Kenen puolella olen?
Jotta – – löytäisimme onnea ja iloa, mitä tahansa tapahtuukin, – – meidän on oltava varauksettomasti Herran puolella.
Rakkaat veljeni ja sisareni ja ystäväni, presidentti Hinckley on muistuttanut meille, että ”kultaisissa vuosissa” on enemmän lyijyä kuin kultaa! Siksi puhun teille tänään istualtani. Minua on vaivannut luiskahtanut välilevy, joka aiheuttaa hermon pinnetilan selässäni. Minulle on kerrottu, että tulen ajan myötä toipumaan täysin.
Haluan ilmaista suurimmat kiitokseni niistä siunauksista, jotka maailma on saanut kahden äskettäin luotamme poistuneen veljen, kahdentoista apostolin koorumissa palvelleiden vanhin Neal A. Maxwellin ja David B. Haight-in, suurenmoisen palvelutyön kautta. Menetyksemme on suuri. Toivotamme veli Uchtdorfin ja veli Bednarin, miehet, joilla on lujuutta ja uskoa, tervetulleiksi antoisaan neuvonpitoon kahdentoista apostolin koorumissa.
Rukoilen nöyrästi tänä aamuna, että tulen ymmärretyksi eikä minua ymmärrettäisi väärin. Jotta selviytyisimme hengissä ja jopa löytäisimme onnea ja iloa, mitä tahansa tapahtuukin tässä yhä enenevässä määrin epäreilussa maailmassa, meidän on oltava varauksettomasti Herran puolella. Meidän täytyy yrittää olla uskollisia jokaisen päivän joka hetki, jottei luottamuksemme Herraan koskaan järkkyisi. Sanomani sisältää toivoa ja neuvoja niille, jotka saattavat ihmetellä näennäisesti epäreilua tuskan, kärsimyksen, onnettomuuden ja surun osuutta tässä elämässä. Jotkut saattavat kysyä:
”Miksi minä synnyin ruumiillisesti tai henkisesti vajavaisena?”
”Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tällaista surua?”
”Miksi isäni piti kärsiä niin paljon julman, vammauttavan halvauksen seurauksena? Hän oli niin vanhurskas mies ja aina uskollinen ja rehellinen Herraa ja Hänen kirkkoaan kohtaan.”
”Miksi minun piti menettää äitini kahdesti – ensin hän kärsi Alzheimerin taudin tuhoisat seuraukset ja sitten kuoli? Hän oli kuin enkeli.”
”Miksi Herra antoi pienen tyttövauvamme kuolla? Hän oli niin suloinen, ja rakastimme häntä niin paljon.”
”Miksei Herra ole vastannut rukouksiimme toivomallamme tavalla?”
”Elämä ei ole reilua. Tunnemme ihmisiä, jotka ovat tehneet joitakin erittäin pahoja asioita, ja silti heillä näyttää olevan kaikkea, mitä he haluavat tai tarvitsevat.”
Tohtori Arthur Wentworth Hewitt esitti joitakin syitä sille, miksi hyvät kärsivät samoin kuin pahatkin: ”Ensimmäiseksi – en tiedä. Toiseksi – ehkä emme ole niin viattomia kuin uskomme. Kolmanneksi – uskon sen johtuvan siitä, että Hän rakastaa meitä niin paljon enemmän kuin Hän rakastaa onnellisuuttamme. Kuinka niin? No, jos jokainen saisi heti palkan teoistaan, kaikki hyvät olisivat aina onnellisia ja kaikki pahat kokisivat onnettomuuksia (päinvastoin kuin usein käy). Näin luonne tuhoutuisi huomaamattomimmalla tavalla mitä voi kuvitella.”1
Presidentti Kimball esitti tämän oivaltavan selityksen:
”Jos pahantekoa seuraisi saman tien tuska ja murhe ja täysi rangaistus, yksikään sielu ei toistaisi rikettä. Jos hyvää tehneelle annettaisiin välittömästi iloa ja rauhantunnetta ja palkintoja, ei olisi olemassa pahaa – kaikki tekisivät hyvää, eikä siitä syystä, että hyvän tekeminen on oikein. Ei olisi kestävyyden koettelua, ei luonteen kehittymistä, ei voimien kasvua eikä vapaata tahtoa. – – Ei olisi myöskään iloa, menestystä, ylösnousemusta, iankaikkista elämää eikä jumaluutta.”2
Rakkautemme Jumalaa kohtaan täytyy olla puhdasta, ilman itsekkäitä tarkoitusperiä. Kiintymyksemme motiivina pitää olla Kristuksen puhdas rakkaus.
Kaikki tämä kärsimys saattaisi tosiaankin olla epäreilua, mikäli kaikki päättyisi kuolemaan, mutta niinhän ei tapahdu. Elämä ei ole kuin yksinäytöksinen näytelmä. Siinä on kolme näytöstä. Edellisessä näytöksessä olimme kuolevaisuutta edeltävässä elämässä; ja nyt olemme tässä näytöksessä, joka on kuolevaisuus; ja edessämme on seuraava näytös, kun palaamme Jumalan luokse.3 Jeesushan lupasi: ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta.”4 Meidät lähetettiin kuolevaisuuteen testattaviksi ja koeteltaviksi, kuten Herra selitti Abrahamille: ”Koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä.”5
Kuten Paavali on sanonut, meidän menneet ja tulevat kärsimyksemme eivät ”ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme”6 iankaikkisuudessa. ”Sillä paljon ahdingon jälkeen tulevat siunaukset. Sen tähden päivä tulee, jolloin teidät kruunataan paljolla kirkkaudella.”7 Ahdinko on siis hyödyllistä siinä mielessä, että se auttaa pääsemään selestiseen valtakuntaan.
Jotkut katkeroituvat ja menettävät toivon, koska heiltä puuttuu uskoa tai he eivät ymmärrä iankaikkista suunnitelmaa. Yksi sellainen oli eräs 1800-luvun kirjailija, joka loistavan sanavalmiutensa ja kirjoitustyylinsä ansiosta saavutti sekä menestystä että vaurautta. Hänen vaimonsa oli uskovaisesta perheestä, ja hän halusi itsekin uskoa Jumalaan mutta ei ollut varma Jumalan olemassaolosta. Sitten hän koki sarjan raskaita menetyksiä. Hän velkaantui pahoin vuonna 1893 vallinneen kansallisen talouskriisin seurauksena. Hänen vanhin tyttärensä kuoli, kun hän itse oli matkoilla pitämässä puheita. Hänen vaimonsa terveys petti, ja vaimo kuoli vuonna 1904. Hänen nuorin tyttärensä kuoli vuonna 1909. Hänen oma terveytensä heikkeni. Hänen kirjoitustyylinsä, joka oli aiemmin ollut niin säkenöivää, kuvasti nyt hänen katkeruuttaan. Hänestä tuli yhä masentuneempi, kyynisempi ja pettyneempi ja hän pysyi sellaisena kuolemaansa asti vuonna 1910. Erinomaisuudestaan huolimatta hänellä ei ollut sisäistä lujuutta voidakseen kohdata vastoinkäymisiä ja hän yksinkertaisesti alistui onnettomuuksiensa edessä.
Ei ole niinkään väliä sillä, mitä meille tapahtuu, vaan sillä, kuinka suhtaudumme siihen, mitä meille tapahtuu. Siitä tulee mieleeni eräs kohta Alman kirjasta. Pitkän sodan jälkeen monista ”oli tullut paatuneita”, kun taas ”monet olivat pehmenneet ahdinkojensa tähden”.8 Samat olosuhteet tuottivat vastakkaisia reaktioita. Kirjailija, joka oli menettänyt niin paljon, ei kyennyt turvautumaan uskoonsa. Jokaisella meistä täytyy olla oma uskon varastomme, joka auttaa meitä nousemaan tähän kuolevaiseen koetusaikaamme kuuluvien vaikeuksien yläpuolelle.
Thomas Giles, walesilainen vuonna 1844 kirkkoon liittynyt käännynnäinen, kärsi myös paljon elinaikanaan. Hän oli kaivostyöläinen, ja hänen työskennellessään hiilikaivoksessa suuri hiilikokkare iskeytyi hänen päähänsä tehden 24-senttisen haavan. Häntä tutkinut lääkäri sanoi, ettei loukkaantunut mies eläisi vuorokautta kauemmin. Mutta sitten vanhimmat tulivat ja antoivat hänelle siunauksen. Hänelle luvattiin, että hän paranisi, ja ”vaikka hän ei koskaan enää näkisikään, hän eläisi ja saisi paljon hyvää aikaan kirkossa”. Veli Giles jäi todellakin eloon, mutta oli lopun elämänsä sokea. Kuukauden sisällä loukkaantumisestaan hän kulki ympäri maata toimittamassa kirkon tehtäviään.
Vuonna 1856 veli Giles perheineen muutti Utahiin, mutta ennen hänen lähtöään kotimaastaan walesilaiset pyhät lahjoittivat hänelle harpun, jota hän oppi soittamaan taitavasti. Council Bluffsissa hän liittyi käsikärrykomppaniaan ja suuntasi kohti länttä. Vaikka hän oli sokea, hän veti käsikärryä Council Bluffsista Salt Lake Cityyn. Heidän ylittäessään tasankoja hänen vaimonsa sekä kaksi hänen lastaan kuolivat. Hänen surunsa oli suuri ja hänen sydämensä miltei murtui, mutta hänen uskonsa ei pettänyt. Murheensa keskellä hän sanoi, kuten eräs toinen muinoin: ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.”9 Kun veli Giles saapui Salt Lake Cityyn, presidentti Brigham Young, joka oli kuullut hänen tarinansa, lainasi hänelle arvokkaan harpun, kunnes hänen oma harppunsa saapui Walesista. Veli Giles matkusti Utahissa siirtokunnasta toiseen ilahduttaen ihmisten sydäntä suloisella musiikillaan.10
Se, kuinka me käytämme Jumalalta saamaamme tahdonvapautta, selittää sen, miksi elämässämme tapahtuu joitakin asioita. Joillakin valinnoillamme on ennalta arvaamattomia seurauksia, jotka saattavat olla hyviä tai huonoja. Mutta usein tiedämme etukäteen, että joillakin valinnoillamme on haitallisia tai jopa vahingollisia seurauksia. Kutsun niitä ”tietoihin perustuviksi valinnoiksi”, koska tiedämme, että valinnoillamme on tuhoisat seuraukset. Näihin tietoihin perustuviin valintoihin kuuluvat luvattomat sukupuolisuhteet ja huumeiden, alkoholin ja tupakan käyttäminen. Sellaiset tietoihin perustuvat huonot valinnat voivat estää henkilöä lähtemästä lähetystyöhön tai saamasta temppelin siunauksia. Saatamme tehdä vääriä tietoihin perustuvia valintoja, koska maailman houkutukset vääristävät todellisuutta ja tekevät meidät haavoittuviksi. Seurustelusuhteissa vastakkaisen sukupuolen kanssa väärän valinnan tekeminen varhaisemmalla iällä voi rajoittaa oikean valinnan tekemistä myöhemmin.
Kenen puolella kunkin meistä sitten pitäisi olla? Kun osoitamme omistautumisemme Jumalalle päivittäisillä vanhurskailla teoillamme, Hän tietää, kenen puolella me olemme. Kaikille meistä tämä elämä on koetusten ja jalostumisen aikaa. Me kaikki kohtaamme koettelemuksia. Yksittäisiä jäseniä kirkon varhaisina aikoina koeteltiin ja jalostettiin, kun heidän oli päätettävä, oliko heillä veli Gilesin tavoin uskoa laittaa omaisuutensa vankkureihin tai pioneerikäsikärryyn ja matkustaa Amerikan tasankojen halki. Joillakuilla ei ollut sitä uskoa. Ne, joilla sitä oli, matkustivat osoittaen ”uskoa joka askeleella”. Nykyään elämme yhä vaikeampaa jalostumisen ja koetusten aikaa. Nuo testit ovat hienovaraisempia, koska hyvän ja pahan väliset rajat hämärtyvät. Missä tahansa julkisessa viestinnässämme tuntuu olevan hyvin vähän mitään pyhää. Tässä ympäristössä meidän on kaiken aikaa huolehdittava siitä, kenen puolella me olemme, kun on kysymys sitoutumisestamme iankaikkisiin totuuksiin ja liittoihin.
Voimme oppia paljon kärsimyksiin suhtautumisesta häneltä, josta sanottiin: ”Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa.”11 Saatana sai Herralta luvan houkutella ja koetella Jobia. Job oli rikas, ja hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä, mutta hänen omaisuutensa ja lapsensa tuhoutuivat. Mikä vaikutus sillä oli Jobiin? Hän sanoi puhuen Herrasta: ”Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut”12 ja ”Jo se merkitsisi minulle voittoa”.13 Job todisti: ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan.”14 Job luotti täydellisesti siihen, että Herra pitää huolen kaikista muista asioista.
Tapa löytää iloa tässä elämässä on päättää Jobin lailla kestää kaikki Jumalan ja Hänen työnsä tähden. Tekemällä niin me saamme loppumattoman, korvaamattoman ilon olla Vapahtajamme kanssa iankaikkisuudessa. Kuten laulamme hyvin tunnetussa laulussamme:
Ken Jeesukseen turvaa, ei joudu pimeään.
Hän sisälle käydä saa iloon, elämään.
En sielua sellaista taistelussaan
Voi milloinkaan jättää mä yksin kulkemaan.15
Presidentti Howard W. Hunter sanoi kerran: ”Jumala tietää sellaista, mitä me emme tiedä, ja näkee sellaista, mitä me emme näe.”16 Kukaan meistä ei tiedä Herran viisautta. Emme tiedä etukäteen tarkkaan, millä tavalla Hän aikoo saada meidät sieltä, missä olemme, sinne, minne meidän pitää mennä, mutta hän antaa meille yleisluontoisen suunnitelman patriarkallisessa siunauksessamme. Iankaikkisuuteen johtavalla elämän tiellä kohtaamme monia töyssyjä, mutkia ja tienhaaroja. Matkatessamme tuolla tiellä saamme paljon opetusta ja ohjausta. Herra on sanonut: ”Se, joka ei kestä kuritusta, ei ole arvollinen minun valtakuntaani.”17 ”Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.”18
Eläessämme maan päällä meidän on kuljettava uskossa, mitään epäilemättä. Kun matkasta näyttää tulevan sietämätön, voimme saada lohtua Herran sanoista: ”Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut.”19 Osa parantamisesta voi tapahtua toisessa maailmassa. Emme ehkä koskaan saa tietää, miksi jotkin asiat tapahtuvat tässä elämässä. Syy joihinkin kärsimyksiimme on vain Herran tiedossa.
Presidentti Brigham Young esitti syvällisen oivalluksen, että ainakin joillakin kärsimyksistämme on tarkoituksensa, sanoessaan:
”Kaikkien älyllisten olentojen, jotka kruunataan kirkkauden, kuolemattomuuden ja iankaikkisten elämäin kruunuilla, täytyy läpäistä kaikki ne tulikokeet, jotka on määrätty älyllisten olentojen läpäistäviksi, jotta he saisivat kirkkautensa ja korotuksensa. Kaikkien onnettomuuksien, jotka saattavat kohdata kuolevaisia olentoja, sallitaan tulla näiden harvojen päälle heidän valmistamisekseen ilolla asumaan Herran kasvojen edessä. – – Kaikki ne koettelemukset ja kokemukset, jotka olette läpikäyneet, ovat välttämättömiä teidän pelastuksellenne.”20
Meillä on paljon syytä toivoon. Ilo voi olla osanamme, jos olemme halukkaita uhraamaan kaiken Herralle. Sitten voimme odottaa innolla äärettömän verratonta mahdollisuutta voittaa kaikki tämän elämän haasteet. Sitten olemme Vapahtajan kanssa ikuisesti ja, kuten presidentti Brigham Young myös sanoi, ”voimme odottaa ilolla sitä kirkkautta, erinomaisuutta ja korotusta, jonka Jumala on valmistanut uskollisia varten”.21
Jumala elää, Jeesus on Kristus, presidentti Gordon B. Hinckley on meidän profeettamme, ja tämä on meille kaikille aikaa valmistautua kohtaamaan Jumala. Todistan niin Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.