Toimia omasta puolestamme – tahdonvapauden lahja ja siunaukset
Tahdon vanhurskaan käyttämisen ansiosta valo voi karkottaa pimeyden ja me voimme elää iloisina ja onnellisina.
Olen kiitollinen profeettamme presidentti Gordon B. Hinckleyn todistuksesta. Kaikkien jäsenten puolesta kautta maailman ilmaisen kiitollisuuteni siitä, että hän päätti seurata Herran innoitusta ja pyytää meitä lukemaan Mormonin kirjan. Hänen innoitettu neuvonsa on siunannut meitä ylenpalttisesti.
Isä Lehi, ensimmäinen Mormonin kirjaan merkityistä profeetoista, päätti myös seurata Herraa. Häntä neuvottiin ”ottamaan perheensä ja lähtemään erämaahan”1. Rankoista matkustusoloista ja poikiensa Lamanin ja Lemuelin nurinasta huolimatta Lehi johdatti perheensä lupauksen maahan. Mutta se ei ollut rauhan paikka. Kun Laman ja Lemuel käyttivät tahdonvapauttaan olla tottelematta Herraa, Lehin sydäntä painoi murhe heidän tähtensä.2 Ennen kuolemaansa Lehi kokosi lapsensa ympärilleen, siunasi heidät ja neuvoi heitä.3 Kapinallisia poikiaan hän kehotti parannukseen ja uskollisuuteen: ”Herätkää, poikani – –. Ravistakaa pois kahleet, joilla teidät on kahlittu.”4 Ja vanhurskaalle pojalleen Jaakobille hän opetti vielä yhden, hyvin tärkeän opetuksen.
Jos me voisimme jättää yhden erittäin tärkeän opetuksen lapsillemme ja lastenlapsillemme, niin mikä se olisi? Kaikista evankeliumin loistavista periaatteista Lehi päätti opettaa pojalleen oppia pelastussuunnitelmasta – ja tahdonvapauden lahjasta.
Hän opetti, että ”ihmiset ovat saaneet kylliksi opetusta erottaakseen hyvän pahasta”5. Tämä pyhä opetus alkoi taivaissa. Siellä suuressa neuvonpidossa taivaallinen Isämme säilytti tahdon käyttämisen lahjan koetellakseen meitä täällä kuolevaisuudessa nähdäkseen, teemmekö me kaiken, mitä Herra, meidän Jumalamme, käskee.6
Mutta Saatana vastusti Jumalaa ja Hänen suunnitelmaansa sanoen: ”Lunastan koko ihmissuvun – – anna siis minulle kunniasi.”7 ”Ja nyt, koska Saatana kapinoi minua vastaan ja pyrki hävittämään ihmisen tahdonvapauden, jonka minä, Herra Jumala, olin antanut hänelle, – – minä käskin syöstä hänet alas.”8 ”Ja sinä päivänä monet seurasivat häntä.”9 Tosiaankin kolmasosa taivaan joukoista10 käytti tahtoaan ja hylkäsi Jumalan suunnitelman.
Te ja minä olimme niiden joukossa, jotka käyttivät tahtoaan hyväksyäkseen taivaallisen Isämme suunnitelman tulla maan päälle, saada kuolevainen elämä, edistyä. ”Me huusimme ilosta – – saadessamme tilaisuuden tulla maan päälle saamaan ruumiin, [sillä me tiesimme,] että meistä voisi tulla uskollisuutemme kautta Isämme Jumalan kaltaisia.”11
Nyt olemme täällä maan päällä, missä tilaisuuksia käyttää tahtoamme on runsaasti, sillä täällä ”kaikessa on vastakohtaisuutta”12. Tämä vastakohtaisuus on elämämme tarkoituksen kannalta välttämätöntä. Kuten Lehi selitti: ”Jotta hänen iankaikkiset tarkoituksensa toteutuisivat ihmisen päämäärässä – – Herra Jumala salli ihmisen toimia omasta puolestaan. Ja nyt, ihminen ei voisi toimia omasta puolestaan, ellei yksi tai toinen häntä houkuttelisi.”13
Aadam ja Eeva olivat ensimmäiset Jumalan lapsista, jotka kokivat näitä houkutteluja. Tavoiteltuaan koko ihmiskunnan kurjuutta Saatana, ”kaikkien valheiden isä”14, houkutteli Aadamia ja Eevaa. Koska he päättivät nauttia ”kiellettyä hedelmää, heidät ajettiin pois Eedenin puutarhasta viljelemään maata”15. Tuon valinnan tähden he myös ”ovat synnyttäneet lapsia – –, koko maan suvun”16, ja tästä maanpäällisestä tilasta ”tuli koetustila”17 heille ja heidän jälkeläisilleen. Sillä ”katso, kaikki on tapahtunut hänen viisautensa mukaan, joka tietää kaiken”, Lehi kertoi Jaakobille. ”Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla, ja ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo.”18
Joskus me unohdamme, että taivaallinen Isämme haluaa, että meillä kaikilla on tuo ilo. Vain antamalla periksi kiusaukselle ja synnille meidät voidaan pitää erossa tuosta ilosta. Ja periksi antaminen on juuri sitä, mitä Saatana haluaa meidän tekevän.
Minulla oli kerran tilaisuus matkustaa presidentti Spencer W. Kimballin kanssa kaukaiseen maahan. Meitä kierrätettiin eri paikoissa tuolla alueella, mukaan lukien maanalaiset katakombit, jotka ovat kristillisten uskonkiihkoilijoiden vainoaman kansan hautapaikkoja. Kun nousimme tuon paikan pimeitä, kapeita askelmia, presidentti Kimball antoi minulle unohtumattoman opetuksen. Hän nykäisi takinlievettäni ja sanoi: ”Minua on aina vaivannut se, mitä vastustaja tekee Vapahtajamme nimessä.” Sitten hän sanoi: , vastustaja ei voi koskaan iloita, ellemme sinä ja minä tee syntiä.”
Kun pohdin tuota kommenttia ja tutkin pyhiä kirjoituksia, aloin ymmärtää, mitä presidentti Kimball ehkä tarkoitti. Muistin Herran sanat kaikille maan asukkaille, kuten ne on talletettu Mormonin kirjaan: ”Voi, voi, voi tätä kansaa, voi koko maan asukkaita, elleivät he tee parannusta, sillä Perkele nauraa ja hänen enkelinsä riemuitsevat surmattujen, kansani ihanien poikien ja tyttärien tähden.”19 Juuri meidän syntimme saavat Paholaisen nauramaan. Surumme tuo hänelle väärennettyä iloa.
Vaikka Paholainen nauraa, hänen voimansa on rajallista. Jotkut saattavat muistaa vanhan sanonnan: ”Paholainen pani minut tekemään niin.” Tänään haluan tuoda julki ehdottoman varmoin sanoin, ettei vastustaja voi panna meitä tekemään mitään. Hän vaanii ovella, kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan, ja hän seuraa meitä joka päivä.20 Joka kerta ulos lähtiessämme, joka kerta päätöstä tehdessämme me teemme valinnan joko liikkua hänen suuntaansa tai Vapahtajamme suuntaan. Mutta vastustajan on lähdettävä pois, jos käskemme hänen lähteä. Hän ei voi vaikuttaa meihin, ellemme anna hänen tehdä niin, ja hän tietää sen! Ainoa hetki, jolloin hän voi vaikuttaa mieleemme ja ruumiiseemme – itse henkeemme – on silloin, kun me annamme hänen tehdä niin. Toisin sanoen meidän ei tarvitse sortua hänen houkutuksiinsa!
Meille on annettu tahdonvapaus, meille on annettu pappeuden siunaukset ja meille on annettu Kristuksen valo ja Pyhä Henki tietystä syystä. Tuo syy on kasvumme ja onnemme tässä maailmassa ja iankaikkinen elämä tulevassa maailmassa. Tänään minä kysyn: Olemmeko ottaneet vastaan tuon Hengen? Seuraammeko kaitaa ja kapeaa polkua, joka johtaa Jumalan luo ja iankaikkiseen elämään? Pidämmekö me kiinni rautakaiteesta vai menemmekö toiseen suuntaan? Todistan, että se, mitä päätämme tuntea ja ajatella ja miten toimia joka päivä, on keino edetä polulla ja pysyä sillä, kunnes me saavutamme iankaikkisen määränpäämme.
Kukaan meistä ei kuitenkaan ole kapealla polulla koko aikaa. Me kaikki teemme virheitä. Siksi Lehi, joka ymmärsi Vapahtajan osuuden tahdonvapautemme varjelemisessa ja säilyttämisessä, opetti Jaakobille – ja meille: ”Messias tulee ajan täyttyessä lunastaakseen ihmislapset lankeemuksesta. Ja koska heidät lunastetaan lankeemuksesta, heistä on tullut ikuisesti vapaita, niin että he erottavat hyvän pahasta, toimimaan omasta puolestaan eikä olemaan toiminnan kohteita.”21 Se on avain – toimia omasta puolestaan eikä olla toiminnan kohteita.
Näinä myöhempinä aikoina kuten entisinä aikoina meidän on vältettävä sitä, että olisimme toiminnan kohteita, ja toimittava omasta puolestamme pahan välttämiseksi. Pyhä Henki antaa meille kehotuksia. Joosefin käskettiin paeta Potifarin vaimon luota. Abraham totteli käskyä paeta Urin maasta. Lehiä neuvottiin pakenemaan Jerusalemista, ennen kuin se tuhottiin. Ja Vapahtajan hengen varjelemiseksi Mariaa ja Joosefia kehotettiin pakenemaan Egyptiin.
Kehotukset, joita saamme paeta pahaa, kertovat siitä, että taivaallinen Isämme ymmärtää omat erityiset vahvuutemme ja heikkoutemme ja on tietoinen elämämme odottamattomista olosuhteista. Kun noita kehotuksia tulee, ne eivät yleensä pysäytä meitä siihen paikkaan, sillä Jumalan Henki ei puhu ukkosen äänellä. Ääni on hiljainen kuin kuiskaus tullen ajatuksena mieleemme tai tunteena sydämeemme. Kun noudatamme Hänen lempeitä kehotuksiaan, meitä varjellaan synnin tuhoisilta seurauksilta.
Mutta jos me emme piittaa noista kehotuksista, Hengen valo heikkenee. Vapautemme käyttää tahtoamme kapenee tai häviää, ja me menetämme varmuuden ja kyvyn toimia. Me kuljemme hengellisessä ”pimeässä keskipäivällä”22. Kuinka helppoa silloin onkaan harhailla oudoille poluille ja joutua eksyksiin! Kuinka nopeasti meidät sidotaankaan synnin kahleisiin, joista Lehi puhui kapinallisille pojilleen.23 Jos esimerkiksi teemme valintoja, jotka saattavat meidät velkaantumaan pahoin, menetämme vapautemme täyttää halumme ja tarpeemme tai säästää sen pahan päivän varalle, joka väistämättä tulee. Jos teemme valinnan rikkoa lakia, meidät voidaan panna vankilaan, jossa vapautemme on niin rajoitettua, ettemme voi valita, minne menemme, keitä tapaamme tai mitä teemme. Henkivankila on hyvin suuressa määrin sen kaltainen. Säilyttääksemme tahtomme toimia meidän täytyy siis päivittäin vaeltaa Herramme ja Vapahtajamme valossa ja seurata kuuliaisuuden tietä. Se on ainoa tie, joka johtaa taivaallisen Isämme luo.
Jos olemme epävanhurskaiden valintojemme takia menettäneet jalansijamme tuolla tiellä, meidän täytyy muistaa saamamme tahdonvapaus, jota voimme päättää käyttää uudelleen. Puhun erityisesti niille, jotka on vallannut riippuvuuden sankka pimeys. Jos olette langenneet johonkin tuhoisaan riippuvuuteen, teistä tuntuu ehkä siltä, että olette hengellisesti mustassa aukossa. Todellisten avaruuden mustien aukkojen tavoin voi näyttää lähes mahdottomalta, että valo voisi tunkeutua sinne, missä te olette. Miten selviydytte sieltä? Todistan, että ainoa keino on käyttää sitä samaa tahdonvapautta, jota käytitte niin urhoollisesti kuolevaisuutta edeltävässä elämässä, tahdonvapautta, jota vastustaja ei voi ottaa pois, ellette anna sitä hänelle.
Kuinka saatte tuon tahdonvapauden takaisin? Kuinka alatte jälleen käyttää sitä oikealla tavalla? Päätätte toimia uskossa ja kuuliaisuudessa. Saanen ehdottaa joitakin perusvalintoja, joita voitte alkaa tehdä nyt – juuri tänään.
Päättäkää hyväksyä – todella hyväksyä – että te olette Jumalan lapsia, että Hän rakastaa teitä ja että Hänellä on voima auttaa teitä.
Päättäkää panna kaikki – kirjaimellisesti kaikki – alttarille Hänen eteensä. Kun uskotte olevanne Hänen lapsiaan, päättäkää, että elämänne kuuluu Hänelle ja että käytätte tahdonvapauttanne Hänen tahtonsa tekemiseen. Teette ehkä niin montakin kertaa elämänne aikana, mutta älkää koskaan luovuttako.
Päättäkää asettua tilanteisiin, joissa voitte saada kokemuksia Jumalan Hengestä – rukoilemalla, tutkimalla pyhiä kirjoituksia, kotonanne, käymällä kokouksissa ja olemalla tervehenkisesti tekemisissä muiden kanssa. Kun tunnette Hengen vaikutuksen, alatte puhdistua ja voimistua. Valo syttyy, ja kun tuo valo loistaa, pahuuden pimeys ei voi jäädä.
Päättäkää noudattaa liittojanne ja pitää ne – kasteenliitostanne alkaen. Uudistakaa nuo liitot viikoittain nauttimalla kelvollisina sakramentti.
Päättäkää valmistautua menemään kelvollisina temppeliin solmimaan ja uudistamaan pyhiä liittoja ja saamaan kaikki evankeliumin pelastavat toimitukset ja siunaukset.
Lopuksi, ja mikä tärkeintä, päättäkää uskoa Jeesuksen Kristuksen sovitukseen. Hyväksykää Vapahtajan anteeksianto ja antakaa sitten anteeksi itsellenne. Hänen teidän vuoksenne antamansa uhrin ansiosta Hänellä on voima olla enää muistamatta teidän syntejänne.24 Teidän täytyy tehdä samoin.
Kun olette tiellä ja olette jälleen vapaita valitsemaan, päättäkää hylätä häpeän tunteet synneistä, joista olette jo tehneet parannuksen. Kieltäytykää masentumasta menneisyyden takia ja iloitkaa tulevaisuuden toivossa. Muistakaa, että Saatana haluaa, että me olisimme ”yhtä kurjia kuin hän itse”25. Antakaa omien halujenne olla voimakkaampia kuin hänen. Suhtautukaa onnellisina ja luottavaisina elämäänne ja tilaisuuksiin ja siunauksiin, jotka odottavat teitä täällä ja kautta iankaikkisuuden.
Lopuksi, muistakaa, ettei tahdonvapautemme ole vain meitä varten. Meillä on vastuu käyttää sitä muiden hyväksi – kohottaa ja vahvistaa muita heidän koettelemuksissaan ja kärsimyksissään. Jotkut veljistämme ja sisaristamme ovat menettäneet täyden tahdonvapautensa epävanhurskaiden valintojensa vuoksi. Asettumatta alttiiksi kiusauksille me voimme ja meidän pitäisi kutsua muita ottamaan vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin valo. Ystävyydellä ja rakkaudella me voimme johdattaa heidät kuuliaisuuden polulle ja kannustaa heitä käyttämään tahdonvapauttaan jälleen kerran oikeiden valintojen tekemiseen.
Kuten isä Lehi todisti perheelleen tahdonvapauden siunauksista, minäkin haluan todistaa teille, rakkaat veljeni ja sisareni kautta maailman, ja perheelleni. Tahdonvapaus ilmeni taivaan neuvonpidossa, kun päätimme noudattaa taivaallisen Isämme suunnitelmaa ja tulla kuolevaisuuteen tätä koetusaikaa varten. Tahdonvapauden ansiosta meitä voidaan testata ja koetella, jotta nähtäisiin, kestämmekö me loppuun asti ja palaammeko me taivaallisen Isämme luo kunniakkaasti. Tahdonvapaus on katalysaattori, joka johtaa meidät ilmaisemaan sisäisiä, hengellisiä halujamme ulkoisena Kristuksen kaltaisena käyttäytymisenä. Tahdonvapauden avulla voimme tehdä uskollisia, kuuliaisia valintoja, jotka vahvistavat meitä niin, että voimme kohottaa ja vahvistaa muita. Tahdonvapauden vanhurskaan käyttämisen ansiosta valo voi karkottaa pimeyden ja me voimme elää iloisina ja onnellisina nykyhetkessä, katsoa uskoen tulevaisuuteen, jopa iankaikkisuuksiin, emmekä murehtia sitä, mikä on menneisyyttä. Tahdonvapautemme käyttäminen ratkaisee, keitä me olemme ja mitä meistä tulee.
Kaikille, jotka haluavat nauttia tahdonvapauden taivaallisista siunauksista, minä todistan, että uskomme ja kuuliaisuutemme vahvistaa tahdonvapauttamme. Tahdonvapaus johtaa meidät toimimaan: etsimään, että löytäisimme, pyytämään, että saisimme Hengen opastusta, kolkuttamaan sille ovelle, joka johtaa hengelliseen valoon ja lopulta pelastukseen. Lausun erityisen todistuksen, että Vapahtajamme Jeesus Kristus on tuon valon lähde, maailman valo ja elämä. Kun me käytämme tahdonvapauttamme Hänen seuraamiseensa, Hänen valonsa sisimmässämme kirkastuu kirkastumistaan siihen täyteen päivään saakka26, jolloin meidät otetaan vastaan taivaallisen Isämme luo koko iankaikkisuudeksi. Rukoilen, että käyttäisimme tahdonvapauttamme tuohon pyhään ja loistavaan päämäärään. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.