Omien rajojen asettaminen palvelemisessa
Kirkon tehtävät tulevat kutsuina Jumalalta pappeusjohtajien kautta. Kun otamme ne vastaan, Hän siunaa meitä ja voimme kokea iloa. Olen kokenut monta kertaa, että kun olen ottanut vastaan vaikeilta tai epämiellyttäviltä tuntuvia tehtäviä, Jumala on siunannut minua ja olen oppinut rakastamaan niitä.
Haluan kannustaa jokaista palvelemaan epäitsekkäästi ja tarttumaan mahdollisuuksiin kirkossa, kotona ja yhteiskunnassa niin, että pidämme kiinni omista rajoista.
Toisinaan, jos kirkon tehtävät tuntuvat liian kuormittavilta, on hyvä tarkastella elämäämme kokonaisuutena. Mitkä asiat kuormittavat minua tällä hetkellä? Käytänkö tarpeeksi aikaa palautumiseen ja itselleni mielekkäiden asioiden tekemiseen? Onko jotakin, mitä minun tulisi muuttaa, jotta jaksaisin palvella kirkossa?
Myös kirkossa on syytä asettaa rajoja. Rajojen asettaminen voi näyttää esimerkiksi siltä, että otamme tehtävän vastaan, mutta pohdimme huolellisesti ja kerromme myös muille rehellisesti, kuinka paljon aikaa olemme valmiita käyttämään siihen. On tärkeää osata tunnistaa, mitkä asiat ovat oleellisia ja minkä voisi tehdä myöhemmin tai jättää kokonaan tekemättä.
Omien rajojen asettaminen tarkoittaa myös sitä, että osaamme delegoida tehtäviämme ja pyytä apua aina, kun sitä tarvitsemme.
Joskus, harvemmissa tapauksissa, se voi myös olla kokonaan tehtävästä kieltäytymistä, kun meitä innoitetaan tekemään niin.
Se, että kerromme kirkon johtajille omista rajoistamme, voi olla heille tapa saada ilmoitusta eli tietää, mikä on Jumalan tahto meitä kohtaan. Opin tämän noin yhdeksän vuotta sitten palvellessani kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. Palvelin kauniissa Santa Cruz -nimisessä kaupungissa Teneriffalla.
Aika Santa Cruzissa oli minulle monista syistä hyvin vaikeaa. Kokeilin monia eri keinoja, jotta oloni olisi parempi, mutta tuntui, että kaipasin muutosta. Pelkäsin sanoa nuo ajatukset ääneen, sillä ajattelin, että minun tulisi pysyä juuri siellä, mihin Jumala on minut kutsunut.
Hyvän toverini avustuksella rohkaistuin kuitenkin soittamaan lähetysjohtajalleni ja kertomaan, että kaipasin muutosta. Pelkäsin muuttavani Jumalan suunnitelmaa minua varten, mutta viisaan lähetysjohtajani sanat yllättivät minut:
”Sisar Koivisto, kiitos kun kerroit rehellisesti, mitä haluat. Olen jo pitkään pohtinut, pitäisikö minun pitää sinut samalla alueella vai siirtää uuteen paikkaan. Olin kahden vaiheilla, mutta sinun puhelinsoittosi auttoi minua tietämään, mikä on Jumalan suunnitelma sinua varten.”
Tämän tapauksen jälkeen olen oppinut, että vaikka on tärkeää ottaa vastaan Jumalan meille antamat kutsut, on myös tärkeää kertoa, jos emme jaksa tai jos jokin ei tunnu hyvältä. Se voi auttaa myös meidän johtajiamme.
Lähetystyöni jälkeen Suomessa olen palvellut uskollisesti monissa kirkon tehtävissä, mutta olen myös kertonut kirkon johtohenkilöille avoimesti elämäntilanteistani ja siitä, mihin pystyn milloinkin.
Kun opettelemme pitämään huolta itsestämme ja omasta jaksamisestamme, olemme myös parempia lähimmäisiä ympärillämme oleville.