Kristuksen kaltaiset ominaisuudet – tuulta siipiemme alle
Evankeliumin perusperiaatteiden mukainen elämä tuo voimaa, tehoa ja hengellistä omavaraisuutta kaikkien myöhempien aikojen pyhien elämään.
Rakkaat veljeni ja sisareni, rakkaat ystäväni. Lentäjän urani aikana sain Boeing 747 -koneeni ohjaamoon toisinaan vieraakseni matkustajia. He kyselivät monista kytkimistä, mittareista, järjestelmistä ja toiminnoista ja siitä, kuinka kaikki nämä tekniset laitteet auttaisivat niin valtavan ja kauniin lentokoneen lentoon.
Kuten kaikki lentäjät minäkin nautin siitä seikasta, että koneen ilmiselvä monimutkaisuus oli tehnyt vaikutuksen matkustajiin ja että he ihmettelivät, kuinka mahtava ja nerokas ihminen tarvittaisiin sitä ohjaamaan! Tässä vaiheessa kertomustani vaimollani ja lapsillani oli tapana ystävällisesti keskeyttää ja sanoa pilke silmäkulmassaan: ”Myötäsyntyisenä lahjanaan lentäjät saavat suuren luontaisen nöyryyden!”
Minulla oli tapana selittää ohjaamooni tulleille vieraille, että tarvitaan erinomaista aerodynaamista muotoilua, monia lisäjärjestelmiä ja -ohjelmia sekä voimakkaat moottorit, jotta tämä lentokone pystyisi tarjoamaan matkustajilleen sekä mukavuutta että turvallisuutta.
Minulla oli tapana yksinkertaistaa selitystäni keskittymällä perusasioihin ja lisätä, että tarvittiin vain vahva työntövoima eteenpäin, voimakas noste ylöspäin ja koneen oikea asento, niin luonnonlait kuljettaisivat Boeing 747:n ja sen matkustajat turvallisesti määränpäähänsä yli mantereiden ja valtamerien, yli korkeiden vuorien ja ohi vaarallisten ukkosmyrskyjen.
Viime vuosina olen usein mietiskellyt sitä, että jäsenyys Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa kutsuu meitä esittämään samanlaisia kysymyksiä. Mitkä ovat ne perustavaa laatua olevat perusperiaatteet, jotka koskevat jäsenyyttämme Jumalan valtakunnassa maan päällä? Mikä viime kädessä suurimpina hädän hetkinämme todella kantaa meitä haluamaamme iankaikkiseen päämäärään?
Kaikkine organisaatiorakenteineen ja ohjelmineen kirkko tarjoaa jäsenilleen monia tärkeitä toimintoja, joiden tarkoituksena on auttaa perheitä ja yksilöitä palvelemaan Jumalaa ja toisiaan. Joskus saattaa kuitenkin näyttää siltä, että nämä ohjelmat ja toiminnat ovat lähempänä sydäntämme ja sieluamme kuin evankeliumin ydinopit ja -periaatteet. Menettelytavat, ohjelmat, toimintaperiaatteet ja organisaatiomallit edistävät hengellistä kehitystämme täällä maan päällä, mutta älkäämme unohtako, että ne eivät ole muuttumattomia.
Sen sijaan evankeliumin ydin – sen oppi ja periaatteet – ei koskaan muutu. Evankeliumin perusperiaatteiden mukainen elämä tuo voimaa, tehoa ja hengellistä omavaraisuutta kaikkien myöhempien aikojen pyhien elämään.
Usko on tuollainen voiman periaate. Me tarvitsemme elämässämme tätä voimanlähdettä. Jumala työskentelee voiman kautta, mutta tätä voimaa käytetään yleensä vastauksena uskoomme. ”Ilman tekoja usko on hyödytön” (Jaak. 2:20). Jumala työskentelee lastensa uskon mukaan.
Profeetta Joseph Smith on selittänyt: ”Opetan heille oikeita periaatteita, ja he hallitsevat itse itseään” (John Taylorin lainaamana julkaisussa ”The Organization of the Church”, Millennial Star, 15. marraskuuta 1851, s. 339). Minun mielestäni tämä opetus on erinomaisen mutkaton. Kun pyrimme ymmärtämään ja sisäistämään oikeita evankeliumin periaatteita ja elämään niiden mukaan, meistä tulee hengellisesti omavaraisempia. Hengellisen omavaraisuuden periaate saa alkunsa yhdestä perustavaa laatua olevasta kirkon opista, jonka Jumala on meille antanut – tahdonvapaudesta. Uskon, että moraalinen tahdonvapaus on yksi suurimmista Jumalan antamista lahjoista lapsilleen, suurimpia itse elämän lahjan jälkeen.
Kun tutkistelen ja pohdiskelen moraalista tahdonvapautta ja sen iankaikkisia seurauksia, käsitän, että me olemme todellakin Jumalan henkilapsia, ja meidän tulee siis käyttäytyä sen mukaisesti. Tämä ymmärrys myös muistuttaa minua siitä, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä me olemme osa suurta maailmanlaajuista pyhien perhettä.
Kirkon organisaatiorakenne sallii paljon joustoa seurakuntiemme koossa, kasvumallissa ja tarpeissa. On olemassa yksikön perusohjelma, johon kuuluu hyvin yksinkertainen organisaatiorakenne ja vähemmän kokouksia. Meillä on myös isoja seurakuntia, joilla on suuret organisatoriset voimavarat palvella toisiaan. Kaikki järjestetään kirkon innoitettujen ohjelmien puitteissa auttamaan jäseniä tulemaan Kristuksen luokse ja tulemaan täydellisiksi Hänessä (ks. Moroni 10:32).
Kaikkien näiden eri vaihtoehtojen jumalallinen arvo on yhtäläinen, koska Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin oppi on sama jokaisessa yksikössä. Todistan Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina, että Hän elää, että evankeliumi on totta ja että se tarjoaa vastaukset kaikkiin henkilökohtaisiin ja yhteisöllisiin haasteisiin, joita Jumalan lapsilla on tämän maan päällä nykyaikana.
Tänä kesänä vaimoni ja minä vierailimme kirkon jäsenten luona monissa maissa eri puolilla Eurooppaa. Joillakin Euroopan alueilla kirkko on vaikuttanut monia vuosia, jopa vuodesta 1837 lähtien. Euroopassa on suurenmoinen uskollisten jäsenten perintö. Nykyään meillä on Euroopassa yli 400 000 jäsentä. Kun katsomme kaikkia sukupolvia, jotka ovat muuttaneet Euroopasta Amerikkaan 1800- ja 1900-luvuilla, tämä kokonaismäärä voitaisiin helpostikin moninkertaistaa.
Miksi niin monet uskolliset jäsenet jättivät kotimaansa niinä kirkon varhaisina aikoina? Syitä oli monia: välttyäkseen vainolta, auttaakseen rakentamaan kirkkoa Amerikkaan, kohentaakseen taloudellista tilannettaan, halu olla lähellä temppeliä ja monia muita syitä.
Eurooppa tuntee yhä tämän muuttoliikkeen vaikutukset. Mutta useista kirkon jäsenten uskollisista sukupolvista kumpuava voima on käymässä nykyään yhä ilmeisemmäksi. Näemme useampien nuorten miesten ja naisten sekä useampien vanhempien avioparien palvelevan Herraa lähetystyössä, näemme useampia avioliittoja solmittavan temppelissä, näemme jäsenten osoittavan suurempaa varmuutta ja rohkeutta kertoa palautetusta evankeliumista. Euroopassa ja monissa muissa osissa maailmaa asuvien kansojen keskuudessa vallitsee hengellinen tyhjiö, josta puuttuvat Kristuksen tosi opetukset. Tämä tyhjiö täytyy täyttää, se voidaan täyttää ja se tullaan täyttämään palautetun evankeliumin sanomalla, kun mahtavat jäsenemme elävät tämän evankeliumin mukaan ja julistavat sitä osoittaen suurempaa rohkeutta ja uskoa.
Kirkon laajentumisen myötä Euroopassa on nykyään maita, joissa kirkko on ollut alle 15 vuotta. Puhuin erään lähetysjohtajan kanssa, joka palveli kotimaassaan Venäjällä ja joka oli ollut jäsen vasta seitsemän vuotta. Hän kertoi minulle: ”Samassa kuussa kun minut kastettiin, minut kutsuttiin seurakunnanjohtajaksi.” Tunsiko hän toisinaan olevansa ymmällä? Varmasti! Yrittikö hän toteuttaa kirkon ohjelmien täyden kirjon? Onneksi ei! Kuinka hän kasvoi niin vahvaksi niin pienessä seurakunnassa niin pienessä ajassa? Hän selitti: ”Tiesin koko sielustani, että kirkko on totta. Evankeliumin oppi täytti mieleni ja sydämeni. Kun liityimme kirkkoon, tunsimme olevamme osa perhettä. Tunsimme lämpöä, luottamusta ja rakkautta. Meitä oli vain muutamia, mutta pyrimme kaikki seuraamaan Vapahtajaa.”
He tukivat toinen toistaan, he tekivät parhaansa ja he tiesivät, että kirkko on totta. Häntä ei ollut vetänyt puoleensa organisaatio vaan evankeliumin valo, ja tämä valo vahvisti niitä hyviä jäseniä.
Monissa maissa kirkko on yhä alkuvaiheissaan ja organisaatioon liittyvät olosuhteet ovat toisinaan kaukana täydellisestä. Jäsenillä voi kuitenkin olla sydämessään täydellinen todistus totuudesta. Kun jäsenet jäävät omaan maahansa rakentamaan kirkkoa huolimatta taloudellisista haasteista ja vastoinkäymisistä, tulevat sukupolvet tulevat olemaan kiitollisia näistä rohkeista nykypäivän pioneereista. He noudattavat ensimmäisen presidenttikunnan vuonna 1999 antamaa lempeää kehotusta:
”Omana aikanamme Herra on nähnyt soveliaaksi tarjota evankeliumin siunaukset – myös temppeleiden kasvavan määrän – monissa osissa maailmaa. Siksi haluamme toistaa kirkon jäsenille pitkäaikaisen neuvon pysyä kotimaassaan sen sijaan että muuttaisivat Yhdysvaltoihin. – –
Kun jäsenet eri puolilla maailmaa jäävät omaan kotimaahansa ja tekevät työtä rakentaakseen kirkkoa synnyinmaassaan, suuria siunauksia annetaan heille yksilöinä ja koko kirkolle.” (Ensimmäisen presidenttikunnan kirje, 1. joulukuuta 1999.)
Saanen lisätä muutaman varoituksen sanan niille meistä, jotka asuvat isojen seurakuntien ja vaarnojen alueella. Meidän tulee varoa, ettei todistuksemme keskipisteenä ole kirkon yhteisön sosiaalinen ulottuvuus eli seurakuntiemme ja vaarnojemme hienot toiminnat, ohjelmat ja organisaatio. Kaikki nämä ovat tärkeitä ja arvokkaita – mutta ne eivät riitä. Edes ystävyys ei riitä.
Me käsitämme, että elämme kuohunnan, katastrofien ja sotien aikaa. Me ja monet muut tunnemme voimakkaasti tarvitsevamme kipeästi puolustusta ja suojaa ”myrskyltä ja vihalta, kun sitä vuodatetaan laimentamattomana koko maan päälle” (OL 115:6). Kuinka löydämme sellaisen turvapaikan? Jumalan profeetta, presidentti Hinckley on opettanut: ”Turvallisuutemme riippuu elämämme hyveellisyydestä. Voimamme riippuu vanhurskaudestamme.” (”Kunnes taasen kohdataan”, Liahona, tammikuu 2002, s. 105.)
Muistattehan, kuinka Jeesus Kristus opasti apostolejaan selkeästi ja suoraan kuolevaisuudessa suorittamansa palvelutyön alussa: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Matt. 4:19.) Tämä oli myös alkuna kahdentoista apostolin palvelutehtävälle, ja luulenpa, että he tunsivat riittämättömyyttä, kuten itse olen syvästi tuntenut yhtenä, joka on myös kutsuttu tähän pyhään työhön. Saanen ehdottaa, että Vapahtaja itse opettaa meille tässä jotakin opin ytimestä ja tärkeysjärjestyksestä elämässä. Yksilöinä meidän tulee ensin lähteä Vapahtajan mukaan eli seurata Häntä, ja kun teemme niin, Hän siunaa meitä tulemaan yli omien voimiemme sellaisiksi, mitä Hän haluaa meidän olevan.
Kristuksen seuraaminen tarkoittaa sitä, että meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan. Se tarkoittaa sitä, että opimme Hänen luonteestaan. Taivaallisen Isämme henkilapsina meillä on mahdollisuus sisällyttää Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia elämäämme ja luonteeseemme. Vapahtaja kutsuu meitä oppimaan Hänen evankeliumiaan elämällä Hänen opetustensa mukaisesti. Hänen seuraamisensa tarkoittaa sitä, että sovellamme oikeita periaatteita käytäntöön ja näemme sitten omin silmin niistä koituvia siunauksia. Tämä prosessi on samanaikaisesti hyvin monimutkainen ja hyvin yksinkertainen. Profeetat ovat kuvailleet muinaisina ja nykyisinä aikoina sitä kahdella sanalla: ”Pitäkää käskyt” – ei enempää eikä vähempää.
Kristuksen kaltaisten ominaisuuksien kehittäminen elämässämme ei ole helppo tehtävä varsinkaan silloin kun siirrymme yleiseltä ja abstraktilta tasolta todellisen elämän tasolle. Koetus piilee siinä, että toteutamme käytännössä sitä, mitä julistamme. Todellisen elämän koetus tulee siinä, kun Kristuksen kaltaisten ominaisuuksien on tultava näkyviin meidän elämässämme – miehenä tai vaimona, isänä tai äitinä, poikana tai tyttärenä, ystävyyssuhteissamme, työssämme, liiketoimissamme ja vapaa-ajallamme. Me voimme nähdä oman kasvumme – kuten voivat ympärillämme olevatkin – kun vähitellen kasvamme toimimaan kaikessa pyhyydessä Hänen edessään (ks. OL 43:9).
Pyhät kirjoitukset kuvailevat monia Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia, joita meidän tulee kehittää itsessämme elämämme aikana. Niitä ovat tieto ja nöyryys, rakkaus, kuuliaisuus ja ahkeruus, usko ja toivo. Nämä henkilökohtaiset luonnetta koskevat ominaisuudet ovat riippumattomia kirkon yksikkömme organisatorisesta asemasta, meidän taloudellisista olosuhteistamme, perhetilanteestamme, kulttuuristamme, etnisestä taustastamme tai kielestämme. Kristuksen kaltaiset ominaisuudet ovat lahjoja Jumalalta. Niitä ei voi kehittää ilman Hänen apuaan. Sitä apua, jota me kaikki tarvitsemme, annetaan meille auliisti Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Uskominen Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa merkitsee sitä, että turvautuu Häneen täysin – turvautuu Hänen äärettömään voimaansa, älyynsä ja rakkauteensa. Me saamme elämäämme Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia, kun käytämme tahdonvapauttamme vanhurskaasti. Usko Jeesukseen Kristukseen johtaa tekoihin. Kun uskomme Kristukseen, me luotamme Herraan riittävästi seurataksemme Hänen käskyjään – silloinkin kun emme täysin ymmärrä syitä niihin. Pyrkiessämme tulemaan enemmän Vapahtajan kaltaisiksi meidän tulee säännöllisesti arvioida elämäämme uudelleen ja todellisen parannuksen polun kautta turvata Jeesuksen Kristuksen ansioihin ja Hänen sovitustyönsä siunauksiin.
Kristuksen kaltaisten ominaisuuksien kehittäminen itsessämme voi olla kivulias prosessi. Meidän tulee olla valmiita ottamaan vastaan ohjausta ja ojennusta Herralta ja Hänen palvelijoiltaan. Tämä maailmanlaajuinen konferenssi sekä sen musiikki ja puhutut sanat tarjoavat hengellistä voimaa, ohjausta ja siunauksia korkeudesta (ks. OL 43:16). Se on aikaa, jolloin henkilökohtaisen innoituksen ja ilmoituksen ääni tuo rauhaa sieluumme ja opettaa meille, kuinka tulla enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Tämä ääni on yhtä suloinen kuin rakkaan ystävän ääni, ja se täyttää sielumme, kun sydämemme on kyllin murtunut.
Tullessamme enemmän Vapahtajan kaltaisiksi meissä kasvaa kyky täyttyä ”ilolla ja rauhalla – – Pyhän Hengen voimasta” (Room. 15:13). Me panemme pois sen, mikä on tästä maailmasta, ja etsimme sitä, mikä on paremmasta (ks. OL 25:10).
Tämä johtaa minut takaisin alussa esittämääni aerodynamiikan vertaukseen. Puhuin keskittymisestä perusasioihin. Kristuksen kaltaiset ominaisuudet ovat perusasioita. Ne ovat juuri niitä perustavaa laatua olevia perusperiaatteita, jotka antavat ”tuulta siipiemme alle”. Kun askel askelelta kehitämme omassa elämässämme Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia, ne kantavat meitä ”kuin kotkan siivillä” (OL 124:18) Meidän uskomme Jeesukseen Kristukseen tarjoaa voiman ja vahvan työntövoiman eteenpäin. Meidän horjumaton ja aktiivinen toivomme tarjoaa voimakkaan nosteen ylöspäin. Usko ja toivo yhdessä kuljettavat meidät yli kiusausten valtamerien, yli koettelemusten vuorien ja tuovat meidät turvallisesti takaisin iankaikkiseen kotiimme ja määränpäähämme.
Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.