Siionin suojassa
Jokainen sielu, joka omasta tahdostaan liittyy Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon ja pyrkii noudattamaan sen periaatteita ja toimituksia, on Siionin suojassa.
Olen elänyt kauan aikaa ja nähnyt, kuinka ne mittapuut, joihin sivilisaation täytyy säilyäkseen tukeutua, on vähä vähältä lakaistu sivuun.
Elämme aikaa, jolloin ikiaikaiset siveyden, avioliiton, kodin ja perheen mittapuut kärsivät tappion toisensa jälkeen oikeussaleissa ja neuvostoissa, parlamenteissa ja luokkahuoneissa. Meidän onnemme riippuu juuri noiden mittapuiden mukaisesta elämästä.
Apostoli Paavali profetoi, että meidän aikanamme, näinä viimeisinä aikoina, ihmiset olisivat ”vanhemmilleen tottelemattomia – – rakkaudettomia – – kaiken hyvän vihollisia – –. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa.” (2. Tim. 3:2–4.)
Ja hän varoitti: ”Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse” (2. Tim. 3:13). Hän oli oikeassa. Kuitenkin, kun ajattelen tulevaisuutta, myönteisen optimismin tunne valtaa minut.
Paavali käski nuorta Timoteusta jatkamaan sen hyvän tekemistä, mitä hän oli oppinut apostoleilta, ja sanoi, että hän olisi turvassa, koska ”olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen” (2. Tim. 3:15).
Pyhien kirjoitusten tunteminen on tärkeää. Ne kertovat meille hengellisestä johdatuksesta.
Olen kuullut ihmisten sanovan: ”Olisin mielihyvin kestänyt vainoa ja koettelemuksia, jos olisin elänyt kirkon varhaisvuosina, jolloin ilmoitusta julkaistiin niin runsaasti pyhinä kirjoituksina. Miksei niin tapahdu nyt?”
Profeetta Joseph Smithin kautta tulleet ilmoitukset, jotka on painettu pyhinä kirjoituksina, laskivat kirkon pysyvän perustan, jolta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi saattoi levitä ”jokaiselle kansakunnalle” (2. Nefi 26:13).1
Pyhät kirjoitukset määrittelevät profeetan ja presidentin sekä hänen neuvonantajiensa, kahdentoista apostolin koorumin, seitsemänkymmenen koorumien, johtavan piispakunnan sekä vaarnojen ja seurakuntien virat. Ne määrittelevät Melkisedekin ja Aaronin pappeuden virat. Ne vahvistavat ne kanavat, joiden kautta innoitus ja ilmoitus voivat virrata johtajille ja opettajille ja vanhemmille ja yksityisille henkilöille.
Vastustus ja koettelemukset ovat nyt toisenlaisia. Ennen kaikkea ne ovat voimakkaampia, vaarallisempia kuin noina varhaisina aikoina, eivätkä ne kohdistu niinkään kirkkoon kuin meihin yksityisiin henkilöihin. Varhaiset ilmoitukset, jotka on julkaistu pyhinä kirjoituksina kirkon pysyväksi opastukseksi, määrittelevät toimitukset ja liitot ja ovat yhä voimassa.
Eräässä sellaisessa pyhien kirjoitusten kohdassa luvataan: ”Jos te olette valmiita, te ette pelkää” (OL 38:30).
Sallinette minun kertoa teille, mitä meidän valmistamiseksemme on tehty. Ehkäpä silloin ymmärrätte, miksi en pelkää tulevaisuutta, miksi tunteeni ovat niin myönteisiä ja luottavaisia.
En voi mitenkään kuvailla yksityiskohtaisesti enkä edes luetella kaikkea sitä, mitä ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat panneet kohdalleen viime vuosina. Näette niissä jatkuvaa ilmoitusta, joka on avoinna kirkolle ja jokaiselle yksityiselle jäsenelle. Kuvailen muutamia niistä.
Yli 40 vuotta sitten päätettiin saattaa oppi jokaisen kirkon jäsenen saataville nopeasti ja helposti valmistamalla pyhistä kirjoituksista myöhempien aikojen pyhien laitos. Ryhdyimme laatimaan rinnakkaisviitteitä englanninkielisestä kuningas Jaakon raamatunkäännöksestä Mormonin kirjaan, Oppiin ja liittoihin ja Kallisarvoiseen helmeen. Kuningas Jaakon raamatunkäännöksen tekstiä ei muutettu mitenkään.
Työ oli tehty satoja vuosia aiemmin valmistukseksi meidän aikaamme varten. William Tyndale ja John Wycliff käänsivät yhdeksänkymmentä prosenttia kuningas Jaakon raamatunkäännöksestä. Olemme paljon velkaa noille varhaisille kääntäjille, noille marttyyreille.
William Tyndale sanoi: ”Saan aikaan sen, että auralla kyntävä poikakin tietää pyhistä kirjoituksista enemmän kuin [papit].”2
Alma oli selviytynyt suurista koettelemuksista ja kohtasi vieläkin suurempia. Ja aikakirja sanoo: ”Ja nyt, koska sanan saarnaamisella oli suuri taipumus johdattaa kansaa tekemään sitä, mikä oli oikein – niin, sillä oli ollut kansan mieleen voimallisempi vaikutus kuin miekalla tai millään muulla, mitä heille oli tapahtunut – sen tähden Alma ajatteli olevan hyväksi, että he kokeilisivat Jumalan sanan voimaa” (Alma 31:5).
Juuri se meillä oli mielessämme, kun aloitimme pyhien kirjoitusten projektin, että jokainen kirkon jäsen voisi tuntea pyhät kirjoitukset ja ymmärtää niistä löytyviä periaatteita ja oppeja. Me ryhdyimme tekemään meidän aikanamme sitä, mitä Tyndale ja Wycliff tekivät omanaan.
Sekä Tyndalea että Wycliffiä vainottiin hirveästi. Tyndale joutui kärsimään jäätävässä vankilassa Brysselissä. Hänen vaatteensa kuluivat riekaleiksi, ja hänellä oli hirveän kylmä. Hän kirjoitti piispoille pyytäen takkiaan ja lakkiaan. Hän rukoili kynttilää sanoen: ”On todella raskasta istua yksin pimeässä.”3 He raivostuivat tästä pyynnöstä niin, että hänet vietiin vankilasta ja poltettiin suuren joukon edessä roviolla.
Wycliff välttyi polttokuolemalta, mutta Konstanzin kirkolliskokous kaivautti hänen ruumiinsa haudasta, poltatti sen roviolla ja levitytti sen tuhkan.4
Profeetta Joseph Smith oli lainannut englantilaisen 1500-luvulla eläneen papin John Foxen kirjoittaman kirjan Book of Martyrs [Marttyyrien kirja] niteet seitsemänkymmenen koorumin jäsenen Edward Stevensonin äidiltä. Luettuaan ne hän sanoi: ”Urimin ja tummimin avulla olen nähnyt nuo marttyyrit, ja he olivat rehellisiä, omistautuneita Kristuksen seuraajia siinä valossa, joka heillä oli, ja he pelastuvat.”5
Yli 70 000 jakeen rinnakkaisviitteiden tekeminen sekä alaviitteiden ja apuneuvojen luominen tiedettiin tavattoman vaikeaksi, kenties jopa mahdottomaksi. Mutta se aloitettiin. Sen valmistumiseen meni 12 vuotta, ja siihen tarvittiin yli 600 ihmisen apua. Jotkut olivat kreikan, latinan ja heprean asiantuntijoita tai muinaisten pyhien kirjoitusten tuntijoita, mutta useimmat olivat tavallisia, uskollisia kirkon jäseniä.
Innoituksen henki leijui työn yllä.
Projekti olisi ollut mahdoton ilman tietokonetta.
Suunniteltiin ainutlaatuinen järjestelmä järjestämään kymmenettuhannet alaviitteet, niin että pyhät kirjoitukset avautuisivat jokaiselle aura-pojalle ja auratytölle.
Aihehakemiston avulla jäsen voi vain muutamassa minuutissa etsiä sellaiset sanat kuin sovitus, parannus ja Pyhä Henki ja löytää valaisevia viitteitä kaikista neljästä pyhästä kirjasta.
Kun projekti oli jatkunut muutaman vuoden, kysyimme, kuinka he edistyivät pitkäveteisessä, työläässä aiheiden luetteloinnissa aakkosjärjestykseen. He kirjoittivat: ”Olemme käyneet läpi Taivaan ja Helvetin (Heaven, Hell), päässeet ohi Rakkauden ja Himon (Love, Lust), ja nyt etenemme kohti Parannusta (Repentance).”
Saimme käsiimme Mormonin kirjan alkuperäiset käsikirjoitukset. Niiden ansiosta saatoimme korjata kirjanpainajan virheet, joita hiipii pyhien kirjoitusten käännöksiin.
Mitä merkittävintä on, että englanninkielisessä Topical Guidessa [Aihehakemisto] on 1-rivivälillä 18 sivua pientä tekstiä otsikolla ”Jeesus Kristus” – kattavin kokoelma pyhien kirjoitusten tietoja Jeesuksen Kristuksen nimestä, mitä milloinkaan on koottu maailman historiassa. Kun seuraatte näitä viitteitä, niin avaatte oven Hänelle, jonka kirkko tämä on, sille, mitä se opettaa ja millä valtuudella, kaikki ankkuroituna Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Messiaan, Lunastajan, Herramme, pyhään nimeen.
Oppiin ja liittoihin lisättiin kaksi uutta ilmoitusta: luku 137, profeetta Joseph Smithille endaumentin suorittamisen yhteydessä annettu ilmoitus, ja luku 138, presidentti Joseph F. Smithin näky kuolleiden lunastuksesta. Kun tämä työ sitten oli juuri menossa painoon, saatiin ihmeellinen ilmoitus pappeudesta, ja se julkaistiin virallisessa julistuksessa (ks. VJ 2), mikä osoittaa, etteivät pyhät kirjoitukset ole suljettuja.
Sitten tuli kirkon eri kielille kääntämisen valtava haaste. Nyt kolmoissidos ja Pyhien kirjoitusten opas on julkaistu 24 kielellä, ja muita seuraa. Mormonin kirja on nyt painettu 106 kielellä. Tekeillä on 49 käännöstä.
Muutakin on tehty. Mormonin kirjalle annettiin alaotsikko: Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta.
Kun perusopit ovat sijoillaan lujana kuin Suolajärven temppelin graniitti ja kaikille avoinna, yhä useammat ihmiset voivat todistaa jatkuvasta ilmoituksen virrasta kirkolle. ”Me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita” (UK 9).
Pyhien kirjoitusten julkaisemisen edetessä aloitettiin toinenkin suuri työ. Sekin veisi vuosia. Kirkon koko opetussuunnitelma järjestettiin uudestaan. Kaikki pappeuden ja apujärjestöjen oppikurssit – lapsille, nuorille ja aikuisille – uudistettiin niin että ne keskittyvät pyhiin kirjoituksiin, keskittyvät Jeesukseen Kristukseen, keskittyvät pappeuteen ja keskittyvät perheeseen.
Sadat vapaaehtoiset tekivät työtä vuodesta toiseen. Toiset heistä olivat kirjoittamisen, opetussuunnitelman, opetuksen ja muiden asiaan liittyvien alojen asiantuntijoita, mutta useimmat olivat tavallisia kirkon jäseniä. Kaikki ankkuroitui pyhiin kirjoituksiin tähdentäen pappeuden valtuutta ja keskittyen perheen pyhään luonteeseen.
Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi antoivat maailmalle perhejulistuksen.6 Sitten he antoivat julistuksen ”Elävä Kristus – apostolien todistus”.7
Seminaarit ja uskontoinstituutit levisivät kautta maailman. Opettajat ja oppilaat oppivat ja opettavat Hengen mukaan (ks. OL 50:17–22), ja molempia opetetaan ymmärtämään pyhiä kirjoituksia, profeettojen sanoja, pelastussuunnitelmaa, Jeesuksen Kristuksen sovitusta, luopumusta ja palautusta, palautetun kirkon ainutlaatuista asemaa sekä tunnistamaan niistä löytyvät periaatteet ja opit. Oppilaita kannustetaan ottamaan tavaksi tutkia pyhiä kirjoituksia päivittäin.
Maanantai-ilta varattiin perheiltaa varten. Kaikki muu kirkon toiminta saa väistyä, niin että perheet voivat olla yhdessä.
Luonnollisena jatkona lähetystyö ankkuroitiin uudelleen ilmoituksiin ”Saarnatkaa minun evankeliumiani” -nimisessä ohjelmassa. Joka vuosi vapautetaan yli 25 000 lähetyssaarnaajaa, jotka palaavat koteihinsa 148 maahan vietettyään kaksi vuotta todistaen ja oppien oppia ja sitä, kuinka opettaa Hengen mukaan.
Pappeuden hallinnon periaatteita on selkeytetty. Pappeuskoorumien – Aaronin ja Melkisedekin – asemaa on parannettu. Aina, kaikkialla on johtajia, joilla on avaimet – piispat ja johtajat – jotka opastavat, selvittävät väärinkäsityksiä, huomaavat ja oikaisevat vääriä oppeja.
Aikuisten oppikurssi pappeudessa ja Apuyhdistyksessä perustuu kirkon presidenttien opetuksiin.
Kirkon lehdet on suunniteltu uudestaan, ja niitä julkaistaan nyt 50 kielellä.
Kunnioitusta herättävä temppelien rakentamisen aikakausi jatkuu, 122 temppeliä on avoinna toimitustyölle ja vielä kahdesta ilmoitettiin eilen.
Sukututkimusta ruvettiin englannin kielellä kutsumaan genealogyn sijaan ”family historyksi”. Uskollisia jäseniä autetaan uusimmalla tekniikalla valmistelemaan ja tuomaan nimiä temppeliin.
Kaikki nämä asiat todistavat jatkuvasta ilmoituksesta. On muitakin asioita, liian paljon yksityiskohtaisesti kuvailtaviksi.
Tässä kirkossa on keskeinen voiman ydin, joka on syvällisempi kuin ohjelmat tai kokoukset tai yhdistykset. Se ei muutu. Se ei voi kulua. Se on pysyvä ja varma. Se ei vähene eikä heikkene milloinkaan.
Vaikka kirkko asuu kappeleissa, se elää jokaisen myöhempien aikojen pyhän sydämessä ja sielussa.
Nöyrät jäsenet saavat kaikkialla maailmassa pyhistä kirjoituksista innoitusta, joka opastaa heitä elämän läpi, ilman että he täysin ymmärtäisivät löytäneensä sen ”kallisarvoisen helmen” (Matt. 13:46), josta Herra puhui opetuslapsilleen.
Kun Emma Smith, profeetta Josephin vaimo, kokosi lauluja ensimmäiseen laulukirjaan, hän otti mukaan laulun ”Johda meitä, Jehovamme”, joka on itse asiassa rukous:
Maan kun ääret vavahtaapi,
Vyöryy tulvat tuomion,
Meidät säästä, turvaan saata,
Siioniin, miss suoja on.8
Jokainen sielu, joka omasta tahdostaan liittyy Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon ja pyrkii noudattamaan sen periaatteita ja toimituksia, on Siionin suojassa.
Jokainen voi saada varmuuden, joka tulee innoituksen kautta ja todistaa, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on juuri sellainen, kuin Hän julisti sen olevan: ”koko maan päällä” ainoa tosi ja elävä kirkko (OL 1:30). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.