Herran voimassa
Herran voimassa me voimme tehdä ja kestää ja voittaa kaiken.
Veljet ja sisaret, sydämeni on pakahtumaisillaan, pääni on pyörällä, polveni ovat heikot ja huterat ja huomaan, että sanat ovat täysin riittämättömiä välittämään tehokkaasti niitä tunteita ja ajatuksia, joita haluan jakaa kanssanne. Rukoilen ja kutsun Pyhän Hengen toveruutta itselleni ja teille puhuessani teille lyhyesti tänä pyhäaamuna.
Tunteina, jotka ovat kuluneet siitä, kun presidentti Hinckley esitti tämän uuden palvelukutsun, olen noudattanut Nefin kehotusta soveltaa ”kaikkia kirjoituksia meihin” (1. Nefi 19:23) määrätietoisemmin ja voimaperäisemmin kuin koskaan aikaisemmin.
Olen miettinyt Paavalin opetusta: ”Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta.” (1. Kor. 1:27.) Saan tänä aamuna suurta lohtua siitä tiedosta, että minä kuulun niihin, jotka ovat todella heikkoja maailmassa.
Olen pohdiskellut Mormonin kirjassa olevia Jaakobin neuvoja:
”Sen vuoksi me tutkimme profeettoja, ja meillä on monia ilmoituksia ja profetian henki; ja kaikki nämä todistukset saatuamme me saamme toivon, ja uskostamme tulee järkähtämätön, niin että me todella voimme käskeä Jeesuksen nimessä, ja puutkin tottelevat meitä ja vuoret ja meren aallot.
Kuitenkin Herra Jumala näyttää meille meidän heikkoutemme, jotta me tietäisimme, että hänen armostaan ja hänen suuresta itsensä alentamisesta ihmislasten puoleen meillä on voima tehdä tällaista.” (MK Jaak. 4:6–7.)
Veljet ja sisaret, kiinnittäkää erityistä huomiota äsken lukemassani jakeessa käytettyyn sanaan armo. Raamatun sanakirjasta saamme tietää, että sanaa armo käytetään pyhissä kirjoituksissa usein viittaamaan vahvistavaan tai mahdollistavaan voimaan.
”Sanan päämerkitys on jumalallinen apukeino tai voima, jota suodaan Jeesuksen Kristuksen ylenpalttisen laupeuden ja rakkauden kautta.
Samoin ihmiset saavat Herran armosta ja uskon kautta Jeesuksen Kristuksen sovitukseen sekä synneistään tekemänsä parannuksen kautta voimaa ja apua tehdä hyviä tekoja, joihin he eivät muuten pystyisi omien voimiensa varaan jätettyinä. Tämä armo on mahdollistava voima, joka suo ihmisten voittaa omakseen ikuisen elämän ja korotuksen tehtyään itse parhaansa.” (Bible Dictionary, s. 697.)
Siten sovituksen mahdollistava ja vahvistava puoli auttaa meitä näkemään ja tekemään hyvää ja tulemaan hyväksi tavoin, joita emme milloinkaan huomaisi tai saisi aikaan rajallisin kuolevaisin voiminemme. Todistan ja vakuutan, että Vapahtajan sovituksen mahdollistava voima on todellinen. Ilman sovituksen vahvistavaa voimaa en voisi seisoa edessänne tänä aamuna.
Voimmeko tuntea Kristuksen armon ja vahvistavan voiman Ammonin todistuksessa: ”Niin, minä tiedän, että en ole mitään; voimiltani minä olen heikko; sen tähden en kersku itsestäni, vaan kerskun Jumalastani, sillä hänen voimassaan minä voin tehdä kaiken; niin, katso, monta voimallista ihmettä me olemme tehneet tässä maassa, mistä ylistämme hänen nimeään ikuisesti.” (Alma 26:12.) Veljet ja sisaret, Herran voimassa me voimme todellakin tehdä ja kestää ja voittaa kaiken.
Kun kävelin ulos kirkon hallintorakennuksesta oltuani presidentti Hinckleyn haastattelussa perjantaina iltapäivällä, muistin Henokin sanat:
”Ja kun Henok oli kuullut nämä sanat, hän kumartui maahan Herran edessä ja puhui Herran edessä sa-noen: Miksi minä olen saanut armon sinun silmissäsi, minä, joka olen vain nuorukainen ja jota kaikki ihmiset vihaavat, sillä minä olen hidaspuheinen? Miksi minä olen sinun palvelijasi?
Ja Herra sanoi Henokille: Mene ja tee, niin kuin minä olen käskenyt sinua, eikä kukaan lävistä sinua. Avaa suusi, niin se täytetään ja minä annan sinulle sanat, sillä kaikki liha on minun käsissäni, ja minä teen niin kuin hyväksi näen.” (Moos. 6:31–32.)
Herran lupaus Henokille soveltuu samalla lailla meihin kaikkiin, jotka tunnemme olevamme valmistautumattomia ja häkeltyneitä ja riittämättömiä uuteen kutsumukseen tai tehtävään. Lupaus oli totta Henokin aikana, ja se on totta nytkin.
Kesäkuun 20. päivän iltana vuonna 2000 muutamat työtoverini ja minä olimme myöhään töissä Ricks Collegen toimistossa Rexburgissa Idahossa. Teimme viime hetken valmisteluja seuraavana aamuna yliopistollamme pidettävää odottamatonta ja historiallista kokousta varten, jossa presidentti Hinckley ilmoittaisi, että Ricks Collegesta tulisi oppilaitos, jossa voisi suorittaa nelivuotisen akateemisen tutkinnon ja että sen nimeksi tulisi Brigham Youngin yliopisto – Idaho. Olimme hallintotiimissä juuri alkaneet oivaltaa edessämme olevien tehtävän ja haasteiden valtavuuden.
Kun kävelimme sinä iltana ulos rakennuksesta, eräs työtoverini kysyi: ”Rehtori, pelottaako sinua?” Sikäli kuin muistan, vastasin jotenkin tähän tapaan: ”Jos kuvittelisin, että meidän on toteutettava tämä muutos pelkästään omaan kokemukseemme ja omaan harkintaamme nojautuen, niin olisin kauhuissani. Mutta me saamme apua taivaasta. Koska tiedämme, kuka on ohjaksissa ja että emme ole yksin, niin ei, en ole peloissani.” Ja me, jotka työskentelemme BYU-Idahossa, todistamme yksissä tuumin, että taivaasta on tullut apua, ihmeitä on tapahtunut, ilmoituksia on saatu, ovia on avautunut ja meitä on siunattu suuresti yksilöinä ja oppilaitoksena.
Saanen nyt ilmaista kiitollisuuteni ja arvonantoni. Olen kiitollinen esivanhemmilleni – niille uskollisille ja vakaille miehille ja naisille, joita arvostan ja pidän kunniassa ja joille olen velkaa kaiken. Rakastan ja arvostan äitiäni ja isääni ja vaimoni äitiä ja isää. Olen kiitollinen heidän rakkaudestaan ja tuestaan ja opetuksestaan ja voimastaan.
Vaimoni Susan on hyveellinen vaimo ja vanhurskas äiti. Hänen kasvoiltaan näkyvän puhtauden ja hyvyyden huomaa heti. Rakastan häntä ja arvostan häntä enemmän kuin sanoin voi kertoa. Kiitän häntä siitä, että hän on juuri se nainen kuin on, opetuksista, joita hän on minulle suonut, ja rakkaudesta, joka välillämme on.
Susania ja minua on siunattu kolmella luotettavalla pojalla. Rakastan heitä ja kiitän heitä. Ja nykyään kasvavaan pikku perheeseemme kuuluu myös kaksi vanhurskasta miniää ja kolme älykästä ja kaunista ja hurmaavaa pojantytärtä. Kun meillä on mahdollisuuksia olla yhdessä, saamme siunauksen nähdä häivähdyksen perheyksiköstä iankaikkisuudessa.
Rakkaat veljeni ja sisareni. Olen kiitollinen teistä. Kun näen teidät koolla täällä konferenssikeskuksessa ja kuvittelen teitä kokouspaikoissa kaikkialla maailmassa, teidän uskollisuutenne ja rakkautenne Vapahtajaa kohtaan siunaa minua. Kun käsivartenne nousivat lauantaina suoraan kulmaan, tunsin mitä merkittävimmän tuen vaikutuksen virtaavan sieluuni. Vain harvat teistä tietävät, kuka minä olen, mutta te tiedätte silti, mistä kutsu on tullut, ja te olette hyvin halukkaita kannattamaan ja tukemaan. Lausun teille kiitokseni ja lupaan koko sieluni ja kaikki voimani tähän pyhään työhön.
Käyn minne vain Herra ja Hänen kirkkonsa johtajat tahtovat minun menevän. Teen mitä he haluavat minun tekevän, opetan mitä he haluavat minun opettavan ja pyrin tulemaan siksi, miksi minun pitäisi ja täytyy tulla. Herran voimassa ja Hänen armostaan tiedän, että teitä ja minua voidaan siunata niin, että pystymme tekemään kaiken.
Yhtenä heikoista heikoimpana todistan, että Jumala elää. Todistan ja vakuutan, että Jeesus on Kristus. Hän on Lunastajamme ja Vapahtajamme, ja Hän elää. Ja todistan, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteys ja Hänen tosi kirkkonsa on palautettu maan päälle näinä myöhempinä aikoina profeetta Joseph Smithin välityksellä. Pappeuden avaimet ja valtuus ja pelastavat toimitukset ovat jälleen maan päällä. Tuon pappeuden voimalla perhe voi todella olla ikuisesti yhdessä. Mormonin kirja on Jumalan sanaa ja uskontomme lakikivi. Ja veljet ja sisaret, taivaita ei ole suljettu. Jumala puhuu – meille itse kullekin ja Hänen myöhempien aikojen valtakuntansa johtajille maan päällä. Presidentti Gordon B. Hinckley on Herran profeetta maan päällä tänä aikana. Näistä asioista lausun todistukseni Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.