2005
Jeesus Kristus, Mestariparantaja
Marraskuu 2005


Jeesus Kristus, Mestariparantaja

Usko, parannus, kaste, todistus ja pysyvä kääntymys johtavat Herran parantavaan voimaan.

Rakkaat veljeni ja sisareni, tervehdin rakastavasti teitä jokaista. Ilmaisen johtavien veljien puolesta kiitollisuutemme hyvyydestänne, monista auliista ystävällisistä teoistanne, rukouksistanne ja tukea antavasta vaikutuksestanne elämäämme. Meidän haasteemme ovat samanlaisia kuin teidän. Me kaikki olemme murheen ja kärsimyksen, sairauden ja kuoleman alaisia. Niin hyvinä kuin huonoina aikoina Herra odottaa meidän kaikkien kestävän loppuun asti. Kun me kaikki kuljemme yhdessä eteenpäin Hänen pyhässä työssään, johtavat veljet ymmärtävät, miten tärkeää on teidän huomaavaisuutenne, jota ilmaistaan niin rakastaen ja otetaan vastaan niin kiitollisina. Me rakastamme teitä ja rukoilemme teidän puolestanne, kuten te rukoilette meidän puolestamme.

Ilmaisen erityisen kiitollisuuteni Herralle Jeesukselle Kristukselle. Olen kiitollinen Hänen rakastavasta hyväntahtoisuudestaan ja avoimesta kutsustaan tulla Hänen luokseen.1 Ihmettelen suuresti Hänen verratonta parantamisvoimaansa. Todistan Jeesuksesta Kristuksesta Mestariparantajana. Se on vain yksi monista ominaisuuksista, jotka ovat tunnusomaisia Hänen vertaansa vailla olevalle elämälleen.

Jeesus on Kristus, Messias, Jumalan Poika, Luoja, suuri Jehova, luvattu Immanuel, sovittava Vapahtajamme ja Lunastajamme, Puolustajamme Isän luona, suuri Esimerkkimme. Ja jonakin päivänä seisomme Hänen, oikeudenmukaisen ja armollisen Tuomarimme, edessä.2

Parantamisen ihmeitä

Jeesus, Mestariparantaja, käski ystäviään menemään ja kertomaan, ”mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat [ja] kuolleet herätetään henkiin.”3

Matteuksen,4 Markuksen,5 Luukkaan6 ja Johanneksen7 evankeliumit kertovat toistuvasti, että Jeesus kulki julistaen ilosanomaa ja parantaen kaikenlaisia tauteja.

Kun ylösnoussut Lunastaja ilmestyi muinaisen Amerikan asukkaille, Hän kutsui armeliaasti ne, jotka olivat ”millään tavalla vaivaisia”,8 tulemaan Hänen luokseen parannettaviksi.

On ihmeellistä, että Hänen jumalallinen valtuutensa parantaa sairaita annettiin kelvollisille pappeudenhaltijoille aiempina taloudenhoitokausina9 ja uudelleen näinä myöhempinä aikoina, jolloin Hänen evankeliuminsa on palautettu täyteydessään.10

Rukouksen vaikutus parantumiseen

Me voimme päästä osallisiksi Hänen parantavasta voimastaan myös rukouksen kautta. Muistan aina kokemuksen, jonka sisar Nelson ja minä saimme noin kolmekymmentä vuotta sitten presidentti Spencer W. Kimballin ja hänen rakkaan Camillansa kanssa. Olimme Hamiltonissa Uudessa-Seelannissa, jossa pidettiin suuri pyhien konferenssi. Tuohon aikaan minä en ollut johtava auktoriteetti. Minut oli kutsuttu mukaan tähän ja samanlaisiin kokouksiin muilla Tyynenmeren saarilla, sillä palvelin pyhäkoulun ylijohtajana. Ja lääketieteen tohtorina olin hoitanut presidentti ja sisar Kimballia monien vuosien ajan. Tunsin heidät molemmat erittäin hyvin – sekä sisä- että ulkopuolelta.

Kirkon sikäläiset nuoret olivat valmistaneet tätä konferenssia varten kulttuuriohjelman lauantai-illaksi. Valitettavasti sekä presidentti että sisar Kimball tulivat hyvin sairaiksi, kummallekin nousi kova kuume. Saatuaan pappeuden siunauksen he lepäsivät lähellä sijaitsevassa Uuden-Seelannin temppelin esimiehen kodissa. Presidentti Kimball pyysi neuvonantajaansa, presidentti N. Eldon Tanneria toimimaan johtavana virkamiehenä kulttuuritapahtumassa ja pyytämään anteeksi sitä, etteivät presidentti ja sisar Kimball päässeet paikalle.

Sisar Nelson lähti juhlaan presidentti ja sisar Tannerin ja muiden johtajien kanssa, kun taas presidentti Kimballin sihteeri, veli D. Arthur Haycock ja minä huolehdimme kuumeisista ystävistämme.

Sillä aikaa kun presidentti Kimball nukkui, lueskelin hiljaa hänen huoneessaan. Äkkiä presidentti Kimball heräsi. Hän kysyi: ”Veli Nelson, mihin aikaan tämän illan ohjelman oli määrä alkaa?”

”Seitsemältä, presidentti Kimball.”

”Kuinka paljon kello on nyt?”

”Se on melkein seitsemän”, vastasin.

Presidentti Kimball sanoi nopeasti: ”Kerro sisar Kimballille, että me menemme sinne!”

Mittasin presidentti Kimballin lämmön. Se oli normaali! Mittasin sisar Kimballin lämmön. Sekin oli normaali!

He pukeutuivat ripeästi ja nousivat autoon. Meidät ajettiin kirkon Uuden-Seelannin korkeakoulun stadionille. Auton saapuessa kentälle ilmoille puhkesi kova huuto. Se oli hyvin epätavallista! Kun olimme istuutuneet, kysyin sisar Nelsonilta, mikä tuo äkillinen ääni oli ollut. Hän sanoi, että kun presidentti Tanner aloitti kokouksen, hän ilmoitti kuuliaisesti presidentti ja sisar Kimballin sairastuneen. Sitten erästä uusiseelantilaista nuorta pyydettiin pitämään rukous.

Suuressa uskossa hän piti rukouksen, jota sisar Nelson kuvaili varsin pitkäksi mutta voimalliseksi. Hän rukoili näin: ”Meitä on kolmetuhatta uusiseelantilaista nuorta. Olemme kokoontuneet tänne ja olemme harjoitelleet kuuden kuukauden ajan laulaaksemme ja tanssiaksemme profeetallesi. Voisitko parantaa hänet ja toimittaa hänet tänne!” Kun ”aamen” oli lausuttu, auto, joka kuljetti presidentti ja sisar Kimballia, saapui stadionille. Heidät tunnistettiin välittömästi, ja kaikki huusivat heti riemusta!11

Olin todistamassa Herran parantavaa voimaa! Olin myös todistamassa sitä, kuinka Hänen elävä profeettansa saa ilmoitusta ja reagoi siihen!

Olen tietoinen siitä, että toisinaan jotkut palavimmista rukouksistamme saattavat jäädä vaille vastausta. Ihmettelemme, miksi. Tiedän tuon tunteen! Tunnen noiden hetkien pelot ja kyyneleet. Mutta tiedän myös, ettei rukouksiamme jätetä koskaan huomiotta. Uskoamme ei koskaan väheksytä. Tiedän, että kaikkitietävän taivaallisen Isän näkökulma on paljon laajempi kuin meidän. Kun me tunnemme kuolevaisuuteen liittyvät ongelmamme ja tuskamme, Hän tuntee kuolemattoman edistyksemme ja kuolemattomat mahdollisuutemme. Jos me rukoilemme, että tuntisimme Hänen tahtonsa ja mukautuisimme siihen, kärsivällisyyden ja rohkeuden kautta voi tapahtua taivaallinen parantaminen Hänen omalla tavallaan ja Hänen omana aikanaan.

Parantumisen askeleet

Koettelemukset voivat johtua niin hengellisistä kuin fyysisistäkin syistä. Alma nuorempi muisti syntinsä olevan niin tuskallinen, että hän toivoi voivansa hävitä olemattomiin, sekä hänen sielunsa että ruumiinsa, ettei häntä voitaisi viedä seisomaan Jumalan eteen tuomittavaksi teoistaan.12 Kuinka Hän voi parantaa meidät sellaisina hetkinä?

Me voimme tehdä parannusta täydellisemmin! Me voimme kääntyä täydellisemmin! Silloin ”Vanhurskauden Pojan”13 parantava käsi voi siunata meitä täydellisemmin.

Kuolevaisen palvelutyönsä varhaisina aikoina Jeesus julisti, että Hänet oli lähetetty ”parantamaan ne, joiden mieli on murtunut”.14 Kaikkialla missä Hän opetti heitä, Hänen kaavansa oli yhdenmukainen. Kun lainaan Hänen sanojaan, jotka Hän puhui neljänä eri aikana eri paikoissa, kiinnittäkää huomiota tähän kaavaan:

  • Pyhän maan asukkaille Herra sanoi, että Hänen kansansa pitäisi nähdä silmillään, kuulla korvillaan, ymmärtää sydämellään, jotta he kääntyisivät, jotta Hän parantaisi heidät.15

  • Muinaisen Amerikan asukkaille ylösnoussut Herra esitti tämän kutsun: ”Ettekö nyt palaa minun luokseni ja tee parannusta synneistänne ja käänny, jotta minä voin parantaa teidät?”16

  • Kirkkonsa johtajille Hän opetti: ”Teidän tulee edelleen palvella; sillä kukaties he vielä palaavat ja tekevät parannuksen ja tulevat minun luokseni täysin vilpittömin sydämin, ja minä parannan heidät.”17

  • Myöhemmin, ”siihen aikaan – –, jolloin kaikki pannaan kohdalleen”,18 Herra opetti Joseph Smithille pioneereja koskien: ”Heidän koetustensa ja paljon ahdingon jälkeen, katso, minä, Herra, etsin heitä, ja elleivät he paaduta sydäntään eivätkä niskoittele minua vastaan, heidät käännytetään ja minä parannan heidät.”19

Hänen kaavaansa sisältyvä järjestys on merkityksellinen. Usko, parannus, kaste, todistus ja pysyvä kääntymys johtavat Herran parantavaan voimaan. Kaste on liiton teko – osoitus sitoutumisesta ja lupauksesta. Todistus kasvaa, kun Pyhä Henki antaa vilpittömälle totuuden etsijälle vakuutuksen. Todellinen todistus lisää uskoa; se edistää parannusta ja kuuliaisuutta Jumalan käskyille. Todistus synnyttää Jumalan ja lähimmäisten palvelemisen innon.20 Kääntymys on kääntymistä pois maailman tavoista Herran tapoihin ja niissä pysymistä. Kääntymykseen sisältyvät parannus ja kuuliaisuus. Kääntymys saa aikaan voimallisen muutoksen sydämessä.21 Niinpä todellinen käännynnäinen ”syntyy uudesti”22 alkaen elää uutta elämää.23

Todellisina käännynnäisinä me olemme valmiita ja halukkaita tekemään sen, mitä Herra haluaa meidän tekevän,24 ja olemaan sitä, mitä Hän haluaa meidän olevan.25 Syntien anteeksi saaminen, mikä tuo mukanaan jumalallisen anteeksiannon, parantaa sielun.

Mistä me tiedämme, olemmeko todella kääntyneet? Pyhissä kirjoituksissa on testejä, joiden avulla voi tutkistella itseään. Yhdessä arvioidaan kääntymyksen aste edellytyksenä kasteelle.26 Toisessa mitataan halukkuuttamme palvella muita. Herra sanoi Pietarille, opetuslapselleen: ”Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet [kääntynyt], vahvista veljiäsi.”27 Halukkuus palvella ja vahvistaa lähimmäisiään on merkki henkilön valmiudesta parantua.

Hänen parantamisensa suuruus

Vapahtajan rakastama Johannes vakuutti: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”28 Mikä voima! Vain Mestariparantaja pystyi ottamaan pois maailman synnin. Meidän velkamme Hänelle on mittaamaton.

Muistan hyvin erään kokemuksen, kun puhuin ryhmälle lähetyssaarnaajia. Kun olin pyytänyt heitä esittämään kysymyksiä, eräs vanhin nousi seisomaan. Kyyneleet silmissään hän kysyi: ”Miksi Jeesuksen täytyi kärsiä niin kovasti?” Pyysin vanhinta avaamaan laulukirjansa ja lausumaan laulun ”Niin suuri oot” sanat. Hän luki:

Kun muistan sen, ett Poikansa Hän antoi,

Sen uhrin määrää tuskin ymmärrän;

Mun synneistäin Hän rangaistuksen kantoi

Ja kuoli tuoden mulle elämän.29

Sitten pyysin tätä vanhinta lukemaan laulusta ”Hartaana ja nöyrästi”. Nämä sanat ovat erityisen koskettavia, sillä ne on kirjoitettu ikään kuin Herra antaisi oman vastauksensa juuri siihen kysymykseen, joka oli esitetty:

Muista, että tein mä sen:

Lunastin sun syntisen.

Haavat verta vuotaen,

Ristinpuulla riippuen

Tuskat kaikki kohtasin.

Sinut silloin lunastin.

– –

Muista, minkä tein mä työn

Voittaakseni synnin yön:

Golgatalla sinutkin

Kuolemasta pelastin.30

Jeesus kärsi syvästi, koska Hän rakastaa meitä syvästi! Hän haluaa meidän tekevän parannuksen ja kääntyvän, niin että Hän voi parantaa meidät täysin.

Kun kohtaamme vastoinkäymisiä,31 meidän on aika syventää uskoamme Jumalaan, tehdä ahkerasti työtä ja palvella muita. Silloin Hän parantaa särkyneen sydämemme. Hän antaa meille henkilökohtaisen rauhan32 ja lohdun.33 Näitä suurenmoisia lahjoja ei tuhota, edes kuolema ei pysty siihen.

Ylösnousemus – kruunaava parantamisen teko

Ylösnousemuksen lahja on Herran kruunaava parantamisen teko. Hänen ansiostaan jokainen ruumis palautetaan oikeaan ja täydelliseen muotoonsa.34 Hänen ansiostaan mikään tila ei ole toivoton. Hänen ansiostaan koittavat paremmat ajat, sekä täällä että tulevassa elämässä. Todellinen ilo odottaa meitä jokaista – murheen tuolla puolen.

Todistan, että Jumala elää, että Jeesus on Kristus, Mestariparantaja. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Ks. Matt. 11:28–30. Hänen ikeensä on todellakin hyvä kantaa ja Hänen kuormansa on kevyt.

  2. Ks. Russell M. Nelson, ”Jeesus Kristus – Mestarimme ja paljon enemmän”, Liahona, huhtikuu 2000, s. 4–19.

  3. Luuk. 7:22.

  4. Ks. Matt. 4:23; 8:1–3, 5–13, 16–17; 9:1–8, 32–35; 12:15; 14:14, 34–36; 15:29–31.

  5. Ks. Mark. 1:32–34, 40–45; 2:1–12; 6:53–56; 7:31–37.

  6. Ks. Luuk. 4:40–41; 5:12–15, 17–26; 7:1–10; 11:14; 22:50–51.

  7. Ks. Joh. 4:46–53.

  8. 3. Nefi 17:7.

  9. Ks. Matt. 10:5–8; Mark. 16:17; Luuk. 10:17; 4. Nefi 5.

  10. Ks. OL 84:65–70.

  11. Ks. Spencer J. Condie, Russell M. Nelson: Father, Surgeon, Apostle, 2003, s. 172–174.

  12. Ks. Alma 36:15.

  13. 3. Nefi 25:2; ks. myös Mal. 4:2.

  14. Jes. 61:1; ks. myös Luuk. 4:18.

  15. Ks. Matt. 13:15; ks. myös Jes. 6:10; Joh. 12:40; Ap. t. 28:27.

  16. 3. Nefi 9:13.

  17. 3. Nefi 18:32.

  18. Ap. t. 3:21.

  19. OL 112:13; ks. myös OL 124:104.

  20. Se auttaa siten pitämään kaksi suurta käskyä: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Luuk. 10:27).

  21. Ks. Moosia 5:2; Alma 5:12–14.

  22. Ks. Joh. 3:3–7; 1. Piet. 1:23; Moosia 27:24–26; Alma 5:49; 7:14; Moos. 6:59; JST Genesis 6:62.

  23. Ks. Room. 6:3–4.

  24. Ks. Moosia 5:2–5.

  25. Ks. 3. Nefi 27:21, 27.

  26. Ks. OL 20:37; Moosia 18:10.

  27. Luuk. 22:32, ks. kuningas Jaakon engl.kielinen raamatunkäännös.

  28. Joh. 1:29.

  29. ”Niin suuri oot”, MAP-lauluja, 44; ks. myös Ps. 8:3–9; 9:1–2; Moosia 4:5–13.

  30. ”Hartaana ja nöyrästi”, MAP-lauluja, 110; ks. myös OL 19:16–19; 45:3–5.

  31. Ks. ”Aamuvarhain huoneessasi”, MAP-lauluja, 84, 3. säkeistö.

  32. Ks. Joh. 14:27.

  33. Ks. Jes. 40:1; Joh. 14:16–17, 26.

  34. Ks. Alma 11:43; 40:23.

Tulosta