Uhraus on ilo ja siunaus
Rukoilen, että meistä kaikista tulee pyhiä, jotka ovat halukkaita tekemään uhrauksia ja oikeutettuja saamaan Herran erityisiä siunauksia.
Hyvää iltapäivää, veljet ja sisaret. Profeetta Joseph Smith opetti, että ”uskonnolla, joka ei vaadi kaiken uhraamista, ei ole milloinkaan riittävästi voimaa saada aikaan elämään ja pelastukseen johtavaa uskoa” (Lectures on Faith, 1985, s. 69; ks. Liahona, maaliskuu 2002, s. 12). Jos kiteytämme pyhien kirjoitusten historian, voimme sanoa, että se on uhrausten historia.
Pyhistä kirjoituksista löydämme suurenmoisia esimerkkejä ihmisistä, jotka uhrasivat henkensä säilyttääkseen uskonsa ja todistuksensa. Eräs esimerkki on Alman ja Amulekin kertomuksesta, kun he tuskan vallassa joutuivat katsomaan, miten Ammonihan asukkaita heitettiin tuleen ja he kuolivat mutta säilyttivät uskonsa (ks. Alma 14:7–13).
Ajattelemme myös Jeesusta Kristusta, joka alensi itsensä ja tuli Isänsä luota tähän maailmaan ja teki uhrauksen pelastaakseen maailman käymällä läpi suurempaa tuskaa kuin kukaan muu on koskaan joutunut kestämään.
Tämän evankeliumin viimeisen taloudenhoitokauden aikana monet pioneerit menettivät henkensä ja antoivat siten äärimmäisen uhrin säilyttääkseen uskonsa.
Tänä päivänä meitä tuskin pyydetään tekemään niin suurta uhrausta kuin henkemme antaminen on, mutta voimme nähdä monia pyhiä, jotka toimivat esimerkkeinä tehdessään tuskallisia uhrauksia pitääkseen uskonsa ja todistuksensa voimissaan. Ehkäpä on vaikeampaa tehdä pieniä uhrauksia jokapäiväisessä elämässämme. Pienenä uhrauksena voisi pitää esimerkiksi sitä, että pyhitämme lepopäivän, että luemme pyhiä kirjoituksia päivittäin tai että maksamme kymmenyksemme. Näiden uhrausten tekeminen ei kuitenkaan ole helppoa, ellei meillä ole sellaista mieltä ja päättäväisyyttä, että teemme tarvittavat uhraukset pitääksemme nuo käskyt.
Tehdessämme näitä pieniä uhrauksia saamme Herralta hyvityksenä enemmän siunauksia. Kuningas Benjamin sanoi: ”Ja te olette yhä velkaa hänelle ja olette ja tulette olemaan aina ja ikuisesti” (Moosia 2:24). Ja aivan kuten omaa kansaansa, kuningas Benjamin rohkaisee meitä sillä, että saamme lisää siunauksia, kun noudatamme yhä edelleen Herran sanaa.
Luulenpa, että aivan ensimmäinen siunaus, jonka saamme uhrauksesta, on se ilo, joka seuraa siitä, että olemme maksaneet hinnan. Kenties jo siitä ajatuksesta, että uhraus itsessään voi olla siunaus, tulee siunaus. Kun tuo ajatus on mielessämme ja tunnemme ilon, olemme ehkä jo saaneet siunauksen.
Olen hiljattain huomannut tuon kaltaisen siunauksen korealaisten jäsenten keskuudessa, jotka osallistuivat Korean lähetystyölle pyhittämisen 50-vuotisjuhlaan ja Joseph Smithin syntymän 200-vuotisjuhlaan. Haluaisin kertoa teille lyhyesti heidän uhrauksistaan ja siitä ilosta ja niistä siunauksista, joita he saivat.
Jäsenet alkoivat yli vuosi sitten valmistautua tilaisuuteen, jolla juhlistettaisiin evankeliumia, joka antoi toivoa ja rohkeutta Korean sodan niin suuresti satuttamille korealaisille. Monet korealaisista jäsenistä – Alkeisyhdistys, Nuoret Miehet, Nuoret Naiset, nuoret yksinäiset aikuiset, Apuyhdistyksen sisaret ja muut – kokoontuivat yhteen harjoitellakseen juhlaa varten. He valmistivat monia perinteisiä kansantanssiesityksiä, kuten kukkais-, piiri-, viuhka- ja maanviljelijätanssin. He soittivat rumpuja ja esittivät taekwondoa, näytelmiä, juhlatansseja ja musiikkia, näyttivät animaatioelokuvan ja lauloivat kuoroesityksiä.
Naapurit valittivat Nuorten Miesten aikaansaamia kovia rumpuääniä, ja näiden oli lopetettava harjoituksensa. Oli todella vaikeaa harjoitella pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti, mutta jäsenet tekivät niin iloiten. Kenenkään en huomannut valittavan vaivaa ja uhrausta, kun oli noustava neljältä aamulla bussiin, jotta pääsisi yhteisiin harjoituksiin. Jäsenet tunsivat suurta iloa ja kiitollisuutta Herran siunauksista sekä mahdollisuudesta osoittaa arvostavansa niitä.
Myös monet entiset lähetyssaarnaajat palasivat Koreaan valtameren takaa vaimoineen ja lapsineen tätä juhlaa varten. He tekivät uhrauksen tullessaan Koreaan lähetystyöhön kauan sitten. Tällä kertaa he uhrasivat jälleen aikaansa ja varojaan voidakseen tuoda perheensä mukanaan ja osallistua juhlallisuuksiin tuona kuumana kesäaikana. Mutta he iloitsivat ja olivat onnellisia kaikista juhlallisuuksista, joihin he saivat osallistua.
Herra lähetti profeettansa, presidentti Gordon B. Hinckleyn Koreaan rohkaisemaan korealaisia pyhiä ja muita. Presidentti Hinckleylle itselleen tämä matka oli suuri uhraus, sillä hän oli suunnitellut 13-päiväisen maailmanympärimatkan, ja hän tuli Koreaan tapaamaan pyhiä, joita hän on rakastanut vuosikaudet, sekä voidakseen henkilökohtaisesti välittää Herran erityisen rakkauden. Kenestäkään ei tuntunut, että mikään näistä olisi ollut uhraus. Sen sijaan vuodatimme ilon ja kiitollisuuden kyyneliä. Tämä on se siunaus, josta me puhumme, eikö olekin?
Veljet ja sisaret, älkää pelätkö uhrauksia. Nauttikaa ilosta ja siunauksista, jotka ovat seurausta itse uhrauksesta.
Silloin tällöin uhrauksen ja siunauksen välillä kuluu aikaa. Uhraus saattaa tapahtua meidän aikataulumme mukaan, mutta siunaus ei ehkä tule meidän vaan Herran aikataulun mukaan. Tämän tähden Herra lohduttaa meitä sanoen: ”Ja nyt, älkää väsykö tekemään hyvää, sillä te laskette suuren työn perustusta” (OL 64:33).
Siunaukset suodaan meille aivan varmasti. Muistattehan, että uhraus itsessään saattaa olla siunaus jossakin muodossa. Tehkäämme uhrauksia pienissä asioissa.
Kun luemme Mormonin kirjaa, niin pitäkäämme mielessä, samalla kun hieromme väsyneitä silmiämme, että noudatamme profeettamme neuvoa, ja nauttikaamme siitä ilosta, jonka tuo tieto meille antaa. Meillä on monia laskuja maksettavana, mutta kun maksamme kymmenyksiä, tuntekaamme iloa mahdollisuudesta lahjoittaa Herralle jotakin.
Silloin meidän päällemme vuodatetaan suurempia siunauksia. Hämmästyksemme ja ilomme ovat silloin samanlaisia kuin jos olisimme saaneet yllätyslahjan.
Kuten presidentti Spencer W. Kimball on sanonut, ”antaessamme huomaamme, että ’uhria seuraa aina siunaus Herran’ [”Kunnia miehelle”, Lauluja, 15]. Ja lopuksi me saamme nähdä, ettei ollutkaan kysymys mistään uhrauksesta.” (”Miten tulla puhdassydämiseksi”, Valkeus, lokakuu 1978, s. 152.) Rukoilen, että meistä kaikista tulee pyhiä, jotka ovat halukkaita tekemään uhrauksia ja oikeutettuja saamaan Herran erityisiä siunauksia. Herra varjelee meitä niin, että minkään uhrauksen kestäminen ei tule olemaan liian vaikeaa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.