Rauhan ja tervehtymisen tuominen sielullenne

Vanhin Dale E. Miller

seitsemänkymmenen koorumista

Kääntymisen edetessä ja Pyhän Hengen vaikutusten tukemana sielu kokee rauhaa ja tervehtyy.

Täällä kirkon keskuspaikassa pidämme monia komiteoiden kokouksia, ja tämän vuoden alkupuolella eräässä sellaisessa kokouksessa vanhin Neal A. Maxwell kuunteli tarkasti esitystä, joka kosketteli paikallisen johdon kehittämistä. Kokouksen lähestyessä loppuaan vanhin Maxwell kysyi: ”Voimmeko tehdä enemmän auttaaksemme piispoja tuomaan pyhille rauhaa ja tervehtymisen?” Halusin tietää enemmän siitä, mikä häntä huolestutti, joten juuri ennen hänen kuolemaansa ja ollessamme kahden kesken hänen toimistossaan vanhin Maxwell kertoi enemmän opeista, jotka liittyvät rauhan saamiseen ja tervehtymiseen. Hän rohkaisi minua puhumaan näistä asioista kirkon jäsenille.

Vanhin Maxwell oli ja on edelleen suurenmoinen esimerkki epäitsekkäästä rakkaudesta. Hän kantoi syvää ja vilpitöntä huolta muista, etenkin niistä, joilla on fyysisiä ja emotionaalisia tuskia. Kun poistui hänen toimistostaan, halusi aina sitoutua entistä paremmin olemaan Kristuksen kaltainen. Hän oli esimerkkinä meille kaikille. Hän rakasti Vapahtajaa. Hän oli todellakin uskollinen apostoli ja opetuslapsi. Me kaipaamme häntä.

Hän esitti suurenmoisia oivalluksia siitä, kuinka täydellinen rauha ja tervehtyminen voivat olla seurausta vain sielun täydellisestä kääntymisestä. Hän huomautti oppineensa vuosia aiemmin presidentti Marion G. Romneylta jotakin täydelliseen kääntymiseen johtavista askelista. Hän lainasi vuonna 1963 pidettyä yleiskonferenssipuhetta, jossa presidentti Romney lainasi Vapahtajan sanoja Pietarille: ”Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin [kääntynyt], vahvista veljiäsi.” (Luuk. 22:32.) Presidentti Romney kommentoi: ”Näyttäisi siltä, että kirkon jäsenyys ja kääntyminen eivät merkitse välttämättä samaa. Kääntymyksen kokeminen, kuten me tässä sen ymmärrämme, ja se, että ihmisellä on todistus, eivät myöskään välttämättä ole sama. Todistus tulee, kun Pyhä Henki antaa vilpittömälle etsijälle vahvistuksen totuudesta. Liikkeellepaneva todistus elävöittää uskoa, eli toisin sanoen se saa tekemään parannusta ja olemaan kuuliainen käskyille. Kääntyminen taas on hedelmä eli palkinto parannuksenteosta ja kuuliaisuudesta.” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1963, s. 24.)

Kääntyminen ei yleensä tapahdu hetkessä, vaikka pyhissä kirjoituksissa onkin dramaattisia kertomuksia. Se käy vaiheittain, kunnes ihmisestä tulee sydämeltään uusi ihminen. ”Uudestisyntyminen” on pyhien kirjoitusten termi. Se tarkoittaa muutosta sekä siinä, mitä ajattelemme, että siinä, mitä tunnemme. (Ks. Conference Report, lokakuu 1963, s. 23–24.)

Mormonin kirjassa kerrotaan Enosista, jonka sielu kaipasi lisää tietoa isänsä opetuksista, jotka koskivat iankaikkista elämää. Kun hän oli rukoillut keskeytyksettä päivän ja yön, hänelle tuli ääni, joka sanoi: ”Enos, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi, ja sinä olet oleva siunattu.” Enos kirjoittaa: ”Minä, Enos, tiesin, ettei Jumala voinut valehdella; sen vuoksi syyllisyyteni oli pyyhitty pois” (En. 5–6).

Meillä on profeetta Alma nuoremman kertomus, jossa hän kuvaa kääntymiskokemustaan pojalleen Helamanille. Hän kertoi siitä, kuinka hän käsitti dramaattisesti entiset syntinsä ja virheensä ja tunnusti kapinointinsa Jumalaansa vastaan. Sitten hän muisti isänsä Alman ennustaneen erään Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, tulemisen. Jeesus tulisi sovittamaan maailman synnit. Lainaan: ”Nyt, kun mieleni takertui tähän ajatukseen, huusin sydämessäni: Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua, joka olen katkeruuden sapessa ja kuoleman ikuisten kahleiden kietomana.” Alma koki iankaikkista tuskaa ja syyllisyyttä, mutta ymmärsi, että niistä oli mahdollista päästä eroon sovituksen ansiosta. Alma jatkaa: ”Ja nyt, katso, kun tätä ajattelin, en enää voinut muistaa tuskiani; niin, syntieni muisto ei enää raastanut minua. Ja oi, mikä ilo, ja minkä ihmeellisen valon minä näinkään; niin, minun sieluni täyttyi yhtä suuresta ilosta kuin tuskani oli ollut!” (Ks. Alma 36:12–20, kursivointi lisätty.)

Alma huomasi sielunsa parantuneen sen tiedon myötä, että Jeesus tulisi ja ottaisi pois kaikki hänen syntinsä. Kun hänen sielunsa tervehtyi, hän löysi rauhan sisimmästään. Tämän kääntymiskokemuksen vaikutukset valtasivat Alman niin täysin, että hän kertoi uudelleen tuntemuksistaan Helamanille: ”Niin, minä sanon sinulle, poikani, ettei voinut olla mitään niin suurta ja katkeraa kuin tuskani olivat. Niin, ja sanon sinulle vielä, poikani, ettei toisaalta voi olla mitään niin suurta ja ihanaa kuin iloni oli.” (Alma 36:21, kursivointi lisätty.) Hän opetti pojalleen kaavan kestävään rauhaan ja iloon aivan kuten Enosin isä oli opettanut. Tässä on kaava siitä, kuinka isät kertovat lapsilleen sovituksesta ja iankaikkisesta elämästä. Se on kaava kaikille isille meidän aikanamme.

Alman kääntyminen tuo mieleen useita opetuksellisia kohtia:

Enosin tavoin hän oli selkeästi tietoinen entisistä synneistä, jotka olivat loukanneet Jumalaa, ja katui niitä.
Enosin tavoin hän muisti isänsä opetukset – lupauksen syntien sovituksesta Jeesuksen Kristuksen ansiosta.
Enosin tavoin hän rukoili itse hartaasti sielunsa puolesta.
Enosin tavoin hän koki sovituksen ihmeen siinä määrin, ettei voinut enää muistaa syntiensä tuskia eikä tuntea syyllisyyttä. Hänen sielunsa tervehtyi täysin. Sekä mieli että sydän kokivat puhdistumisen. Ilo korvasi katkeruuden. Hänestä tuli uusi mies, uudesti syntynyt Hengestä. Ja Enosin tavoin hän käänsi heti huomionsa Herran ja lähimmäistensä palvelemiseen.

Tekeekö Herra meille sen, mitä Hän teki Enosille ja Almalle?

C. S. Lewis ilmaisi asian näin: ”[Jumalalta] riittää ääretöntä huolenpitoa meitä jokaista kohtaan. Hänen ei tarvitse kohdella meitä massana. Olet yhtä yksin Hänen kanssaan kuin jos olisit ainoa olento, jonka Hän on koskaan luonut. Kun Kristus kuoli, Hän kuoli sinun puolestasi yksilöllisesti aivan yhtä lailla kuin jos olisit ollut ainoa mies [tai nainen] maailmassa.” (Mere Christianity, 1943, s. 131.)

Onko pyhissä kirjoituksissa kertomuksia tällaisista kääntymisistä pyhien keskuudessa? Meillä on lukuisia esimerkkejä. Kertomus pyhistä kuningas Benjaminin aikaan on valaiseva esimerkki. Luemme siitä, miten pyhät reagoivat kuunneltuaan, kuinka heidän kuninkaansa ja profeettansa opetti käskyjä ja Jeesuksen Kristuksen sovitusta:

”Ja he kaikki huusivat yhteen ääneen sanoen: Kyllä, me uskomme joka sanan, jonka sinä olet puhunut meille; ja me tiedämme myös niiden varmasti olevan totta Herran Kaikkivaltiaan Hengen tähden, joka on saanut aikaan voimallisen muutoksen meissä eli meidän sydämissämme, niin ettei meillä ole enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää. – –

Ja me olemme halukkaita tekemään Jumalamme kanssa liiton, että teemme hänen tahtonsa ja olemme kuuliaisia hänen käskyilleen kaikessa, mitä hän meidän käskee tehdä, kaikkina loppuina elinpäivinämme.” (Moosia 5:2, 5, kursivointi lisätty.)

Huomaatte, että heidän sanansa ovat hyvin samankaltaisia kuin ne sitoumukset, joita tehdään kasteenliitossa (ks. OL 20:37).

Kääntymisen siunaukset ja lupaukset saadaan solmimalla liittoja kasteen ja konfirmoinnin sekä kaikkien temppelin ja pappeuden toimitusten kautta. Kun ihminen sitten tekee jatkuvasti parannusta ja on kuuliainen ja uskollinen solmittujen liittojen pitämisessä, kääntymisen hedelmät kasvavat ja kehittyvät hänen elämässään. Kääntymisen edetessä ja Pyhän Hengen vaikutusten tukemana sielu kokee rauhaa ja tervehtyy.

Joku kysyi kerran presidentti Romneylta, kuinka ihminen voisi tietää, milloin hän on kääntynyt. Presidentti Romney vastasi: ”Hän voi olla varma siitä, kun hänen sielunsa on tullut terveeksi Pyhän Hengen voimasta. Kun näin käy, hän tunnistaa sen siitä, miltä hänestä tuntuu, sillä hänestä tuntuu samalta kuin Benjaminin kansasta tuntui heidän saatuaan syntinsä anteeksi. Aikakirjoissa sanotaan: ’Herran Henki tuli heidän päällensä, ja he täyttyivät ilosta saatuaan anteeksiannon synneistään ja saatuaan omantunnonrauhan’ (Moosia 4:3).” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1963, s. 25.)

Pietari kuvailee, mitä täydellisessä kääntymisessä tapahtuu: Me pääsemme ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta” (2. Piet. 1:4; ks. myös jakeet 1–3, 5–9).

Tämän täydellisen kääntymiskokemuksen kautta me tulemme todella itse tietämään ja tuntemaan Jumalan luonteen ja suuruuden. Sitä kautta meistä tulee paitsi Herran palvelijoita myös Hänen ystäviään. Herra määritteli suhteensa palautuksen alkuaikojen pyhiin sanoessaan heille: ”Ja vielä minä sanon teille, ystäväni, sillä vastedes minä kutsun teitä ystäviksi” (OL 84:77).

Viime lokakuun yleiskonferenssissa vanhin Jeffrey R. Holland opetti meitä ja kertoi meille ajatuksiaan Jumalan valtasuuruudesta ja luonteesta (ks. ”Jumalan valtasuuruus”, Liahona, marraskuu 2003, s. 70–73). Hän puhui siitä, miten iankaikkisen tärkeää on tuntea Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus. Hän lainasi tuttua jaetta Vapahtajan esirukouksesta: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3).

Hän lainasi myös profeetta Joseph Smithin vähemmän tunnettuja sanoja: ”Evankeliumin ensimmäisenä periaatteena on tuntea varmasti Jumalan luonne. – – Haluan teidän kaikkien tuntevan Hänet ja pääsevän Häntä lähelle.” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, 1985, s. 343, 344.)

Kääntyminen tuo tullessaan Jumalan tuntemisen ja Hänen ystäväkseen tulemisen. Enos havaitsi sen. Kuningas Benjaminin alamaiset havaitsivat sen. Alma havaitsi sen. Se on mahdollista kaikille, jotka tekevät parannusta ja noudattavat käskyjä. Tämä kääntyminen on yksityinen ja erittäin henkilökohtainen kokemus. Siinä on kyse suhteista. Siihen sisältyy se, että heräämme tuntemaan Kristuksen Hengen, joka on kaikissa ihmisissä (ks. OL 84:45–46; 88:11). Siihen sisältyy se, että heräämme aistimaan Pyhän Hengen aikaansaamia tunteita, jotka johtavat meidät todistukseen totuudesta. Siihen sisältyy Pyhän Hengen saaminen otettuamme vastaan kasteenliiton. Pyhän Hengen lahja opastaa meitä ja lohduttaa meitä opetuslapseudessamme tuoden meidät lähemmäs Vapahtajaa. Vapahtaja puolestaan on puolustajamme Isän luona, ja kun olemme uskollisia, Hän tuo meidät Isän luo, jotta meistä voi tulla Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa (ks. Joh. 14:6; Room. 8:17; OL 45:3–5).

Meillä on ihmeellisten opetusten ja ajatusten rikas perintö, jonka pyhät profeetat ovat meille jättäneet. He ovat todellakin Jumalan sanansaattajia, jotka johtavat Hänen lapsiaan pelastukseen ja iankaikkiseen elämään.

Heidän todistustensa tarkoituksena on vahvistaa uskoamme. Kuunnelkaa heidän sanojaan ja todistustaan. Ne johtavat osaltaan teidät löytämään sielullenne rauhaa ja tervehtymisen.

Lausun teille oman todistukseni, että Herran Henki on todellinen eikä siitä voi erehtyä. Todistan, että te voitte tulla tuntemaan Isän ja Pojan ja että He rakastavat teitä. Tunnen tuon rakkauden Hengen voimasta. Näistä totuuksista todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.