Herkkä sydän ja auttavat kädet
Jokainen teistä, joiden herkkä sydän ja auttavat kädet ovat lievittäneet niin monien taakkaa – ottakaa vastaan sydämellinen kiitollisuuteni.
Eilen illalla sisar Burton ja minä söimme hieman kiinalaista ruokaa. Onnenkeksini sisältä löytyi viesti: ”Stressi, jota koet, helpottaa pian.” Tosi juttu.
Eräänä päivänä ryhmä miehiä oli puhumassa profeetta Joseph Smithin kanssa, kun he saivat tietää, että kiihtynyt väkijoukko oli polttanut erään veljen talon vähän matkan päässä kaupungista. Kaikki sanoivat olevansa pahoillaan siitä, mitä oli tapahtunut. Profeetta kuunteli hetken aikaa. Sitten hän ”työnsi käden taskuunsa, otti sieltä viisi dollaria ja sanoi: ’Olen pahoillani tämän veljen puolesta viiden dollarin edestä. Kuinka pahoillaan kukin teistä on?’”1 On merkittävää, että profeetta reagoi välittömästi. Viime vuoden aikana miljoonat teistä ovat ottaneet osaa lähimmäistenne kärsimyksiin varojenne, herkän sydämenne ja auttavien käsienne kautta. Kiitos suurenmoisesta anteliaisuudestanne.
Laupeus muita kohtaan on aina ollut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten olennainen tunnusmerkki. Profeetta Alma sanoi:
”Te haluatte tulla Jumalan lammastarhaan ja tulla nimitetyiksi hänen kansakseen ja olette halukkaita kantamaan toistenne kuormia, jotta ne olisivat keveitä; niin, ja olette halukkaita suremaan surevien kanssa, niin, ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa.”2
Vapahtaja pyytää meitä auttamaan heikkoja, nostamaan hervonneita käsiä ja vahvistamaan voimattomia polvia.3
Olen saanut henkilökohtaisesti nähdä myöhempien aikojen pyhien ja muiden kirkkoomme kuulumattomien sitoutumisen – sellaisten, joilla on herkkä sydän ja auttavat kädet ja jotka kantavat toistensa kuormia.4 Olen surrut syvästi nähdessäni valtavaa tuhoa ja käydessäni ilman toivoa olevien uhrien luona.
Viime vuosina luontoäiti on ilmaissut kostonsa ja ylivaltansa poikkeuksellisin ja voimakkain tavoin. Vuoden 2004 joulukuun lopulla kauhea maanjäristys jonkin matkan päässä Indonesian rannikosta aiheutti tappavan hyökyaallon, joka surmasi tuhansia ja murskasi monien eloon jääneiden elämän. Paikallisten pappeusjohtajien ja lähetyssaarnaaja-avioparien johdolla apua lähetettiin välittömästi, ja kipeästi kaivattua tukea tarjottiin sairaaloille, pelastustyöntekijöille ja yhteisöille Indonesiassa, Sri Lankassa, Intiassa ja Thaimaassa.
Pian muutamia kirkon jäseniä matkusti yhdelle pahiten tuhoutuneista alueista – Acehin seudulle Pohjois-Sumatrassa. Sisar Bertha Suranto, piirin Nuorten Naisten johtaja Jakartasta Indonesiasta, matkasi seurueineen kuorma-autoilla, jotka oli lastattu tarpeellisilla tavaroilla ihmishenkien pelastamiseksi ja lohdun tuomiseksi niille, jotka olivat menettäneet niin paljon.
”Joka kerta kun tulimme kylään”, Bertha sanoi, ”ihmiset kerääntyivät ympärillemme ja tarjosivat ruokaa jaettavaksi – silloinkin kun heillä oli vain vähän riisiä ja hieman kalaa, jonka he olivat pyytäneet merestä. Paikalliset viranomaiset kuuluttivat moskeijoista, että jälleen lahjoitus Jeesuksen kirkosta oli saapunut.”
Kun välittömistä tarpeista oli huolehdittu, ryhdyttiin pidempiaikaisiin hankkeisiin. Parhaillaan toteutetaan suunnitelmia auttaa pitkälti yli tuhannen vakinaisen asuintalon rakentamisessa sekä sairaaloiden ja koulujen kunnostamisessa. Kyläläisiä autettiin hankkimaan uusia kalastusveneitä ja verkkoja. Kangaspuita ja ompelukoneita jaettiin, jotta perheet saattoivat jälleen tulla omavaraisiksi.
Pakistanin ja Intian pohjoisosissa koettiin voimakkain alueella sataan vuoteen sattunut maanjäristys, joka surmasi tuhansia ja jätti monia kodittomiksi. Koska tällä alueella voivat talvet olla äärettömän kylmiä, huolta kannettiin maanjäristyksessä loukkaantuneiden lisäksi myös suojaa vaille jääneistä.
Neljän päivän kuluttua maanjäristyksestä Islamic Relief Agency [Islamilainen avustusjärjestö] järjesti käyttöömme Boeing 747 -rahtikoneen, jonka täytimme ripeästi ääriään myöten huovilla, teltoilla, hygieniapakkauksilla, lääkintätarvikkeilla, makuupusseilla, takeilla ja pressuilla piispan varastohuoneesta. Ilmateitse, maitse ja meritse toimitettiin suuria kontteja, jotka sisälsivät lisää avustustarvikkeita sekä talviasuttavia telttoja yli 75 000 ihmistä varten.
Tulvien iskiessä Keski-Amerikkaan kokouspaikat avattiin tilapäissuojiksi evakuoiduille. Alueilla, joille ei päästy ajoneuvoilla, kirkon jäsenet kantoivat tarvikkeita selässään ja kulkivat jalan tulvivien jokien ja salakavalan maaston poikki vieden apua ahdinkoon joutuneille.
Levottomuuksien seurauksena Sudanissa toista miljoonaa ihmistä on paennut kodeistaan ja kylistään suojaa etsien. Monet pakolaiset kävelivät satoja maileja karujen seutujen halki päästäkseen pakolaisleireille, missä he ovat epätoivoisesti yrittäneet saada yhteyttä sukulaisiinsa ja toipua.
Sinne on toimitettu Atmitia, puuroa, johon on lisätty vitamiineja ja joka on todettu tehokkaaksi nälkää näkevien lasten ja vanhusten hengen pelastamisessa. Myös lääkintätarvikkeita ja tuhansia hygieniapakkauksia sekä vastasyntyneiden pakkauksia on toimitettu.
Kirkko on tehnyt yhteistyötä muiden tunnettujen hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa auttaakseen rokottamaan miljoonia afrikkalaislapsia kampanjassa tuhkarokon hävittämiseksi. Kaksituhatta uskollista afrikkalaista kirkon jäsentä lahjoitti monia vapaaehtoistyötunteja tiedottaen rokotuksista, kooten lapsia ja auttaen rokotuksissa.
Vuoden 2005 hurrikaanikausi Etelä-Yhdysvalloissa ja Länsi-Karibialla aiheutti historian suurimmat aineelliset menetykset ja tuhot. Myrsky toisensa jälkeen piiskasi asuintaloja ja liikeyrityksiä Hondurasista Floridaan. Tuhannet pappeusjohtajien alaisuudessa työskennelleet vapaaehtoiset olivat paikalla joka kerta hurrikaanin iskiessä toimittaen välttämättömyystarvikkeita hengenpitimiksi. Hygieniapakkaukset, siivousvälineet, elintarvikkeet, vesi, ruoanvalmistusvälineet, vuodevaatteet ja muut hyödykkeet olivat avuksi kotien raivaamisessa ja tilapäismajoitusten järjestämisessä.
Veli Michael Kagle vei Mississippiin rekkasaattueen, joka oli kuormattu hänen oman liikeyrityksensä varusteilla. Monet kirkkoomme kuulumattomat työntekijät ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi hänen mukaansa joka viikonloppu auttamaan myrskyn runtelemilla alueilla. Yhteyksien ylläpitämiseksi matkan aikana käytettiin radiopuhelimia. Miken ylipappien ryhmän johtaja kertoi, että ajaessaan avopakettiautoaan heidän kanssaan hänellä oli rystyset valkoisina siitä ajonopeudesta. Yrittäessään hiljentää rekkasaattueen vauhtia hän sanoi radiopuhelimeen: ”Hyvät herrat, käsitättekö, että me kuljemme 80 mailin [130 kilometrin] tuntivauhtia?” Yksi rekkakuskeista liittyi keskusteluun ja sanoi: ”Mutta ymmärrät varmasti, ettei näistä suurista rekoista saa enempää irti. Me emme pysty menemään yhtään kovempaa.”
Satoja kiitoskirjeitä on saatu. Eräs nainen, mississippiläinen sairaanhoitaja, kirjoitti: ”Menin sanattomaksi. Oliko Jumala vastannut rukouksiini näin nopeasti? Silmäni täyttyivät välittömästi kyynelistä, kun miehet suojakypärissään ja saappaissaan kaikenmallisine ja -kokoisine moottorisahoineen ilmestyivät raunioiden keskeltä. Se oli ehdottomasti, kiistattomasti yksi suurimmista uhrauksista, mitä koskaan olen saanut osakseni.”
Saanen ilmaista kiitokset näppärille sormille, jotka ovat valmistaneet tuhansia kauniita täkkejä, ja erityiskiitokset niiden monien iäkkäämpien sisarten ei enää niin näppärille sormille, jotka myös ovat tehneet todella tarpeellisia täkkejä. Eräs 92-vuotias isoisoäiti on tehnyt useita satoja täkkejä. Hänen tapauksessaan sekä tekijää että saajaa on siunattu. Kun hänen poikansa ihaili hänen kättensä työtä, hän kysyi: ”Luuletko kenenkään koskaan käyttävän täkkejäni?” Kirje nuorelta äidiltä Louisianasta antaa vastauksen tuohon kysymykseen:
”Asun Louisianassa ja käyn lasteni kanssa paikallisella terveysasemalla. Ollessani siellä sain joitakin vaatteita, vaippoja, kosteuspyyhkeitä sekä kaksi kaunista vauvan täkkiä. Toisen täkin nurja puoli on keltainen ja etupuolella on jalan ja käden kuvia, ja toinen täkki on keltaisenruskea ja siinä on seeproja. Ne ovat ihania. Nelivuotiaani rakastaa seepratäkkiä, mutta seitsemän kuukauden ikäiseni ei tietenkään osaa sanoa paljoakaan. Halusin vain lausua kiitokseni teille ja kirkkonne jäsenille anteliaisuudestanne. Jumala siunatkoon teitä ja perhettänne.”
Äskettäisiin mutavyöryihin Filippiineillä reagoineet alueen pyhät kokosivat hygieniapakkauksia ja ruokalaatikoita ja jakoivat ne huopien kera hädässä oleville.
Kun apua annetaan eri puolilla maailmaa, samalla ylläpidetään ja opetetaan työn ja omavaraisuuden huoltotyöperiaatteita. Vuoden 2005 aikana monet kylät saivat puhdasta vettä uusien kaivojen ansiosta. Kyläläisiä opetettiin kaivamaan kaivoja, asentamaan pumppuja ja tekemään tarpeen vaatiessa korjauksia.
Paikallisten vapaaehtoisten ja aina hyvin uskollisten lähetyssaarnaaja-avioparien järjestämän koulutuksen ansiosta perheet voivat täydentää ruokavaliotaan itse kasvattamallaan ravitsevalla ruoalla.
Monia pyörätuoleja on lahjoitettu, mikä mahdollistaa liikuntaesteisten itsenäistymisen. Tuhansia lääketieteen ammattilaisia on koulutettu vastasyntyneiden pelastamiseksi. Lääketieteen ammattilaiset ovat tehneet harmaakaihileikkauksia palauttaen monien näkökyvyn. MAP-perhepalvelut ovat antaneet rakastavaa neuvontaa kautta maailman.
Monissa maissa kirkko on rakentanut ymmärtämyksen ja kunnioituksen siltoja työskentelemällä yhdessä muiden tunnettujen ja luotettavien järjestöjen kanssa.
Tohtori Simbi Mubako, entinen afrikkalainen suurlähettiläs Yhdysvalloissa, on sanonut: ”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon työ on sitäkin vaikuttavampaa, koska se ei rajoitu ainoastaan kirkon jäseniin vaan kattaa kaikki eri kulttuureihin ja uskontokuntiin kuuluvat ihmiset, sillä [he] näkevät jokaisessa ihmisessä Jeesuksen Kristuksen kuvan.”
Rakas presidenttimme Gordon B. Hinckley on osaltaan vaikuttanut tämän suuren humanitaarisen työn laajenemiseen. ”Meidän täytyy ojentaa auttava kätemme koko ihmiskunnalle”, hän on sanonut. ”He ovat kaikki Jumalan, iankaikkisen Isämme poikia ja tyttäriä, ja Hän pitää meitä tilivelvollisina siitä, mitä me teemme heidän suhteensa. – – Siunatkaamme ihmiskuntaa auttaen kaikkia, kohottaen niitä, joita sorretaan ja ahdistetaan, ruokkien ja vaatettaen nälkäisiä ja puutteenalaisia, osoittaen rakkautta ja ystävällisyyttä niille ympärillämme oleville, jotka eivät ehkä kuulu tähän kirkkoon.”5
Tämä nykyajan humanitaarinen työ on ihmeellinen osoitus lähimmäisenrakkaudesta, joka palaa niiden sielussa, joiden sydän on herkkä ja joiden kädet ovat valmiit auttamaan. Tämä epäitsekäs palvelu todellakin osoittaa Kristuksen puhdasta rakkautta.
Vapahtaja lupaa suuria siunauksia niille, jotka antavat omastaan. ”Antakaa, niin teille annetaan. – – Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”6
Asiat, joista olen tänään puhunut, eivät ole sadasosaakaan siitä, mitä tapahtuu kylissä ja kansakunnissa ympäri maailman. Kaikkialla, missä matkustan, ilmaistaan syvää kiitollisuutta. Saanen ilmaista ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista apostolin koorumin ja kirkon huoltotyön johtajistokomitean puolesta, joiden tehtävänä on ohjata tätä työtä, syvimmän kiitollisuutemme ja ihailumme.
Minun on mahdotonta löytää sanoja pystyäkseni ilmaisemaan kyllin selvästi niitä pyhiä tunteita, jotka palavat sielussani. Yksinkertainen sana kiitos tuntuu kutakuinkin kuluneelta. Jokainen teistä, joiden herkkä sydän ja auttavat kädet ovat lievittäneet niin monien taakkaa – ottakaa vastaan sydämellinen kiitollisuuteni. Rukoilen, että Herran parhaat siunaukset tulevat teidän ja perheidenne osaksi, kun muistatte edelleen raskautettuja ja ahdistettuja. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.