Lähetystyösi on muuttava kaiken
Tule ja ole osa suurenmoisinta lähetyssaarnaajien sukupolvea, mitä maailma on koskaan tuntenut.
On kulunut vuosi siitä, kun minut hyväksyttiin yleiskonferenssissa. Olen kiitollinen tästä vuodesta ja kaikesta, mitä olen kokenut. Rakastan Herraa ja olen hyvin kiitollinen Hänen uhristaan ja Hänen evankeliumistaan. Rakastan presidentti Hinckleyä ja tuen häntä Herran profeettana maan päällä. Yhdessä uskollisten pyhien kanssa kaikkialla todistan meidän aikamme profeetoista ja apostoleista ja annan elämäni Hänen työlleen.
Muutamia vuosia sitten olin puhuttelemassa lähetyssaarnaajia. Koko päivän ulkona puhalsi talvimyrsky samalla kun lähetyssaarnaajia tuli ja meni. Ensin satoi jäätävää tihkua, sitten lunta ja taas jäätävää tihkua. Jotkut lähetyssaarnaajat tulivat läheisistä kaupungeista junalla, ja he kävelivät kirkolle myrskyssä. Toiset ajoivat polkupyörillään. Miltei poikkeuksetta he olivat iloisia ja onnellisia. He olivat Herran lähetyssaarnaajia. Hänen Henkensä oli heidän kanssaan, ja he tunsivat iloa Hänen palveluksessaan riippumatta olosuhteistaan.
En koskaan unohda sitä, kun katselin, kuinka kukin lähetyssaarnaajapari puhuttelujensa jälkeen lähti takaisin ulos myrskyyn saarnaamaan evankeliumia ja tekemään sitä, mitä Herra oli kutsunut heitä tekemään. Näin heidän sitoutumisensa ja omistautumisensa. Tunsin sen rakkauden, jota he tunsivat ihmisiä ja Herraa kohtaan. Kun katselin heidän lähtöään, tunsin valtavaa rakkautta heitä sekä heidän työtään kohtaan.
Myöhemmin sinä iltana osallistuin samassa kaupungissa pappeuskokoukseen. Myrsky jatkui, ja sillä hetkellä satoi pääasiassa lunta. Alkulaulun aikana pienimmän ja kaukaisimman seurakunnan johtaja sekä hänen kaksi lähetyssaarnaajaneuvonantajaansa, vanhin Warner ja vanhin Karpowitz, tulivat kappeliin. Kun nämä kaksi suurenmoista lähetyssaarnaajaa olivat käymässä istumaan, he riisuivat talvihattunsa ja -käsineensä. He riisuivat päällystakkinsa. Sitten he kumpikin riisuivat vielä toiset talvitakit ja kävivät istumaan. Aikaisemmin tapaamieni lähetyssaarnaajien tavoin nämäkin lähetyssaarnaajat olivat onnellisia säästä huolimatta. He tunsivat Herran Hengen elämässään. Palvelemalla Herran työssä he tunsivat tiettyä rakkautta ja lämpöä ja iloa, jota on vaikea kuvailla.
Kun sinä iltana katselin näitä suurenmoisia nuoria lähetyssaarnaajia, koin jotakin merkittävää. Sieluni silmin näin lähetyssaarnaajien eri puolilla lähetyskenttää menevän ulos sinä talvi-iltana. Jotkut koputtivat oville ja kohtasivat torjumista pyrkiessään opettamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Jotkut olivat taloissa tai asunnoissa opettamassa yksittäisiä ihmisiä ja perheitä. Kohtaamistaan olosuhteista huolimatta he tekivät voitavansa opettaakseen Jeesuksen Kristuksen evankeliumia niille, jotka halusivat kuunnella, ja he olivat onnellisia. Sydämeeni tuli tunne, jota en osaa täysin selittää.
Hengen suurenmoisen lahjan kautta tunsin Herran rakkauden – Kristuksen puhtaan rakkauden – jota Hän tuntee uskollisia lähetyssaarnaajia kohtaan kaikkialla, ja se muutti minut pysyvästi. Ymmärsin, kuinka kallisarvoinen jokainen lähetyssaarnaaja on Hänelle. Näin vilahduksen siitä, mitä profeetat kuvailisivat suurenmoisimmaksi lähetyssaarnaajien sukupolveksi, mitä maailma on koskaan tuntenut (ks. M. Russell Ballard, ”Suurenmoisin lähetyssaarnaajien sukupolvi”, Liahona, marraskuu 2002, s. 46). Aloin ymmärtää, miksi oli välttämätöntä korottaa vaatimustasoa, jotta lähetyssaarnaajilla kaikkialla olisi oikeus siihen suojeluun, ohjaukseen ja onneen, jotka tulevat Herran Hengen myötä. Aloin myös ymmärtää, miksi meidän vanhempien, piispojen, vaarnanjohtajien ja muiden johtajien täytyy tehdä kaikki voitavamme auttaaksemme kirkon nuoria tulemaan kelvollisiksi saamaan lähetystyöpalvelun siunaukset.
Presidentti Hinckley on kuvaillut, mitä tapahtuu jokaisen sellaisen lähetyssaarnaajan sydämessä, joka omistaa elämänsä ja työnsä Herralle, kun hän kertoi omista lähetystyökokemuksistaan. Hänen lähetystyönsä oli alkuvaiheessa, ja hän oli masentunut. Työ oli vaikeata, eivätkä ihmiset olleet vastaanottavaisia. Koitti kuitenkin hetki, jolloin masennus vaihtui sitoutumiseksi. Alkusysäyksen hänelle antoi hänen isänsä lähettämä kirje, jossa luki: ”Rakas Gordon, olen saanut kirjeesi. – – Minulla on vain yksi ehdotus. Unohda itsesi ja ryhdy työhön.” Presidentti Hinckley kuvaili, mitä tapahtui seuraavaksi: ”Polvistuin siinä pienessä makuuhuoneessa – – ja lupasin, että yrittäisin antaa itseni Herralle.
Koko maailma muuttui. Sumu hälveni. Aurinko alkoi paistaa elämässäni. Minulla oli uusi mielenkiinnon kohde. Näin tämän maan kauneuden. Näin ihmisten suurenmoisuuden. – – Voin katsoa kaiken siitä pitäen minulle tapahtuneen hyvän olevan peräisin päätöksestä, jonka tein siinä pienessä talossa.” (Mike Cannonin artikkelissa ”Missionary Theme was Pervasive During Visit of President Hinckley”, Church News, 9. syyskuuta 1995, s. 4.)
Presidentti Hinckley jatkoi kysymällä: ”Haluatteko olla onnellisia? Unohtakaa itsenne, uppoutukaa tähän suurenmoiseen työhön ja suunnatkaa pyrkimyksenne ihmisten auttamiseen.” (Ibid, s. 4.)
Jokaiselta nuorelta mieheltä haluaisin kysyä: ”Haluatko olla onnellinen?” Jos näin on, niin tule ja liity meihin – 52 000 vahvuiseen joukkoon, joka kasvaa – ja palvele lähimmäistäsi Herran lähetyssaarnaajana. Sitoudu antamaan kaksi vuotta elämästäsi Herralle. Se on muuttava kaiken. Tulet olemaan onnellinen. Sumu hälvenee. Tulet rakastamaan sitä kulttuuria ja niitä ihmisiä, joita sinut kutsutaan palvelemaan. Työ tulee olemaan vaikeaa, mutta palvellessasi tulet myös kokemaan suurta tyydytystä ja iloa. Jos olet uskollinen lähetystyösi aikana ja sen jälkeen, tulet katsomaan elämääsi taaksepäin ja sanomaan presidentti Hinckleyn tavoin: ”Voin katsoa kaiken siitä pitäen minulle tapahtuneen hyvän olevan peräisin päätöksestä palvella lähetystyössä ja antaa elämäni Herralle.”
Presidentti Hinckley on muistuttanut meille, etteivät ainoastaan nuoret vanhimmat ole oikeutettuja näihin siunauksiin. Avioparit palvelevat suurenmoisella tavalla, ja heitä tarvitaan hyvin paljon. Vaikka nuoria sisaria ei velvoiteta palvelemaan, presidentti on sanonut: ”Tarvitsemme joitakuita nuoria naisia. He tekevät merkittävää työtä.” (”Kirkon piispoille”, Maailmanlaajuinen koulutuskokous, 19. kesäkuuta 2004, s. 27.) Tiedämme myös, että on joitakuita, jotka terveydellisistä tai muista syistä saavat kunniallisen vapautuksen palvelusta. Me rakastamme heitä ja tiedämme, että taivaallinen Isämme suo korvaavia siunauksia heidän elämäänsä, kun he palvelevat muilla tavoin ja elävät uskollisina.
Vuosi sitten vanhin Ballard pyysi vanhempia, piispoja ja seurakunnanjohtajia työskentelemään yhdessä, jotta jokaisessa kirkon seurakunnassa niiden nuorten lisäksi, jotka tavallisesti olisivat valmiita palvelemaan, ainakin yhtä nuorta miestä autettaisiin tulemaan kelvolliseksi ja kutsutuksi (ks. ”Vielä yksi”, Liahona, toukokuu 2005, s. 70–71). Monet ovat vastanneet. Meidän johtajien tulee kaikkien sitoutua uudelleen noudattamaan tätä innoitettua pyyntöä.
Veljet ja sisaret, monet hyvät piispat ovat jo pitkään tehneet sitä, mitä vanhin Ballard pyysi. Kolmekymmentäkuusi vuotta sitten piispa Matheson soitti kotiini ja kutsui minut toimistoonsa. Maailmantilanteen vuoksi niiden lähetyssaarnaajien määrä, jotka kukin seurakunta saattoi lähettää, oli rajallinen. Nyt oli kuitenkin järjestynyt lisää tilaa, ja hänen tehtävänään oli suositella vielä yhtä lähetyssaarnaajaa. Hän kertoi minulle, että hän ja hänen neuvonantajansa olivat rukoilleet. Hän kertoi minulle saaneensa selkeän vaikutelman siitä, että nyt oli aika, jolloin Herra halusi minun palvelevan lähetystyössäni. Olin aivan ihmeissäni. Kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin sanonut minulle, että Herralla oli jotakin, minkä Hän halusi minun tekevän. Tunsin Herran Hengen todistavan minulle, että minun pitäisi mennä ja että minun pitäisi mennä heti. Sanoin piispalle: ”Jos Herra haluaa minun palvelevan, niin sitten minä menen.”
Minunkin kohdallani kaikki muuttui. Sumu tosiaankin hälveni, ja onni ja ilo tulivat elämääni. Tavalla tai toisella kaikki hyvä, mitä minulle sen päivän jälkeen on tapahtunut, on tullut sen ansiosta, että tein sitoumuksen palvella Herraa ja Hänen lapsiaan ja antaa kaksi vuotta elämästäni Hänen palvelukseensa.
Sanon jälleen: Tule ja liity meihin. Tule ja ole puhdas. Tule ja ole onnellinen. Tule ja koe sitä, minkä Herra on sanonut olevan suuriarvoisinta (ks. OL 15:6) sinulle tässä vaiheessa elämääsi. Tule ja ole osa suurenmoisinta lähetyssaarnaajien sukupolvea, mitä maailma on koskaan tuntenut.
Tämä on Herran työtä. Taivaallinen Isämme elää, ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ohjaa ja johtaa tätä työtä tänä päivänä. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.