa ”seurakunnan valvomista”.

Profeetta Joseph Smith piti kotiopetusta hyvin tärkeänä. Eräs veli Oakley oli profeetan kotiopettaja, ja kun veli Oakley meni kotiopetukselle Smithien kotiin, ”profeetta kutsui perheensä koolle ja antoi oman tuolinsa Oakleylle ja käski omaa perhettään” kuuntelemaan tarkoin veli Oakleya.¹⁴

Te Aaronin pappeuden nuoret miehet tarvitsette Hengen henkilökohtaiseen elämäänne samoin kuin kotiopetukseen, sakramentin valmistamiseen tai jakamiseen ja muihin pappeustehtäviin. Teidän pitää välttää eräitä kompastuskiviä. Yksi suurimmista kompastuskivistä on riippuvuus.

Minä neuvon kaikkia teitä veljiä välttämään kaikenlaista riippuvuutta. Saatana ja hänen seuraajansa orjuuttavat tänä aikana eräitä oivallisimmista nuoristamme riippuvuudella alkoholista, kaikenlaisista huumeista, pornografiasta, tupakasta, uhkapelistä ja muulla pakonomaisella häiriökäyttäytymisellä. Joillakuilla näyttää olevan synnynnäinen heikkous näiden aineiden suhteen, niin että jo yksikin kokeilu johtaa hillitsemättömään riippuvuuteen. Eräät riippuvuudet ovat todella mieltä muuttavia ja luovat himon, joka voittaa järjen ja arvostelukyvyn. Nämä riippuvuudet eivät tuhoa ainoastaan niiden elämää, jotka eivät vastusta niitä, vaan myös heidän vanhempiensa, puolisonsa ja lastensa elämän. Kuten profeetta Jeremia suri: ”Eivät uskoneet maanpiirin kuninkaat, ei tullut kenenkään mieleen, että jonakin päivänä vainooja ja vihollinen tulisi sisään – – porteista.”¹⁵

Viisaudessaan Herra on varoittanut meitä siitä, että meidän tulee kokonaan välttää aineita, jotka eivät ole meille hyväksi. Meitä on varoitettu ensimmäisen ryypyn ottamisesta, ensimmäisen savukkeen polttamisesta ja ensimmäisen huumeen kokeilusta. Uteliaisuus ja vertaisryhmän paine ovat itsekkäitä syitä riippuvuutta aiheuttavien aineiden kokeilemiseen. Meidän pitää pysähtyä ajattelemaan kaikkia seurauksia, ei pelkästään itsellemme ja tulevaisuudellemme vaan myös rakkaillemme. Nämä seuraukset ovat fyysisiä, mutta niiden riskinä on myös Hengen menetys, ja ne tekevät meistä Saatanan uhreja.

Todistan siitä puhdistavasta, hengellisestä, lohduttavasta, vahvistavasta ja hillitsevästä vaikutuksesta, joka pappeudella on ollut minun elämässäni. Olen elänyt sen hengellisen vaikutuksen alaisena koko ikäni – isoisäni kodissa, isäni kodissa ja sitten omassa kodissani. On nöyräksi tekevää käyttää pappeuden ylimaallista voimaa ja valtuutta toisten voimistamiseen ja parantamiseen ja siunaamiseen. Eläkäämme kelvollisina pitämään hallussamme pappeuden valtuus ja toimimaan Jumalan nimessä, rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.