Liittojemme pitäminen
Tärkein asia, mitä voimme tässä elämässä tehdä, on pitää ne lupaukset eli liitot, jotka olemme tehneet Herran kanssa.
Muinaisista ajoista aina nykypäivään asti Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapset ovat ymmärtäneet Herran kanssa solmittavien liittojen ja niiden pitämisen tärkeyden.
Vuoden 64 eKr. vaiheilla Nefin kansa eli erittäin vaarallisia aikoja. Pahuuden, erimielisyyksien ja juonittelun tähden he huomasivat joutuneensa mitä vaarallisimpiin olosuhteisiin (ks. Alma 53:9). Hallitus horjui luhistumisen partaalla. Sotaa lamanilaisia vastaan oli käyty vuosia. Nefiläisluopioita alkoi liittyä vihollisen sotajoukkoihin. Monia nefiläisten kaupunkeja vastaan oli hyökätty ja ne oli vallattu.
Tässä vaarallisessa ja sekasortoisessa tilanteessa nefiläisten sotajoukkojen johtoon etsittiin vanhurskaita miehiä – miehiä kuten Moroni ja Helaman. Nämä nefiläisjohtajat ymmärsivät, että heidän kansansa kyky puolustautua oli suoraan verrannollinen sen Herralle osoittamaan kuuliaisuuteen. Nämä johtajat koettivat jatkuvasti saada kansan muistamaan Herran ja pitämään Hänen käskynsä.
Tällä erittäin ratkaisevalla hetkellä, kun monia nefiläisten kaupunkeja oli menetetty ja voimatasapaino näytti kallistuvan lamanilaisten hyväksi, tapahtui jotakin ihmeellistä. Ryhmä ihmisiä, jotka olivat aiemmin olleet lamanilaisia mutta jotka tunnettiin nyt ammonilaisina, sillä he olivat Ammonin opetusten ansiosta kääntyneet Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, astui esiin ja oli halukas tarttumaan aseisiin uuden perintömaansa, isänmaansa ja elämäntapansa puolustamiseksi (ks. Alma 53:13).
Näiden Ammonin kansaan kuuluvien perheiden isät olivat aiemmin vannoneet valan Herralle, etteivät he enää tarttuisi sota-aseisiin. Helaman, nefiläinen profeetta, neuvoi näitä miehiä pitämään lupauksensa Herralle (ks. Alma 53:15). Helaman kertoo, mitä tapahtui sen jälkeen kun hän antoi tämän neuvon:
”Mutta katso, tapahtui, että heillä oli monia poikia, jotka eivät olleet tehneet liittoa, että he eivät tarttuisi sota-aseisiinsa puolustautuakseen vihollisiaan vastaan; sen tähden he kokoontuivat tänä aikana yhteen, kaikki, jotka kykenivät tarttumaan aseisiin, ja he nimittivät itseään nefiläisiksi.
Ja he tekivät liiton luvaten taistella nefiläisten vapauden puolesta eli suojella maata henkensäkin antamalla, niin, nimittäin he tekivät liiton, että he eivät koskaan luopuisi vapaudestaan – –.
Nyt, katso, niitä nuoria miehiä oli kaksituhatta, jotka tekivät tämän liiton ja tarttuivat sota-aseisiinsa puolustaakseen maataan.
Ja he olivat kaikki nuoria miehiä, ja he olivat tavattoman urheita, mitä tulee rohkeuteen sekä voimaan ja toimeliaisuuteen; mutta katso, tässä ei ollut kaikki – he olivat miehiä, jotka olivat aina uskollisia kaikessa, mitä heille uskottiin.
Niin, he olivat vilpittömiä ja vakaita miehiä, sillä heitä oli opetettu pitämään Jumalan käskyt ja vaeltamaan oikeamielisesti hänen edessään.
Ja nyt tapahtui, että Helaman marssi kahdentuhannen nuoren sotilaansa johdossa – – ihmisten tueksi.” (Alma 53:16–18, 20–22.)
Helaman ja hänen kaksituhatta nuorta sotilastaan taistelivat urhoollisesti puolustaakseen perheitään ja vapauttaan. Heidän saapumisensa taistelukentälle sai aikaan käänteen sodan kulussa. Nefiläiset saivat jälleen yliotteen.
Helaman kuvailee Moronille kirjoittamassaan kirjeessä näiden nuorten miesten osoittamaa uskoa ja rohkeutta:
”Ja nyt minä sanon sinulle, rakas veljeni Moroni, että koskaan en ollut nähnyt niin suurta rohkeutta, en kaikkien nefiläisten keskuudessa.
Nyt he eivät olleet koskaan taistelleet, mutta he eivät pelänneet kuolemaa, ja he ajattelivat enemmän isiensä vapautta kuin omaa henkeänsä; niin, heidän äitinsä olivat opettaneet heille, että jos he eivät epäilleet, Jumala pelastaisi heidät.” (Alma 56:45, 47.)
Veljet ja sisaret, ”he eivät epäilleet, [ja] Jumala [pelasti] heidät”. Ensimmäisessä suuressa taistelussaan yksikään kahdestatuhannesta ei saanut surmaansa. Taistelun jälkeen pieneen sotajoukkoon liittyi 60 muuta ammonilaisnuorukaista. Helaman kertoo meille, että ”he tottelivat ja pitivät huolen, että täyttivät jokaisen käskysanan täsmällisesti, niin, ja heille tapahtui heidän uskonsa mukaisesti” (Alma 57:21).
Toinen taistelu, johon tämä pieni sotajoukko joutui, oli ensimmäistä kiivaampi. Sen jälkeen Helaman kirjoittaa:
”Ja tapahtui, että minun kahdestatuhannesta kuudestakymmenestäni kaksisataa oli taintunut verenhukasta; kuitenkaan Jumalan hyvyyden mukaisesti – – ainoakaan sielu heistä ei menehtynyt – –.
Ja nyt, meidän koko sotajoukkoamme hämmästytti heidän varjeltumisensa – –. Ja syystä me luemme sen Jumalan ihmeellisen voiman ansioksi, heidän tavattoman suuren uskonsa tähden.” (Alma 57:25–26.)
Helaman ja hänen kaksituhatta nuorta sotilastaan ymmärsivät Herran kanssa solmittavien liittojen tärkeyden. He saivat myös vastaanottaa niiden osaksi tulevat siunaukset, jotka pitävät liittonsa uskollisesti.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä myös me olemme ottaneet päällemme pyhiä velvoitteita. Olemme tehneet niin kasteen vesissä ja Herran temppeleissä. Me kutsumme näitä velvoitteita liitoiksi. Liitot ovat lupauksia, jotka annamme Herralle. Ne ovat luonteeltaan erittäin pyhiä. Tärkein asia, mitä voimme tässä elämässä tehdä, on pitää ne lupaukset eli liitot, jotka olemme tehneet Herran kanssa. Kun me pidämme lupauksemme Herralle, Hän antaa meidän kehittyä hengellisesti.
Kahden viime vuoden ajan sisar Maynesin ja minun tehtävänä on ollut palvella Filippiineillä. Olemme saaneet nähdä monia esimerkkejä filippiiniläisistä perheistä ja ihmisistä, jotka ymmärtävät Herran kanssa solmimansa liitot ja pitävät ne. Haluan kertoa teille kokemuksen, joka meillä oli erään tällaisen perheen kanssa.
Muutamia kuukausia sitten sain tehtäväksi toimia johtavana virkamiehenä Talisayn vaarnan konferenssissa Filippiineillä. Sunnuntain yleisessä kokouksessa aloitin puheeni kiittämällä ihmisiä siitä, että he olivat kunnioittavia. Puhuessani katsahdin vasemmalle ja näin sangen suuren perheen istumassa kokoussalin etuosassa parin penkin päässä puhujakorokkeesta. Sain innoitusta kiinnittää toisten huomion heihin ja käyttää heitä esimerkkinä perheestä, joka ymmärsi kunnioituksen periaatteen ja eli sen mukaan. Vanhemmat istuivat monen, monen kunnioittavan lapsen ympäröiminä.
Kokouksen päätyttyä meillä oli suurenmoinen tilaisuus tavata Abasantan perhe. Mitä enemmän sain tietää heistä, sitä suuremman vaikutuksen minuun teki se, että he todellakin ymmärsivät, mitä liittojen pitäminen ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan eläminen tarkoitti.
Veli Lani ja sisar Irenea Abasanta liittyivät kirkkoon 22 vuotta sitten. Heillä on 17 yhteistä lasta, joiden joukossa on yhdet kolmoset. Me kaikki tiedämme, ettei perheen kasvattaminen missään päin maailmaa ole helppoa, eikä Filippiinit ole poikkeus. Abasantan perhe on elävä esimerkki siitä, että niin voidaan tehdä, ja se voidaan tehdä oikealla tavalla.
Menestys, josta he ovat voineet iloita kasvattaessaan lapsensa kirkossa, näkyy monin tavoin. Yhdeksäntoista hengen perhe, joka istuu kunnioittavasti kirkon kokouksissa, on vain yksi esimerkki.
Toinen esimerkki on se, kuinka ahkerasti he tekevät työtä yhdessä täyttääkseen jokapäiväiset taloudelliset tarpeensa. Veli Abasanta on sähköasentaja. Tyttäriensä avustuksella sisar Abasanta valmistaa ja myy koruja kotona. Yhdessä he ovat onnistuneet huolehtimaan perheensä perustarpeista.
Vieläkin merkityksellisempää kuin heidän esimerkkinsä suuren perheen elättämisestä on se, miten he opettavat lapsensa elämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan. Perheen opetuksessa keskeinen sija on heidän säännöllisillä perheilloillaan. Viitaten perheiltoihin veli Abasanta selitti: ”Ensin me keskustelemme mahdollisista ongelmista, joita perheessämme saattaa olla, ja siitä, kuinka keskuudessamme voi vallita suurempi ykseys. Sen jälkeen on hengellinen ajatus tai oppiaihe, ja sitten me leikimme ja pelaamme pelejä.”
Hiljattain pidetyssä perheillassa veli Abasanta käytti apuna Liahona-lehteä opettaessaan lapsiaan käyttämään vähemmän aikaa television katseluun ja sen sijaan käyttämään tuon ajan johonkin arvokkaampaan kuten läksyjen tai pyhien kirjoitusten lukemiseen. Vuosien kuluessa lapsia on opetettu harjoittelemaan kunnioitusta perheillan aikana. Koska heidän lapsensa on opetettu käyttäytymään kunnioittavasti kotona, heidän on helpompi osoittaa kunnioitusta sunnuntaisin kirkossa.
Vielä yksi esimerkki evankeliumin mukaan elämisestä ja liittojen pitämisestä on se, että he ovat asettaneet lastensa opettamisessa etusijalle rehellisten ja täysien kymmenysten maksamisen tärkeyden. Veli Abasanta sanoi: ”Me opetamme lapsillemme, että meidän ruokamme on suora seuraus kymmenysten maksamisesta. Kun lapset hankkivat oman työpaikan, pidämme huolta siitä, että kerromme heille, että heidän täytyy maksaa kymmenyksensä. Näin monen lapsen elättäminen on vaativaa, mutta kun maksan kymmenykseni uskollisesti ja rehellisesti, se ei ole ollenkaan vaikeaa. Me kerta kaikkiaan luotamme sataprosenttisesti Herraan siinä, että jos me maksamme täydet kymmenykset, meillä on joka päivä ruokaa.”
Muistattehan, että mainitsin, että veli ja sisar Abasantalla on 17 lasta. Saanen nyt kertoa teille kolmosista. He sattuvat olemaan kaikki poikia. He sattuvat olemaan 19-vuotiaita. Heidän nimensä ovat Ammon, Omni ja Omner. Te arvasitte aivan oikein. Kaikki kolme palvelevat Herraa uskollisina ja uutterina kokoaikaisina lähetyssaarnaajina. Ammon palvelee Baguion lähetyskentällä, Omni Davaon lähetyskentällä ja Omner Manilan lähetyskentällä Filippiineillä.
En halua antaa teille vaikutelmaa, että Abasantan perhe olisi täydellinen. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Yrittämällä kuitenkin parhaansa mukaan noudattaa käskyjä ja pitää kunniassa liittonsa Abasantan perhe voi nauttia elämässään Herran siunauksista.
Veljet ja sisaret, me jokainen odotamme päivää, jona voimme palata kotiin taivaallisen Isämme luokse. Ollaksemme kelvollisia korotukseen selestisessä valtakunnassa meidän täytyy saada Herran luottamus täällä maan päällä. Me saamme Herran luottamuksen ansaitsemalla sen, ja se perustuu siihen, miten me tällä hetkellä elämme Hänen evankeliuminsa mukaan ja pidämme liittomme. Toisin sanoen me ansaitsemme Herran luottamuksen tekemällä Hänen tahtonsa.
Muistakaa, että Herra varoitti Joseph Smithiä niistä, jotka ”lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana” (JS–H 19).
Muistakaa Jaakobin kehotus: ”Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä” (Jaak. 1:22).
Teot puhuvat todellakin voimakkaammin kuin sanat. Itse asiassa teoilla on paljon suurempi merkitys Herralle kuin sanoilla. Herra ilmoitti Opissa ja liitoissa: ”Jos sinä rakastat minua, sinä palvelet minua ja pidät kaikki käskyni” (OL 42:29).
Helaman ja hänen nuoret sotilaansa ovat muinainen esimerkki siunauksista, jotka tulevat niiden osaksi, jotka pitävät uskollisesti lupauksensa Herralle. Abasantan perhe on nykypäivän esimerkki perheestä, joka tekee parhaansa pitääkseen liittonsa ja elääkseen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteiden mukaan.
Kaikki Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet ovat tehneet lupauksia Herralle. Me olemme luvanneet ottaa päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen, muistaa Hänet aina ja pitää Hänen käskynsä (ks. OL 20:77). Uskolliset kirkon jäsenet pitävät nämä lupaukset.
Rukoukseni tänään on, että me jokainen voimme sitoutua uudelleen ja tehdä kaiken voitavamme, niin että voimme ansaita Herran luottamuksen tekemällä Hänen tahtonsa, elämällä Hänen evankeliuminsa mukaan ja pitämällä liittomme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.