Valmistautumista palautusta ja toista tulemista varten: ”Minun käteni on sinun päälläsi”
[Herran käsi] on ollut palauttamisen työn päällä jo ennen tämän maailman perustamista ja on edelleen Hänen toiseen tulemiseensa asti.
Vietämme tänä vuonna profeetta Joseph Smithin syntymän 200-vuotisjuhlaa. Todistamme maailmalle, että hän oli Jumalan profeetta, joka oli asetettu ennalta saamaan aikaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palauttaminen. Tämän hän teki Vapahtajamme johdolla – Hänen, joka sanoi eräälle aikaisemmalle profeetalle: ”Minun nimeni on Jehova, ja minä tunnen lopun alusta asti; sen tähden minun käteni on sinun päälläsi.”1
Tunnustan Herran käden evankeliumin palauttamisessa. Palauttamisen perustus laskettiin niiden innoitettujen uhrausten kautta, joita Jumalan lapset ovat tehneet kautta aikojen, ja maailma on valmistautumassa Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen toista tulemista varten.
Hänen evankeliuminsa järjestettiin maan päälle ensimmäisen kerran Aadamista alkaen ja sitä on opetettu jokaisena taloudenhoitokautena profeettojen kuten Henokin, Nooan, Abrahamin, Mooseksen ja muitten kautta. Kukin näistä profeetoista ennusti, että Jeesus Kristus tulee sovittamaan maailman synnit. Nuo profetiat ovat täyttyneet. Vapahtaja perusti kirkkonsa. Hän kutsui apostolinsa ja perusti pappeutensa. Mikä tärkeintä, Hän antoi henkensä ja otti sen jälleen, jotta kaikki voivat taas nousta ylös, toteuttaen täten sovitusuhrin. Mutta se ei ollut loppu.
Ylösnousemuksensa jälkeen Vapahtaja antoi apostoleilleen tehtävän johtaa kirkkoa ja suorittaa evankeliumin toimituksia. Tälle tehtävälle uskollisia apostoleja vainottiin, ja jotkut kärsivät lopulta marttyyrikuoleman. Lopputuloksena Herran pappeuden valtuutta ei enää ollut maan päällä ja maailma vajosi hengelliseen pimeyteen. Seuraavina vuosisatoina Jumalan lapsilla oli Kristuksen valo, he saattoivat rukoilla ja tuntea Pyhän Hengen vaikutuksen. Mutta evankeliumin täyteys oli menetetty. Maan päällä ei ollut enää ketään, jolla olisi ollut voima ja valtuus johtaa kirkkoa tai suorittaa pyhiä toimituksia kuten kastetta, Pyhän Hengen lahjan antamista ja temppelin pelastavia toimituksia. Melkein kaikilta oli evätty mahdollisuus käyttää pyhiä kirjoituksia, ja suurin osa ihmisistä oli lukutaidottomia.
Evankeliumin palauttamisen ensimmäisenä askeleena oli pyhien kirjoitusten saattaminen ihmisten ulottuville ja Jumalan lasten auttaminen oppimaan lukemaan niitä. Raamattu kirjoitettiin alun perin hepreaksi ja kreikaksi, joita kieliä tavallinen kansa ei tuntenut missään päin Eurooppaa. Sitten, noin 400 vuotta Vapahtajan kuoleman jälkeen, Hieronymus käänsi Raamatun latinaksi. Mutta vieläkään pyhät kirjoitukset eivät olleet laajemmin saatavilla. Kirjat oli kirjoitettava käsin, tavallisesti munkkien toimesta, ja kunkin kopion valmistumiseen kului vuosikausia.
Sitten Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisten sydämessä alkoi kasvaa kiinnostus oppimista kohtaan. Tämä renessanssi eli ’uudesti syntyminen’ levisi kautta Euroopan. 1300-luvun lopulla pappi nimeltä John Wycliff aloitti Raamatun kääntämisen latinasta englannin kielelle. Koska englanti oli siihen aikaan uusi, hienostumaton kieli, kirkon johtajat pitivät sitä sopimattomana välittämään Jumalan sanaa. Jotkut johtajat olivat varmoja siitä, että jos ihmiset osaisivat lukea ja tulkita Raamattua itsekseen, sen oppi turmeltuisi. Toiset puolestaan pelkäsivät, että ihmiset, jotka pääsisivät vapaasti käsiksi pyhiin kirjoituksiin, eivät tarvitsisi kirkkoa ja lakkaisivat tukemasta sitä rahallisesti. Wycliff julistettiin siis harhaoppiseksi, ja hän sai sen mukaisen kohtelun: kun hän oli kuollut ja haudattu, hänen luunsa kaivettiin ylös ja poltettiin. Mutta Jumalan työtä ei voitu pysäyttää.
Sillä aikaa kun jotkut saivat innoitusta kääntää Raamatun, toiset saivat innoitusta valmistaa keinon julkaista se. Vuoteen 1455 mennessä Johannes Gutenberg oli keksinyt painokoneen, jossa oli irtokirjakkeet, ja Raamattu oli yksi ensimmäisistä kirjoista, joita hän painoi. Ensimmäisen kerran oli mahdollista painaa useita kopioita Raamatusta ja sellaiseen hintaan, johon monilla oli varaa.
Sillä välin Jumalan innoitus oli myös tutkimusmatkailijoiden päällä. Vuonna 1492 Kristoffer Kolumbus lähti matkaan löytääkseen uuden tien Kaukoitään. Jumalan käsi ohjasi Kolumbusta hänen matkallaan. Hän sanoi: ”Jumala antoi minulle uskoa ja sen jälkeen rohkeutta.”2
Nämä keksinnöt ja löydöt loivat pohjaa seuraaville evankeliumin palauttamista valmistaville tapahtumille. 1500-luvun alussa nuori William Tyndale kirjoittautui Oxfordin yliopistoon. Hän tutki siellä raamatuntuntija Erasmuksen työtä. Tämä uskoi, että pyhät kirjoitukset ovat ”ravintoa [ihmisen] sielulle; ja – – niiden täytyy tunkeutua [hänen] sydämensä ja mielensä syvyyksiin asti”.3 Opintojensa välityksellä Tyndalessa kasvoi rakkaus Jumalan sanaa kohtaan ja toive siitä, että kaikki Jumalan lapset voisivat nauttia siitä itse.
Suunnilleen samaan aikaan saksalainen pappi ja professori nimeltä Martti Luther kirjoitti ylös 95 teesiä oman aikansa kirkon erheistä ja lähetti ne rohkeasti kirjeessä esimiehilleen. Sveitsissä Ulrich Zwingli julkaisi 67 uskonpuhdistusartikkelia. Johannes Calvin Sveitsissä, John Knox Skotlannissa ja monet muut avustivat tässä pyrkimyksessä. Uskonpuhdistus oli alkanut.
Sillä välin William Tyndale oli kouluttautunut papiksi ja puhui sujuvasti kahdeksaa kieltä. Hän uskoi, että suora käännös kreikasta ja hepreasta englannin kielelle olisi tarkempi ja ymmärrettävämpi kuin Wycliffin käännös latinan kielestä. Niinpä Jumalan Hengen innoittamana Tyndale käänsi Uuden testamentin ja osan Vanhasta testamentista. Hänen ystävänsä varoittivat häntä, että hänet tapettaisiin tekonsa tähden, mutta hän ei lannistunut. Väitellessään kerran erään oppineen miehen kanssa hän sanoi: ”Jos Jumala säästää henkeni, niin ennen kuin kuluu montakaan vuotta, saatan aurankurjessa kulkevan pojan tuntemaan pyhät kirjoitukset paremmin kuin te.”4
Lopulta Tyndale, kuten toisetkin, tapettiin toimintansa vuoksi – kuristettiin ja poltettiin roviolla Brysselin lähellä. Mutta usko, jonka puolesta hän antoi henkensä, ei mennyt hukkaan. Miljoonat ovat kokeneet henkilökohtaisesti sen, mitä Tyndale opetti koko elämänsä ajan: ”Jumalan sanan luonne on sellainen, että kuka tahansa sitä lukee, – – se alkaa välittömästi tehdä hänestä päivä päivältä yhä paremman, kunnes hänestä tulee täydellinen ihminen.”5
Levoton poliittinen ilmapiiri toi muutoksen. Ristiriita Rooman kirkon kanssa sai kuningas Henrik VIII:n julistautumaan Englannin kirkon pääksi ja vaatimaan, että jokaisen pitäjän kirkossa tuli olla englanninkielinen Raamattu. Ihmiset, jotka janosivat evankeliumia, tulivat suurin joukoin näihin kirkkoihin lukemaan pyhiä kirjoituksia toinen toiselleen niin kauan kuin heidän äänensä kesti. Raamattua käytettiin myös aapisena lukemaan opettamisessa. Vaikka marttyyrikuolemia tapahtui edelleen kaikkialla Euroopassa, tietämättömyyden pimeä yö oli väistymässä. Eräs saarnaaja julisti ennen kuin hänet poltettiin: ”Tänä päivänä sytytämme Englannissa Jumalan armosta sellaisen kynttilän, jota en usko koskaan sammutettavan.”6
Olemme kiitollisia kaikille, jotka asuivat Englannissa ja muualla Euroopassa ja auttoivat sytyttämään tuon valon. Jumalan armosta valo tuli kirkkaammaksi. Englannin kuningas Jaakko I oli tietoinen maassaan vallitsevasta hajaannuksesta ja hyväksyi Raamatun uuden virallisen käännöksen. On arvioitu, että yli 80 % William Tyndalen Uuden testamentin käännöksestä ja suuri osa Vanhan testamentin käännöksestä (Pentateukki eli Mooseksen kirjat sekä kirjat Joosuasta Aikakirjoihin) säilytettiin kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä.7 Aikanaan kyseinen käännös päätyi uudelle mantereelle ja 14-vuotiaan Joseph Smith -nimisen maalaispojan luettavaksi. Onko siis ihme, että tänä päivänä Kuningas Jaakon raamatunkäännös on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon hyväksymä englanninkielinen Raamattu?
Uskonnolliset vainot jatkuivat Englannissa Jaakon pojan Kaarlen aikana, ja monet saivat innoitusta tavoitella vapautta uusilla seuduilla. Heidän joukossaan olivat pyhiinvaeltajat, jotka rantautuivat Amerikkaan vuonna 1620, siihen nimenomaiseen paikkaan maailmassa, jota Kolumbus oli tutkinut toistasataa vuotta aiemmin. Heidän jälkeensä seurasi toisia uudisasukkaita, kuten Roger Williams, Rhode Islandin perustaja ja myöhemmin sen kuvernööri, joka jatkoi Kristuksen tosi kirkon etsimistä. Williams sanoi, että maan päällä ei ollut mitään säännönmukaisesti perustettua Kristuksen kirkkoa eikä ketään henkilöä, jolla olisi valtuus suorittaa mitään kirkollisia toimituksia, eikä voisikaan olla, ennen kuin kirkon suuri pää, jonka tulemista hän odotti, lähettäisi uusia apostoleita.8
Yli sata vuotta myöhemmin sellaiset uskonnolliset tunteet ohjasivat uuden kansakunnan perustajia Amerikan mantereella. Jumalan käden ohjaamina he takasivat jokaiselle kansalaiselle uskonnonvapauden innoitetun perustuslain turvin. Neljätoista vuotta myöhemmin, joulukuun 23. päivänä vuonna 1805, syntyi profeetta Joseph Smith. Valmistautuminen palauttamista varten oli päättymässä.
Nuorukaisena Joseph pohti mielessään vakavasti uskonnollisia asioita.9 Koska hän syntyi maassa, jossa vallitsi uskonnonvapaus, hän saattoi kysellä, mikä kaikista kirkoista oli oikea. Ja koska Raamattu oli käännetty englanniksi, hän saattoi etsiä vastausta Jumalan sanasta. Hän luki Jaakobin kirjeestä: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta”10 ja teki, kuten neuvottiin. Vastauksena Josephin rukoukseen Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät hänelle.11 Tuo nöyrä maalaispoika oli profeetta, jonka Jumala valitsi palauttamaan muinaisen Jeesuksen Kristuksen kirkon ja Hänen pappeutensa näinä myöhempinä aikoina. Tämän palautuksen oli määrä olla aikojen täyttymisen viimeinen taloudenhoitokausi, joka palauttaisi kaikki pappeuden siunaukset, joita ihmisellä voisi olla maan päällä. Josephilla oli jumalallinen tehtävä, eikä hänen työnään ollut uudistaa tai vastustaa sitä, mikä oli jo maan päällä, vaan palauttaa se, mikä oli ollut maan päällä ja oli hävinnyt.
Palautus alkoi ensimmäisestä näystä vuonna 1820, ja se eteni, kun Mormonin kirja, toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, ilmestyi. Syyskuun 21. päivänä vuonna 1823 enkeli Moroni vieraili Joseph Smithin luona ja kertoi hänelle muinaisesta aikakirjasta, joka sisälsi ”ikuisen evankeliumin täyteyden – – valmistautumiseksi Messiaan toista tulemista varten.”12 Kultalevyille kirjoitettu Mormonin kirja kertoo Kristuksen palvelutyöstä läntisellä pallonpuoliskolla, samoin kuin Raamattu kertoo Hänen elämästään ja palvelutyöstään Pyhässä maassa. Joseph sai kultalevyt neljä vuotta myöhemmin, ja joulukuussa 1827 hän aloitti Mormonin kirjan kääntämisen.13
Kääntäessään Joseph Smith ja hänen kirjurinsa Oliver Cowdery lukivat kasteesta. Heidän halunsa saada tämä siunaus itselleen sai aikaan Aaronin pappeuden palauttamisen toukokuun 15. päivänä vuonna 1829 Johannes Kastajan kätten alla.14
Sitä seurasi Melkisedekin pappeuden palauttaminen, jonka apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes, joilla oli avaimet, antoivat Josephille ja Oliverille. Vuosisatoja jatkuneen hengellisen pimeyden jälkeen voima ja valtuus toimia Jumalan nimessä, suorittaa pyhiä toimituksia ja johtaa Hänen kirkkoaan olivat jälleen maan päällä.
Ensimmäiset painetut Mormonin kirjat julkaistiin maaliskuun 26. päivänä vuonna 1830. Joitakin päiviä myöhemmin, huhtikuun 6. päivänä, Kristuksen tosi kirkko näinä myöhempinä aikoina perustettiin jälleen Peter Whitmer vanhemman kodissa Fayettessa New Yorkin osavaltiossa. Kuvaillessaan näiden tapahtumien vaikutuksia maailmaan vanhin Parley P. Pratt kirjoitti:
Nyt aamu koittaa armainen,
Siionin viiri hulmuaa.
Sen aamun suuren, kaunoisen, – –
Taivaalla rusko kajastaa.15
Pitkä yö oli vihdoin päättynyt, ja ilmoituksia virtasi, mikä johti uusiin pyhiin kirjoituksiin. Kirkko hyväksyi julkaisun Oppi ja liitot elokuun 17. päivänä vuonna 1835. Kallisarvoisen helmen Abrahamin kirjan kääntäminen aloitettiin myös samana vuonna.
Pian annettiin lisää valtuutta toimia Herran nimessä. Kirtlandin temppeli vihittiin maaliskuun 27. päivänä vuonna 1836.16 Vapahtaja ilmestyi tässä temppelissä Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle, minkä jälkeen Mooses, Elias ja Elia ilmestyivät antaen profeetalle lisää pappeuden avaimia.17
Tätä evankeliumin valoa ei enää koskaan otettaisi pois maan päältä. Vuonna 1844 Joseph Smith antoi kaikki pappeuden avaimet Brigham Youngille, John Taylorille, Wilford Woodruffille ja muille apostoleille. Profeetta sanoi: ”Olen saanut elää nähdäkseni tämän taakan, joka on ollut harteillani, siirtyvän toisten miesten harteille; – – valtakunnan avaimet on annettu maan päälle eikä niitä enää koskaan oteta pois. – – Mitä tahansa minulle tapahtuukaan.”18 Valitettavasti kolme kuukautta myöhemmin, kesäkuun 27. päivänä, profeetta Joseph Smith ja hänen veljensä Hyrum kärsivät marttyyrikuoleman Carthagessa Illinoisissa.
Vanhin John Taylor, joka oli profeetan kanssa tämän kuollessa marttyyrina, todisti hänestä: ”Joseph Smith, Herran profeetta ja näkijä, on tehnyt enemmän ihmisten pelastamiseksi tässä maailmassa kuin kukaan toinen ihminen, joka koskaan on siinä elänyt – paitsi ainoastaan Jeesus.”19
Todistan, että profeetta Joseph Smithin työ on Vapahtajan työtä. Herran palveluksessa tie ei aina ole helppo. Se vaatii usein uhrauksia, ja kohtaamme todennäköisesti vastoinkäymisiä. Mutta palvellessamme Häntä huomaamme, että Hänen kätensä on todella päällämme. Se oli myös Wycliffin, Tyndalen ja tuhansien muiden päällä, jotka valmistivat tietä palauttamiselle. Se oli myös profeetta Joseph Smithin ja kaikkien niiden päällä, jotka auttoivat palautetun evankeliumin esiintuomisessa. Se on ja tulee olemaan myös meidän päällämme.
Herra odottaa meidän olevan yhtä uskollisia, yhtä omistautuneita, yhtä rohkeita kuin ne, jotka kulkivat edellämme. Heitä pyydettiin antamaan henkensä evankeliumin tähden. Meitä pyydetään elämään elämämme samaa tarkoitusta varten. Näinä viimeisinä aikoina meillä on erityinen syy tehdä niin.
Ennen Betlehemin pyhää yötä historian tapahtumat ja kaikkien taloudenhoitokausien profeettojen sanat valmistivat tietä Herran ensimmäiselle tulemiselle ja Hänen sovitukselleen. Samalla tavoin historia ja profetiat laskivat perustuksen evankeliumin palauttamiselle profeetta Joseph Smithin kautta. Pystymmekö me näkemään, että oman aikamme tapahtumat ja profetiat valmistavat meitä Vapahtajan toista tulemista varten?
Lausun erityisen todistuksen siitä, että Vapahtajamme Jeesus Kristus elää. Todistan, että Hänen kätensä on ollut palauttamisen työn päällä jo ennen tämän maailman perustamista ja on edelleen Hänen toiseen tulemiseensa asti.
Nöyrä rukoukseni on, että jokainen meistä valmistautuu kohtaamaan Hänet. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.