Hengellinen valmius: aloita varhain ja ole vakaa
Elämän suuri koetus on nähdä, kuuntelemmeko ja tottelemmeko me Jumalan käskyjä elämän myrskyissä.
Useimmat meistä ovat miettineet, kuinka valmistautua myrskyihin. Olemme nähneet ja tunteneet hurrikaanien, hyökyaaltojen, sotien ja kuivuuden yllättämiksi joutuneiden naisten, miesten ja lasten, iäkkäiden ja heikkojen, kärsimyksen. Yksi suhtautumistapa on kysyä: ”Kuinka minä voin olla valmis?” Ja ihmiset ryntäävät ostamaan ja varastoimaan kaikkea, mitä ajattelevat ehkä tarvitsevansa sitä aikaa varten, jolloin tällaiset suuret onnettomuudet saattavat tulla heidän osakseen.
Mutta on toinen, vielä tärkeämpi valmistautumistapa, josta meidän on huolehdittava koetusten varalta, jotka tulevat aivan varmasti meidän jokaisen osaksi. Tämä valmistautuminen täytyy aloittaa hyvin varhain, sillä se vie aikaa. Sitä, mitä me silloin tulemme tarvitsemaan, ei voi ostaa. Sitä ei voi lainata. Se ei säily hyvin. Ja sitä on täytynyt käyttää säännöllisesti ja äskettäin.
Koetustemme päivinä me tarvitsemme hengellistä valmistautumista. Se tarkoittaa sitä, että olemme kehittäneet niin voimallisen uskon Jeesukseen Kristukseen, että pystymme selviämään elämän koetuksesta, mikä määrittää iankaikkisuutemme. Tämä koetus on osa sitä tarkoitusta, minkä vuoksi Jumala loi meidät.
Profeetta Joseph Smith antoi meille Herran kuvauksen kohtaamastamme koetuksesta. Taivaallinen Isämme loi maailman poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Nämä sanat kertovat meille luomisen tarkoituksesta: ”Me menemme alas, sillä siellä on avaruutta, ja otamme näitä aineita ja teemme maan, jonka päällä nämä saavat asua; ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä.”1
Joten elämän suuri koetus on nähdä, kuuntelemmeko ja tottelemmeko me Jumalan käskyjä elämän myrskyissä. Koetus ei ole myrskyjen kestämisessä vaan oikean valitsemisessa niiden raivotessa. Ja elämän murhenäytelmä on epäonnistua tässä koetuksessa ja epäonnistua siten olemasta kelvollinen palaamaan loistossa taivaalliseen kotiimme.
Me olemme taivaallisen Isän henkilapsia. Hän rakasti meitä ja opetti meitä ennen kuin synnyimme tähän maailmaan. Hän kertoi meille haluavansa antaa meille kaiken, mitä Hänellä on. Tullaksemme kelvollisiksi tuota lahjaa varten meidän täytyi saada kuolevainen ruumis ja tulla koetelluiksi. Kuolevaisen ruumiin vuoksi me kohtaisimme tuskaa, sairautta ja kuoleman.
Kuolevaisen ruumiimme halut ja heikkoudet tekisivät meistä alttiita kiusauksille. Pahan viekkaat ja väkevät voimat houkuttelisivat meitä antamaan periksi näille kiusauksille. Elämässä olisi myrskyjä, joissa meidän täytyisi tehdä uskon turvin valintoja sellaisissa asioissa, joita emme voisi nähdä luonnollisin silmin.
Meille luvattiin, että Jehova, Jeesus Kristus, olisi Vapahtajamme ja Lunastajamme. Hän turvaisi, että me kaikki nousisimme ylös. Ja Hänen avullaan meidän olisi mahdollista selviytyä elämän koetuksesta, jos harjoittaisimme uskoa Häneen olemalla kuuliaiset. Hyvät uutiset saivat meidät huutamaan ääneen iloamme.
Mormonin kirjassa, toisessa todistuksessa Jeesuksesta Kristuksesta, oleva kohta kuvailee, kuinka vaikea koetus on ja mitä siitä selviytymiseen vaaditaan:
”Rohkaiskaa sen tähden sydämenne ja muistakaa, että te olette vapaita toimimaan omasta puolestanne – valitsemaan ikuisen kuoleman tien tai iankaikkisen elämän tien.
Ja nyt, rakkaat veljeni, tehkää sovinto Jumalan tahdon kanssa älkääkä Perkeleen ja lihan tahdon kanssa; ja muistakaa tehtyänne sovinnon Jumalan kanssa, että te pelastutte ainoastaan Jumalan armosta ja sen kautta.
Ja nyt, herättäköön Jumala teidät kuolleista ylösnousemuksen voimalla, ja myös ikuisesta kuolemasta sovituksen voimalla, jotta teidät otettaisiin vastaan Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan, niin että ylistäisitte häntä jumalallisesta armosta. Aamen.”2
Tien valitseminen iankaikkiseen elämään vaatii horjumatonta uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen. Käyttämällä tuota uskoa me voimme tuntea Jumalan tahdon. Toimimalla tuon uskon mukaisesti me kasvatamme voiman tehdä Jumalan tahto. Ja harjoittamalla tuota uskoa Jeesukseen Kristukseen me voimme vastustaa kiusausta ja saada anteeksiannon sovituksen kautta.
Meidän on täytynyt kehittää ja ravita uskoa Jeesukseen Kristukseen kauan ennen kuin Saatana hyökkää kimppuumme, minkä hän tekee käyttäen epäilyksiä, vedoten lihallisiin haluihimme ja käyttäen vilpillisiä ääniä, jotka väittävät hyvää pahaksi ja sanovat, ettei syntiä ole olemassa. Nuo hengelliset myrskyt raivoavat jo. Voimme odottaa niiden pahenevan siihen saakka, kunnes Vapahtaja tulee.
Onpa meidän tämänhetkinen uskomme olla kuuliaisia Jumalalle kuinka luja hyvänsä, meidän täytyy jatkuvasti vahvistaa sitä ja pitää se alituisesti elävänä. Voimme tehdä niin päättämällä olla nyt ripeämpiä tottelemaan ja päättäväisempiä kestämään. Varhainen oppiminen sekä vakaus ovat avaimet hengelliseen valmistautumiseen. Vitkastelu ja häilyvyys ovat sen kuolevaiset viholliset.
Saanen ehdottaa teille neljää tapaa harjoittaa ripeämpää ja vakaampaa kuuliaisuutta. Yksi on käsky kestitä itseämme Kristuksen sanoilla. Toinen on rukoilla aina. Kolmas on käsky maksaa täydet kymmenykset. Ja neljäs on karttaa syntiä ja sen kauhistuttavia seurauksia. Kunkin aloittaminen ja siinä lujana pysyminen vaatii uskoa. Ja kukin voi vahvistaa kykyänne tuntea Herran käskyt ja olla niille kuuliainen.
Olette jo saaneet Herralta apua päästäksenne alkuun. Elokuussa saitte presidentti Gordon B. Hinckleyltä lupauksen Mormonin kirjan lukemisesta vuoden loppuun mennessä: ”Lupaan teille varauksetta, että jos te kaikki noudatatte tätä yksinkertaista ohjelmaa, riippumatta siitä, kuinka monta kertaa olette kenties aikaisemmin lukeneet Mormonin kirjan, saatte elämäänne ja koteihinne enemmän Herran Henkeä, voimakkaamman päättäväisyyden vaeltaa kuuliaisina Hänen käskyilleen ja lujemman todistuksen Jumalan Pojan elävästä todellisuudesta.”3
Tämä on se lupaus lujemmasta uskosta, jota tarvitsemme ollaksemme hengellisesti valmistautuneita. Mutta jos me lykkäsimme kuuliaisuuttamme tälle innoitetulle kutsulle, päivittäin luettava sivumäärä lisääntyi. Jos me sitten laiminlöimme lukemisen edes muutamana päivänä, epäonnistumisen mahdollisuus suureni. Sen vuoksi päätin pysyä edellä päivittäisessä lukusuunnitelmassani varmistaakseni, että olen kelvollinen saamaan luvatut siunaukset – päättäväisyyden hengen ja todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta. Kun joulukuu päättyy, olen oppinut aloittamaan sillä hetkellä, kun Jumalalta tulee käsky, ja pysymään vakaana kuuliaisuudessa.
Sen lisäksi lukiessani Mormonin kirjaa rukoilen, että Pyhä Henki auttaa minua tietämään, mitä Jumala haluaisi minun tekevän. Kirjassa itsessään on lupaus, että tähän pyyntöön vastataan: ”Ja nyt, minä sanoin teille: Kestitkää itseänne Kristuksen sanoilla, sillä katso, Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä.”4
Kun luen ja mietiskelen Mormonin kirjaa, toimin ripeästi, kun Pyhä Henki kehottaa minua tekemään jotakin. Kun päätän lukuohjelman joulukuussa, olen saanut monia kokemuksia siitä, miten voin lisätä uskoani ollakseni kuuliainen. Ja niin uskoni on vahvistunut. Ja tulen tietämään omasta kokemuksestani, mitä seuraa pyhien kirjoitusten lukemisesta varhain ja vakaasti, jotta tietäisin, mitä Jumala haluaa minun tekevän, ja siitä, että sitten teen sen. Jos me toimimme näin, olemme paremmin valmistautuneita suurempiin myrskyihin, kun ne puhkeavat.
Tammikuun ensimmäisen päivän jälkeen me voimme valita, mitä teemme. Voimme huokaista helpotuksesta ja ajatella mielessämme: ”Olen luonut suuren uskon varaston aloittamalla varhain ja osoittamalla vakaata kuuliaisuutta. Laitan sen säilöön odottamaan aikoja, jolloin myrskyt koettelevat minua.” On parempi tapa valmistautua, sillä luja usko ei säily kovinkaan hyvin. Me voisimme päättää jatkaa sinnikkäästi pyhien kirjoitusten sisältämien Kristuksen sanojen ja elävien profeettojen opetusten tutkimista. Minä aion tehdä niin. Palaan Mormonin kirjan pariin ja ammennan siitä runsaasti ja usein. Ja silloin olen kiitollinen siitä, että profeetan haaste ja lupaus opettivat minut kasvattamaan uskoa ja säilyttämään sen.
Henkilökohtainen rukous voi myös kasvattaa uskoamme tehdä sitä, mitä Jumala käskee. Meidän on käsketty rukoilla aina, ettei meitä voitettaisi. Osa siitä suojeluksesta, jota me tarvitsemme, on Jumalan suoraa asioihin puuttumista. Mutta suurempi osa siitä on peräisin uskomme kasvattamisesta ollaksemme kuuliaisia. Voimme rukoilla joka päivä tietääksemme, mitä Jumala haluaisi meidän tekevän. Vastauksen tullessa voimme sitoutua tekemään sen ripeästi. Oma kokemukseni on, että Hän vastaa aina tällaisiin pyyntöihin. Sitten me voimme valita kuuliaisuuden. Näin tehdessämme me kasvatamme kylliksi uskoamme, jottei meitä voiteta. Ja me saamme uskon palata yhä uudelleen saamaan lisää opastusta. Kun myrskyt puhkeavat, me olemme valmiit menemään ja tekemään sen, mitä Herra käskee.
Vapahtaja näytti meille suurenmoisen esimerkin tällaisesta nöyrästä rukouksesta. Toteuttaessaan sovituksen Hän rukoili Getsemanen puutarhassa, että Hänen Isänsä tahto tapahtuisi. Hän tiesi, että Hänen Isänsä tahto sen suhteen, mitä Isä toivoi Hänen tekevän, oli jotakin niin tuskallista ja kauheaa, ettemme kykene käsittämään sitä. Hän ei rukoillut pelkästään tyytyäkseen Isän tahtoon vaan toteuttaakseen sen. Hän näytti meille tavan rukoilla täydellisen ja päättäväisen nöyränä.
Varhain ja vakaasti harjoitettavan uskon periaate soveltuu yhtä lailla käskyyn maksaa kymmenykset. Meidän ei pitäisi odottaa vuosittaista kymmenysselvitystä päättääksemme maksaa täydet kymmenykset. Me voimme päättää nyt. Vie aikaa oppia säätelemään kulutustamme uskoen, että se, mitä meillä on, tulee Jumalalta. Vaatii uskoa maksaa kymmenyksemme täsmällisesti ja vitkastelematta.
Jos me päätämme nyt maksaa täydet kymmenykset ja jos me maksamme ne vakaasti, siunaukset tulevat läpi vuoden yhtä lailla kuin kymmenysselvityksen aikaan. Kun me päätämme nyt maksaa täydet kymmenykset ja pyrimme vakaasti olemaan kuuliaisia, uskomme vahvistuu, ja ajan mittaan sydämemme pehmenee. Tämä Jeesuksen Kristuksen sovituksen aikaansaama muutos sydämessämme – ennemmin kuin vain varojemme tai omaisuutemme uhraaminen – suo Herralle mahdollisuuden luvata niille, jotka maksavat täydet kymmenykset, suojeluksen viimeisinä aikoina.5 Voimme luottaa siihen, että olemme kelvollisia tähän suojeluksen siunaukseen, jos me sitoudumme nyt maksamaan täydet kymmenykset ja teemme sen vakaasti.
Sama varhaisen valinnan voima uskon harjoittamisesta ja hellittämättömästä kuuliaisuudesta soveltuu uskon saamiseen vastustaa kiusausta ja saada anteeksianto. Paras aika vastustaa kiusausta on varhain. Paras aika tehdä parannus on nyt. Sielunvihollinen asettaa mieleemme ajatuksia saattaakseen meidät kiusaukseen. Me voimme päättää varhain harjoittaa uskoa ja karkottaa vahingolliset ajatukset ennen kuin toimimme niiden mukaan. Ja tehtyämme syntiä me voimme ripeästi valita parannuksenteon ennen kuin Saatana pystyy heikentämään uskoamme ja kahlehtimaan meidät. Anteeksiannon tavoittelu on aina parempi nyt kuin myöhemmin.
Kun isäni makasi kuolinvuoteellaan, kysyin häneltä, eikö hänen mielestään olisi aika tehdä parannus ja rukoilla anteeksiantoa synneistä, jotka olivat vielä selvittämättä Jumalan kanssa. Ehkä hän kuuli äänessäni pienen vihjauksen siitä, että hän saattaisi pelätä kuolemaa ja tuomiota. Hän vain naurahti hiljaa, hymyili minulle ja sanoi: ”Ei, Hal, minä olen tehnyt parannusta matkan varrella.”
Nyt tekemämme päätökset harjoittaa uskoa ja olla vakaasti kuuliaisia johtavat vähitellen suureen uskoon ja luottamukseen. Tämä on sitä hengellistä valmiutta, jota me kaikki tarvitsemme. Ja se tekee meistä hädän hetkinä kelvollisia Herran lupaukseen: ”Jos te olette valmiita, te ette pelkää.”6
Tuo tulee pitämään paikkansa, kun me kohtaamme elämän myrskyt ja kuoleman läheisyyden. Rakastava taivaallinen Isä ja Hänen rakas Poikansa ovat antaneet meille kaiken mahdollisen avun selviytyäksemme edessämme olevasta elämän koetuksesta. Mutta meidän täytyy päättää olla kuuliaisia ja sitten toimia sen mukaan. Me kasvatamme ajan mittaan ja päivittäisten valintojemme kautta uskoa selviytyä kuuliaisuuden koetuksista. Me voimme päättää nyt tehdä ripeästi mitä tahansa Jumala meiltä pyytää. Ja me voimme päättää olla vakaita pienissä kuuliaisuuden koetuksissa, jotka lisäävät sellaista uskoa, joka auttaa yli suurten koetusten, jotka varmasti tulevat.
Tiedän, että te ja minä olemme rakastavan taivaallisen Isän lapsia. Tiedän, että Hänen poikansa Jeesus Kristus elää ja että Hän on Vapahtajamme ja että Hän maksoi kaikkien syntiemme hinnan. Hän nousi ylös, ja Hän ja taivaallinen Isä ilmestyivät Joseph Smithille tämän ollessa vielä poika. Tiedän, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa ja että se käännettiin Jumalan lahjan ja voiman avulla. Tiedän, että tämä on Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko.
Tiedän, että Pyhän Hengen kautta me voimme saada tietää, mitä Jumala haluaa meidän tekevän. Todistan, että Hän voi antaa meille voiman tehdä sen, minkä Hän meiltä pyytää, mitä se sitten onkin ja millaiset koettelemukset sitten osaksemme tulevatkin.
Rukoilen, että meidän valintamme on seurata Herraa ripeästi aina, niin tyynessä kuin myrskyssä. Kun me teemme tämän, uskomme vahvistuu, löydämme rauhan tässä elämässä ja saamme varmuuden siitä, että me ja meidän perheemme voimme olla kelvollisia ikuiseen elämään tulevassa maailmassa. Lupaan teille niin Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.