Minun sieluni iloitsee kirjoituksista
Emme voi tehdä kerrassaan mitään tärkeämpää perheemme hyväksi kuin vahvistaa heitä pyhien kirjoitusten avulla.
Rakas profeettamme on hiljakkoin pyytänyt meitä lukemaan Mormonin kirjan vuoden loppuun mennessä. Ottaessani tämän kutsun vastaan olen huomannut löytäväni uusia ja jännittäviä asioita tästä kirjasta, vaikka olen lukenut sen monta kertaa aiemmin. Löysin esimerkiksi uudelleen kohdan 2. Nefi 4:15, jossa sanotaan: ”Sillä minun sieluni iloitsee kirjoituksista, ja minun sydämeni pohdiskelee niitä ja kirjoittaa niitä lasteni opiksi ja hyödyksi.”
Tämä kohta opettaa meille, kuinka lukea Mormonin kirjaa. Siinä mainitaan kolme tärkeää ajatusta.
Ensiksi, ”minun sieluni iloitsee”. Rakastan tätä lausetta! Lukiessani pyhiä kirjoituksia olen ajatellut tiedon nälkää ja janoa, mutta niistä iloitseminen on jotakin muuta. Huomaan, että se, mitä saan pyhistä kirjoituksista, riippuu siitä, mitä tuon. Joka kerta lukiessani niitä minä tavallaan tuon siihen kokemukseen uuden ihmisen uusin silmin. Se, missä vaiheessa elämääni olen, mitä kokemuksia minulla on ja asenteeni vaikuttavat kaikki siihen, kuinka paljon saan. Rakastan pyhiä kirjoituksia. Pidän erittäin arvokkaina totuuksia, joita löydän lukiessani niitä. Ilo täyttää sydämeni, kun saan rohkaisua, johdatusta, lohtua, voimaa ja vastauksia tarpeisiini. Joka kerta lukiessani elämä näyttää valoisammalta ja tie avautuu edessäni. Saan vahvistuksen siitä, että taivaallinen Isäni rakastaa minua ja huolehtii minusta. Se on todellakin minulle ilonaihe. Kuten eräs pieni poika päivänsäteiden luokassa asian ilmaisi: ”Minä tulen iloiseksi pyhistä kirjoituksista!”
Toiseksi, ”minun sydämeni pohdiskelee niitä”. Kuinka mielelläni kannankaan pyhiä kirjoituksia sydämessäni! Lukemani herättämä henki on siellä tuoden minulle rauhaa ja lohtua. Saamani tieto antaa minulle opastusta ja johdatusta. Minulla on kuuliaisuuden synnyttämää itseluottamusta.
Joskus nautin ylellisyydestä uppoutua kokonaan pyhiin kirjoituksiin. Toisinaan luen niitä pieninä pätkinä. Sillä, missä tai milloin luen niitä, ei kuitenkaan näytä olevan merkitystä, sillä voin joka tapauksessa kantaa niitä sydämessäni. Olen huomannut, että kun luen niitä aamulla, kykenen pitämään Hengen vaikutuksen mukanani koko päivän ajan. Kun luen niitä keskellä päivää, se johtuu yleensä siitä, että jokin tarve on saanut minut kääntymään sinne, mistä voin löytää vastauksia ja johdatusta, jotka vaikuttavat päätöksiini ja toimintaani. Kun luen niitä iltaisin, Herralta saamani suloiset, lohdulliset viestit jäävät kytemään alitajuntaani levätessäni. Monta kertaa herään yöllä mielessäni ideoita tai ajatuksia, jotka ovat peräisin juuri ennen nukahtamista lukemistani sanoista. Ajatukseni saattavat harhailla monissa asioissa päivän aikana, mutta sydämeni omaksuu luottavaisesti pyhissä kirjoituksissa olevat Herran sanat ja ”pohdiskelee niitä”.
Tällä tavoin olen oppinut, että ”niinkuin [ihminen] itse sydämessänsä ajattelee”, sellainen hän on (Sananl. 23:7, vuoden 1776 suomennos). Kun pohdin kirjoituksia, minulle tapahtuu jotakin. Saan voimakkaamman halun elää lähellä taivaallista Isääni. Haluan palvella Häntä. Haluan elää pyhistä kirjoituksista oppimieni periaatteiden mukaan, ja kun teen niin, sydämeni ”kirjoittaa niitä lasteni opiksi ja hyödyksi”.
Minä en tietenkään kirjoita pyhiä kirjoituksia niin kuin Nefi, mutta kun luen niitä ja elän oppimieni periaatteiden mukaan, ne kohdat tulevat kirjoitetuiksi elämääni. Ne hallitsevat tekojani ja ovat kirjoitettuina sinne lasteni nähtäväksi ja seurattavaksi. Voin luoda vanhurskaan elämän perinnön, perinteen, joka perustuu pyhistä kirjoituksista oppimilleni periaatteille.
Kohdassa OL 93:39–40 opetetaan: ”Ja tuo Paha tulee ja ottaa pois valon ja totuuden tottelemattomuuden kautta ihmislapsilta ja heidän isiensä perimätiedon tähden.
Mutta minä olen käskenyt teidän kasvattaa lapsenne valossa ja totuudessa.”
Pyhiä kirjoituksia lukemalla voin olla varma siitä, että tunnen ”valon ja totuuden”, jotka siunaavat minua ja perhettäni. Kun tiedän, mitä tehdä, voin tehdä työtä tuodakseni tekoni – ”perinteeni” – yksiin sen kanssa, mitä tiedän. Silloin esimerkkini ei johda lapsiani harhaan vaan johtaa heidät pyhien kirjoitusten luo ja totuuteen, joka niissä on.
Rakastan Alkeisyhdistyksen laulua, jossa opetetaan:
Niin tutkia vain
Sekä rukoilla mun täytyy.
Ja tunne tuo, jonka Henki suo,
Mulle kertoo: totta se on.1
Huomaan, että jos en rukoile vain siksi, että saisin todistuksen pyhien kirjoitusten totuudellisuudesta, vaan myös saadakseni Hengen kun luen, herkkyyteni lisääntyy ja ymmärrän hyvin paljon selkeämmin. Voin nähdä, missä vaiheessa elämääni olen ja missä taivaallinen Isäni haluaa minun olevan. Voin ymmärtää totuuden periaatteita ja voin nähdä, kuinka tehdä tarvittavia muutoksia elämässäni. Voin tuntea varmuutta siitä, että Herra auttaa ja vahvistaa minua suorittamaan tehtävän loppuun asti. Sillä tavoin pyhät kirjoitukset tulevat kirjoitetuiksi elämääni.
Kun luemme pyhiä kirjoituksia, kuulemme Vapahtajan äänen. Hän ei ole poissa elämästämme. Hän on aktiivisesti läsnä näiden pyhien kirjojen jakeissa. Profeettamme on pyytänyt meitä tulemaan lähemmäksi Vapahtajaa lukemalla Mormonin kirjaa.
Ja entäpä lapsemme? Kuinka siunattu onkaan lapsi, jonka vanhemmat perustavat elämänsä pyhien kirjoitusten opetuksille! Emme voi tehdä kerrassaan mitään tärkeämpää perheemme hyväksi kuin vahvistaa heitä pyhien kirjoitusten avulla. Vanhemmat, kutsukaa perheenne yhteen lukemaan pyhiä kirjoituksia ja tehkää työtä mahduttaaksenne sen perheenne kiireisiin aikatauluihin. Lapset, totelkaa joutuin ja iloisina, kun teitä kutsutaan pyhien kirjoitusten tutkimiseen.
Presidentti Gordon B. Hinckley esitti meille kutsun, mutta hän antoi meille myös lupauksia, jos päätämme ottaa kutsun vastaan. Hän lupasi ”enemmän Herran Henkeä, voimakkaamman päättäväisyyden vaeltaa kuuliaisina Hänen käskyilleen ja lujemman todistuksen Jumalan Pojan elävästä todellisuudesta”.2
Yksi tyttäristäni, joka on siinä ihanassa vaiheessa elämäänsä, että hänen suurimmat siunauksensa ovat hänen suurimpia haasteitaan (hänellä on kolme pientä lasta!), sanoi minulle: ”Äiti, minä teen niin. Minä luen Mormonin kirjaa. Ja pidän kiinni niistä ihanista lupauksista. Ne ovat juuri sitä, mitä tarvitsen elämässäni juuri nyt.”
Ovatko nämä siunaukset sitä, mitä te tarvitsette elämäänne? Ne ovat saatavillanne. Sitoutukaamme yksilöinä seuraamaan profeettaa. Ansaitkaamme perheinä siunauksemme. Presidentti Hinckley, me rakastamme sinua, me olemme kuulleet äänesi ja me noudatamme sitä.
Saanen todistaa, että tiedän taivaallisen Isän elävän ja rakastavan meitä. Tiedän, että Jeesus Kristus on Vapahtajamme. Tiedän, että pyhät kirjoitukset ovat totta. Ne ovat Jumalan sanaa. Tiedän, että Gordon B. Hinckley on profeettamme tänä aikana. Tiedän, että kun me seuraamme häntä, me saamme suuria siunauksia taivaalliselta Isältämme. Olen hyvin kiitollinen tästä todistuksesta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.