Jos te olette valmiita, te ette pelkää
Me voimme elää niin, että voimme kääntyä Herran puoleen saadaksemme Häneltä suojelusta ja ohjausta. – – Me emme voi odottaa Hänen apuaan, jos olemme haluttomia pitämään Hänen käskynsä.
Rakkaat pappeusveljeni, olittepa missä päin tahansa tätä suurta maailmaa. Kuinka valtava joukko teistä onkaan tullut, kaikkiin rotuihin ja sukuihin kuuluvista miehistä ja pojista, kaikki osa Jumalan perhettä.
Kuinka kallisarvoinen Hänen lahjansa meille onkaan. Hän on antanut meille osan jumalallisesta valtuudestaan, ikuisesta pappeudesta, voimasta, jonka avulla Hän toteuttaa ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän. Siitä seuraa, että kun meille on paljon annettu, meiltä paljon vaaditaan (ks. Luuk. 12:48; OL 82:3).
Tiedän, ettemme me ole täydellisiä miehiä. Tunnemme täydellisen tien, mutta emme aina toimi tietomme mukaan. Mutta luulen, että suurimmaksi osaksi me yritämme. Yritämme olla sellaisia miehiä kuin Isämme haluaisi meidän olevan. Se on hyvin korkea tavoite, ja kiitän teitä kaikkia, jotka yritätte saavuttaa sen. Siunatkoon Herra teitä pyrkiessänne elämään kaikin puolin esimerkillistä elämää.
Nyt, kuten me kaikki tiedämme, Meksikonlahden rantavaltiot Yhdysvalloissa ovat äskettäin kärsineet suunnattomasti raivoavista tuulista ja vesistä. Monet ovat menettäneet kaiken, mitä heillä oli. Vahingot ovat olleet tähtitieteelliset. Kirjaimellisesti miljoonat ihmiset ovat kärsineet. Pelko ja hätä ovat vallanneet monien sydämen. Ihmishenkiä on menetetty.
Tämän kaiken jälkeen apua on tarjottu ylenpalttisesti. Sydämet ovat pehmenneet. Kotien ovet ovat avautuneet. Kriitikot puhuvat mielellään kristinuskon epäonnistumisista. Kenen tahansa sellaisen pitäisi luoda silmäys siihen, mitä kirkot ovat tehneet näissä olosuhteissa. Moniin uskontokuntiin kuuluvat ovat saaneet aikaan ihmeitä. Ja kaukana vähäisimmistä heidän joukossaan on ollut meidän kirkkomme. Miehemme ovat matkustaneet suurin joukoin huomattavia matkoja ja vieneet mukanaan työkaluja, telttoja ja sädehtivää toivoa. Pappeusveljet ovat lahjoittaneet tuhansia ja taas tuhansia tunteja jälleenrakennustyöhön. Heitä on ollut työskentelemässä kerrallaan kolme- ja neljätuhatta. Heitä on siellä tänä iltana. Emme voi kiittää heitä kyllin. Mutta olkaa tietoisia kiitollisuudestamme, rakkaudestamme ja rukouksistamme teidän puolestanne.
Kaksi vyöhykeseitsenkymmentämme, veli John Anderson, joka asuu Floridassa, ja veli Stanley Ellis, joka asuu Texasissa, ovat paljolti johtaneet tätä toimintaa. Mutta he olisivat ensimmäisinä sanomassa, että kunnia kuuluu suurille miesten ja poikien joukoille, jotka ovat olleet apuna. Monet ovat käyttäneet paitoja, joissa lukee ”mormonien auttavat kädet”. He ovat saavuttaneet auttamiensa ihmisten rakkauden ja kunnioituksen. Heidän apuaan ei ole suunnattu pelkästään hädässä oleville kirkon jäsenille vaan myös suurille joukoille ihmisiä, joiden uskonnosta meillä ei ole tietoa.
He ovat seuranneet nefiläisten antamaa mallia, kuten Alman kirjassa kerrotaan: ”He – – eivät lähettäneet pois ketään, joka oli alaston tai joka oli nälkäinen tai joka oli janoinen tai joka oli sairas tai joka ei ollut ravittu; eivätkä he kiinnittäneet sydäntään rikkauksiin; sen tähden he olivat anteliaita kaikille, sekä vanhoille että nuorille, sekä orjille että vapaille, sekä miehille että naisille, kuuluivatpa he kirkkoon tai eivät, eivätkä he katsoneet henkilöön vaan siihen, kuka oli tarvitseva” (Alma 1:30).
Monilla kirkon alueilla naiset ja tytöt ovat tehneet valtavan urakan toimittamalla hygienia- ja peseytymispakkauksia kymmenilletuhansille. Kirkko on toimittanut tarvikkeita, ruokaa, vettä ja lohtua.
Olemme lahjoittaneet Punaiselle Ristille ja muille järjestöille huomattavia rahasummia. Olemme antaneet paastouhreista ja humanitaarisesta rahastosta miljoonia dollareita. Kiitän teitä kaikkia niiden puolesta, jotka ovat saaneet apuanne, ja myös kirkon puolesta.
En väitä nyt, ja toistan painokkaasti, etten väitä enkä päättele, että se, mitä tapahtui, on Herran rangaistus. Monet hyvät ihmiset, mukaan lukien joitakin uskollisia myöhempien aikojen pyhiämme, ovat niiden joukossa, jotka ovat joutuneet kärsimään. Sanottuani tämän en epäröi sanoa, etteivät suuret onnettomuudet ja katastrofit ole tuntemattomia tälle vanhalle maailmalle. Ne meistä, jotka luemme pyhiä kirjoituksia ja uskomme niihin, olemme selvillä profeettojen varoituksista katastrofeista, jotka ovat tapahtuneet ja tulevat vielä tapahtumaan.
Vesien peittäessä maan suuressa vedenpaisumuksessa, kuten Pietari sanoo, vain ”kahdeksan – – pelastui” (1. Piet. 3:20).
Jos jollakulla on epäilyksiä niistä kauheuksista, jotka voivat koetella ja tulevat koettelemaan ihmiskuntaa, hän lukekoon Matteuksen evankeliumin 24. luvun. Herra sanoo muun muassa: ”Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista – –.
Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä.
Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua. – –
Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! – –
Ahdinko on oleva niin suuri, ettei sellaista ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä tule koskaan olemaan.
Jos sitä aikaa ei lyhennettäisi, yksikään ihminen ei säästyisi. Mutta valittujen tähden se aika lyhennetään.” (Matt. 24:6–8, 19, 21–22.)
Mormonin kirjassa luemme käsittämättömästä tuhosta läntisellä pallonpuoliskolla Vapahtajan kuoleman aikaan Jerusalemissa:
”Ja tapahtui kolmantenakymmenentenäneljäntenä vuonna, ensimmäisessä kuussa, kuun neljäntenä päivänä, että nousi suuri myrsky, jollaista ei koskaan tiedetty olleen koko maassa.
Ja oli myös suuri ja kauhea rajuilma, ja oli kauhea ukonilma, niin että se vavisutti koko maata, ikään kuin se olisi ollut halkeamaisillaan.
Ja oli tavattoman teräviä salamoita, jollaisista ei ollut koskaan tiedetty koko maassa.
Ja Sarahemlan kaupunki syttyi tuleen.
Ja Moronin kaupunki vajosi meren syvyyksiin, ja sen asukkaat hukkuivat.
Ja maa nousi ylös Moronihan kaupungin päälle, niin että kaupungin paikalle tuli suuri vuori.
– – Koko maan pinta muuttui rajuilman ja pyörretuulien ja ukonilmojen ja salamoiden ja koko maan tavattoman suuren järähtelyn tähden;
ja valtatiet sortuivat ja tasaiset tiet tuhoutuivat ja monet tasaiset paikat tulivat louhikkoisiksi.
Ja monet suuret ja huomattavat kaupungit vajosivat ja monet paloivat ja monet järkkyivät, kunnes niiden rakennukset olivat sortuneet maahan, ja niiden asukkaat saivat surmansa ja paikat jäivät autioiksi.” (3. Nefi 8:5–10, 12–14.)
Kuinka hirvittävä katastrofi sen on täytynytkään olla.
1300-luvun ruttoepidemia eli musta surma tappoi miljoonia. Muut kulkutaudit kuten isorokko ovat vuosisatojen kuluessa aiheuttaneet sanoin kuvaamatonta kärsimystä ja kuolemaa.
Vuonna 79 jKr. suuri Pompejin kaupunki tuhoutui Vesuviuksen purkautuessa.
Kauhea tulipalo tuhosi Chicagon. Hyökyaallot ovat peittäneet alleen osia Havaijista. Vuonna 1906 San Franciscossa ollut maanjäristys tuhosi kaupungin ja vaati noin kolmentuhannen ihmisen hengen. Hurrikaani, joka vuonna 1900 iski Galvestoniin Texasissa, tappoi kahdeksantuhatta. Ja hiljattain, kuten tiedätte, Kaakkois-Aasiassa oli hirveä tsunami, joka aiheutti tuhansien kuoleman ja tarpeen yhä jatkuville avustustoimille.
Kuinka enteelliset ovatkaan sanat Opin ja liittojen luvussa 88 olevassa ilmoituksessa, joka käsittelee vanhimpien todistuksen jälkeisiä onnettomuuksia. Herra sanoo:
”Sillä teidän todistuksenne jälkeen tulee maanjäristysten todistus, joka saa aikaan jyrinää maan uumenissa, ja ihmiset kaatuvat maahan eivätkä pysty seisomaan.
Ja myös tulee ukkosten äänen ja salamoiden äänen ja myrskyjen äänen ja yli äyräidensä nousevien meren aaltojen äänen todistus.
Ja kaikki on levottomuuden vallassa; ja totisesti, ihmisten sydämet pettävät heidät; sillä pelko valtaa kaikki ihmiset.” (OL 88:89–91.)
Kuinka mielenkiintoisia tämän ilmoituksen kuvaukset tsunamista ja äskettäisistä hurrikaaneista ovatkaan kielellisesti. Siinä sanotaan: ”Yli äyräidensä nousevien meren aaltojen [ääni].”
Ihmisten toisiaan kohtaan osoittama epäinhimillisyys, joka on ilmennyt aiemmissa ja nykyisissä selkkauksissa, on aiheuttanut ja yhä aiheuttaa sanoin kuvaamatonta kärsimystä. Darfurin alueella Sudanissa kymmeniätuhansia on tapettu ja pitkälti toista miljoonaa on jäänyt kodittomaksi.
Kaikki se, mitä olemme aiemmin kokeneet, on ennustettu. Ja loppu ei ole vielä. Aivan kuten menneisyydessä on ollut suuria onnettomuuksia, odotamme tulevaisuudessa niitä lisää. Mitä me teemme?
On sanottu, että kun Nooa rakensi arkin, ei satanut. Mutta hän rakensi sen, ja sateet tulivat.
Herra on sanonut: ”Jos te olette valmiita, te ette pelkää” (OL 38:30).
Ensisijainen valmistautumistapa ilmaistaan myös Opissa ja liitoissa: ”Seisokaa siis pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko, Herran päivän tulemiseen asti” (OL 87:8).
Laulamme laulua:
Maan kun ääret vavahtaapi,
Vyöryy tulvat tuomion,
Meidät säästä, turvaan saata
Siioniin, miss suoja on.
(”Johda meitä, Jehovamme”, MAP-lauluja, 42.)
Me voimme elää niin, että voimme kääntyä Herran puoleen saadaksemme Häneltä suojelusta ja ohjausta. Tämä on kaikkein tärkeintä. Me emme voi odottaa Hänen apuaan, jos olemme haluttomia pitämään Hänen käskynsä. Meillä on tässä kirkossa riittävästi todisteita tottelemattomuudesta aiheutuneista rangaistuksista sekä jerediläisten että nefiläisten varoittavissa esimerkeissä. Molemmat kansat ajautuivat jumalattomuutensa tähden suuruudesta täydelliseen tuhoon.
Tiedämme toki, että sade lankeaa niin hurskaille kuin jumalattomillekin (ks. Matt. 5:45). Mutta vaikka hurskaat kuolevat, he eivät joudu kadotetuiksi, vaan he pelastuvat Lunastajan sovituksen kautta. Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina” (Room. 14:8).
Me voimme ottaa vaarin varoituksista. Meille on kerrottu, että New Orleansin haavoittuvuudesta oli annettu monia varoituksia. Seismologit sanovat meille, että Suolajärven laakso on mahdollinen maanjäristysalue. Tämä on ensisijainen syy siihen, että teemme laajaa peruskorjausta tabernaakkelissa temppeliaukiolla. Tästä historiallisesta ja ainutlaatuisesta rakennuksesta täytyy saada maan järähtelyt kestävä.
Olemme rakentaneet viljasäilöjä sekä varastohuoneita ja varastoineet niihin perustarvikkeita katastrofien varalta. Mutta paras varastohuone on perheen varastohuone. Herra on sanonut ilmoituksen sanoin: ”Järjestäytykää; valmistakaa kaikki tarpeellinen” (OL 109:8).
Kansaamme on 75 vuoden ajan neuvottu ja kannustettu valmistautumaan sillä tavoin, mikä turvaa hengissä pysymisen katastrofin tullessa.
Voimme panna talteen hieman vettä, peruselintarvikkeita, lääkkeitä ja lämpimiä vaatteita. Meillä pitäisi olla hieman rahaa pistettynä syrjään pahan päivän varalle.
Sen, minkä olen sanonut, ei pitäisi aiheuttaa ryntäystä ruokakauppaan tai mitään vastaavaa. En ole sanonut mitään, mitä ei olisi sanottu jo hyvin kauan sitten.
Älkäämme koskaan unohtako faraon unta lihavasta ja laihasta karjasta, täyteläisistä ja tuulen polttamista tähkistä, joiden merkityksen Joosef tulkitsi osoittamaan yltäkylläisyyden ja puutteen vuosia (ks. 1. Moos. 41:1–36).
Rakkaat veljeni, uskon, että Herra on siunaava meitä ja huolehtiva meistä ja auttava meitä, jos me kuljemme kuuliaisina Hänen valolleen, Hänen evankeliumilleen ja Hänen käskyilleen. Hän on meidän Isämme ja Jumalamme, ja me olemme Hänen lapsiaan ja meidän täytyy kaikin tavoin olla Hänen rakkautensa ja huolenpitonsa arvoisia. Nöyrä rukoukseni on, että voisimme tehdä niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.