Avioliiton vaaliminen
Avioliitot olisivat onnellisempia, jos niitä vaalittaisiin huolellisemmin.
Rakkaat veljeni ja sisareni, kiitos rakkaudestanne Herraa ja Hänen evankeliumiaan kohtaan. Asuittepa missä tahansa, teidän vanhurskas elämänne näyttää hyvää esimerkkiä näinä rappeutuvan moraalin ja hajoavien avioliittojen aikoina.
Kun me johtavat veljet matkustamme maailmalla, näemme joskus huolestuttavia asioita. Eräällä äskettäisellä lennolla istuin erään miehen ja vaimon takana. Vaimo rakasti selvästikin miestään. Kun hän silitteli miehensä niskaa, näin, että hänellä oli vihkisormus. Hän käpertyi miehensä kainaloon ja painoi päänsä tämän olkapäälle läheisyyttä etsien.
Mies puolestaan ei näyttänyt lainkaan huomaavan vaimonsa läsnäoloa. Hän oli keskittynyt pelkästään johonkin tietokonepeliin. Hänen huomionsa oli nauliutunut koko lennon ajan tuohon laitteeseen. Hän ei katsonut kertaakaan vaimoonsa, ei puhunut hänelle eikä osoittanut huomanneensa, kuinka tämä kaipasi hellyyttä.
Hän oli niin välinpitämätön, että minun teki mieli huutaa: ”Avaa silmäsi, mies! Etkö näe? Katso nyt! Vaimosi rakastaa sinua! Hän tarvitsee sinua!”
En tiedä heistä sen enempää. En ole nähnyt heitä sen koommin. Kenties huolestuin aiheetta. Ja on hyvin mahdollista, että jos tuo mies tietäisi minun olleen huolissani heistä, hän saattaisi sääliä minua, kun en tiedä, miten moista jännittävää lelua käytetään.
Mutta nämä asiat minä tiedän: Tiedän, että ”avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä ja että perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi”1. Tiedän, että maa on luotu ja Herran kirkko palautettu, jotta perheet voitaisiin sinetöidä ja korottaa iankaikkisiksi yksiköiksi.2 Ja tiedän, että yksi Saatanan viekkaista suunnitelmista maan kaivamiseksi Herran työn alta on se, että hän hyökkää avioliiton ja perheen pyhiä instituutioita vastaan.
Avioliitto suo suuremmat mahdollisuudet onneen kuin mikään muu ihmissuhde. Jotkut avioparit eivät kuitenkaan saavuta kaikkea, mikä olisi mahdollista. He antavat romanssinsa ruostua, pitävät toisiaan itsestäänselvyyksinä, sallivat muiden mielenkiinnon kohteiden tai laiminlyönnin pilvien sumentaa näkemystä siitä, mitä heidän avioliittonsa voisi todella olla. Avioliitot olisivat onnellisempia, jos niitä vaalittaisiin huolellisemmin.
Olen selvillä siitä, että monet varttuneet kirkon jäsenet eivät ole naimisissa. Ilman mitään omaa syytään he kohtaavat elämän koettelemukset yksin. Saanen muistuttaa meitä kaikkia siitä, että Herran omalla tavalla ja omana aikana yhtäkään siunausta ei tulla pidättämään Hänen uskollisilta pyhiltään.3 Niille, jotka ovat nyt naimisissa tai jotka menevät naimisiin, ehdotan kahta askelta, jotka voitte ottaa saadaksenne onnellisemman avioliiton.
I Opillinen perusta
Ensimmäinen askel on ymmärtää avioliiton opillinen perusta. Herra julisti, että avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen lainmukainen liitto. ”Jumala on säätänyt avioliiton ihmiselle.
Sen tähden on laillista, että [miehellä] on yksi vaimo, ja he kaksi tulevat yhdeksi lihaksi, ja kaikki tämä, jotta maa voisi vastata luomisensa tarkoitusta.”4
Maailmalliset pyrkimykset määritellä avioliitto jollakin toisella tavalla tuhoaisivat murheellisesti avioliittoinstituution. Sellaiset kaavailut ovat vastoin Jumalan suunnitelmaa.
Hän itse on sanonut: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”5
Pyhissä kirjoituksissa vahvistetaan edelleen, että ”Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista”6.
Avioliitto on yhteiskuntajärjestyksen valinkauha, hyveen lähde ja iankaikkisen korotuksen perusta. Avioliitto on säädetty jumalallisesti iankaikkiseksi liitoksi.7 Avioliitto pyhittyy, kun sitä vaalitaan ja pidetään kunniassa pyhyydessä. Se liitto ei ole pelkästään aviomiehen ja vaimon välinen: siihen sisältyy kumppanuus Jumalan kanssa.8 ”Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan.”9 Avioliitosta syntyneet lapset ”ovat Herran lahja”10. Avioliiton solmiminen on vasta perhe-elämän nuppu, vanhemmuus on sen kukka. Ja siitä kukkakimpusta tulee vieläkin kauniimpi, kun sitä koristavat lastenlapset. Perheistä voi tulla yhtä iankaikkisia kuin itse Jumalan valtakunta.11
Avioliitto on sekä käsky että evankeliumin korottava periaate.12 Koska se on Jumalan säätämä, ovat aviollisen rakkauden intiimit fyysiset osoitukset pyhiä. Kuitenkin näitä jumalallisia lahjoja häpäistään aivan liian yleisesti. Jos pariskunta sallii rivon kielenkäytön tai pornografian turmella intiimiä elämäänsä, he loukkaavat Luojaansa samalla kun halventavat ja vähättelevät omia jumalallisia lahjojaan. Todellinen ilo pohjautuu henkilökohtaiselle puhtaudelle.13 Pyhissä kirjoituksissa käsketään: ”Pitäkää itsenne puhtaina.”14 Avioliiton tulisi aina olla liitto kohottaa mies ja vaimo korotukseen selestisessä valtakunnassa.
Herra tarkoitti avioliiton kestävän fyysisen kuoleman tuolle puolen. Hänen suunnitelmansa antaa mahdollisuuden perheen iankaikkiseen jatkumiseen Jumalan valtakunnassa. Hänen suunnitelmansa suo temppeleitä ja tilaisuuksia osallistua niissä toimituksiin elävien ja kuolleiden puolesta. Temppelissä sinetöity avioliitto avaa aviomiehelle ja vaimolle pääsyn siihen suurenmoiseen yhteyden säätyyn, joka on niin välttämätön Jumalan työn täydelliseksi saattamiselle.15
Avioliittoa koskeviin oppeihin sisältyvät yksilön valinnanvapaus ja tilivelvollisuus. Me kaikki olemme tilivelvollisia valinnoistamme. Pariskunnat, joita on siunattu lapsilla, ovat tilivelvollisia Jumalalle lapsilleen antamastaan hoidosta.
Kun tapaan pappeusjohtajia, kysyn usein heidän eri tehtäviensä tärkeysjärjestyksestä. He mainitsevat yleensä tärkeät kirkon tehtävänsä, joihin heidät on kutsuttu. Liian harvat muistavat velvollisuutensa kodissa. Pappeuden virat, avaimet, kutsumukset ja koorumit on kuitenkin tarkoitettu korottamaan perheitä.16 Pappeuden valtuus on palautettu siksi, että perheet voidaan sinetöidä ikuisiksi ajoiksi. Niinpä, veljet, teidän ensisijainen pappeusvelvollisuutenne onkin vaalia avioliittoanne – pitää huolta vaimostanne sekä arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa häntä. Olkaa siunauksena hänelle ja lapsillenne.
II Avioliiton vahvistaminen
Pitäen mielessämme nämä opilliset perusteet miettikäämme seuraavaa askelta: erityisiä toimenpiteitä, jotka vahvistavat avioliittoa. Esitän malliehdotuksia ja pyydän jokaista avioparia pohtimaan niitä kahden kesken ja soveltamaan niitä tarpeen mukaan omaan erityistilanteeseensa.
Ehdotukseni sisältää kolme teonsanaa: arvostaa, kommunikoida ja mietiskellä.
Ei ole vaikeata arvostaa – sanoa ”rakastan sinua” ja ”kiitos”. Mutta nämä rakkauden ja arvonannon ilmaukset ovat muutakin kuin vain ystävällisen ajatuksen tai teon esiin tuomista. Ne ovat hyvän käytöksen tunnusmerkkejä. Kun kiitolliset puolisot etsivät toisistaan hyvää ja lausuvat vilpittömästi kohteliaisuuksia toisilleen, vaimo ja mies pyrkivät tulemaan sellaisiksi ihmisiksi, joita nuo kohteliaisuudet kuvaavat.
Ehdotus numero kaksi – kommunikoida hyvin puolison kanssa – on sekin tärkeä. Hyvään kommunikointiin kuuluu se, että varaa aikaa suunnitella yhdessä. Mies ja vaimo tarvitsevat yhteistä aikaa ottaa huomioon toisensa, keskustella ja todella kuunnella toinen toistaan. Puolisoiden on tehtävä yhteistyötä auttaen toisiaan tasavertaisina kumppanuksina. Heidän on vaalittava niin hengellistä kuin fyysistäkin läheisyyttään. Heidän pitäisi pyrkiä kohottamaan ja kannustamaan toisiaan. Avioliiton ykseys lujittuu, kun kumpikin ymmärtää tavoitteet. Myös rukous lisää hyvää kommunikointia. Se, että mainitsee rukouksessa puolison hyvän teon (tai tarpeen), on avioliiton vaalimista.
Kolmas ehdotukseni on mietiskellä, englanniksi contemplate. Tällä sanalla on syvällinen merkitys. Sen latinankielinen kantasana koostuu osista con, ’kanssa’, ja templum, ’mietiskelytila tai -paikka’. Sana temppeli on johdettu tästä sanasta. Jos puolisot mietiskelevät usein – toinen toisensa kanssa temppelissä – he muistavat ja pitävät paremmin pyhät liitot. Usein tapahtuva osallistuminen temppelipalvelukseen ja säännöllinen pyhien kirjoitusten tutkiminen perheen kesken vaalii avioliittoa ja vahvistaa uskoa perheessä. Mietiskely suo ihmisen olla ikään kuin ennakkosävel ja sointua (tai olla vireessä) toistensa ja Herran kanssa. Mietiskely on sekä avioliiton että Herran valtakunnan vaalimista. Mestari lausui: ”Älkää etsikö sitä, mikä on tästä maailmasta, vaan pyrkikää ensin rakentamaan Jumalan valtakuntaa ja lujittamaan hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan kaikki tämä.”17
Kehotan jokaista aviopuolisoa harkitsemaan näitä ehdotuksia ja asettamaan sitten tiettyjä tavoitteita oman suhteensa vaalimiseksi. Aloittakaa vilpittömästä halusta. Tunnistakaa toimenpiteet, jotka ovat tarpeen hengellisen yhteytenne ja tarkoituksenne siunaamiseksi. Ennen kaikkea, älkää olko itsekkäitä! Herättäkää epäitsekkyyden ja anteliaisuuden henki. Juhlikaa ja viettäkää jokaista yhteistä päivää kallisarvoisena taivaan lahjana.
Presidentti Harold B. Lee sanoi: ”Tärkeintä, mitä te tai minä tulemme koskaan tekemään Herran työssä, on se, mitä teemme oman kotimme seinien sisäpuolella.”18 Ja presidentti David O. McKay julisti: ”Mikään menestys ei voi korvata kodissa tapahtunutta epäonnistumista.”19
Kun te aviomiehenä ja vaimona oivallatte liittonne jumalallisen tarkoituksen, kun tunnette syvästi, että Jumala on tuonut teidät toisillenne, näkemyksenne laajenee ja ymmärryksenne kasvaa. Erään jo pitkään lempilauluihini kuuluneen laulun sanat ilmaisevat tällaisia tunteita:
Kun tulet luokseni, tuot rakkauden.
Kädestä pitelet mua, avaten
toivon ja ilojen maat silmilleni,
kun tulet luokseni.
Kun puhut minulle vain hellästi,
niin ruusut versoavat tielläni.
Kyynelin, iloiten käyn vierelle,
kun puhut minulle.
Kun Jumala minulle sinut loi,
rakkauteni sua aina vartioi.
Rukoilen, että pyhittää sen voi
Jumala, kun minulle sinut loi.20
Rukoilen, että jokaista avioliittoa vaalittaisiin niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.