”Oppiaihe 21, luokan valmistautumisaineisto: Kasvattakaa lapset rakkaudessa”, Iankaikkinen perhe, opettajan aineisto, 2022
”Oppiaihe 21, luokan valmistautumisaineisto”, Iankaikkinen perhe, opettajan aineisto
Oppiaihe 21, luokan valmistautumisaineisto
Kasvattakaa lapset rakkaudessa
Vanhempana oleminen ei ole helppoa. Emme kuitenkaan ole yksin. Palvellessaan seitsemänkymmenen koorumin jäsenenä vanhin Bradley D. Foster opetti: ”Taivaallinen Isämme haluaa meidän onnistuvan, koska todellisuudessa he olivat kuitenkin Hänen lapsiaan ennen kuin he olivat meidän” (”Koskaan ei ole liian aikaista eikä koskaan liian myöhäistä”, Liahona, marraskuu 2015, s. 51). Kun tutkit tätä oppiaihetta, mieti, kuinka voit noudattaa taivaallisen Isämme esimerkkiä siinä, kuinka kasvatat nykyisiä tai tulevia lapsiasi.
Osa 1
Kuinka voin kasvattaa lapseni rakkaudessa?
Myöhempien aikojen profeetat ovat julistaneet: ”Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa” (”Perhe – julistus maailmalle”, jeesuksenkristuksenkirkko.org). Presidentti Dieter F. Uchtdorf, siihen aikaan ensimmäisestä presidenttikunnasta, on ehdottanut yhtä tapaa, jolla vanhemmat voivat täyttää tämän vastuun:
Perhesuhteissa rakkaus tarkoittaa itse asiassa a-i-k-a-a, aikaa. Se, että vietämme aikaa toistemme kanssa, on avain sopusointuun kotona. (”Asioista, joilla on eniten merkitystä”, Liahona, marraskuu 2010, s. 22)
Vanhemmat ja lapset voivat monin tavoin viettää merkityksellistä aikaa yhdessä. Palvellessaan Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa ylijohtaja Susan W. Tanner opetti:
Rakastava suhde vaatii pysyvää ja jatkuvaa puhumista, leikkimistä, nauramista ja työskentelemistä. – – Minä uskon, että vanhempien ja lasten pitää osallistua toistensa jokapäiväisiin tavallisiin kokemuksiin. (”Kerroinko sinulle…?”, Liahona, toukokuu 2003, s. 75)
Vaikka vanhempien voi olla helpompaa tehdä jokin työ itse, lasten kanssa työskenteleminen voi tarjota vanhemmille ja lapsille hyviä tilaisuuksia keskustella yhdessä. Yhdessä työskenteleminen voi myös auttaa vanhempia opettamaan lapsilleen työn arvoa ja joutilaisuuden välttämistä (ks. OL 68:31).
Presidentti Uchtdorf on kertonut muista tavoista, joilla vanhemmat voivat viettää aikaa lastensa kanssa:
Koska mikään muu menestys ei voi korvata kotona tapahtunutta epäonnistumista [J. E. McCulloch, Home: The Savior of Civilization, 1924, s. 42], meidän on asetettava perheemme tärkeysjärjestyksessä korkealle. Rakennamme syvät ja rakastavat perhesuhteet tekemällä yhdessä yksinkertaisia asioita kuten syömällä päivällistä, pitämällä perheillan ja vain pitämällä hauskaa yhdessä. (”Asioista, joilla on eniten merkitystä”, s. 22)
Kuten presidentti Uchtdorf toteaa, tervehenkinen virkistystoiminta voi edistää onnistuneita perhesuhteita (ks. myös ”Perhe – julistus maailmalle”). Nämä kokemukset voivat omalta osaltaan ”[luoda] merkityksellisiä perhesiteitä, jotka antavat [lapsille] voimakkaamman identiteetin kuin he voivat löytää vertaisryhmästään tai koulusta tai mistään muusta paikasta” (M. Russell Ballard, ”Eniten merkitsee se, mikä on pitkäikäisintä”, Liahona, marraskuu 2005, s. 43).
Presidentti Dallin H. Oaks ensimmäisestä presidenttikunnasta on opettanut periaatteita, jotka voivat ohjata vanhempia valitsemaan toimintoja, joita tehdä lastensa kanssa:
Kun valitsemme, kuinka vietämme aikaa perheen kesken, meidän on syytä varoa kuluttamasta koko käytettävissämme olevaa aikaamme asioihin, jotka ovat pelkästään hyviä, jolloin jää tuskin ollenkaan aikaa siihen, mikä on parempaa tai parasta. Eräs ystäväni vei nuoren perheensä usealle kesälomareissulle, joihin kuului käyntejä ikimuistettavilla historiallisilla paikoilla. Kesän lopussa hän kysyi teini-ikäiseltä pojaltaan, mistä näistä hyvistä kesätoiminnoista tämä oli nauttinut eniten. Isä otti opikseen pojan vastauksesta, ja niin tekivät muutkin, joille hän kertoi siitä. ”Eniten tänä kesänä”, poika vastasi, ”pidin siitä illasta, jolloin sinä ja minä makasimme nurmikolla ja katselimme tähtiä ja juttelimme.” Huippuhienot perhetoiminnot voivat olla lapsille hyviä, mutta ne eivät aina ole parempia kuin kahdenkeskinen aika rakastavan vanhemman kanssa. (”Hyvä, parempi, paras”, Liahona, marraskuu 2007, s. 105)
Osa 2
Kuinka voin ojentaa lapsiani rakastavalla tavalla?
Yksi haastava osa vanhemmuutta voi olla omien lasten ojentaminen. Tässä asiassa voimme oppia Herralta, joka osoitti, kuinka ojentaa rakkautta osoittaen. Esimerkiksi kun kirkon varhaiset jäsenet viivyttelivät Kirtlandin temppelin rakentamisessa, Hän kuritti heitä. (Huom. Kurittaminen tarkoittaa ojentamista tai oikaisemista.)
Mieti, miten ylijohtaja Tannerin seuraava neuvo voi auttaa vanhempia ojentamaan lapsiaan Kristuksen kaltaisella tavalla.
Joskus ojentaminen, jolla tarkoitetaan opettamista, sekoitetaan arvostelemiseen. Lapset – samoin kuin kaiken ikäiset ihmiset – parantavat käytöstään enemmän saadessaan rakkautta ja rohkaisua kuin silloin, kun heitä arvostellaan. (Ks. ”Kerroinko sinulle…?, s. 74)
Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on neuvonut vanhempia olemaan varovaisia siinä, kuinka he ojentavat eli opettavat kuria: (Huom. Vaikka hän puhui isille, hänen neuvonsa pätee myös äiteihin.)
Kurinpidossa isän tulee käyttää erityistä varovaisuutta, ettei tapahtuisi mitään, mikä on lähelläkään pahoinpitelyä, sillä se ei ole milloinkaan oikeutettua. Kun isä ojentaa lastaan, hänen motiivinaan tulee olla rakkaus ja oppaanaan Pyhä Henki:
”Nuhdellen vakavasti ajallansa, kun Pyhä Henki kehottaa; ja osoittaen sen jälkeen suurempaa rakkautta sitä kohtaan, jota olet nuhdellut, jottei hän pidä sinua vihollisenaan;
jotta hän tietäisi, että sinun uskollisuutesi on vahvempi kuin kuoleman siteet” [OL 121:43–44].
Jumalallisen mallin mukaan kurinpito ei niinkään tarkoita rankaisemista kuin läheisen auttamista kohti parempaa itsekuria. (”Isät, Liahona, toukokuu 2016, s. 95)
Kun vanhemmat auttavat lapsia oppimaan huonon käytöksensä pohjalta ja korjaamaan sitä, heidän tulee määrittää teoille loogisia seurauksia. Vanhempien täytyy huolehtia siitä, etteivät he jatka kurinpitokäytäntöjä, jotka saattavat olla hyväksyttyjä heidän kulttuurissaan tai suvussaan, mutta jotka eivät ole sopusoinnussa Herran opetusten kanssa.
Presidentti Russell M. Nelson on antanut lisäneuvoja:
Kun lapsi kaipaa oikaisua, voisitte kysyä itseltänne: ”Mitä sellaista voin sanoa tai tehdä, mikä taivuttaisi hänet valitsemaan paremman tien?” Kun ojentaminen on tarpeen, tehkää se kaikessa hiljaisuudessa, yksityisesti, rakastaen, eikä julkisesti. Jos tarvitaan nuhtelua, osoittakaa viipymättä suurempaa rakkautta, jottei jäisi kaunan siemeniä. Voidaksenne taivutella rakkautenne täytyy olla vilpitöntä ja opetustenne perustua puhtaaseen oppiin ja oikeisiin periaatteisiin. (”Pelastus ja korotus”, Liahona, toukokuu 2008, s. 9)
Osa 3
Kuinka voin opettaa lapsiani rakastamaan ja palvelemaan toisiaan?
Meidän aikamme kirkon johtajat ovat vahvistaneet jälleen, että ”vanhemmilla on pyhä velvollisuus – – opettaa [lapsiaan] rakastamaan ja palvelemaan toisiaan” (”Perhe – julistus maailmalle”). Palvellessaan Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa ylijohtaja Bonnie L. Oscarson antoi seuraavan neuvon perheemme jäsenten rakastamisesta ja palvelemisesta:
Aloittakaa palvelemisenne omassa kodissanne ja oman perheenne keskuudessa. Ne ovat ihmissuhteita, jotka voivat olla iankaikkisia. Silloinkin – ja ehkäpä etenkin silloin – kun perhetilanteenne on vähemmän täydellinen, voitte löytää tapoja palvella, kohottaa ja vahvistaa. Aloittakaa sieltä, missä olette, rakastakaa läheisiänne sellaisina kuin he ovat ja valmistautukaa sitä perhettä varten, jollaisen haluatte saada tulevaisuudessa. (”Edessämme olevat tarpeet”, Liahona, marraskuu 2017, s. 27)
Saatana pyrkii repimään rikki sen rakkauden ja palvelemisen, jota perheenjäsenet voivat kokea kotonaan. Yksi tapa, jolla hän tekee tätä, on kiistelyn lietsominen.