Olkaamme miehiä
[Meidän], jotka olemme Jumalan pappeuden haltijoita, – – täytyy nousta nautinnonhalun tomusta ja olla miehiä!
Vuosia sitten, kun veljeni ja minä olimme pieniä, äidillemme tehtiin suuri syöpäleikkaus. Hän kävi hyvin lähellä kuolemaa. Hänen kaulastaan ja olastaan täytyi poistaa suuri pala kudosta, ja pitkän aikaa hänen oli hyvin kivuliasta käyttää oikeaa käsivarttaan.
Eräänä aamuna noin vuosi leikkauksen jälkeen isä vei äidin kodinkoneliikkeeseen ja pyysi kauppiasta näyttämään äidille, kuinka käyttää hänellä myytävänä olevaa vaatteiden silityskonetta. Koneen nimi oli Ironrite. Konetta ohjattiin tuolista painamalla polvilla polkimia niin että pehmustettu rulla laskeutui kuumennettua metallipintaa vasten, ja rullaa pyöritettiin samalla kun syötettiin väliin paitoja, housuja, mekkoja ja muita vaatteita. Voitte ymmärtää, kuinka tämä tekisi silittämisen (jota meidän perheessämme, jossa oli viisi poikaa, oli varsin paljon) huomattavasti helpommaksi, varsinkin äidille, joka saattoi käyttää käsivarttaan vain rajoitetusti. Äiti tyrmistyi, kun isä kertoi kauppiaalle, että he ostaisivat koneen, ja sitten maksoi sen käteisellä. Vaikka isällä olikin hyvät tulot eläinlääkärinä, äidin leikkaus ja lääkkeet olivat saattaneet heidät vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen.
Kotimatkalla äiti oli poissa tolaltaan: ”Kuinka meillä voi olla siihen varaa? Mistä saimme rahat siihen? Kuinka pärjäämme tästä eteenpäin?” Viimein isä kertoi äidille jättäneensä miltei vuoden ajan lounaan syömättä säästääkseen riittävästi rahaa. ”Nyt kun silität”, isä sanoi, ”sinun ei tarvitse keskeyttää ja mennä makuuhuoneeseen itkemään, kunnes kipu käsivarressasi hellittää.” Äiti ei tiennyt isän tienneen siitä. Minä en siihen aikaan ollut tietoinen isän tekemästä uhrauksesta ja hänen osoittamastaan rakkaudesta äitiä kohtaan, mutta nyt kun tiedän, sanon itselleni: ”Siinäpä vasta mies.”
Profeetta Lehi pyysi kapinallisia poikiaan sanoen: ”Nouskaa tomusta, poikani, ja olkaa miehiä” (2. Nefi 1:21, kursivointi lisätty). Ikänsä puolesta Laman ja Lemuel olivat miehiä, mutta luonteensa ja hengellisen kypsyytensä puolesta he olivat yhä lapsia. He nurisivat ja valittivat, jos heitä pyydettiin tekemään jotakin vaikeaa. He eivät hyväksyneet kenenkään valtaa oikaista heitä. He eivät arvostaneet hengellisiä asioita. He turvautuivat helposti väkivaltaan, ja he osasivat näytellä uhria.
Näitä samoja asenteita näkee nykyään. Jotkut toimivat ikään kuin ihmisen korkeimpana tavoitteena tulisi olla hänen oma mielihyvänsä. Yhteiskunnan vapaamieliset tavat ”päästävät miehet kiipelistä” niin sanoakseni, niin että monet luulevat olevan hyväksyttävää siittää lapsia avioliiton ulkopuolella ja asua yhdessä avioliiton sijaan.1 Sitoumusten välttelemistä pidetään nokkelana mutta uhrautumista muiden hyväksi naiivina. Joillekuille työn ja saavutusten täyteinen elämä on valinnaista. Eräs psykologi, joka tutkii kasvavaa ilmiötä, jota hän kutsuu nimityksellä ”vapaalle juuttuneet nuoret miehet”, kuvailee tätä hahmotelmaa:
”Justin lähtee collegeen vuodeksi tai pariksi, hukkaa tuhansia dollareita vanhempiensa rahoja, sitten kyllästyy ja palaa kotiin asumaan vanhaan huoneeseensa – samaan, jossa hän asui käydessään high schoolia. Nyt hän työskentelee 16 tuntia viikossa kopiokoneliikkeessä tai osa-aikaisena paikallisessa kahvilassa.
Hänen vanhempansa repivät hiuksiaan. ’Justin, olet 26-vuotias. Et ole koulussa. Sinulla ei ole ammattia. Sinulla ei ole edes tyttöystävää. Mitä aiot tehdä? Milloin oikein alat elää elämääsi?’
’Mikä tässä on ongelmana?’ Justin kysyy. ’Ei minua ole pidätetty mistään. En ole pyytänyt teiltä rahaa. Ottakaa iisisti!’”2
Miltä kuulostaa tällainen kunnianhimo?
Meillä, jotka olemme Jumalan pappeuden haltijoita, ei ole varaa ajelehtia. Meillä on työtä tehtävänä (ks. Moroni 9:6). Meidän täytyy nousta nautinnonhalun tomusta ja olla miehiä! On hienoa, kun pojalla on toive tulla mieheksi – vahvaksi ja pystyväksi, sellaiseksi, joka osaa rakentaa ja luoda kaikkea, ohjata asioita, sellaiseksi, jolla on vaikutusta maailmassa. On hienoa, kun meillä, jotka olemme vanhempia, on toiveena toteuttaa elämässämme visiota todellisena miehenä olemisesta ja näyttää mallia niille, jotka pitävät meitä esimerkkinään.
Todellinen miehuus määräytyy suuresti sen mukaan, miten suhtaudumme naisiin. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat näillä sanoin antaneet meille ihanteen, johon pyrkiä:
”Perhe on Jumalan säätämä. Hänen iankaikkisessa suunnitelmassaan on olennaista miehen ja naisen välinen avioliitto. Lapsilla on oikeus syntyä avioliitossa ja saada kasvatuksensa sellaiselta isältä ja äidiltä, jotka pitävät avioliittolupaukset kunniassa olemalla täysin uskollisia. – – Jumalallisen suunnitelman mukaan isän on määrä johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa, ja hän on velvollinen suojelemaan perhettään ja huolehtimaan sen toimeentulosta.”3
Vuosien mittaan olen käynyt kirkon jäsenten luona monissa maissa, ja olosuhteiden ja kulttuurien välisistä eroista huolimatta minuun on kaikkialla tehnyt vaikutuksen meidän naistemme – mukaan lukien joidenkin hyvin nuorten naistemme – usko ja kyvykkyys. Hyvin monissa heistä on merkittävää uskoa ja hyvyyttä. He tuntevat pyhät kirjoitukset. He ovat tasapainoisia ja varmoja. Kysyn itseltäni: Onko meillä näiden naisten vertaisia miehiä? Onko meidän nuorista miehistämme kasvamassa kelvollisia kumppaneita, joita nämä naiset voivat katsoa ylöspäin ja kunnioittaa?
Puhuessaan tässä kokouksessa huhtikuussa 1998 presidentti Gordon B. Hinckley antoi nuorille miehille täsmällisiä neuvoja:
”Tyttö, jonka kanssa menette naimisiin, ottaa hirveän riskin kohdallanne. – – [Te päätätte] suurelta osin hänen loppuelämästään. – –
Tehkää työtä opintojenne eteen. Hankkikaa mahdollisimman paljon koulutusta. Maailma maksaa teille enimmäkseen sen mukaan, minkä arvoisena se teitä pitää. Paavali ei kaunistellut sanojaan kirjoittaessaan Timoteukselle: ’Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi’ (1. Tim. 5:8).”4
Nuhteettomuus on miehenä olemisen perusta. Nuhteettomuus tarkoittaa sitä, että on totuudenmukainen, mutta se tarkoittaa myös vastuun ottamista sekä sitoumusten ja liittojen kunnioittamista. Presidentti N. Eldon Tanner, entinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa ja nuhteeton mies, kertoi henkilöstä, joka pyysi hänen neuvoaan:
”Jokin aika sitten eräs nuori mies tuli luokseni ja sanoi: ’Tein erään miehen kanssa sopimuksen, joka edellyttää, että suoritan vuosittain tiettyjä maksuja. Jotkin maksut ovat jääneet rästiin, enkä pysty maksamaan niitä, sillä jos maksan ne, menetän taloni. Mitä minä teen?’
Katsoin häntä ja sanoin: ’Pidät sopimuksesi.’
’Vaikka se maksaisi minulle taloni?’
Sanoin: ’En puhu talostasi. Puhun sopimuksestasi. Ja luulen, että vaimosi mieluummin haluaisi miehen, joka pitää sanansa, täyttää sitoumuksensa – –, ja ennemmin asuisi vuokra-asunnossa kuin omistaisi talon sellaisen miehen kanssa, joka ei pidä liittojaan ja sitoumuksiaan.’”5
Hyvät ihmiset tekevät toisinaan virheitä. Nuhteeton ihminen kohtaa rehellisesti virheensä ja korjaa ne, ja se on esimerkki, jota voimme kunnioittaa. Toisinaan ihminen yrittää mutta epäonnistuu. Hänen vilpittömistä ja parhaistakaan ponnisteluistaan huolimatta kaikki arvokkaat päämäärät eivät toteudu. Todellista miehuutta ei aina mitata ihmisen töiden hedelmien mukaan, vaan töiden itsensä mukaan – hänen pyrkimystensä mukaan.6
Vaikka todellinen mies tekeekin joitakin uhrauksia ja kieltää itseltään joitakin nautintoja pitäessään sitoumuksensa kunniassa, hän elää antoisaa elämää. Hän antaa paljon, mutta hän saa enemmän, ja hän elää tyytyväisenä saaden taivaallisen Isänsä hyväksynnän. Todellisen miehen elämä on hyvää elämää.
Mikä tärkeintä, kun tarkastelemme kehotusta olla miehiä, meidän täytyy ajatella Jeesusta Kristusta. Tuodessaan kansan eteen Jeesuksen, jolla oli päässään orjantappurakruunu, Pilatus julisti: ”Katso: mies!” (Ks. John 19:4–5, King James Version.) Pilatus ei kenties täysin ymmärtänyt omien sanojensa merkittävyyttä, mutta todellakin Herra seisoi ihmisten edessä silloin, kuten Hän seisoo nykyään – miehenä olemisen korkeimpana ihanteena. Katso, mies!
Herra kysyi opetuslapsiltaan, millaisia miehiä heidän tulisi olla, ja sitten vastasi: ”Totisesti minä sanon teille: Sellaisia kuin minä olen” (3. Nefi 27:27; ks. myös 3. Nefi 18:24). Se on meidän perimmäinen tavoitteemme. Mitä sellaista Hän teki, mitä me miehet voimme jäljitellä?
Jeesus torjui kiusauksen. Kun Jeesus kohtasi itsensä suuren kiusaajan, Hän ei antanut kiusaukselle myöten (ks. Moosia 15:5). Hän vastasi pyhien kirjoitusten kohdalla: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matt. 4:4). Evankeliumin käskyt ja tasovaatimukset ovat myös meidän suojaksemme, ja Vapahtajan tavoin me voimme saada pyhistä kirjoituksista voimaa vastustaa kiusausta.
Vapahtaja oli kuuliainen. Hän luopui kokonaan ”luonnollisesta ihmisestä” (Moosia 3:19) ja antoi tahtonsa sulautua Isän tahtoon (ks. Moosia 15:7). Hänet kastettiin osoituksena siitä, että ”hän nöyrtyy Isän edessä lihan mukaisesti ja todistaa Isälle, että hän on kuuliainen hänelle pitämällä hänen käskynsä” (2. Nefi 31:7).
Jeesus ”kulki ympäri maata, teki hyvää” (Ap. t. 10:38). Hän käytti pyhän pappeuden jumalallisia voimia siunatakseen hädässä olevia, ”kuten parantaen sairaita, herättäen kuolleita, saaden rammat kävelemään, sokeat saamaan näkönsä ja kuurot kuulemaan ja parantaen kaikenlaisia tauteja” (Moosia 3:5). Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark. 10:44–45.) Hänen palvelutovereinaan meistä voi rakkauden ja palvelemisen kautta tulla suuria Hänen valtakunnassaan.
Vapahtaja vastusti pelottomasti pahuutta ja erhettä. ”Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos – – ja sanoi heille: ’On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.’” (Matt. 21:12–13.) Hän kutsui kaikkia parannukseen (ks. Matt. 4:17) ja saamaan anteeksi (ks. Joh. 8:11; Alma 5:33). Niin voimme mekin seistä lujina puolustaessamme pyhiä asioita ja kohottaessamme varoituksen äänen.
Hän antoi henkensä lunastaakseen ihmiskunnan. Varmastikin me voimme hyväksyä vastuun niistä, jotka Hän on uskonut meidän huolenpitoomme.
Veljet, olkaamme miehiä, sellaisia kuin Hän on. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.