Oi, olkaa viisaita
Keskittykäämme yksinkertaisiin tapoihin, joilla voimme palvella Jumalan valtakunnassa, pyrkien aina muuttamaan ihmisten elämää, myös omaamme.
Veljet ja sisaret, tutkiessani jokin aika sitten Mormonin kirjaa yksi profeetta Jaakobin opetuksista kiinnitti huomioni. Kuten muistatte, Jaakob oli toinen niistä isä Lehin pojista, jotka syntyivät erämaassa perheen lähdettyä Jerusalemista. Hän sai todistaa monia ihmeitä, ja hän näki myös tottelemattomuuden ja kapinan hajottavan perheensä. Jaakob tunsi Lamanin ja Lemuelin ja rakasti heitä, aivan kuten hän tunsi Nefin ja rakasti tätä, ja hän koki eripuran heidän välillään läheisesti ja henkilökohtaisesti. Mitä Jaakobiin tulee, kyse ei ollut ideologiasta, filosofiasta eikä edes teologiasta. Kyse oli perheestä.
Jaakobin sielun herkkä tuska käy ilmi hänen ilmaistessaan vakavan huolen siitä, että hänen kansansa hylkää profeettojen ”sanat, jotka on puhuttu Kristuksesta” ja kieltää ”Jumalan voiman ja Pyhän Hengen lahjan” ja tekee ”pilkkaa suuresta lunastussuunnitelmasta” (MK Jaak. 6:8).
Ja sitten, juuri ennen jäähyväisten jättämistä hän sanoo seitsemän pientä sanaa, jotka ovat sanomani pohjana tänä aamuna. Jaakobin pyyntö oli: ”Oi, olkaa viisaita; mitä muuta voin sanoa?” (MK Jaak. 6:12.)
Niillä teistä, jotka olette vanhempia ja isovanhempia, on käsitys siitä, miltä Jaakobista varmasti on sillä hetkellä tuntunut. Hän rakasti kansaansa osittain siksi, että se oli myös hänen perheensä. Hän oli opettanut heitä niin selkeästi kuin pystyi ja koko sielunsa voimalla. Hän varoitti heitä selkein sanoin siitä, mitä tapahtuisi, jos he päättäisivät, etteivät he menisi ”sisälle ahtaasta portista ja [kulkisi] eteenpäin sitä tietä, joka on kapea” (MK Jaak. 6:11). Hänen mieleensä ei tullut mitään muuta, millä varoittaa, kehottaa, innoittaa, motivoida. Ja niinpä hän sanoi yksinkertaisesti ja syvällisesti: ”Oi, olkaa viisaita; mitä muuta voin sanoa?”
Olen tavannut kirkon jäseniä monien maailman kansojen keskuudessa. Minuun on tehnyt vaikutuksen niin monien jäsentemme henki ja tarmo. Sydämiä kosketetaan ja ihmisten elämää siunataan. Työ menee pontevasti eteenpäin, ja siitä olen erittäin kiitollinen. Mutta näen myös, että kirkon jäsenten täytyy olla monin tavoin hyvin viisaita kaikissa tekemisissämme.
Herra on äärettömässä viisaudessaan suunnitellut, että Hänen kirkkonsa toimii maallikkopapiston turvin. Se tarkoittaa sitä, että meille on annettu tehtävä huolehtia toinen toisestamme ja palvella toisiamme. Meidän tulee rakastaa toisiamme niin kuin taivaallinen Isämme ja Herra Jeesus Kristus rakastavat meitä. Kutsumuksemme ja olosuhteemme vaihtelevat aika ajoin ja tarjoavat meille erilaisia ja ainutlaatuisia tilaisuuksia palvella ja kasvaa. Useimmat johtajat ja opettajat kirkossa hoitavat innokkaasti tehtäviään. On totta, että jotkut eivät ole niin tehokkaita kuin toiset, mutta miltei aina kaikilla on vilpitön pyrkimys palvella evankeliumissa merkityksellisesti.
Toisinaan havaitsemme niitä, jotka innostuvat palvelutyöstään kirkossa niin, että heidän elämänsä suistuu tasapainosta. He alkavat uskoa, että ohjelmat, joita he johtavat, ovat tärkeämpiä kuin ihmiset, joita he palvelevat. He vaikeuttavat palvelutyötään tarpeettomilla rimpsuilla ja koristeilla, jotka vievät liikaa aikaa, maksavat liikaa rahaa ja ehdyttävät liikaa energiaa. He kieltäytyvät jakamasta tehtäviä tai antamasta muille mahdollisuutta kasvaa näiden omissa tehtävissä.
Ajan ja energian liiallinen keskittäminen kirkon palvelutyöhön voi johtaa siihen, että iankaikkiset perhesuhteet voivat heikentyä. Työsuoritukset voivat kärsiä. Se ei ole terveellistä hengellisesti eikä muutoinkaan. Vaikka saattaakin olla aikoja, jolloin tehtävämme kirkossa edellyttävät voimakkaampia ponnistuksia ja poikkeuksellista keskittymistä, meidän on pyrittävä pitämään asiat sopivassa tasapainossa. Meidän ei pidä koskaan antaa palvelutyömme korvata sitä huomiota, jota elämämme muut tärkeät asiat vaativat. Muistakaa kuningas Benjaminin neuvo: ”Ja katsokaa, että tämä kaikki tehdään viisaasti ja järjestyksessä, sillä ihmistä ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin hänellä on voimaa” (Moosia 4:27).
Saanen ehdottaa kuutta tapaa, joilla me voimme palvella sekä viisaasti että hyvin?
Ensiksi, keskittykää ihmisiin ja periaatteisiin – älkää ohjelmiin. Yksi tärkeimmistä asioista, mitä me teemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin avulla, on ihmisten vahvistaminen. Se, että palvelee ihmisiä sopivalla tavalla, edellyttää pyrkimystä ymmärtää heitä yksilöinä – heidän persoonallisuuttaan, heidän vahvoja puoliaan, heidän huoliaan, heidän toiveitaan ja unelmiaan – jotta voi auttaa ja tukea oikealla tavalla. Rehellisesti sanottuna on paljon helpompaa vain hoitaa ohjelmia kuin ymmärtää ja todella palvella ihmisiä. Kirkon johtohenkilöiden kokousten ensisijaisena tarkoituksena pitäisi olla keskustella siitä, kuinka ihmisiä palvellaan. Suurin osa rutiinitiedoista ja -koordinoinnista voidaan nyt hoitaa puhelimitse, sähköpostitse tai postitse, jotta neuvostojen ja johtokuntien kokousten asialista voi keskittyä ihmisten tarpeisiin.
Tavoitteenamme tulee aina olla se, että käytämme kirkon ohjelmia keinona kohottaa, rohkaista, auttaa, opettaa, rakastaa ja kehittää ihmisiä. ”Muistakaa, että sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä” (OL 18:10). Ohjelmat ovat työkaluja. Niiden pyörittäminen ja miehittäminen ei saa olla tärkeämpää kuin niiden ihmisten tarpeet, joiden siunaukseksi ja palvelemiseksi ne on tarkoitettu.
Toiseksi, olkaa innovatiivisia. Kun teemme työtä pitääksemme kutsumuksemme kunniassa, meidän tulee etsiä Hengen innoitusta ratkaistaksemme ongelmat tavalla, joka auttaa parhaiten ihmisiä, joita palvelemme. Meillä on ohjekirjoja, ja niiden ohjeita tulee noudattaa. Niiden puitteissa on kuitenkin runsaasti tilaisuuksia ajatella, olla luovia ja käyttää yksilöllisiä kykyjä. Ohje pitää kutsumuksemme kunniassa ei ole käsky koristella tai mutkistaa niitä. Innovatiivisuus ei tarkoita välttämättä laajentamista; hyvin usein se tarkoittaa yksinkertaistamista.
Koska tahdonvapauden iankaikkinen periaate antaa meille vapauden valita ja ajatella itse, meidän pitäisi tulla yhä kykenevämmiksi ratkaisemaan ongelmia. Saatamme tehdä toisinaan virheitä, mutta niin kauan kuin noudatamme evankeliumin periaatteita ja ohjeita, voimme oppia virheistämme ja ymmärtää muita paremmin ja palvella heitä tehokkaammin.
Innovatiivisuus merkitsee myös sitä, ettei meille tarvitse kertoa kaikkea, mitä meidän pitäisi tehdä. Herra on sanonut: ”Sillä katso, ei ole soveliasta, että minä käsken kaikessa; sillä se, joka pakotetaan kaikkeen, se on laiska eikä viisas palvelija; sen tähden hän ei saa palkkaa” (OL 58:26). Luotamme siihen, veljet ja sisaret, että käytätte innoitusta. Luotamme siihen, että teette niin kirkon menettelytapojen ja periaatteiden puitteissa. Luotamme siihen, että olette viisaita neuvotellessanne yhdessä rakentaaksenne osaltanne uskoa ja todistusta niiden elämässä, joita palvelette.
Kolmanneksi, jakakaa työ ja jakakaa vastuu. On eri asia olla vastuussa siitä, että työ tulee tehdyksi, kuin tehdä työ itse. Menneitä esimerkiksi pitäisi olla niiden päivien, jolloin vanhinten koorumin johtaja tunsi tarvetta hoitaa itse kaiken sen kotiopetuksen, joka muilta oli jäänyt tekemättä. Sama koskee Apuyhdistyksen johtajia, mitä tulee kotikäyntiopetukseen. Paitsi ettei se ole viisasta, se ei ole kotikäynti- eikä kotiopetusta. Kotiopetuksessa ei ole kyse numeroista eikä käyntien raportoinnista; käynnit ja numerot ovat vain mittatikku. Kotiopetuksessa on kyse siitä, että rakastaa ihmisiä ja palvelee taivaallisen Isämme lapsia ja huolehtii heistä.
Tehtäviä tulee antaa, vastuuta jakaa, ja jäsenille tulee antaa tilaisuus täyttää taloudenhoitotehtävänsä niin hyvin kuin he voivat. Neuvokaa, kehottakaa, taivutelkaa, motivoikaa – mutta älkää tehkö työtä heidän puolestaan. Antakaa muiden edistyä ja kasvaa, vaikka se toisinaan merkitsisikin sitä, että raportteihin merkitään vähemmän täydellisiä tuloksia.
Neljänneksi, karkottakaa syyllisyys. Toivon olevan sanomattakin selvää, ettei syyllisyys ole sopiva motivointitapa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin johtajille ja opettajille. Meidän täytyy aina motivoida osoittaen rakkautta ja vilpitöntä arvostusta, ei herättämällä syyllisyyttä. Pidän tästä ajatuksesta: ”Huomaa toiset, kun he tekevät jotakin oikein.”
Silti on niitä, jotka kokevat joitakin syyllisyydentunteita palvelemisestaan kirkossa. Tällaisia tunteita saattaa tulla, kun kilpailevat vaatimukset ja tärkeät asiat vetävät aikaamme ja huomiotamme toisaalle. Kuolevaisina olentoina me emme yksinkertaisesti voi tehdä kaikkea yhtä aikaa. Siksi meidän on tehtävä kaikki ”viisaasti ja järjestyksessä” (Moosia 4:27). Usein se merkitsee sitä, että siirrämme huomiota johonkin tärkeään asiaan toistaiseksi tuonnemmas voidaksemme huolehtia jostakin toisesta. Joskus perheen tarpeet vaativat kaiken huomionne. Toisinaan ammatilliset velvollisuudet tulevat ensin. Ja on aikoja, jolloin kirkon tehtävät tulevat ensin. Hyvään tasapainoon pääsee, kun teemme asiat ajallaan emmekä lykkää valmistautumistamme tai jätä tehtäviemme hoitamista viime hetkeen.
Sen lisäksi meidän on tarpeen muistaa, että Kristus tuli poistamaan syyllisyyden antamalla anteeksi niille, jotka tekevät parannuksen (ks. Alma 24:10). Hän tuli tuomaan rauhaa vaivatulle sielulle. ”Minä jätän teille rauhan”, Hän sanoi. ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.) Ihmeellisen sovituksensa kautta Hän kehottaa meitä: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne – – [niin] teidän sielunne löytää levon” (Matt. 11:29).
Kun sovituksen voima alkaa toimia elämässämme, me alamme ymmärtää, että Vapahtaja on jo kantanut syyllisyytemme kuorman. Oi, olkaamme kyllin viisaita ymmärtääksemme, tehdäksemme tarvittaessa parannuksen ja päästääksemme irti syyllisyydestämme.
Viidenneksi, meidän on tarpeen ajatuksella kohdentaa aikamme, tulomme ja energiamme. Haluaisin paljastaa teille pienen salaisuuden. Jotkut teistä ovat jo oppineet sen. Ellette ole, teidän on aika tietää. Olivatpa perheenne tarpeet tai tehtävänne kirkossa millaiset tahansa, sellaista asiaa kuin ”tehty” ei ole olemassa. Voimme aina tehdä enemmän. Aina on jokin toinen perheasia, joka vaatii huomiota, toinen oppiaihe valmistettavana, toinen puhuttelu hoidettavana, toinen kokous, johon osallistua. Meidän täytyy vain olla viisaita varjellessamme terveyttämme ja noudattaessamme neuvoa, jonka presidentti Hinckley on usein antanut, että tekisimme vain parhaamme.
Minusta ratkaisuna näyttää olevan se, että tuntee ja ymmärtää omat kykynsä ja rajoituksensa ja määrää sitten oman tahtinsa, kohdentaa ja priorisoi aikansa, huomionsa ja mahdollisuutensa, jotta voi auttaa viisaasti muita, oma perhe mukaan lukien, heidän iankaikkisen elämän tavoittelussaan.
Kuudenneksi, sana teille johtajille tehtäväkutsujen esittämisestä jäsenille ja etenkin uusille käännynnäisille. Presidentti Hinckley sanoi, että jokainen uusi kirkon jäsen tarvitsee tehtävän. Olipa tehtävä, johon uusi jäsen kutsutaan, mikä tahansa, se ei saisi olla hänelle ylivoimainen, vaan sen pitäisi antaa hänelle runsaasti tilaisuuksia sopeutua kirkkoon saamalla tietoa sen opista ja toimimalla yhdessä ystävällisten jäsenten kanssa. Sen pitäisi ankkuroida heidät palautettuun evankeliumiin vahvistamalla heidän todistustaan ja tarjoamalla heille merkityksellisiä tilaisuuksia palvella.
Veljet ja sisaret, keskittykäämme yksinkertaisiin tapoihin, joilla voimme palvella Jumalan valtakunnassa, pyrkien aina muuttamaan ihmisten elämää, myös omaamme. Tärkeintä kirkon tehtävissämme eivät ole tilastot, joita raportoidaan, tai kokoukset, joita pidetään, vaan se, ovatko yksittäiset ihmiset – joita on palveltu yhtä kerrallaan aivan kuten Vapahtaja palveli – kokeneet ylentyvänsä ja rohkaistuvansa ja viimein muuttuvansa, vai eivät. Tehtävämme on auttaa muita löytämään se rauha ja ilo, jonka vain evankeliumi voi heille antaa. Jeesus teki kahdeksalla sanalla yhteenvedon siitä, kuinka me voimme onnistua siinä. Hän sanoi: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15).
Nykyaika on monella tapaa Jaakobin ajan kaltainen. Neuvoni on samanlainen kuin hänen: Tehkää parannus ja tulkaa täysin vilpittömin sydämin ja pysykää uskollisina Jumalalle, niin kuin Hän on uskollinen teille (ks. MK Jaak. 6:5). Veljet ja sisaret, olkaa viisaita perheenne kanssa. Olkaa viisaita hoitaessanne kirkon tehtäviänne. Olkaa viisaita aikanne kanssa. Olkaa viisaita tasapainoillessanne kaikkien tehtävienne kanssa. Oi, olkaa viisaita, veljeni ja sisareni. Mitä muuta voin sanoa?
Siunatkoon Jumala meitä viisaudella rakastaa Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta ja viisaasti auttaa toteuttamaan Hänen työtään. Todistan, että Hän elää. Tämä on Hänen kirkkonsa. Me olemme mukana Hänen työssään. Herran rauha olkoon meidän kanssamme. Ja jatkakaamme tehtäviämme viisaasti. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.