Ponnistelkaa eteenpäin
Herra odottaa meiltä vaikeuksistamme ja suruistamme riippumatta yhtä asiaa: Hän odottaa meidän ponnistelevan eteenpäin.
Olen elänyt riittävän kauan kokeakseni omakohtaisesti monia elämän haasteita. Olen tuntenut poikkeuksellisen hyviä ihmisiä, jotka ovat kestäneet ankaria koettelemuksia, kun taas toiset ovat ainakin päältä katsoen näyttäneet saavan nauttia mukavasta elämästä.
Vastoinkäymisten kanssa kamppailevat ihmiset esittävät usein kysymyksen: ”Miksi tämä tapahtui minulle?” He viettävät unettomia öitä miettien, miksi he tuntevat itsensä niin yksinäisiksi, sairaiksi, masentuneiksi, ahdistuneiksi tai surun murtamiksi.
Kysymykseen ”Miksi minulle?” voi olla vaikea vastata, ja se johtaa usein turhautumiseen ja epätoivoon. Voimme esittää itsellemme paremmankin kysymyksen. Tuo kysymys kuuluu: ”Mitä voisin oppia tämän kokemuksen kautta?”
Se, kuinka me vastaamme tähän kysymykseen, saattaa määrittää elämämme laadun paitsi tämän maan päällä myös tulevissa iankaikkisuuksissa. Vaikka koettelemuksemme ovatkin vaihtelevia, niin Herra odottaa meiltä vaikeuksistamme ja suruistamme riippumatta yhtä asiaa: Hän odottaa meidän ponnistelevan eteenpäin.
Oppi loppuun asti kestämisestä
Kestäminen loppuun asti on yksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin perusopeista. Jeesus opetti: ”Joka kestää loppuun asti, pelastuu.”1 Ja: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani.”2 Joidenkin mielestä kestäminen loppuun asti on pelkästään kärsimistä läpi haasteiden. Se on hyvin paljon muutakin – se on tapahtumasarja, jossa tulemme Kristuksen luokse ja tulemme täydellisiksi Hänessä.
Mormonin kirjan profeetta Nefi opetti: ”Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.”3
Kestäminen loppuun asti on oppi siitä, että jatkaa eteenpäin iankaikkiseen elämään johtavalla polulla sen jälkeen kun on astunut polulle uskon, parannuksen, kasteen ja Pyhän Hengen lahjan saamisen kautta. Kestäminen loppuun asti edellyttää koko sydäntämme, eli kuten Mormonin kirjan profeetta Amaleki opettaa, meidän täytyy tulla Hänen luoksensa ja uhrata koko sielumme uhriksi Hänelle ja paastota ja rukoilla jatkuvasti ja kestää loppuun asti, ja niin totta kuin Herra elää, me pelastumme.4
Kestäminen loppuun asti tarkoittaa, että olemme juurruttaneet elämämme lujasti evankeliumin maaperään, pidämme kiinni kirkon hyväksytyistä opeista, palvelemme nöyrästi lähimmäisiämme, elämme Kristuksen kaltaista elämää ja pidämme liittomme. Ne, jotka kestävät, ovat vakaita, lujia ja nöyriä, edistyvät jatkuvasti, eikä heissä ole vilppiä. Heidän todistuksensa ei perustu maailmallisiin syihin – se perustuu totuuteen, tietoon, kokemukseen ja Hengen vaikutukseen.
Vertaus kylväjästä
Herra Jeesus Kristus käyttää yksinkertaista vertausta kylväjästä opettaakseen oppia loppuun asti kestämisestä.
”Kylvömies kylvää sanan.
Tien oheen kylvetty siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana, heti kun se on heihin kylvetty, tulee ottamaan sen pois.
Kylvö kallioiseen paikkaan taas kuvaa niitä, jotka sanan kuullessaan heti ottavat sen iloiten vastaan
mutta jotka kestävät vain hetken, koska heiltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, he luopuvat kohta.
Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan
mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan.
Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan. He tuottavat satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää.”5
Tämä vertaus kuvaa erilaisia maaperätyyppejä, joihin totuuden siemenet kylvetään ja joissa niitä ravitaan. Jokainen maaperätyyppi edustaa sitoumuksemme astetta ja kestokykyämme.
Ensimmäinen maaperätyyppi, ”tien ohessa”, kuvaa niitä, jotka kuulevat evankeliumin mutta eivät anna totuudelle koskaan tilaisuutta juurtua.
Toinen maaperätyyppi, ”kallioinen paikka”, kuvaa niitä kirkossa, jotka ensimmäisen uhrauksen tai koettelemuksen merkin ilmaantuessa pakenevat loukkaantuneina haluamatta maksaa hintaa.
Kolmas maaperätyyppi, ”ohdakkeiden seassa”, kuvaa joitakuita kirkon jäseniä, joita maailman huolet, rikkaudet ja mielihalut hämmentävät ja kiusaavat.
Viimeiseksi, ”hyvään maahan” kylvetyt ovat niitä kirkon jäseniä, joiden elämästä heijastuu se, että he ovat Mestarin opetuslapsia, joiden juuret ulottuvat syvälle evankeliumin maaperään ja jotka siten tuottavat yltäkylläisen sadon.
Vertauksessa kylväjästä Vapahtaja mainitsee kolme kestävyyden estettä, jotka voivat tuhota sielumme ja pysäyttää iankaikkisen edistymisemme.
Ensimmäinen kestävyyden este, ”maailman huolet”, tarkoittaa pohjimmiltaan ylpeyttä.6 Ylpeys nostaa ruman päänsä hyvin monin tuhoisin tavoin. Esimerkiksi, älyllinen ylpeys on meidän aikanamme hyvin yleistä. Oppineisuutensa ja tieteellisten saavutustensa vuoksi jotkut korottavat itsensä Jumalan ja Hänen voideltujen palvelijoidensa yläpuolelle. Emme saa koskaan antaa älymme kiilata hengellisyytemme edelle. Älymme voi ravita henkeämme, ja henkemme voi ravita älyämme, mutta jos sallimme älymme käydä tärkeämmäksi kuin hengellisyytemme, me kompastumme, arvostelemme ja saatamme jopa menettää todistuksemme.
Tieto on hyvin tärkeää ja yksi niistä harvoista asioista, jotka seuraavat meitä tulevaan elämään.7 Meidän pitäisi aina jatkaa oppimistamme. Meidän tulee kuitenkin varoa, ettemme samalla siirrä uskoamme syrjään, koska usko itse asiassa tehostaa kykyämme oppia.
Toisena kestävyyden esteenä ovat ”rikkauden petolliset houkutukset”. Meidän tulee lakata takertumasta varallisuuteen. Raha on vain keino jonkin päämäärän saavuttamiseen, ja tämän päämäärän tulee viime kädessä olla Jumalan valtakunnan rakentaminen. Minusta tuntuu, että jotkut kantavat niin suurta huolta siitä, millaisella autolla he ajavat, kuinka kalliita vaatteita he käyttävät tai kuinka suuri heidän talonsa on verrattuna muihin, että he unohtavat sen, mikä on tärkeämpää.8 Meidän täytyy päivittäisessä elämässämme varoa, ettemme salli tämän maailman asioiden käydä hengellisten asioiden edelle.
Kolmantena Vapahtajan mainitsemana kestävyyden esteenä ovat ”muut mielihalut”. Pornografian vitsaus riehuu ympärillämme pahempana kuin koskaan. Pornografia tuo vahingollisessa vanavedessään siveettömyyttä, särkyneitä koteja ja elämän rikkinäisyyttä. Pornografia ehdyttää hengellisen voiman kestää. Pornografia on hyvin paljon juoksuhiekan kaltaista. Siihen voi niin helposti juuttua ja upota samalla kun siihen astuu, ettei äärimmäistä vaaraa edes käsitä. Mitä todennäköisimmin tarvitset apua päästäksesi pois pornografian juoksuhiekasta. Mutta kuinka paljon parempi onkaan olla koskaan astumatta siihen. Pyydän teitä olemaan varovaisia ja varuillanne käyttäessänne Internetiä.
Loppuun asti kestäminen on periaate kaikille
Muutama viikko ennen kuin presidentti Heber J. Grant kuoli, eräs johtavista veljistä meni käymään hänen luonaan hänen kotonaan. Ennen kuin mies lähti, presidentti Grant rukoili: ”Oi, Jumala, siunaa minua, etten menettäisi todistustani ja että pysyisin uskollisena loppuun asti!”9 Voitteko kuvitella, että presidentti Grant, yksi palautuksen suurista profeetoista ja kirkon presidentti lähes 27 vuoden ajan, rukoilee, että hän pysyisi uskollisena loppuun asti?
Kukaan ei ole suojassa Saatanan vaikutukselta ja houkutuksilta. Älkää olko niin ylpeitä, että luulette olevanne vastustajan vaikutuspiirin yläpuolella. Varokaa, ettette joudu hänen petostensa uhriksi. Pysykää lähellä Herraa päivittäisen pyhien kirjoitusten tutkimisen ja päivittäisen rukouksen kautta. Meillä ei ole varaa istuskella kaikessa rauhassa ja pitää pelastumistamme itsestään selvänä. Meidän täytyy tehdä innokkaasti työtä koko elämämme ajan.10 Nämä presidentti Brigham Youngin sanat motivoivat meitä ja muistuttavat meille, ettemme voi koskaan lopettaa kestämisen kamppailua: ”Miehet ja naiset, jotka halajavat saada sijan selestisessä valtakunnassa, havaitsevat, että heidän on kilvoiteltava joka päivä [tämän pyhän tavoitteen hyväksi].”11
Voimaa kestämiseen
Tiedän, että on monia, jotka kärsivät syvästä surusta, yksinäisyydestä, tuskasta ja takaiskuista. Nämä ovat välttämätön osa ihmisten kokemuksia. Pyydän kuitenkin – älkää menettäkö toivoanne Vapahtajaan ja Hänen rakkauteensa teitä kohtaan. Se on pysyvää, ja Hän on luvannut, ettei Hän jättäisi meitä lohduttomiksi.12
Kun kohtaamme elämässämme haasteita, meitä lohduttavat Herran sanat Opin ja liittojen luvussa 58:
”Te ette voi nähdä luonnollisilla silmillänne tällä hetkellä Jumalanne suunnitelmaa niistä asioista, jotka tulevat tämän jälkeen, ettekä kirkkautta, joka seuraa paljoa ahdinkoa.
Sillä paljon ahdingon jälkeen tulevat siunaukset. Sen tähden päivä tulee, jolloin teidät kruunataan paljolla kirkkaudella; hetki ei ole vielä, mutta se on käsillä.”13
Sen vuoksi, veljet ja sisaret, meidän täytyy ponnistella eteenpäin ja samalla tulla lopulta enemmän Herran kaltaisiksi. Me kaikki tunnemme niitä, jotka ovat kohdanneet elämässään suuria koettelemuksia ja kestäneet uskollisesti. Yksi innoittava esimerkki tästä on Warren M. Johnson, varhaisen ajan pyhä 1800-luvulta. Hän sai kirkon johtajilta tehtävän kuljettaa lauttaa Lee’s Ferryssä, joka on tärkeä Coloradojoen ylityspaikka Pohjois-Arizonan erämaassa. Veli Johnson kesti suuria haasteita ja kuitenkin pysyi uskollisena koko elämänsä ajan. Kuunnelkaapa, kuinka veli Johnson selittää perhettään kohdannutta murhenäytelmää kirjeessään presidentti Wilford Woodruffille:
”Toukokuussa 1891 eräs perhe – – tuli tänne [Lee’s Ferryyn] Richfieldistä Utahista, missä he – – olivat viettäneet talven vieraillen ystävien luona. Panguitchissa he hautasivat lapsen – – puhdistamatta vankkureita tai peseytymättä itse. – – He tulivat taloomme ja jäivät yöksi seurustellen pienten lastemme kanssa. – –
Emme tienneet mitään taudin [kurkkumätä] luonteesta, mutta luotimme Jumalaan, koska olimme täällä suorittamassa hyvin vaikeaa lähetystyötehtävää ja olimme yrittäneet noudattaa [käskyjä] niin hyvin kuin vain osasimme – –, että lapsemme säästyisivät. Mutta voi, neljän ja puolen vuorokauden kuluttua [vanhin poika kuoli] käsivarsillani. Kaksi muutakin kaatui taudin vuoksi vuoteeseen, ja me paastosimme ja rukoilimme niin hartaasti kuin katsoimme viisaaksi, sillä meillä oli hoidettavana monia velvollisuuksia. Me paastosimme kaksikymmentäneljä tuntia ja kerran minä paastosin neljäkymmentä tuntia, mutta turhaan, sillä pienet tyttäremme kumpikin kuolivat myös. Noin viikko heidän kuolemansa jälkeen viisitoistavuotias tyttäremme Melinda sairastui [myös], ja me teimme kaikkemme hänen hyväkseen, mutta [pian] hänkin seurasi muita. – – Kolme rakkaista tytöistämme ja yksi poika [on] otettu meiltä, eikä loppua vielä näy. Vanhin tyttäremme, yhdeksäntoistavuotias, on nyt taudin nujertamana, ja me paastoamme ja rukoilemme tänä päivänä hänen puolestaan. – – Pyytäisin kuitenkin teidän uskoanne ja rukouksianne meidän puolestamme. Mitä olemme tehneet, että Herra on jättänyt meidät, ja mitä voimme tehdä saavuttaaksemme jälleen Hänen suosionsa[?]”
Hieman myöhemmin veli Johnson kirjoitti paikalliselle johtajalle ja ystävälle ilmaisten uskonsa jatkaa ponnistelua eteenpäin:
”Se on elämäni kovin koettelemus, mutta otin tavoitteekseni pelastuksen ja olen lujasti päättänyt, että – – taivaallisen Isän avulla [pitäisin] tiukasti kiinni rautakaiteesta, [tulipa] kohdalleni mitä tahansa vaikeuksia. En ole hoitanut tehtäviäni yhtään huonommin, ja toivon ja luotan siihen, että minulla on tukenani veljieni usko ja rukoukset, jotta voin elää niin että saan luvatut siunaukset.”14
Vaikka veli Johnsonin raskaat koettelemukset voivat auttaa meitä kohtaamaan omat haasteemme, saanen ehdottaa kolmea tärkeää keinoa kestämiseen meidän aikanamme.
Ensimmäiseksi, todistus. Todistus antaa meille tarvittavan iankaikkisuuden näkökulman nähdäksemme niiden koettelemusten tai haasteiden ohitse, joita me väistämättä kohtaamme. Muistakaa, mitä Heber C. Kimball profetoi:
”Tulee aika, jolloin yksikään mies tai nainen ei voi kestää lainavalon turvin. Jokaisella täytyy olla oppaanaan oma sisäinen valonsa. – –
Jos teillä ei sitä ole, te ette voi kestää; etsikää sen tähden todistusta Jeesuksesta ja olkaa sille uskollisia, jotta kun koetteleva aika koittaa, te ette kompastuisi tai kaatuisi.”15
Toiseksi, nöyryys. Nöyryys on sen tiedostamista ja sen mukaan elämistä, että ihmisen täytyy luottaa Herran apuun selviytyäkseen tästä elämästä. Me emme voi kestää loppuun asti omilla voimillamme. Ilman Häntä me emme ole mitään.16
Kolmanneksi, parannus. Parannuksen loistava lahja sallii meidän palata polulle uusin sydämin ja antaa meille voimaa kestää polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Sakramentista tulee sen vuoksi ratkaisevan tärkeä tekijä kestämisessämme tässä elämässä. Sakramentti tarjoaa kallisarvoisen mahdollisuuden viikoittain uudistaa kasteenliittomme, tehdä parannuksen ja arvioida edistymistämme kohti korotusta.
Me olemme iankaikkisen Jumalan poikia ja tyttäriä, ja meillä on mahdollisuus olla perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa.17 Kun tiedämme, keitä me olemme, meidän ei pitäisi koskaan luopua tavoitteesta saavuttaa iankaikkinen päämäärämme.
Todistan, että kun iankaikkisuuksissa katsomme taaksemme pientä olemassaolon aikaamme täällä tämän maan päällä, me kohotamme äänemme ja riemuitsemme siitä, että kohtaamistamme vaikeuksista huolimatta meillä oli tarvitsemamme tieto, usko ja rohkeus kestää ja ponnistella eteenpäin.
Rukoukseni on, että tekisimme niin tänä päivänä ja ikuisesti. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.