Anteeksianto
Rakkauden ja suvaitsevaisuuden täyttämä anteeksianto saa jollakin tavoin aikaan ihmeitä, jotka eivät voi tapahtua millään muulla keinoin.
Rakkaat veljeni ja sisareni, kiitän taivaallista Isääni siitä, että Hän on pidentänyt elämääni, jotta olisin mukana näinä haasteellisina aikoina. Kiitän Häntä mahdollisuudesta palvella. En halua mitään muuta kuin tehdä kaiken voitavani edistääkseni Herran työtä, palvellakseni Hänen uskollista kansaansa ja elääkseni rauhassa lähimmäisteni kanssa.
Matkustin hiljattain eri puolilla maailmaa – yli 40 000 kilometriä – vieraillen Alaskassa, Venäjällä, Koreassa, Taiwanissa, Hongkongissa, Intiassa, Keniassa ja Nigeriassa, ja tässä viimeksi mainitussa maassa vihimme uuden temppelin. Sitten Kaliforniassa Yhdysvalloissa vihimme Newport Beachin temppelin. Olen juuri käynyt Samoassa erään toisen temppelin vihkiäisissä – vielä 16 000 kilometriä lisää. En nauti matkustamisesta, mutta toivon pääseväni käymään jäsentemme luona ilmaistakseni kiitollisuutta ja rohkaisua ja lausuakseni todistuksen Herran työn jumalallisuudesta.
Ajattelen usein erästä runoa, jonka luin kauan sitten. Se kuuluu näin:
Tien laidassa asua tahtoisin,
jota kulkevat ihmiset,
yhtä lailla hyvät kuin huonotkin,
minun itseni kaltaiset.
Osaa epäilijöiden karttaisin
Ja joukkoa pilkkaajien.
Tien laidassa asua tahtoisin,
Olla ystävä ihmisten.
(Sam Walter Foss, ”The House by the Side of the Road”, julkaisussa Masterpieces of Religious Verse, toim. James Dalton Morrison, 1948, s. 422.)
Tältä minusta tuntuu.
Ikä muuttaa ihmistä. Se näyttää tekevän hänet tietoisemmaksi siitä, että tarvitaan paljon ystävällisyyttä ja hyvyyttä ja pitkämielisyyttä. Hän toivoo ja rukoilee, että ihmiset eläisivät keskenään rauhassa ilman sotaa ja kiistaa, väittelyä ja ristiriitaa. Hän käy yhä tietoisemmaksi Lunastajan suuren sovituksen merkityksestä, Hänen uhrinsa syvyydestä sekä kiitollisuudesta Jumalan Poikaa kohtaan, joka antoi henkensä, jotta me saisimme elää.
Haluan puhua tänään anteeksiannosta. Luulenpa, että se saattaa olla suurin hyve maan päällä ja varmasti kaikkein kaivatuin. On hyvin paljon halpamaisuutta ja pahoinpitelyä, suvaitsemattomuutta ja vihaa. Tarvitaan hyvin paljon parannusta ja anteeksiantoa. Se on suurenmoinen periaate, jota tähdennetään kaikissa pyhissä kirjoituksissa, niin muinaisten kuin nykyisten aikojen.
Ei missään pyhissä kirjoituksissamme ole kauniimpaa kertomusta anteeksiannosta kuin tuhlaajapojan kertomus, joka löytyy Luukkaan 15. luvusta. Jokaisen tulee aika ajoin lukea ja pohtia sitä.
”Kun [tuhlaajapoika] oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta.
Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi.
Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään.
Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.
En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’
Niin hän lähti isänsä luo. Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.
Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’” (Luuk. 15:14–21.)
Mutta isä valmisti suuren juhlan. Kun toinen poika valitti, isä vastasi hänelle: ”Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.” (Luuk. 15:32.)
Kun on tehty syntiä ja sitten on tehty parannus, jota on seurannut anteeksianto, niin silloin kirjaimellisesti kadoksissa ollut rikkoja löytyy ja hän, joka oli kuollut, herätetään eloon.
Kuinka ihmeellisiä ovatkaan armon ja anteeksiannon siunaukset.
Toisen maailmansodan jälkeinen Marshallin suunnitelma miljoonien dollarien lahjoituksineen auttoi nostamaan Euroopan jaloilleen.
Tämän samaisen sodan jälkeen näin Japanissa suuria terästehtaita. Minulle kerrottiin, että niihin tarvitut rahat olivat tulleet Amerikasta, Japanin entiseltä viholliselta. Kuinka paljon parempi tämä maailma onkaan sen anteeksiannon ansiosta, jota antelias kansakunta osoitti entisille vihollisilleen.
Vuorisaarnassa Herra opetti:
”Teille on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’
Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.
Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin.
Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta.
Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’
Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, [tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka häpeällisesti käyttävät teitä hyväkseen ja vainoavat teitä].” (Matt. 5:38–44; jae 44, ks. King James version.)
Ne ovat hyvin voimakkaita sanoja.
Uskotteko todella, että pystyisitte seuraamaan tätä käskyä? Ne ovat Herran itsensä sanoja, ja uskon niiden koskevan meitä jokaista.
Kirjanoppineet ja fariseukset toivat Jeesuksen eteen aviorikoksesta kiinni saadun naisen, jotta he saisivat Hänet ansaan.
”Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan [aivan kuin ei olisi kuullut heitä].
Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ’Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.’
Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan.
Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen [koska he omassatunnossaan tiesivät olevansa syyllisiä], vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen.
Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ’Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?’
’Ei, herra’, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ’En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.’” (Joh. 8:6–11; jae 6, ks. King James Version.)
Vapahtaja opetti ihmisiä jättämään ne yhdeksänkymmentäyhdeksän ja etsimään sitä kadonnutta lammasta, jotta anteeksianto ja hyvitys voisivat tulla.
Jesaja on julistanut:
”Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa.
Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jes. 1:16–18.)
Vapahtajan rakkauden suuri huipentuma ilmeni, kun Hän kuolemantuskassaan huudahti: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34.)
Meidän aikanamme Herra on sanonut ilmoituksessa:
”Sen tähden minä sanon teille, että teidän tulee antaa anteeksi toinen toisellenne; sillä, se, joka ei anna veljelleen anteeksi hänen rikkomuksiaan, seisoo tuomittuna Herran edessä; sillä hänelle jää suurempi synti.
Minä, Herra, annan anteeksi kenelle tahdon, mutta teiltä vaaditaan, että annatte anteeksi kaikille ihmisille.” (OL 64:9–10.)
Herra on tarjonnut hienon lupauksen. Hän on sanonut: ”Se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää” (OL 58:42).
Meidän päivinämme on hyvin monia, jotka ovat haluttomia antamaan anteeksi ja unohtamaan. Lapset itkevät ja vaimot vuodattavat kyyneliä, koska isät ja aviomiehet muistuttavat jatkuvasti pienistä heikkouksista, jotka eivät oikeastaan ole kovinkaan merkittäviä. Ja on myös monia naisia, jotka haluaisivat tehdä härkäsen jokaisesta pienestäkin loukkaavan sanan tai teon kärpäsestä.
Jokin aika sitten leikkasin Deseret Morning News -lehdestä kolumnin, jonka oli kirjoittanut Jay Evensen. Hänen luvallaan lainaan siitä osan. Hän kirjoittaa:
”Mitä sinä ajattelisit teini-ikäisestä, joka saisi päähänsä heittää ylinopeutta ajavasta autosta kymmenkiloisen pakastekalkkunan päistikkaa sinun ohjaamasi auton tuulilasiin? Miltä sinusta tuntuisi sen jälkeen kun olisit selvinnyt kuusi tuntia kestäneestä leikkauksesta, jossa käytettiin metallilevyjä ja muita metallisia kappaleita, jotta kasvosi saataisiin muotoonsa, ja kuulisit, että edessäsi on yhä vuosikausia jatkuvia hoitokäyntejä ennen kuin olisit entiselläsi – ja että sinun pitäisi tuntea itsesi onnekkaaksi, ettet kuollut tai kärsinyt pysyvää aivovauriota?
Entä miltä sinusta tuntuisi kuulla, että syyllisellä ja hänen kavereillaan oli se kalkkuna alkujaankin siksi, että he olivat varastaneet luottokortin ja menneet järjettömälle ostosreissulle ihan vain huvin vuoksi? – –
Tämä kuuluu niihin vastenmielisiin rikoksiin, jotka saavat poliitikkoja virkoihin lupauksilla kiristää rikollisten kohtelua. Tämä on sellainen rikos, joka innostaa lainsäätäjiä kilpailemaan siitä, kuka ensimmäisenä ehtii esittelemään lain, joka koventaisi rangaistuksia pakastelinnun käyttämisestä rikoksen välineenä.
New York Times -lehti kertoi piirisyyttäjän sanoneen, että tämä kuuluu niihin rikoksiin, joiden kohdalla uhrien mielestä mikään rangaistus ei ole kyllin ankara. ’Edes kuolema ei riitä heille’, hän sanoi.
Tämän vuoksi se, mitä todella tapahtui, tuntuu hyvin epätavalliselta. Tapauksen uhri, 44-vuotias Victoria Ruvolo, perintätoimiston entinen johtaja, oli kiinnostuneempi pelastamaan kalkkunan heittäneen 19-vuotiaan Ryan Cushingin hengen kuin vaatimaan minkäänlaista kostoa. Hän kärtti syyttäjiltä tietoa Cushingista, tämän elämästä, siitä kuinka hänet kasvatettiin jne. Sitten hän vaati, että Cushingille tarjottiin sopimusta syyllisyyden tunnustamisesta. Cushing voisi istua kuusi kuukautta piirikunnan vankilassa ja päästä viiden vuoden ehdolliseen vapauteen, jos hän tunnustaisi syyllisyytensä toisen asteen pahoinpitelyyn.
Jos Cushing olisi tuomittu ensimmäisen asteen pahoinpitelystä – syyte, joka soveltui kyseiseen rikokseen parhaiten – hän olisi voinut istua 25 vuotta vankilassa ja hänet olisi lopulta heitetty takaisin yhteiskuntaan keski-ikäisenä miehenä ilman mitään taitoja tai tulevaisuudennäkymiä.
Mutta kertomus ei pääty tähän. Sen loppuosa – se, mitä tapahtui, kun kaikki tämä käsiteltiin oikeudessa – on todella merkittävää.
New York Postin kertoman mukaan Cushing suuntasi varovasti ja epävarmana kulkunsa siihen osaan oikeussalia, missä Ruvolo istui, ja kuiskasi itkunsekaisen anteeksipyynnön. ’Olen pahoillani siitä, mitä tein teille.’
Silloin Ruvolo nousi seisomaan, ja uhri ja rikollinen halasivat toisiaan itkien. Ruvolo silitti Cushingin päätä ja taputti hänen selkäänsä hänen nyyhkyttäessään, ja paikalla olleet, muiden muassa eräs Timesin toimittaja, kuulivat Ruvolon sanovan: ’Ei se mitään. Haluan vain, että teet elämästäsi mahdollisimman hyvän.’ Kerrotaan, että kokeneet syyttäjät ja jopa toimittajat pidättelivät kyyneliään.” (”Forgiveness Has Power to Change Future”, Deseret Morning News, 21. elokuuta 2005, s. AA3.)
Kuinka suurenmoinen kertomus tämä onkaan, vielä suurenmoisempi sen vuoksi, että näin tosiaan tapahtui ja vieläpä maineeltaan kovassa New Yorkissa. Ei voi olla ihailematta tätä naista, joka antoi anteeksi nuorelle miehelle, joka olisi voinut tappaa hänet.
Tiedän, että asia, josta puhun, on herkkä ja arkaluonteinen. On paatuneita rikollisia, jotka kenties täytyy panna vankilaan. On hirveitä rikoksia, kuten harkittu murha ja raiskaus, jotka oikeuttavat ankaran rangaistuksen. Mutta on olemassa ihmisiä, jotka voitaisiin pelastaa pitkiltä rappeuttavilta vankilavuosilta yhden typerän ja ajattelemattoman teon vuoksi. Rakkauden ja suvaitsevaisuuden täyttämä anteeksianto saa jollakin tavalla aikaan ihmeen, joka ei voi tapahtua millään muulla keinoin.
Suuri sovitus oli anteeksiannoista suurin. Tuon sovituksen suuruutta meidän on mahdotonta täysin ymmärtää. Tiedän vain, että se tapahtui ja että se tehtiin minun ja teidän tähtenne. Kun Vapahtaja uhrasi itsensä lunnaina koko ihmiskunnan syntien tähden, kärsimys oli niin suuri, tuska niin ankara, ettei yksikään meistä pysty sitä ymmärtämään.
Hänen kauttaan me saamme anteeksiannon. Hänen ansiostaan meille annetaan varma lupaus siitä, että koko ihmiskunnalle suodaan pelastuksen siunaukset ja ylösnousemus kuolleista. Hänen ja Hänen suuren, kaiken kattavan uhrinsa ansiosta meille tarjotaan kuuliaisuuden kautta mahdollisuus korotukseen ja iankaikkiseen elämään.
Auttakoon Jumala meitä olemaan hieman ystävällisempiä, osoittamaan suurempaa pitkämielisyyttä, olemaan anteeksiantavampia, halukkaampia kulkemaan toinen virsta, ojentamaan auttava kätemme niille, jotka ovat saattaneet tehdä syntiä mutta jotka ovat tuottaneet parannuksen hedelmää. Jättäkäämme vanhat kaunat. Älkäämme enää kantako niitä. Tätä rukoilen nöyrästi meidän Lunastajamme, Herran Jeesuksen Kristuksen, pyhässä nimessä. Aamen.