Todistuksemme lujittaminen
Pyhien kirjoitusten opetusten jatkuvasta lukemisesta, pohtimisesta ja soveltamisesta elämään sekä siihen yhdistyvästä rukouksesta tulee korvaamaton osa lujan, elinvoimaisen todistuksen hankkimista ja ylläpitämistä.
Äskettäin kävin miellyttävän keskustelun nuorukaisen kanssa, joka harkitsi lähetystyöhön lähtöä. Puhuessamme kävi ilmeiseksi, että päätöksen tekeminen oli hänelle vaikeaa, koska hän kyseenalaisti sen, miten vahva hänen todistuksensa Jeesuksen Kristuksen evankeliumista oli. Hän halusi tietää, miksei hän ollut saanut selkeämpää vastausta rukouksiinsa ja pyhien kirjoitusten tutkimiseensa.
Tämä nuorimies, jota kutsun Jimiksi, kasvoi lähetyskentällä kodissa, jossa rakastavat vanhemmat parhaan kykynsä mukaan opettivat lapsilleen evankeliumin periaatteita.
Hän on erittäin hyvä urheilija ja suosittu ystäviensä keskuudessa koulussa. Hän on kuitenkin suuressa lukiossa yksi niistä harvoista, jotka kuuluvat kirkkoomme.
Koska mekin kasvatimme perheemme lähetyskentällä, ymmärsin piankin Jimin haasteet – halun pysyä uskollisena evankeliumin periaatteille ja saada silti hyväksyntää hyviltä ystäviltä, joiden arvot ja uskonkäsitykset olivat yleensä erilaisia kuin hänen.
Hän etsi lisävahvistusta todistukselleen Jeesuksesta Kristuksesta ja evankeliumin palauttamisesta.
Tänään puhun Jimille ja monille muille hänen kaltaisilleen – nuorille miehille ja nuorille naisille ympäri maailmaa, jotka ovat epävarmoja todistuksestaan mutta jotka haluavat kovasti saada lujan, elävän todistuksen, joka opastaa heitä edessä odottavissa elämän karikoissa.
Puhun myös niille aikuisille, jotka eivät ole vielä tunteneet syvällisesti evankeliumin henkeä elämässään. Palavan todistuksen puutteessa jotkut ovat antaneet päivittäisten ajatustensa ja tekojensa keskittyä niin suuresti maailman asioihin, että he ovat minimoineet evankeliumin valon vaikutuksen jokapäiväisessä elämässään.
Ja sitten tähän joukkoon kuuluvat myös ne, joita vanhin Neal A. Maxwell on niin kaunopuheisesti kuvaillut kunniallisiksi jäseniksi, ”jotka liitävät pintaliitoa sen sijaan että syventäisivät opetuslapseuttaan ja jotka tekevät työnsä välinpitämättömästi sen sijaan että tekisivät ’innokkaasti työtä’” (”Painakaa tämä sydämeenne”, Valkeus, tammikuu 1993, s. 62).
Osallistuessani vanhin Neal A. Maxwellin ja vanhin David B. Haightin hautajaisiin ja kuunnellessani heidän hyvin ansaitsemiaan kunnianosoituksia sisäistin täydellisemmin sen poikkeuksellisen esimerkin todistuksesta ja opetuslapseudesta, joista näiden kahden suuren veljen elämä oli osoituksena. Pohdiskelin, kuinka heidän esimerkkinsä voisi auttaa vahvistamaan todistustamme ja syventämään päätöstämme tulla lähemmäksi Kristusta.
Nämä kaksi Jeesuksen Kristuksen suurta opetuslasta ovat esimerkkejä kehotuksesta, jonka presidentti Gordon B. Hinckley on antanut meille kaikille sanoessaan: ”Minun on sanottu sanoneen: ’Tehkää parhaanne’, mutta haluan tähdentää, että sen pitää olla aivan parhaanne. Olemme liiaksi taipuvaisia tyytymään keskinkertaiseen suoritukseen. Kykenemme hyvin paljon parempaan.” (”Voimakas ja järkkymätön tuki”, Maailmanlaajuinen johtajien koulutuskokous, 10. tammikuuta 2004, s. 21.)
Presidentti Hinckleyn neuvo ja rohkaisu pätee varmasti yhtä hyvin siihen, kuinka kehitämme ja vahvistamme todistustamme Jeesuksesta Kristuksesta, kuin mihin tahansa muuhunkin.
Todellinen todistus tuo Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin valon elämäämme ja suuntaa meidät kaikki kohti samaa tavoitetta palata taivaallisen Isämme luo – ja kuitenkin me saamme henkilökohtaisen todistuksemme erilaisten kokemusten kautta ja eri vaiheissa elämäämme.
Jimin tavoin minulla oli nuorena miehenä etuoikeus saada hyvät vanhemmat (ks. 1. Nefi 1:1). He opettivat perheellemme evankeliumin periaatteita ja arvoja sanoin ja teoin. Nuorena poikana luulin, että minulla oli todistus. Minä uskoin! Sitten sain uskon, rukouksen, pyhien kirjoitusten tutkimisen ja erityisesti kodissamme annettujen isän siunausten myötä joitakin henkilökohtaisia hengellisiä kokemuksia, jotka saivat minut ajattelemaan vakavammin periaatteita, joita minulle oli opetettu ja joihin uskoin, mutta vieläkin syvällisemmin ajattelin sitä, mitä aloin tuntea. Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, jotka valmensivat minua osaltaan noiden kallisarvoisten kokemusten avulla. Niillä on ollut kestävä vaikutus minuun ja todistukseni lujuuteen.
Uskon, että Alma on varmaankin ajatellut meitä, kun hän opetti soramilaisille, kuinka he saisivat todistuksen totuudesta.
”Mutta katso, jos te heräätte ja herätätte kykynne, jopa niin että kokeilette sanojani, ja osoitatte vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani” (Alma 32:27).
Sitten Alma jatkoi vertaamalla sanaa siemeneen. Hän selitti, kuinka sydämen avautuessa ”se alkaa paisua teidän rinnassanne” (Alma 32:28). Sitten Alma antoi meille avaimen onnistuneeseen todistuksen vahvistamiseen:
”Mutta jos te uskollanne ravitsette sanaa, niin, ravitsette puuta, kun se alkaa kasvaa, hyvin uutterasti ja kärsivällisesti, odottaen siitä hedelmää, se juurtuu; ja katso, se on oleva puu, joka versoo ikuiseen elämään” (Alma 32:41).
Ja sitten lupaus!
”Silloin, veljeni, te saatte korjata palkan uskostanne ja uutteruudestanne ja kärsivällisyydestänne ja pitkämielisyydestänne odottaessanne, että puu tuottaisi teille hedelmää” (Alma 32:43).
Ajatelkaapa, veljet ja sisaret, kanssani hetki sitä, mitä Alma opettaa meille.
Ensiksi, meillä täytyy olla vilpitön halu uskoa. Sellaiset ilmaukset kuin ”herätkää”, ”herättäkää kykynne”, ”kokeilkaa” ja ”osoittakaa vähäsen uskoa” ovat tekemistä ilmaisevia sanoja, joihin sisältyy ajatus meidän osuudestamme ponnistella jatkuvasti.
Hänen kuvauksensa paisumisesta rinnassamme kuvaa Pyhän Hengen tunnetta. Ja kuten Moroni lupasi: ”Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta” (Moroni 10:5).
Jotta tuo Henki kasvaisi jatkuvasti, meidän on Alman mukaan ravittava sitä uskollamme ”hyvin uutterasti ja kärsivällisesti”. Sitten hän lupaa, että uskon, uutteruuden, kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden palkinnot tuovat iankaikkisen elämän (ks. Alma 32:41, ks. myös jae 43).
Alman tavoin myöhempien aikojen profeetat ovat olleet selkeitä opetuksissaan siitä, mitä meidän on tehtävä saadaksemme todistuksen ja vahvistaaksemme sitä.
Meidät on lähetetty tänne tekemään työtä oman pelastuksemme eteen jokapäiväisen elämän koetuksissa ja haasteissa. Emme voi tehdä sitä luottamalla lujasti jonkun toisen todistuksen lainavaloon. Kun me saamme innoitusta kuullessamme profeettojen, johtajien ja vertaistemme todistavan, noiden hengellisten tunteiden pitäisi edelleen kasvattaa haluamme vahvistaa omaa vakaumustamme.
Nuoret ystäväni ja kaikki, olittepa missä tahansa – älkää koskaan lakatko luottamasta Herraan. Vastaus rukouksiinne ei ehkä ole niin selkeä eikä tule juuri silloin kun haluaisitte, mutta jatkakaa rukoilemista. Herra kuuntelee! Kun rukoilette, pyytäkää apua, että ymmärtäisitte Pyhän Hengen kehotukset. Ja tehkää sitten aivan parhaanne ollaksenne kelvollisia saamaan noita kehotuksia. Kun tunnistatte tai tunnette Hengen vaikutusta ja kuiskauksia, niin toimikaa sen mukaan.
Hartaat päivittäiset rukoukset, joissa pyydämme anteeksiantoa ja erityistä apua ja johdatusta, ovat välttämättömiä elämässämme ja todistuksemme ravitsemisessa. Kun rukouksistamme tulee kiireisiä, itseään toistavia, ohimennen lausuttuja tai unohdamme ne kokonaan, me saatamme menettää Hengen läheisyyden, joka on erittäin tärkeä saadaksemme jatkuvaa johdatusta, jota tarvitsemme selviytyäksemme hyvin jokapäiväisen elämämme haasteista. Perherukous joka aamu ja ilta tuo lisää siunauksia ja voimaa henkilökohtaisiin rukouksiimme ja todistukseemme.
Henkilökohtainen, vilpitön syventyminen pyhiin kirjoituksiin tuo uskoa, toivoa ja ratkaisuja päivittäisiin haasteisiimme. Pyhien kirjoitusten opetusten jatkuvasta lukemisesta, pohtimisesta ja soveltamisesta elämään sekä siihen yhdistyvästä rukouksesta tulee korvaamaton osa lujan, elinvoimaisen todistuksen hankkimista ja ylläpitämistä.
Presidentti Spencer W. Kimball muistutti meitä siitä, miten tärkeää jatkuva pyhien kirjoitusten lukeminen on, kun hän sanoi: ”Kun alan suhtautua välinpitämättömästi suhteeseeni Jumalaan ja kun tuntuu siltä, ettei – – yksikään jumalallinen ääni puhu – –, [niin] jos uppoudun pyhiin kirjoituksiin, etäisyys lyhenee ja hengellisyys palaa” (The Teachings of Spencer W. Kimball, toim. Edward L. Kimball, 1982, s. 135; ks. myös Kotikäyntiopetussanoma: ”Kristuksen sanoista iloitseminen”, Liahona, huhtikuu 2000, s. 25).
Vapahtaja opetti: ”Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39).
Sen lujan, horjumattoman todistuksen, joka niin monilla teistä suurenmoisista, uskollisista kirkon jäsenistä on, te olette saaneet noudattamalla rukoillen profeettojemme ja pyhien kirjoitusten neuvoja. Tuo sama kallisarvoinen siunaus on meidän jokaisen ulottuvilla, jos etsimme sitä vilpittömästi.
Nuori ystäväni Jim ja kaikki muut, jotka saattavat silloin tällöin olla huolissaan todistuksensa vahvuudesta – tietäkää, että Isänne taivaassa rakastaa ja varjelee teitä joka päivä. Hän vastaa, kun pyritte pitämään Hänen käskynsä ja tarttumaan Hänen rakastavaan käteensä.
Meillä kaikilla on sama lupaus, jonka Herra antoi profeetta Joseph Smithille: ”Lähestykää minua, niin minä lähestyn teitä; etsikää minua uutterasti, niin te löydätte minut; pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (OL 88:63).
Profeettamme kehotus tehdä ”aivan parhaamme” haastaa meidät jokaisen, yksin ja yhdessä perheemme kanssa, tutkimaan tarkoin omaa elämäämme ja sitten sitoutumaan muuttamaan ne asiat, jotka varmistavat täydemmin, että todistuksemme on luja ja varma.
Lujasta todistuksesta tulee meille jokaiselle yllyke kyetä ”paljon parempaan”. Siitä tulee läpäisemätön suojahaarniska, joka suojelee meitä maailman armottomilta asioilta.
Todistan, että meillä on rakastava, huolta pitävä taivaan Isä ja että Hän ja Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät poika Josephille aloittaakseen evankeliumin palautuksen tänä aikojen täyttymisen taloudenhoitokautena.
Jeesus Kristus johtaa tätä kirkkoa. Presidentti Gordon B. Hinckley on Hänen valittu profeettansa.
Olkoon meillä rohkeus ja vakaumus seurata profeetan neuvoja. Kun teemme niin, henkilökohtainen todistuksemme on turvassa. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.