Oikeanlaisen paaston siunaukset
Pelkään, – – että liian monet meistä joko jätämme paastopäivänä paastoamatta tai teemme sen laiskasti.
Veljet, toivon, että panitte merkille, kuinka presidentti Hinckley valmistautuessaan ilmoittamaan kahden uuden apostolin nimet puhui paastoamisesta ja rukoilemisesta Jumalan tahdon tuntemiseksi.
Paastoaminen on aina ollut tapana Jumalan kansan keskuudessa. Meidän aikanamme se on Herran antama käsky kaikille kirkon jäsenille. Ajoittaisten erityispaastojen lisäksi, joita meillä saattaa olla henkilökohtaisista tai perhesyistä, meidän odotetaan paastoavan kerran kuussa kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Meille on opetettu, että oikeanlaisen paastopäivän viettämisessä on kolme osatekijää: ensimmäiseksi, pidättäytyminen ruoasta ja juomasta kahden perättäisen aterian ajan eli toisin sanoen 24 tuntia, toiseksi, osallistuminen paasto- ja todistuskokoukseen, ja kolmanneksi, runsaan paastouhrin antaminen.
Meillä Prattin perheessä säännölliset paastomme ovat aina kestäneet lauantain keskipäivän ateriasta sunnuntain keskipäivän ateriaan. Sillä tavoin me paastoamme kahden aterian ajan, lauantain ilta-aterian ja sunnuntain aamuaterian. Vaikkei kirkko olekaan antanut paastoon liittyviä normeja, paitsi että paaston tulee kestää 24 tuntia ja meidän tulee pidättäytyä kahdesta ateriasta, olemme huomanneet saavamme hengellistä hyötyä osallistuessamme paasto- ja todistuskokoukseen paaston loppupuolella.
Niille, joiden fyysinen kunto sen sallii, paastoaminen on käsky. Puhuessaan kuukausittaisesta paastopäivästämme presidentti Joseph F. Smith on sanonut: ”Herra on säätänyt paaston järkevällä ja ymmärrettävällä perusteella. – – Niinpä niiden, jotka voivat, tulee siihen mukautua; se on velvollisuus, jota he eivät voi paeta, – – se jää jäsenille omantunnonasiaksi, heidän viisautensa ja harkintansa varaan. – – Mutta niiden, jotka voivat, tulee paastota – –. Ketään ei ole vapautettu tästä; sitä vaaditaan pyhiltä, sekä nuorilta että vanhoilta kaikkialla kirkossa.” (Evankeliumin oppi, 1980, s. 234.)
Pelkään, veljet, että liian monet meistä joko jätämme paastopäivänä paastoamatta tai teemme sen laiskasti. Jos syyllistymme siihen, että pidämme paastopäivää itsestäänselvyytenä tai paastoamme vain sunnuntaiaamuna sen sijaan että paastoaisimme kahden aterian ajan eli 24 tuntia, me riistämme itseltämme ja perheeltämme oivallisia hengellisiä kokemuksia ja siunauksia, joita voi koitua oikeanlaisesta paastosta.
Jos me vain pidättäydymme ruoasta ja juomasta 24 tunnin ajan ja maksamme paastouhrimme, olemme menettäneet hienon mahdollisuuden hengelliseen kasvuun. Sen sijaan jos meillä on paastollemme erityinen tarkoitus, paastosta tulee paljon merkityksellisempi. Kenties voimme perheenä varata aikaa ennen paastomme alkamista keskustellaksemme siitä, mitä toivomme saavuttavamme paastomme avulla. Tämä voidaan tehdä paastosunnuntaita edeltävässä perheillassa tai lyhyessä perheen kokouksessa perherukouksen yhteydessä. Kun paastollamme on tarkoitus, meillä on jotakin muuta, mihin keskittää huomiomme, kuin tuntemamme nälkä.
Paastomme tarkoitus voi olla hyvin henkilökohtainen. Paasto voi auttaa meitä voittamaan henkilökohtaisia heikkouksia ja syntejä. Se voi auttaa meitä voittamaan heikkoutemme – auttaa niitä muuttumaan vahvuuksiksemme. Paasto voi auttaa meitä tulemaan nöyremmiksi, vähemmän ylpeiksi, vähemmän itsekkäiksi ja paremmin toisten tarpeet huomioon ottaviksi. Se voi auttaa meitä näkemään omat virheemme ja heikkoutemme selvemmin ja auttaa meitä olemaan vähemmän kärkkäitä arvostelemaan muita. Tai paastomme voi keskittyä johonkin perheen haasteeseen. Perheen yhteinen paasto voi auttaa lisäämään rakkautta ja arvostusta perheenjäsenten kesken ja vähentää riitelyä perheessä, tai voimme paastota avioparina vahvistaaksemme avioliittomme siteitä. Paastomme tarkoituksena meillä pappeudenhaltijoilla voi olla etsiä Herran opastusta tehtävissämme, kuten presidentti Hinckley on osoittanut, tai voimme paastota kotiopetustoverimme kanssa tietääksemme, kuinka auttaa jotakuta perheistämme.
Kaikkialla pyhissä kirjoituksissa termi ”paastoaminen” on tavallisesti yhdistetty rukoukseen. ”Teidän tulee rukoilla ja paastota jatkuvasti tästä hetkestä lähtien”, kuuluu Herran neuvo (OL 88:76). Paasto ilman rukousta on vain nälkäisenä olemista 24 tunnin ajan. Mutta paasto yhdistettynä rukoukseen tuo kasvavaa hengellistä voimaa. Kun opetuslapset eivät pystyneet parantamaan poikaa, joka oli pahan hengen riivaama, he kysyivät Vapahtajalta: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Jeesus vastasi: ”Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla.” (Matt. 17:19, 21.)
Aloittakaamme paastomme rukouksella. Se voi tapahtua niin, että polvistumme pöydän ympärille, kun lopetamme aterian, josta paastomme alkaa. Tämän rukouksen tulee olla luonnollinen asia, kun kerromme taivaalliselle Isällemme paastomme tarkoituksesta ja pyydämme Häntä auttamaan meitä saavuttamaan tavoitteemme. Lopettakaamme paastomme samoin rukouksella. Meidän olisi oikein sopivaa polvistua pöydän ympärille, ennen kuin istuudumme nauttimaan aterian, joka päättää paastomme. Voimme kiittää Herraa Hänen avustaan paaston aikana ja siitä, mitä olemme tunteneet ja oppineet paaston kautta.
Paaston aloittamis- ja lopettamisrukouksen lisäksi meidän tulee koko paaston ajan etsiä Herraa usein henkilökohtaisessa rukouksessa.
Meidän ei tule odottaa pienten lastemme paastoavan niiden suositeltujen kahden aterian ajan. Mutta opettakaamme heille paaston periaatteet. Jos paastosta keskustellaan ja sitä suunnitellaan yhdessä perheenä, pienet lapset voivat olla tietoisia siitä, että heidän vanhempansa ja vanhemmat sisaruksensa paastoavat, ja he ymmärtävät paaston tarkoituksen. Heidän tulee osallistua perherukouksiin, jotka aloittavat ja lopettavat paaston. Tällä tavoin kun he saavuttavat sopivan iän, he ovat halukkaita paastoamaan muun perheen kanssa. Perheessämme olemme tehneet tämän kannustamalla 8–12-vuotiaita lapsiamme paastoamaan yhden aterian ajan, ja sitten kun he ovat täyttäneet 12 ja saaneet Aaronin pappeuden tai siirtyneet Nuoriin Naisiin, olemme kannustaneet heitä paastoamaan kahden kokonaisen aterian ajan.
Kuritettuaan muinaista Israelia vääränlaisesta paastosta Herra puhui profeetta Jesajan kautta kauniita, runollisia sanoja oikeanlaisesta paastosta:
”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet” (Jes. 58:6).
Jos me paastoamme ja rukoilemme tarkoituksenamme tehdä parannus synneistä ja voittaa henkilökohtaisia heikkouksia, me todellakin pyrimme vapauttamaan itsemme ”kahleista”. Jos paastomme tarkoituksena on, että voisimme tehokkaammin opettaa evankeliumia ja palvella muita kirkon tehtävissämme, niin varmastikin me pyrimme irrottamaan muilta ”ikeen hihnat”. Jos paastoamme ja rukoilemme saadaksemme Herran apua lähetystyöponnisteluissamme, eikö meillä olekin halu ”vapauttaa sorrettuja”? Jos paastomme tarkoituksena on kasvattaa rakkauttamme lähimmäisiämme kohtaan ja voittaa itsekkyytemme, ylpeytemme ja se, että sydämemme on kiinnittynyt tämän maailman tavaraan, niin toki me pyrimme ”murskaamaan kaikki ikeet”.
Herra jatkaa kuvaamalla oikeanlaista paastoa:
”Murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.”
On todellakin ihana asia, että paastouhriemme avulla me voimme nykyisin ruokkia nälkäisiä, tarjota suojaa kodittomille ja vaatettaa alastomia.
Jos paastoamme oikealla tavalla, Herra lupaa:
”Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi – –. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ’Tässä minä olen.’ – – Jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi – –. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.” (Jes. 58:8–11.)
Rukoukseni on, että voimme kehittää paastoamistamme niin, että voimme nauttia näistä ihanista luvatuista siunauksista. Todistukseni on, että kun me lähestymme Herraa paastomme ja rukouksemme kautta, Hän lähestyy meitä (ks. OL 88:63). Todistan, että Hän elää, että Hän rakastaa meitä ja haluaa lähestyä meitä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.