Katsokaa pienokaisianne
Nykypäivän maailmassa lapset tarvitsevat – – meitä jokaista suojelemaan, opettamaan ja rakastamaan heitä.
Palvellessani tässä tehtävässä olen saanut uusia ystäviä. Eliza osaa laulaa monia Alkeisyhdistyksen lauluja. Lucas opettelee uskonkappaleita espanjan kielellä. Caitlyn on ujo mutta utelias. Istuin Marthan vieressä Alkeisyhdistyksessä, ja hän kietoi kätensä minun käsivarteni ympärille. Näiden lasten kasvoilta kuvastuu evankeliumin valo.
Keitä ovat kodissanne tai naapurustossanne olevat lapset? Katsokaa heitä. Ajatelkaa heitä. Vapahtaja opettaa meille, että päästäksemme Jumalan valtakuntaan meidän täytyy tulla lapsen kaltaisiksi, ”alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta” (Moosia 3:19).
Mutta olipa lapsilla kuinka paljon uskoa tahansa tullessaan meidän luoksemme, he kohtaavat langenneen maailman haasteet. Mitä meiltä vaaditaan, että voisimme auttaa näitä lapsia säilyttämään silmissään uskon valon? Tiedämme, ettei lapsen elämässä mikään voi korvata vanhurskasta perhettä. Mutta nykypäivän maailmassa lapset tarvitsevat muutakin kuin omistautuneen äidin ja isän; he tarvitsevat meitä jokaista suojelemaan, opettamaan ja rakastamaan heitä.
Veljet ja sisaret, lasten suojeleminen tarkoittaa sitä, että tarjoamme ympäristön, joka kutsuu Hengen heidän elämäänsä ja vahvistaa sen heidän sydämessään. Se karsii automaattisesti kaikenlaisen välinpitämättömyyden, laiminlyömisen, huonon kohtelun, väkivallan tai hyväksikäytön.
Ja vaikka turmeluksen olot ovatkin vakavampia, me suojelemme lapsia myös muilta vahingollisilta olosuhteilta, kuten liian korkeilta tai matalilta odotuksilta, ylettömältä hemmottelulta, liian täydeltä aikataululta ja itsekeskeisyydeltä. Kumpikin äärimmäisyys heikentää lapsen kykyä tunnistaa Pyhän Hengen vaikutus, luottaa siihen ja saada siltä ohjausta.
Lapset ovat avoimia evankeliumin totuuksille enemmän kuin minään muuna aikana, ja turvallinen lapsuus on kirjaimellisesti ainutkertainen mahdollisuus opettaa ja vahvistaa lasta valitsemaan oikein.
On helppo tietää, mitä opettaa. Pyhät kirjoitukset ja meidän profeettamme ovat ilmaisseet selkeästi, mitä opettaa lapsillemme. Nefi esittää siitä yhteenvedon tässä jakeessa: ”Ja me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta – –, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa” (2. Nefi 25:26).
Kun tiedämme sen, että opetamme Kristusta ja Hänen evankeliumiaan, niin kuinka me toimimme? Aloittakaamme seuraamalla profeettojemme neuvoja ja varaamalla aikaa kodeissamme perherukousta, pyhien kirjoitusten tutkimista ja perheiltaa varten. Olemmeko kuulleet tämän neuvon niin usein, että se tuntuu liian yksinkertaiselta? Vai olemmeko niin kiireisiä, että yhden uuden asian lisääminen tuntuu liian monimutkaiselta? Todistan, että silloinkin kun perheemme jumalanpalvelus tuntuu vähemmän tehokkaalta, kuuliaisuus sinällään kutsuu Herran siunauksia.
Itse asiassa henkilökohtainen kuuliaisuus ja esimerkki elämämme joka osa-alueella ovat niitä perimmäisiä evankeliumin opetuksia lapsillemme. Tutkikaa, oppikaa ja soveltakaa siis evankeliumia! Me emme voi opettaa periaatteita, joita emme tunne ja joiden mukaan emme elä. Lapset huomaavat pikemmin kuin arvaammekaan sen, keitä me olemme ja mitä on meidän sydämessämme.
Rakastakaa siis lapsia. Muistan, että tunsin lapsena olevani rakastettu, ja sen vuoksi minun oli helppo uskoa, että Vapahtajakin rakastaa minua. Lapset kukoistavat kodissa, jossa vanhemmat ymmärtävät pyhän velvollisuutensa ”kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa” (”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, lokakuu 2004, s. 49).
Me kaikki voimme kuitenkin auttaa. Huomatkaa ympärillänne olevat lapset ja opetelkaa heidän nimensä. Ja sitten ottakaa mukaan, kuunnelkaa, tukekaa, opastakaa, rakentakaa, palvelkaa ja todistakaa. Teidän rakkautenne voi olla avuksi jonkun lapsen tuomisessa Vapahtajan rakkauden luo.
Vasili on lapsi, joka viettää suuren osan ajastaan kaduilla, eivätkä hänen vanhempansa tue häntä hänen totuuden etsinnässään. Hän löysi omasta kaupungistaan pienen kirkon seurakunnan, ja hän tuli jokaiseen tilaisuuteen, joka kirkolla järjestettiin. Hän toi kirkkoon myös kolme nuorempaa veljeään, ja muita ystäviä tuli hänen kanssaan Alkeisyhdistykseen. Itse asiassa yhdessä vaiheessa sen alueen isoin Alkeisyhdistys koostui näistä pienistä pojista, jotka eivät ole kirkon jäseniä. He tunsivat vetoa totuuteen, ja evankeliumin valo alkoi kuvastua heidän kasvoiltaan. Kaikki sen pienen seurakunnan jäsenet, mukaan lukien nuoret, nuoret aikuiset, lähetyssaarnaajat, opettajat ja pappeusjohtajat, ottivat heidät mielellään vastaan, suojelivat, opettivat ja rakastivat heitä. Ajatelkaa lapsia, joita on naapurustossanne tai Alkeisyhdistyksen luokassanne. Keitä ovat seurakunnassanne olevat lapset? Onko siellä joku Vasilin kaltainen, joka tarvitsee teitä?
Kun ajattelen näitä pieniä poikia ja heidän kaltaisiaan lapsia, saan suurta toivoa siitä kertomuksesta, jossa kerrotaan Vapahtajan käynnistä Amerikan mantereella. Muistatte, että ennen Vapahtajan ilmestymistä oli myrskyjä, maanjäristyksiä, tulipaloja ja kolmen päivän sankka pimeys (ks. 3. Nefi 8). Olen usein ajatellut lapsia, jotka kokivat nämä tapahtumat. Ja voin vain kuvitella sen pelon ja huolen, joka oli vanhempien sydämessä.
Ja sitten Vapahtaja ilmestyi ja käski väkijoukkoa tuomaan pienet lapsensa Hänen luokseen (ks. 3. Nefi 17:11). Kuinka innokkaita nuo vanhemmat ovat varmasti olleet tuomaan lapsensa Vapahtajan luo. Ja sitten he katselivat, kun Vapahtaja itki heidän lastensa vuoksi ja siunasi lapset yksitellen, rukoili Isää heidän puolestaan ja kutsui enkeleitä alas taivaasta palvelemaan heitä (ks. 3. Nefi 17:21, 24). Tämä kertomus muistuttaa meitä siitä, että juuri Vapahtaja on suuri suojelija, ylin opettaja sekä rakkauden ja parantamisen iankaikkinen lähde.
Kun tämän päivän pimeys saartaa meidät, meitäkin käsketään tuomaan lapsemme Vapahtajan luo, ja kuten vanhin Ballard on muistuttanut meitä, me olemme niitä, ”joille Jumala on antanut tehtäväksi ympäröidä tämän ajan lapset rakkaudella ja uskon tulella ja ymmärryksellä siitä, keitä he ovat” (”Katsokaa pienokaisianne”, Valkeus, lokakuu 1994, s. 40).
Veljet ja sisaret, äitinä ja Alkeisyhdistyksen johtajana tiedän, ettei tämä työ lasten kanssa ole helppoa. Lasten suojeleminen, opettaminen ja rakastaminen voi olla vaativaa, usein masentavaa, toisinaan uuvuttavaa ja silloin tällöin kestää kauan, ennen kuin voimme nähdä ponnistelujemme hedelmiä. Mutta juuri siitä syystä, ettei ole helppoa tuoda lapsia Vapahtajan luo, meidän täytyy itse tulla Hänen luokseen.
Kun me etsimme Häntä ja Hänen Henkensä vaikutusta avuksemme, tulemme näkemään ihmeen. Huomaamme, että meidän oma sydämemme muuttuu ja mekin tulemme ”alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta” (Moosia 3:19). Meidänkin kasvoiltamme kuvastuu evankeliumin valo. Alamme ymmärtää näitä Vapahtajan sanoja: ”Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut” (Matt. 18:5).
Rakastan Vapahtajaa ja todistan Hänen lunastavasta voimastaan omalla kohdallani sekä teidän kohdallanne ja lastemme kohdalla. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.