Suloisia hetkiä
Jos etsimme Herraa ja Hänen johdatustaan, jos suuntanamme on palata taivaallisen Isämme luo, niin suloisia hetkiä tulee.
Kuinka kiitollisia olemmekaan elävästä profeetastamme, presidentti Gordon B. Hinckleystä ja hänen sanoistaan: ”Jumala siunatkoon Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Apuyhdistystä”.1 Jokainen sisar tässä kirkossa kuuluu Apuyhdistykseen. Jokainen meistä voi tuntea rakkautta, jota on niin runsaasti tässä jumalallisesti perustetussa järjestössä.
Sydäntäni särkee teidän puolestanne, sisaret, joihin viime aikojen luonnonkatastrofit ovat vaikuttaneet vakavasti. Iloitsen kuullessani kertomuksia vanhurskaista naisista, jotka ovat palvelleet ja joita on palveltu. Palvelemisen kautta sekä se, joka palvelee, että se, jota palvellaan, kokevat Herran rakkautta. Tänä koettelemuksen hetkenä rukoilen, että voitte tuntea Hänen rakkautensa ja myös minun rakkauteni sekä monien Apuyhdistyksen sisarten rakkauden.
Profeetta Joseph Smith viitoitti Apuyhdistyksen suunnan sanoessaan sisarille vuonna 1842: ”Rakkauden ja hyväntahtoisuuden tunteet ovat naisille luontaisia – teille on nyt tarjoutunut tilaisuus, jossa voitte toimia niiden tunteiden mukaisesti, jotka Jumala on rintaanne istuttanut. Kuinka suuri ja kunniakas onkaan palkkanne!”2
Profeetta Joseph herätti varhaisaikojen Apuyhdistyksen sisaret toimimaan. Tänä päivänä meilläkin on tilaisuuksia palvella ”[välineinä] Jumalan käsissä tämän suuren työn toteuttamiseksi”.3
Mitä välineenä oleminen tarkoittaa arkielämän termein? Mielestäni se tarkoittaa muiden hoivaamista. Joseph Smith kutsui sitä toimimiseksi ”niiden tunteiden mukaisesti”, joita on sydämessämme. Minulla on ollut monia suloisia hetkiä, kun olen tuntenut Herran käyttävän minua välineenä. Uskon, että teitäkin on johdatettu ja autettu opettaessanne, lohduttaessanne ja rohkaistessanne.
Naisina olemme kuitenkin melko ankaria itsellemme! Uskokaa minua, kun sanon, että jokainen meistä on paljon parempi kuin uskommekaan. Meidän on huomattava se, mitä teemme oikein, ja iloittava siitä. Paljon siitä, mitä teemme, näyttää pieneltä ja merkityksettömältä – vain osalta jokapäiväistä elämää. Kun meidät ”kutsutaan tekemään tiliä Jehovalle”,4 kuten profeetta Joseph neuvoi, tiedän, että meillä on paljon kerrottavaa.
Saanen esittää teille yhden esimerkin. Kysyin äskettäin vanhin William W. Parmleylta muistoja hänen äidistään LaVern Parmleysta, joka palveli Apuyhdistyksen ylijohtajana 23 vuoden ajan. Veli Parmley ei maininnut äitinsä konferenssipuheita eikä monia ohjelmia, jotka tämä pani alulle. Veli Parmley puhui yhdestä suloisimmista hetkistään, kun hän oli 17-vuotias ja valmistautui lähtemään muualle opiskelemaan. Hän muisti istuneensa äitinsä kanssa, kun tämä opetti hänelle, kuinka nappi ommellaan paikalleen. Pienillä ja yksinkertaisilla teoilla on kestävä vaikutus kaiken ikäisten lasten kanssa.
Meillä kaikilla ei ole lapsia, joille opettaa ompelemisen perusasioita. Varhaisaikojen sisaret olivat moninaista joukkoa aivan kuten me. Jotkut olivat naimisissa, jotkut naimattomia, jotkut leskiä, mutta heillä kaikilla oli yhteinen tarkoitus. Kun olen ollut kanssanne monissa maissa ja monissa paikoissa, olen tuntenut rakkautenne. Sisaret, minä rakastan teitä ja tiedän, että myös Herra rakastaa teitä.
Monet teistä olette ilman puolisoa. Olette opiskelijoita, käytte työssä, olette uusia Apuyhdistyksessä. Jotkut teistä ovat olleet jäseniä kauan. Uskokaa minua, kun sanon: teitä jokaista arvostetaan ja tarvitaan. Jokainen teistä tuo rakkautta, energiaa, ulottuvuutta ja todistuksen tähän työhön. Pyrkimyksenne elää lähellä Henkeä siunaa meitä kaikkia, koska te olette oppineet luottamaan siihen, että saatte Hengen kautta voimaa ja johdatusta.
Yhtenä iltana eräs naimaton sisar Cynthia tunsi, että hänen pitäisi mennä tapaamaan sisarta, jonka kotikäyntiopettaja hän oli. Sisar ei ollut kotona. Kävellessään kotiin Cynthia huomasi erään sairaalan ulkopuolella hoitajan kahden lapsen kanssa, joilla molemmilla oli vakavia palovammoja. Kun Cynthia kuuli hoitajan mainitsevan pienen tytön nimen, hän tunnisti sen heti: hän oli tuntenut nuo kaksi lasta lähetyssaarnaajana Boliviassa neljä vuotta aiemmin. Heidän uudistaessaan tuttavuutensa sairaalan nurmikolla kävi ilmeiseksi, että lapset olivat parantumassa fyysisesti mutta ilman mitään perheen tukea he kärsivät emotionaalisesti. Cynthia alkoi käydä lasten luona ja hoivata heitä. Hengen kuiskausta kuunnellessaan Cynthiasta tuli Jumalan väline kahden koti-ikävää potevan lapsen siunaukseksi.
Johtuiko vaivannäkö siitä, että hän oli naimaton? Ei. Se johtui siitä, että hän oli herkkä Hengelle ja oli antanut sydämensä Jumalalle. Jos olemme sopusoinnussa Hengen kanssa, jos etsimme Herraa ja Hänen johdatustaan, jos suuntanamme on palata taivaallisen Isämme luo, niin suloisia hetkiä tulee. Ja me arvostamme niitä, sillä meistä on tullut välineitä Jumalan käsissä.
Joskus elämässämme sattuu jotakin odottamatonta, ja meidän on siirryttävä suunnitelmasta A suunnitelmaan B. Eräs naimaton sisar kirjoitti: ”En usko aikuisena tunteneeni ikinä todellista onnea, ennen kuin tulin siihen johtopäätökseen, ettei arvollani ihmisenä ja taivaallisen Isäni tyttärenä ollut mitään tekemistä siviilisäätyni kanssa. Siinä vaiheessa aloin keskittyä hengelliseen ja henkilökohtaiseen kasvuuni enkä siihen, menisinkö ikinä naimisiin.”5
Huomatkaa, kuinka paljon me opimme ja kasvamme, kun todistamme toisillemme siitä, että Herra elää ja rakastaa meitä. Kuten olen sanonut aiemmin, jos voisin saada aikaan yhden asian teidän kunkin kohdalla, se olisi se, että tuntisitte Herran rakkauden elämässänne päivittäin.
Joskus tuo rakkaus ilmenee epätavallisilla tavoilla. Kristen oli saamassa opintonsa päätökseen ja oli synnyttänyt hiljakkoin toisen lapsensa. Hänestä tuntui, että muut valmistuvat opiskelijat olivat saaneet aikaan niin paljon enemmän, ja hän oli haluton osallistumaan valmistujaispäivällisille. Hänen pelkonsa saivat vahvistuksen, kun opiskelijoita pyydettiin laatimaan päivällisten aikana luettelo ammatillisista saavutuksistaan. Kristen muisteli: ”Tunsin itseni äkkiä noloksi ja häpesin. Minulla ei ollut mitään titteliä, ei hienoa asemaa, ei vaikuttavaa työnimikettä.” Vielä pahemmaksi tilanteen teki se, että professori luki luettelot ojentaessaan diplomin kullekin opiskelijalle. Kristenin edellä olevalla naisella oli monia saavutuksia: hän oli jo filosofian tohtori, oli saamassa toiset maisterinpaperit ja oli ollut jopa pormestari! Nainen sai suuret suosionosoitukset.
Sitten oli Kristenin vuoro. Hän ojensi professorille tyhjän paperinsa yrittäen pidätellä kyyneleitään. Professori oli ollut yksi hänen opettajistaan ja oli kehunut hänen suorituksiaan. Professori katsoi hänen tyhjää paperiaan. Vähääkään hätkähtämättä hän ilmoitti: ”Kristenillä on tärkein rooli koko yhteiskunnassa.” Hän oli hiljaa muutaman sekunnin ja julisti sitten voimakkaalla äänellä: ”Hän on lastensa äiti.” Muutaman kohteliaan kättentaputuksen sijaan ihmiset nousivat seisomaan. Sinä iltana suosiota osoitettiin seisomaan nousten vain kerran: huoneessa olevalle äidille.
Äidit, te olette välineitä Jumalan käsissä ja teillä on jumalallinen vastuu opettaa ja hoivata lapsianne. Pienokaiset todella tarvitsevat teidän ystävällistä ja rakastavaa kättänne. Kun asetatte heidät ensimmäiseksi, Hän opastaa teitä siinä, kuinka palvella heitä parhaimmin.
Kaikkia teitä, joilla on vanhempia lapsia, tarvitaan kotona. Onhan se väliin turhauttavaa, mutta tuo se paljon iloakin. Katsokaa heitä! Kasvatettuani neljä toimeliasta poikaa olen oppinut yhtä jos toistakin välineenä olemisesta: Nauttikaa näiden vuosien energiasta! Tehkää kodistanne turvallinen, onnellinen, rento paikka, jonne ystävät ovat tervetulleita. Kuunnelkaa, rakastakaa, kertokaa juttuja lapsuudestanne ja nuoruudestanne lapsillenne.
Asettakaa lapsillenne odotuksia. Meillä oli kotiintuloaika, ja kerroimme pojillemme, että Pyhä Henki menee nukkumaan keskiyöllä. Kun he eivät tulleet kotiin, Pyhä Henki kertoi minulle muutaman kerran, että minun täytyi lähteä etsimään heidät. Se yllätti muutamat heidän treffikumppaneistaan! Nauramme sille nyt – mutta minun täytyy myöntää, että nauru on herkemmässä nyt, kun he ovat tulleet vanhemmiksi.
Olkaa lastenne käytettävissä. Istukaa sängyllä ja nauttikaa myöhäisillan jutteluhetkistä – yrittäkää pysytellä hereillä! Rukoilkaa Herraa innoittamaan teitä. Antakaa usein anteeksi. Valitkaa asiat, mistä kannattaa tapella. Todistakaa usein Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen hyvyydestään ja palautuksesta. Ja ennen kaikkea, antakaa heidän tietää, että turvaatte Herraan.
Jos lapsenne ovat aikuistuneet ja lähteneet, jos olette naimattomia, eronneita tai leskiä, älkää antako tilanteenne sanella halukkuuttanne jakaa elämänkokemuksianne. Ääntänne tarvitaan.
Eräässä seurakuntani Apuyhdistyksen sunnuntaioppiaiheessa keskustelimme siitä, mistä hyvä avioliitto koostuu. Eräs sisar nimeltä Lisa sanoi: ”Minun ei pitäisi luultavasti sanoa mitään, koska olen eronnut. Mutta se, mikä auttaa minua jaksamaan, ovat temppeliliittoni.” Oppitunnin jälkeen kysyin muutamilta nuorilta aikuisilta Apuyhdistyksen sisarilta, mikä siinä oppiaiheessa oli koskettanut heitä. He sanoivat: ”Lisan kommentti vaikutti meihin eniten.”
Ja te, rakkaat vanhemmat sisareni, minä näen Jumalan kuvan ylevissä kasvonpiirteissänne. Kuinka monen elämää viisautenne, kärsivällisyytenne ja kokemuksenne ovatkaan koskettaneet! Hämmästyttävällä anopillani Maryllä oli yhdeksänkymppisenä tapana sanoa: ajattelevat, että koska olen vanha, en tiedä mitään.” Kerronpa teille, mitä hän tiesi ja mitä hän teki. Asuessaan vanhustentalossa Mary kysyi johtajalta, saisivatko he käyttää erästä huonetta kirkon kokouksiin. Johtaja vastasi kieltävästi, koska keskus oli uskontoihin sitoutumaton. Mary kieltäytyi hyväksymästä johtajan vastausta! Muutamien muiden vanhempien sisarten kanssa Mary ajoi sinnikkäästi asiaa, kunnes yhtiö järjesti huoneen. Pian sinne järjestettiin seurakunta, ja jäsenet kokoontuivat joka sunnuntai nauttimaan sakramentin ja uudistamaan liittonsa. Ikä ei ole este tulla välineeksi Jumalan käsissä.
On lukemattomia tapoja olla välineitä Jumalan käsissä. Esimerkiksi, olkaa sellaisia kotikäyntiopettajia, jollaisia olette aina halunneet; kysykää nuorelta naimattomalta aikuiselta, mitä hän tekee mielellään, eikä sitä, miksei hän ole naimisissa; jakakaa sen sijaan että haalisitte itsellenne; valitkaa tarkoin asunne, sananne ja ajanvietteenne; hymyilkää aviomiehellenne tai lapsellenne, joka tietää aiheuttaneensa pettymystä ja murhetta; kietokaa käsi nuoren naisen ympärille; opettakaa lastenhuoneessa iloisin sydämin; osoittakaa asenteellanne, että elämän taival tuo teille iloa. Profeetta Joseph sanoi näistä pyrkimyksistä: ”Jos elätte etuoikeuksienne mukaisesti, mikään ei voi estää enkeleitä olemasta seurananne.”6
Todistan, että me olemme mukana Jumalan työssä. Kiitos omistautumisestanne perheellenne, Apuyhdistykselle ja kirkolle. Kiitos siitä, että olette välineitä Jumalan käsissä tämän suuren työn toteuttamiseksi. Rukoilen, että tuntisitte Jumalan rakkautta elämässänne ja että jakaisitte sitä rakkautta muille. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.