Kuinka tulla välineeksi Jumalan käsissä
Ihmisellä ei tarvitse olla kirkon tehtävää, kutsua auttaa jotakuta tai edes hyvää terveyttä voidakseen tulla välineeksi Jumalan käsissä.
Äitini isä Alma Benjamin Larsen oli vain 34-vuotias, kun hän eräänä aamuna heräsi ja huomasi, että hänellä oli vaikeuksia nähdä. Pian sen jälkeen hän menetti näkönsä kokonaan. Isoisä oli palvellut lähetystyössä ja ollut uskollinen jäsen kirkossa. Hän oli maanviljelijä, jolla oli vaimo ja kolme lasta, eikä hän pystynyt kuvittelemaan elämää ilman näkökykyä. Isoäidin ja heidän pienten lastensa täytyi nyt kantaa maatilan töistä koituva ylimääräinen taakka, ja rahasta tuli puutetta.
Tuona fyysisen pimeyden aikana monista ihmisistä tuli välineitä Jumalan käsissä, kun he auttoivat sokeaa isoisääni. Yksi kokemus, jolla oli voimallinen vaikutus isoisän perheeseen, tapahtui vuonna 1919. Sinä vuonna kaikilla ihmisillä hänen kotikaupungissaan oli suuria taloudellisia vaikeuksia. Maatiloja menetettiin ja liikeyritykset tekivät vararikkoja. Isoisän maatilaan oli haettu melko suuri kiinnitys, ja hän sai ilmoituksen, jossa sanottiin, että hänen oli maksettava 195 dollaria jatkaakseen kiinnitystä seuraavankin vuoden ajan. Tämän laskun maksaminen merkitsi hänelle samaa kuin jos joku olisi vaatinut häntä antamaan oikean kätensä. Lähes kaikilla oli sama tilanne, ja näytti mahdottomalta saada niin paljon rahaa. Vaikka hän olisi koonnut yhteen kaiken, mitä maatilalla oli – hevoset, lehmät ja koneet – hän ei olisi voinut saada niistä 195 dollaria. Isoisä pyysi erästä naapuria teurastamaan pari kolme lehmää, ja hän myi ne ja joitakin muita tuotteita. Hän oli antanut luottoa naapureilleen sillä sopimuksella, että he maksaisivat takaisin vuoden loppuun mennessä, mutta kukaan velallisista ei kyennyt maksamaan hänelle. Hänen perheensä taloudellinen tilanne oli synkkä.
Päiväkirjassaan isoisä kertoo: ”En koskaan unohda tuota kylmää iltaa juuri ennen vuoden 1919 joulua. Näytti siltä, että saattaisimme menettää maatilan. Tyttäreni Gladys pisti käteeni paperinpalan ja sanoi: ’Tämä tuli tänään postissa.’ Vein sen vaimolleni ja kysyin, mikä se oli. Vaimoni luki minulle tämän: ’Rakas veli Larsen, olet ollut mielessäni tänään koko päivän. Mietin, onko sinulla taloudellisia vaikeuksia. Jos sinulla on, minulla on 200 dollaria, jotka voit saada.’ Kirjeessä oli allekirjoituksena ’Jim Drinkwater’. Jim oli pienikokoinen, raajarikko mies, ja hän olisi ollut viimeinen ihminen maailmassa, jolla kukaan olisi kuvitellut olevan niin paljon rahaa käytettävissään. Menin hänen kotiinsa sinä iltana, ja hän sanoi: ’Veli Larsen, sain tänä aamuna langattoman viestin taivaasta, enkä saanut sinua mielestäni koko päivänä. Olin varma, että sinulla oli taloudellisia vaikeuksia.’ Veli Drinkwater antoi minulle 200 dollaria, ja lähetimme ne 195 dollaria kiinnitysluottolaitokseen ja ylimääräisellä viidellä dollarilla ostimme lapsille saappaat ja vaatteita. Joulupukki pääsi kuin pääsikin tulemaan sinä vuonna.”
Isoisäni jatkaa sitten esittämällä todistuksensa: ”Herra ei ole koskaan pettänyt minua. Hän on koskettanut toisten sydäntä aivan kuin Hän kosketti veli Drinkwaterin sydäntä. Todistan, että ainoa turvallisuus ja varmuus, jonka olen koskaan tuntenut, on tullut siitä, että olen yrittänyt pitää Herran käskyt sekä pitänyt kunniassa ja tukenut tämän kirkon auktoriteetteja.”
Olen ajatellut Jim Drinkwateria monta kertaa ja miettinyt, kuinka hänestä tuli sellainen, johon Herra saattoi luottaa. Jim oli pienikokoinen raajarikko mies, jolle Jumala uskoi tehtävän auttaa sokeaa maanviljelijää, jolla oli suuret velat ja kolme lasta. Olen oppinut paljon isoisäni kokemuksesta Jim Drinkwaterin kanssa. Olen oppinut, että ihmisellä ei tarvitse olla kirkon tehtävää, kutsua auttaa jotakuta tai edes hyvää terveyttä voidakseen tulla välineeksi Jumalan käsissä. Kuinka sitten te ja minä voimme tulla välineeksi Jumalan käsissä? Profeetat ja pyhät kirjoitukset opettavat meille, kuinka se tapahtuu.
Kaikkein ensimmäiseksi meillä täytyy olla rakkautta Jumalan lapsia kohtaan. Kun lainopettaja kysyi Vapahtajalta: ”Opettaja, mikä on – – suurin käsky?, Vapahtaja vastasi:
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.
Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:36–39.)
Joseph F. Smith on sanonut: ”Rakkaus, lähimmäisenrakkaus on suurin periaate, mitä on olemassa. Jos voimme ojentaa auttavan käden sorretuille, jos voimme auttaa niitä, jotka ovat epätoivoisia ja murheellisia, jos voimme kohottaa ja parantaa ihmiskunnan tilaa, niin meidän tehtävämme on tehdä se, sen tekeminen kuuluu olennaisena osana uskontoomme.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 194.) Kun tunnemme rakkautta Jumalan lapsia kohtaan, meille annetaan tilaisuuksia auttaa heitä heidän matkallaan takaisin Hänen luokseen.
Myös Moosian poikien lähetystyökokemukset auttavat meitä ymmärtämään, kuinka tulla välineeksi Jumalan käsissä: ”Ja tapahtui, että he matkasivat monta päivää erämaassa” (Alma 17:9). Meidän on oltava halukkaita matkaamaan. Moosian pojat olivat halukkaita astumaan ulos omista ympyröistään ja tekemään sellaista, mikä oli epämukavaa. Jos Ammon ei olisi ollut halukas matkaamaan vieraaseen maahan, jossa asui villi ja paatunut sekä julma kansa, hän ei olisi koskaan löytänyt Lamonia ja tämän isää ja auttanut heitä, ja monet lamanilaiset eivät olisi ehkä koskaan saaneet tietää Jeesuksesta Kristuksesta. Jumala on pyytänyt meitä lähtemään matkaan, menemään lähetystyöhön, ottamaan vastaan tehtäviä, kutsumaan ihmisiä kirkkoon tai auttamaan tarvitsevia.
Pyrkimyksessään auttaa lamanilaisia veljiään Moosian pojat oppivat myös paaston ja rukouksen tärkeyden: ”He paastosivat paljon ja rukoilivat paljon, jotta Herra soisi heille osan Hengestään kulkemaan heidän kanssaan ja pysymään heidän kanssaan, jotta he voisivat olla välineenä Jumalan käsissä johdattaakseen, jos mahdollista, veljensä lamanilaiset tuntemaan totuuden” (Alma 17:9). Haluammeko todella tulla välineiksi Jumalan käsissä? Jos niin on, meidän halumme täyttää rukouksemme ja on paastojemme keskipisteenä.
Menetettyään näkönsä isoisäni paastosi ja rukoili, että jos hänen oli jäätävä pimeyteen, Herra antaisi hänelle rauhan. Hän kirjoittaa, että melkein tunnin sisällä ”mieleni oli valistunut ja pimeyden pilvi oli nostettu yltäni.” Hän pystyi jälleen näkemään, ei fyysisin silmin, vaan hengellisin silmin. Myöhemmin Alma Benjamin Larsen kutsuttiin patriarkaksi, ja hän palveli siinä tehtävässä 32 vuotta. Kuten Moosian pojat, isoisäni paastosi ja rukoili ja sen seurauksena hänelle annettiin tilaisuus siunata tuhansia Jumalan lapsia.
Jim Drinkwaterin ja isoisäni tavoin meidänkin täytyy olla vastaanottavaisia Pyhän Hengen kuiskauksille, sillä kun haluamme olla välineitä Jumalan käsissä, voimme saada ilmoitusta. Profeetta Alma nuorempi kertoo meille saamistaan ilmoituksista: ”Minä tiedän sen, mitä Herra on käskenyt minun tehdä, ja minä kerskun siitä – – niin, ja tämän vuoksi minä kerskun, että kenties voin olla väline Jumalan käsissä jonkun sielun johdattamisessa parannukseen; ja tämä on minun iloni” (Alma 29:9). Alma oli saanut ilmoitusta siitä, mitä tehdä.
Pidän mukanani pientä kirjaa, johon kirjoitan Hengeltä saamiani innoituksia ja ajatuksia. Se ei näytä paljon miltään ja se kuluu puhki ja se pitää silloin tällöin uusia. Kun mieleeni tulee ajatuksia, kirjoitan ne muistiin, ja sitten yritän toimia niiden mukaan. Olen huomannut, että monesti kun olen tehnyt jotakin luettelossani mainittua, toimintani on ollut vastaus jonkun rukoukseen. On myös ollut aikoja, jolloin en ole tehnyt jotakin luettelossani mainittua, ja olen jälkeenpäin huomannut, että olisin voinut auttaa jotakuta, mutten tehnyt niin. Kun saamme Jumalan lapsia koskevia Hengen kuiskauksia, niin jos kirjoitamme saamamme ajatukset ja innoituksen muistiin ja sitten noudatamme niitä, Jumalan luottamus meihin kasvaa ja meille annetaan enemmän tilaisuuksia olla välineenä Hänen käsissään.
Presidentti Faustin sanoin: ”Te voitte olla voimallisia välineitä Jumalan käsissä auttaaksenne tämän suuren työn toteuttamisessa. – – Te voitte tehdä jonkun toisen hyväksi jotakin sellaista, mitä kukaan toinen joskus syntynyt ei voi tehdä.” (”Välineitä Jumalan käsissä”, Liahona, marraskuu 2005, s. 115, 116.) Jumala pitää suuressa arvossa niitä, jotka auttavat Hänen lapsiaan. Kehotan meitä kaikkia noudattamaan profeettojen neuvoja ja tulemaan välineiksi Jumalan käsissä ja olemaan Hänen aarteidensa joukossa, koska olemme auttaneet Hänen lapsiaan.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.