Jotta Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme
Meidän pitäisi pyrkiä huomaamaan – – se, kun me loittonemme ”pois Herran Hengestä” – – [ja] tarkata niitä valintoja ja vaikutteita, jotka erottavat meidät Pyhästä Hengestä, ja oppia niistä.
Puhun tänään muistutukseksi ja neuvoksi niille meistä, jotka olemme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä. Rukoilen ja kutsun Pyhää Henkeä auttamaan niin minua kuin teitäkin nyt kun opimme yhdessä.
Upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi on Jeesuksen Kristuksen ”evankeliumin alkutoimitus”, ja sitä edeltää usko Vapahtajaan sekä vilpitön ja täydellinen parannus. Jotta vesikaste olisi täydellinen, kastettavan tulee sen jälkeen saada Hengen kaste (ks. Pyhien kirjoitusten opas, ”Kaste”, s. 79). Kuten Vapahtaja opetti Nikodemosta: ”Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3:5). Sanomani tänä iltapäivänä keskittyy Hengen kasteeseen ja niihin siunauksiin, jotka tulevat Pyhän Hengen toveruudesta.
Kastetoimitus ja siihen sisältyvä liitto
Kun meidät kastettiin, solmimme juhlallisen liiton taivaallisen Isämme kanssa. Liitto on Jumalan ja Hänen maan päällä asuvien lastensa välinen sopimus, ja on tärkeää ymmärtää, että Jumala määrittää kaikkien evankeliumin liittojen ehdot. Te ja minä emme päätä liiton luonnetta emmekä sen yksityiskohtia. Käyttäessämme tahdonvapauttamme me päinvastoin hyväksymme liiton ehdot ja vaatimukset sellaisina kuin iankaikkinen Isämme on ne asettanut (ks. Pyhien kirjoitusten opas, ”Liitto”, s. 104).
Kasteen pelastavan toimituksen täytyy olla sellaisen henkilön toimittama, jolla on asianmukainen valtuus Jumalalta. Kasteen vesissä solmimamme liiton perusehdot ovat: me todistimme, että olimme halukkaat ottamaan Jeesuksen Kristuksen nimen päällemme, että muistaisimme Hänet aina ja että pitäisimme Hänen käskynsä. Tämän liiton kunniassa pitämisestä luvattu siunaus on, että Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme (ks. OL 20:77). Toisin sanoen vesikaste johtaa valtuuden suomaan mahdollisuuteen saada jumaluuden kolmannen jäsenen jatkuva toveruus.
Konfirmointi ja Hengen kaste
Kasteemme jälkeen pappeudenhaltijat panivat kätensä meidän jokaisen pään päälle ja meidät konfirmoitiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniksi ja meille annettiin Pyhä Henki (ks. OL 49:14). Konfirmoinnissamme lausuttu ilmaus ”ota vastaan Pyhä Henki” oli ohje tavoitella Hengen kastetta.
Profeetta Joseph Smith on opettanut: ”Voitte yhtä hyvin kastaa hiekkasäkin kuin ihmisen, ellei sitä tehdä syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen saamiseksi. Vesikaste on ainoastaan puoli kastetta, eikä se hyödytä mitään ilman toista puolta eli Pyhän Hengen kastetta.” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 313.) Meidät kastettiin upottamalla veteen syntien anteeksisaamiseksi. Meidät täytyy kastaa myös Herran Hengellä, ja meidän täytyy tulla upotetuiksi siihen, ”ja silloin tulee teidän syntienne anteeksianto tulen ja Pyhän Hengen kautta” (2. Nefi 31:17).
Kun meille karttuu kokemusta Pyhästä Hengestä, opimme, ettemme aina tunne Pyhän Hengen vaikutusta yhtä vahvana. Voimakkaat, huomiota herättävät hengelliset vaikutelmat eivät tule osaksemme usein. Vaikka me pyrimme olemaan uskollisia ja kuuliaisia, on yksinkertaisesti aikoja, jolloin elämässämme ei ole helppo havaita Hengen suomaa ohjausta, varmuutta ja rauhaa. Itse asiassa Mormonin kirjassa kerrotaan uskollisista lamanilaisista, jotka ”kastettiin tulella ja Pyhällä Hengellä, eivätkä he sitä tienneet” (3. Nefi 9:20).
Pyhissä kirjoituksissa Pyhän Hengen vaikutuksen luonnehditaan olevan ”vieno ääni” (3. Nefi 11:3; ks. myös 1. Kun. 19:12) ja ”täydellisen lempeä hiljainen ääni” (Hel. 5:30). Herran Henki on siis useimmiten yhteydessä meihin hiljaisin, herkin ja hienovaraisin tavoin.
Loittoneminen Herran Hengestä
Kun tutkimme itseksemme ja opetamme luokissa, painotamme toistuvasti, että on tärkeää tunnistaa innoitus ja ohjaus, jota saamme Herran Hengeltä. Tällainen lähestymistapa onkin oikea ja hyödyllinen. Kun saamme osaksemme Hengen kuiskauksia, meidän pitäisi uutterasti pyrkiä huomaamaan ne ja olemaan niille herkkiä. Kehittyessämme hengellisesti eräs merkittävä Hengen kasteeseen liittyvä näkökohta saattaa kuitenkin usein jäädä meiltä huomaamatta.
Meidän pitäisi pyrkiä huomaamaan myös se, kun me loittonemme ”pois Herran Hengestä, niin ettei sillä voi olla sijaa [meissä meidän opastamiseksemme] viisauden poluilla, jotta [voisimme] saada siunausta ja menestystä ja varjelusta” (Moosia 2:36). Juuri siksi, että luvattu siunaus on, että Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme, meidän pitäisi tarkata niitä valintoja ja vaikutteita, jotka erottavat meidät Pyhästä Hengestä, ja oppia niistä.
Mittapuu on selkeä. Jos jokin, mitä ajattelemme, katselemme, kuuntelemme tai teemme, vie meidät kauemmaksi Pyhästä Hengestä, silloin meidän pitäisi lakata ajattelemasta, katselemasta, kuuntelemasta tai tekemästä sitä. Jos esimerkiksi se, minkä on tarkoitus viihdyttää, erottaa meidät Pyhästä Hengestä, silloin sellainen viihde ei varmastikaan ole meitä varten. Koska Henki ei voi viipyä sellaisessa, mikä on rahvaanomaista, karkeaa tai säädytöntä, sellainen ei selvästikään ole meitä varten. Koska me vieraannumme Herran Hengestä ryhtyessämme sellaiseen toimintaan, jota meidän tulisi karttaa, sellainen ei kerta kaikkiaan ole meitä varten.
Ymmärrän, että olemme langenneita miehiä ja naisia, jotka elävät kuolevaisessa maailmassa, ja ettei Pyhä Henki ehkä ole kanssamme jokaisen päivän jokaisen tunnin jokaisen minuutin jokaisena sekuntina. Pyhä Henki voi kuitenkin viipyä luonamme usein, ellei jopa suurimman osan aikaa – ja epäilemättä Henki voi olla luonamme useammin kuin olla poissa luotamme. Kun me täytymme yhä runsaammin Herran Hengellä, meidän pitäisi pyrkiä tunnistamaan vaikutelmia niitä saadessamme, samoin kuin myös niitä vaikutteita tai tapahtumia, jotka saavat meidät loittonemaan Pyhästä Hengestä.
Pyhän Hengen oppaaksemme ottaminen (ks. OL 45:57) on mahdollista, ja se on välttämätöntä kasvaaksemme ja pysyäksemme hengissä hengellisesti yhä syntisemmässä maailmassa. Joskus me myöhempien aikojen pyhinä puhumme ja toimimme aivan kuin Pyhän Hengen vaikutuksen tunteminen elämässämme olisi harvinaislaatuinen tai poikkeuksellinen tapahtuma. Meidän pitäisi kuitenkin muistaa, että liiton lupaus on, että Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme. Tämä taivaallinen siunaus koskee kirkon jokaista yksittäistä jäsentä, joka on kastettu ja konfirmoitu ja jota on kehotettu ottamaan vastaan Pyhä Henki.
Liahona mallina ja vertauskuvana meidän aikaamme varten
Meidän aikanamme Mormonin kirja on ensisijainen lähde, jonka puoleen meidän pitäisi kääntyä saadaksemme apua opetellessamme kutsumaan Pyhän Hengen jatkuvaa toveruutta. Mormonin kirjassa oleva kuvaus Liahonasta, suunnanosoittajasta tai -näyttäjästä, jota Lehi ja hänen perheensä käyttivät matkallaan erämaassa, sisällytettiin aikakirjaan nimenomaan mallina ja vertauskuvana meidän aikaamme varten ja olennaisena opetuksena siitä, mitä meidän pitäisi tehdä voidaksemme nauttia Pyhän Hengen siunauksista.
Kun me kilvoittelemme muuttaaksemme asenteemme ja tekomme vanhurskaiksi, Pyhästä Hengestä tulee meille tänä päivänä se, mikä Liahona oli Lehille ja hänen perheelleen heidän aikanaan. Samat seikat, jotka saivat Liahonan toimimaan Lehin hyväksi, kutsuvat niin ikään Pyhän Hengen meidän elämäämme. Ja samat seikat, jotka muinoin estivät Liahonaa toimimasta, saavat meidät nykyisin samalla tavoin loittonemaan Pyhästä Hengestä.
Liahona: tarkoitukset ja toimintaperiaatteet
Kun me tutkimme ja mietiskelemme Liahonan tarkoituksia ja toimintaperiaatteita, todistan, että me saamme innoitusta, joka soveltuu henkilökohtaisiin ja perheemme olosuhteisiin ja tarpeisiin. Meitä voidaan siunata ja meitä tullaan siunaamaan Pyhän Hengen jatkuvalla johdatuksella.
Herra valmisti Liahonan, ja se annettiin Lehille ja hänen perheelleen heidän lähdettyään Jerusalemista ja kulkiessaan erämaassa (ks. Alma 37:38; OL 17:1). Tämä suunnannäyttäjä tai -osoittaja osoitti suuntaa, johon Lehin ja hänen seurueensa oli kuljettava (ks. 1. Nefi 16:10), vieläpä ”suoran reitin luvattuun maahan” (Alma 37:44). Liahonassa olevat osoittimet ”toimivat sen uskon ja tarkkuuden ja varteen ottamisen mukaan” (1. Nefi 16:28), jota kulkijat osoittivat, ja lakkasivat toimimasta, kun perheenjäsenet olivat riidanhaluisia, töykeitä, velttoja tai muistamattomia (ks. 1. Nefi 18:12, 21; Alma 37:41, 43).
Suunnannäyttäjä tarjosi myös keinon, jonka avulla Lehi ja hänen perheensä voivat saada suurempaa ”ymmärrystä Herran teistä” (1. Nefi 16:29). Niinpä Liahonan ensisijaiset tarkoitukset olivat antaa sekä suuntaa että ohjeita pitkän ja vaativan matkan aikana. Suunnanosoittaja oli käsin kosketeltava laite, joka toimi ulkoisena osoittimena heidän sisäisestä hengellisestä tilastaan Jumalan edessä. Se toimi uskon ja tarkkuuden periaatteiden mukaan.
Aivan kuten muinoin Lehiä siunattiin, jokaiselle meistä on annettu tänä aikana hengellinen suunnannäyttäjä, joka voi opastaa ja neuvoa meitä kuolevaisella matkallamme. Teille ja minulle annettiin Pyhä Henki, kun me tulimme pois maailmasta Vapahtajan kirkkoon kasteen ja konfirmoinnin kautta. Pyhän pappeuden valtuudella meidät konfirmoitiin kirkon jäseniksi ja meitä kehotettiin tavoittelemaan Totuuden Hengen jatkuvaa toveruutta. ”Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh. 14:17.)
Kun me jokainen kuljemme eteenpäin elämän polkua pitkin, saamme Pyhän Hengen ohjausta aivan kuten Lehiä ohjattiin Liahonan välityksellä. ”Sillä katso, vielä minä sanon teille, että jos te menette sisälle oikealla tavalla ja saatte Pyhän Hengen, se osoittaa teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:5).
Pyhä Henki toimii elämässämme aivan kuten Liahona toimi Lehin ja hänen perheensä hyväksi, uskomme, tarkkuutemme ja varteen ottamisemme mukaan.
”Hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta; silloin sinun luottamuksesi vahvistuu Jumalan edessä – –.
Pyhä Henki on kumppanisi alati ja valtikkasi muuttumaton vanhurskauden ja totuuden valtikka.” (OL 121:45–46.)
Ja Pyhä Henki suo meille myös tänä aikana keinot, joilla voimme saada pienin ja yksinkertaisin keinoin (ks. Alma 37:6) suurempaa ymmärrystä Herran teistä: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26).
Herran Henki voi olla oppaamme, ja se on siunaava meitä johdatuksella, neuvoilla ja hengellisellä varjeluksella kuolevaisen matkamme aikana. Me kutsumme Pyhän Hengen elämäämme merkityksellisten henkilökohtaisten ja perheen rukousten avulla, kestitsemällä itseämme Kristuksen sanoilla, uutteran ja tarkan kuuliaisuuden avulla ja pitämällä liittomme kunniassa sekä hyveellisyyden, nöyryyden ja palvelun kautta. Ja meidän pitäisi päättäväisesti välttää sellaista, mikä on säädytöntä, alhaista, karkeaa, synnillistä tai pahaa ja saa meidät loittonemaan Pyhästä Hengestä.
Kutsumme Pyhän Hengen jatkuvaa toveruutta myös nauttimalla joka lepopäivä kelvollisina sakramentin. ”Ja jotta voisit varjella itsesi täydellisemmin, niin ettei maailma saastuta, mene rukoushuoneeseen antamaan uhriksi sakramenttisi minun pyhänä päivänäni”(OL 59:9).
Sakramenttitoimituksen kautta me uudistamme kasteenliittomme ja voimme saada ja säilyttää syntiemme anteeksiannon (ks. Moosia 4:12, 26). Lisäksi meitä muistutetaan viikoittain lupauksesta, että Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme. Kun me sitten pyrimme pitämään itsemme puhtaina niin ettei maailma saastuta, meistä tulee kelvollisia astioita, joissa Herran Henki voi alati asua.
Helmikuussa 1847 profeetta Joseph Smith ilmestyi unessa Brigham Youngille. Presidentti Young kysyi profeetalta, oliko tällä jokin sanoma veljille. Profeetta Joseph vastasi: ”Käske ihmisten olla nöyriä ja uskollisia ja kuuliaisia Herran Hengelle, ja se johtaa heidät oikeaan. Varokaa vaimentamasta hiljaista ääntä; se kertoo heille, mitä tehdä ja minne mennä; se saa aikaan valtakunnan hedelmät.” (Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 41, kursivointi lisätty.) Kaikista niistä totuuksista, jotka profeetta Joseph olisi voinut opettaa Brigham Youngille tuossa pyhässä tilanteessa, hän tähdensi Herran Hengen saamisen ja pitämisen tärkeyttä.
Rakkaat veljeni ja sisareni, todistan Jumalan, iankaikkisen Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen elävästä todellisuudesta. Eläköön jokainen meistä niin, että Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme ollaksemme siten oikeutettuja johdatuksen, neuvon ja varjeluksen siunauksiin, jotka ovat välttämättömiä näinä myöhempinä aikoina. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.