2005
Valo heidän silmissään
Marraskuu 2005


Valo heidän silmissään

Silmiimme ja kasvoillemme tulee pyhä valo, kun meillä on henkilökohtainen yhdysside rakastavaan taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa.

Rakkaat veljeni ja sisareni ja ystäväni kautta maailman, pyydän nöyrästi ymmärrystänne ja Isämme Hengen apua puhuessani teille tänä aamuna.

Arvostin suuresti presidentti Hinckleyn lyhyttä profeetallista sanomaa tämän konferenssin alussa. Todistan, että presidentti Hinckley on meidän profeettamme, joka saa runsaasti johdatusta tämän kirkon Päämieheltä, joka on meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus.

Muistelin hiljattain erästä historiallista kokousta, joka pidettiin Jerusalemissa noin 17 vuotta sitten. Se koski sen maan vuokraamista, jolle rakennettiin myöhemmin Brigham Youngin yliopiston Jerusalem-keskus Lähi-idän tutkimuksia varten. Ennen kuin tämä vuokrasopimus voitiin allekirjoittaa, presidentti Ezra Taft Benson ja vanhin Jeffrey R. Holland, silloinen Brigham Youngin yliopiston rehtori, sopivat Israelin hallituksen kanssa kirkon ja yliopiston puolesta, että Israelissa ei tehdä käännytystyötä. Saatatte ihmetellä, miksi suostuimme olemaan tekemättä käännytystyötä. Meidän oli pakko tehdä se saadaksemme rakennusluvan rakentaaksemme tuon suurenmoisen rakennuksen, joka sijaitsee Jerusalemin historiallisessa kaupungissa. Kirkko ja BYU ovat tietääkseni pitäneet tunnollisesti ja rehellisesti tuon sopimuksen olla tekemättä käännytystyötä. Vuokrasopimuksen allekirjoituksen jälkeen eräs ystävämme totesi tarkkanäköisesti: ”Tiedämme kyllä, että te ette tule tekemään käännytystyötä, mutta mitä aiotte tehdä sille valolle, joka heillä on silmissään?” Hän tarkoitti opiskelijoitamme, jotka opiskelivat Israelissa.

Mikä oli se valo heidän silmissään, joka oli niin ilmeinen ystävällemme? Herra itse vastaa: ”Ja valo, joka loistaa ja joka antaa teille valoa, on hänen kauttaan, joka valaisee teidän silmänne, ja se on sama valo, joka elävöittää teidän ymmärryksenne.”1 Mistä tuo valo on peräisin? Herra antaa taaskin vastauksen: ”Minä olen todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, joka tulee maailmaan.”2 Herra on todellinen valo, ”ja Henki valaisee kautta maailman jokaisen ihmisen, joka kuulee Hengen ääntä”.3 Tuo valo loistaa meidän kasvoiltamme sekä silmistämme.

Kuuluisa uutiskommentaattori Paul Harvey kävi muutama vuosi sitten erään kirkkomme koulun kampuksella. Myöhemmin hän mainitsi: ”Jokaisen – – nuoren kasvoilta kuvastui eräänlaista – – taivaallista varmuutta. Näinä aikoina monien nuorten silmät ovat vanhentuneet ennenaikaisesti lukuisista omantunnon vastaisista teoista. Mutta [näillä teidän nuorillanne] on nuo kadehdittavan hyvät lähtökuopat, jotka he ovat saaneet kurista, omistautumisesta ja pyhittäytymisestä.”4

Ne, jotka tekevät todellisen parannuksen, saavat Kristuksen Hengen, ja heidät kastetaan tämän kirkon jäseniksi syntiensä anteeksi saamiseksi. Kädet pannaan heidän päänsä päälle, ja Jumalan pappeuden kautta he saavat Pyhän Hengen.5 Se ”on Jumalan lahja kaikille niille, jotka etsivät häntä uutterasti”.6 Vanhin Parley P. Prattin luonnehdinnan mukaan Pyhän Hengen lahja on ”ikään kuin – – sydämen ilo [ja] silmien valo”.7 Pyhä Henki on se Puolustaja, jonka Vapahtaja lupasi ennen ristiinnaulitsemistaan.8 Pyhä Henki antaa kelvollisille pyhille sekä hengellistä opastusta että varjelusta. Se lisää tietoamme ja ymmärrystämme ”kaikesta”.9 Tämä on äärimmäisen arvokasta aikana, jolloin hengellinen sokeus lisääntyy.

Maallistuneisuus valtaa alaa suuressa osassa nykyajan maailmaa. Maallistuneisuus on määritelty ”välinpitämättömyydeksi uskontoa ja uskonnollisia näkemyksiä kohtaan tai niiden torjunnaksi”.10 Maallistuneisuus ei hyväksy montakaan ehdotonta periaatetta. Sen päätavoitteita ovat nautinto ja oman edun tavoittelu. Niillä, jotka omaksuvat maallistuneisuuden, on usein erilainen ulkomuoto. Kuten Jesaja on sanonut, ”heidän kasvonsa todistavat ulkomuodollaan heitä vastaan”.11

Kaikesta maailman maallistuneisuudesta huolimatta monet ihmiset kuitenkin tuntevat Hengen asioiden ja Herran sanan kuulemisen nälkää ja kaipausta. Aamos on profetoinut: ”Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän.

Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.”12

Missä voimme kuulla Herran sanoja? Voimme kuulla niitä profeetaltamme, presidentti Gordon B. Hinckleyltä, ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäseniltä sekä muilta johtavilta auktoriteeteilta. Voimme kuulla niitä myös vaarnanjohtajiltamme ja piispoiltamme. Lähetyssaarnaajat voivat kuulla niitä lähetysjohtajaltaan. Voimme lukea niitä pyhistä kirjoituksista. Voimme myös kuulla hiljaisen vienon äänen, joka tulee Pyhän Hengen kautta. Herran sanojen kuuleminen nostaa meidät pois hengellisestä sokeudesta Hänen ”ihmeelliseen valoonsa”.13

Mitä me teemme pitääksemme valon loistamassa omissa silmissämme ja omilla kasvoillamme? Suuri osa tuosta valosta tulee osoittamastamme ”kurista, omistautumisesta ja pyhittäytymisestä”14 tärkeille ehdottomille periaatteille. Ensimmäinen näistä ehdottomista periaatteista on se, että on olemassa Jumala, joka on sielumme Isä ja jolle teemme tiliä teoistamme. Toiseksi, että Jeesus on Kristus, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Kolmanneksi, että suuri onnensuunnitelma vaatii kuuliaisuutta Jumalan käskyille. Neljänneksi, että Jumalan suurin lahja on iankaikkinen elämä.15

Muut siunaukset vielä lisäävät silmiemme valoa. On olemassa Hengen lahjoja, jotka tulevat Vapahtajalta.16 Ilo, onni, täyttymys ja rauha ovat Hengen lahjoja, jotka virtaavat Pyhän Hengen voimasta.

Mitä tulee onneen täällä ja iankaikkisuuksissa, monet uskonkäsityksistämme ovat sangen vaikuttavia. Niillä on suuri merkitys, ja joitakin niistä on vain meidän uskossamme. Nämä kallisarvoiset uskonkäsitykset pohjautuvat uskollisuuteemme ja käsittävät seuraavaa, ei välttämättä tärkeysjärjestyksessä:

  1. Jumala ja Hänen Poikansa ovat kirkastettuja Persoonia. Isä Jumala on elävä Luojamme, ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi.17 Tiedämme sen, koska Joseph Smith näki Heidät, He puhuivat hänelle ja hän puhui Heille.18

  2. Temppelisiunauksissa mies ja vaimo sinetöidään yhteen, ei pelkästään tämän elämän ajaksi vaan iankaikkisuudeksi. Lapset ja jälkeläiset voidaan yhdistää tällä sinetöimisellä.

  3. Kirkon jokainen kelvollinen miesjäsen voi saada Jumalan pappeuden ja käyttää sitä. Hän voi käyttää tätä jumalallista valtuutta perheessään ja kirkossa sellaisen miehen pyynnöstä, jolla on siihen valtuus.

  4. Pyhiä kirjoituksia ovat myös Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi.

  5. Elävät apostolit ja profeetat puhuvat Jumalan sanaa meidän aikanamme presidentti Gordon B. Hinckleyn johdolla, joka on profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja, jatkuvan ilmoituksen lähde meidän aikanamme.

  6. Pyhän Hengen lahja on kaikkien jäsenten saatavilla. Kun profeetta Joseph Smithiltä kysyttiin, ”millä tavoin [MAP-kirkko] eroaa – – aikamme muista uskonnoista”, hän vastasi, että ”Pyhän Hengen lahjan antamisessa kätten päällepanon kautta – – [ja] että kaikki muut näkökohdat sisältyvät Pyhän Hengen lahjaan”.19

  7. Naisten arvostaminen. Naiset ovat täysin tasa-arvoisia miesten kanssa Herran edessä. Naisten roolit poikkeavat luonnostaan miesten rooleista. Tämä tieto on tullut meille evankeliumin palautuksen myötä aikojen täyttyessä, ja siihen kuuluu sen tunnustaminen, että naisille on annettu suuret äitiyden ja hoivaamisen vastuulliset tehtävät. Niiden mahdollisuuksien lisäksi, joita naisilla on ollut ihmiskunnan alusta asti maan päällä, he ovat saaneet lisää mahdollisuuksia vuoden 1842 jälkeen, jolloin profeetta Joseph Smith Jumalan nimessä käänsi avainta heidän hyväkseen.20

Muutamia vuosia sitten Constance-niminen sairaanhoitajaoppilas sai tehtäväkseen yrittää auttaa erästä naista, joka oli loukannut jalkansa onnettomuudessa. Nainen kieltäytyi hoidosta, koska hänellä oli ollut kielteinen kokemus jonkun kanssa sairaalassa. Hän pelkäsi ja oli alkanut eristäytyä. Kun Constance ensimmäisen kerran pistäytyi loukkaantuneen naisen luona, tämä käski hänet ulos. Toisella kerralla hän laski Constancen sisään. Naisen jalka oli jo kuitenkin suurten haavaumien peitossa ja liha oli alkanut mädäntyä. Hän ei kuitenkaan edelleenkään suostunut hoidettavaksi.

Constance rukoili asian johdosta ja sai vastauksen parin päivän kuluttua. Seuraavalle käynnilleen hän otti mukaan vetyperoksidivaahtoa. Koska se ei kirvellyt, vanha nainen antoi hänen hoitaa sillä jalkaansa. Sitten he puhuivat tehokkaammasta hoidosta sairaalassa. Constance vakuutti, että sairaalassa hänen olonsa tehtäisiin mahdollisimman miellyttäväksi. Päivän tai kahden päästä nainen sai rohkeutta mennä sairaalaan. Kun Constance kävi katsomassa naista, tämä hymyili ja sanoi: ”Sinä sait minut ymmärtämään.” Sitten hän kysyi Constancelta aivan yllättäen: ”Mihin kirkkoon sinä kuulut?” Constance sanoi hänelle olevansa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Nainen sanoi: ”Tiesin sen. Tiesin, että sinut oli lähetetty luokseni, heti kun näin sinut ensimmäisen kerran. Kasvoillasi oli valo, jonka olen huomannut muillakin kirkkoosi kuuluvilla. Minun oli luotettava sinuun.”

Kolmen kuukauden kuluttua hänen märkivä jalkansa oli täysin parantunut. Sen seurakunnan jäsenet, jonka alueella tuo vanha nainen asui, remontoivat hänen talonsa ja kunnostivat hänen pihansa. Lähetyssaarnaajat menivät tapaamaan häntä, ja pian sen jälkeen hänet kastettiin.21 Kaikki tämä, koska hän huomasi valon tuon nuoren sairaanhoitajaoppilaan kasvoilla.

Kerran kun presidentti Brigham Youngilta kysyttiin, miksi meidät toisinaan jätetään yksin ja usein surullisiksi, hän vastasi, että ihmisen on opittava ”toimimaan itsenäisenä olentona – –, jotta nähtäisiin, mitä hän tekee – – ja hänen itsenäisyytensä koettelemiseksi – olemaan vanhurskas pimeydessäkin”.22 Siitä tulee helpompaa, kun me näemme ”evankeliumin hehkun – – säteilevän – – ihmisistä, joissa on valo”.23

Palveleminen on tässä kirkossa ihmeellinen siunaus ja etuoikeus, joka tuo valon silmiimme ja kasvoillemme. Kuten Vapahtaja suositteli, ”niin loistakoon siis teidän valonne tämän kansan edessä, että se näkisi teidän hyvät tekonne ja ylistäisi Isäänne, joka on taivaassa”.24 Sanat eivät riitä kuvaamaan niitä siunauksia, joita me saamme palvelemalla tässä kirkossa. Herra lupaa, että jos me pidämme kutsumuksemme kunniassa, me löydämme onnea ja iloa.

Alma kysyy, olemmeko saaneet Hänen kuvansa kasvoihimme.25 Silmiimme ja kasvoillemme tulee pyhä valo, kun meillä on henkilökohtainen yhdysside rakastavaan taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa, Vapahtajaamme ja Lunastajaamme. Tämän yhdyssiteen tähden kasvomme kuvastavat tuota ”taivaallista varmuutta”26, että Hän elää.

Lausun henkilökohtaisen todistukseni tämän pyhän työn jumalallisuudesta, jossa olemme mukana. Todistus tulee ilmoituksen kautta.27 Tämä todistava ilmoitus tuli sydämeeni nuorena poikana. En muista mitään erityistä tapahtumaa, joka olisi johtanut tähän vahvistavaan ilmoitukseen. Se on vain tuntunut aina olleen osa tietoisuuttani. Olen kiitollinen tästä vahvistavasta tiedosta, joka on tehnyt mahdolliseksi hallita elämän vaihteluita, joita meille kaikille tulee.

Johtavien veljien ja sisarten puheisiin tässä konferenssissa sisältyvät todistukset ovat liikuttaneet ja tulevat liikuttamaan meitä. Uskon, että tämän vahvistavan kokemuksen pitäisi olla teille merkityksellinen. Voitte aivan hyvin saada ilmoituksen, että se, mitä sanotaan, on totta. Presidentti Brigham Young on opettanut: ”Eivät ainoastaan läsnä olevat pyhät, – – vaan jokaisen kansakunnan keskuudessa, jokaisella mantereella ja saarella – – ne, jotka elävät Vapahtajamme ja Hänen apostoliensa ja myös Joseph Smithin opettaman uskonnon mukaan, myös he todistavat samaa. Jumalan Henki on elävöittänyt heidän silmänsä, ja he näkevät samoin. Heidän sydämensä on elävöitetty, ja he tuntevat ja ymmärtävät samoin.”28

Tiedän koko sydämestäni ja sielustani, että Jumala elää. Uskon, että Hän valaisee meidän elämämme rakkaudellaan jokaista meitä kohtaan, jos me pyrimme olemaan tuon rakkauden arvoisia. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. OL 88:11.

  2. OL 93:2, kursivointi lisätty.

  3. OL 84:46.

  4. Uutislähetys 8. joulukuuta 1967, koneella kirjoitettu teksti, s. 1.

  5. Ks. OL 20:37.

  6. 1. Nefi 10:17.

  7. Key to the Science of Theology: A Voice of Warning, 1978, s. 61.

  8. Ks. Joh. 14:26.

  9. Joh. 14:26.

  10. Merriam-Webster’s Collegiate Dictionary, 11. painos, 2003, ”secularism”, s. 1123.

  11. 2. Nefi 13:9.

  12. Aam. 8:11–12.

  13. 1. Piet. 2:9.

  14. Ks. Paul Harvey, uutislähetys, 8. joulukuuta 1967.

  15. Ks. OL 14:7.

  16. Ks. OL 46:11.

  17. Ks. 1. Moos. 1:26–27.

  18. Ks. JS–H 17–18.

  19. History of the Church, osa 4, s. 42.

  20. Ks. George Albert Smith, ”Address to Members of the Relief Society”, Relief Society Magazine, joulukuu 1945, s. 717; ks. myös Relief Society Minutes, 28. huhtikuuta 1842, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon arkistot, s. 40.

  21. Ks. Constance Polve, ”Rakkauden voitto”, Valkeus, maaliskuu 1981, s. 21–24.

  22. Brigham Young’s Office Journal, 28. tammikuuta 1857, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon arkistot.

  23. KS. Neal A. Maxwell, ”Olkaa turvallisella mielellä”, Valkeus, huhtikuu 1983, s. 132–137.

  24. 3. Nefi 12:16.

  25. Ks. Alma 5:14.

  26. Paul Harvey, uutislähetys, 8. joulukuuta 1967.

  27. Ks. Brigham Young, Discourses of Brigham Young, toim. John A. Widtsoe, 1998, s. 35.

  28. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 33.