”Oppiaihe 23, luokan valmistautumisaineisto: Kun iankaikkisen avioliiton tai lasten siunaukset viivästyvät”, Iankaikkinen perhe, opettajan aineisto, 2022
”Oppiaihe 23, luokan valmistautumisaineisto”, Iankaikkinen perhe, opettajan aineisto
Oppiaihe 23, luokan valmistautumisaineisto
Kun iankaikkisen avioliiton tai lasten siunaukset viivästyvät
Monet ihmiset kokevat viivästyksiä ennen kuin heidän vanhurskaat toiveensa avioliiton tai lasten suhteen täyttyvät, ja nämä viivästykset voivat aiheuttaa lannistumista, huolta tai syvää murhetta. Kun tutkit tätä aineistoa, mieti, miksi voimme luottaa siihen, että Herra täyttää lupaamansa siunaukset koskien iankaikkista perhettämme, jos olemme uskollisia Hänelle. Mieti myös, miksi meitä kaikkia tarvitaan Vapahtajan kirkossa ja Jumalan suunnitelmassa, olivatpa perheemme olosuhteet millaiset tahansa.
Osa 1
Entä jos olosuhteeni eivät vastaa perhejulistuksessa kuvattuja olosuhteita?
Kirkon johtohenkilöt opettavat perhe-elämän ihanteita. He ymmärtävät myös, etteivät kaikki koe näitä ihanteita. Esimerkiksi perhejulistuksessa profeetat opettavat, että jotkin ”olosuhteet saattavat vaatia yksilöllisiä sovellutuksia” pyhien perhevastuiden täyttämisessä (”Perhe – julistus maailmalle”, churchofjesuschrist.org).
Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on myöntänyt, että uskolliset kirkon jäsenet kokevat monenlaisia perheolosuhteita:
On kovin monia, nuoria ja vanhoja, jotka ovat lojaaleja ja uskollisia Jeesuksen Kristuksen evankeliumille, vaikka heidän nykyiset kokemuksensa eivät näppärästi mahdukaan perhejulistuksen sisään: lapsia, joiden elämää avioero on järkyttänyt, – – eronneita naisia ja miehiä, joita puolison uskottomuus on vakavasti haavoittanut, aviopareja, jotka eivät pysty saamaan lapsia, – – naimattomia naisia ja miehiä, jotka eri syistä eivät ole pystyneet solmimaan avioliittoa. (”Uskon silmin”, Liahona, toukokuu 2019, s. 36)
Presidentti M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:
Yli puolet kirkon aikuisista nykyään on leskiä, eronneita tai ei ole vielä solminut avioliittoa. Jotkut miettivät mahdollisuuksiaan ja paikkaansa Jumalan suunnitelmassa ja kirkossa. Meidän tulee ymmärtää, ettei iankaikkisessa elämässä ole kyse vain nykyisestä aviosäädystämme vaan opetuslapseudesta ja siitä, että on ”rohkea todistuksessaan Jeesuksesta” [OL 76:79; ks. myös OL 121:29]. – –
Kaikki ne, jotka ottavat vastaan Vapahtajan armollisen lahjan tehdä parannuksen ja elävät Hänen käskyjensä mukaan, saavat iankaikkisen elämän, vaikka he eivät omaksuisikaan kaikkia sille tunnusomaisia piirteitä täydellisesti kuolevaisuudessa. (”Toivo Kristuksessa”, Liahona, toukokuu 2021, s. 54–55)
Jotkut ihmiset saattavat ihmetellä, miksi kirkon johtajat opettavat edelleen perhe-elämän ihanteita, kun monet kirkon jäsenet eivät koe näitä ihanteita.
Sisar Sharon Eubank Apuyhdistyksen ylimmästä johtokunnasta on kertonut kokemuksestaan ja näkemyksestään naimattomana aikuisena:
Kun itse olen naimaton, ymmärrän, miltä se tuntuu. Ei ole mukana kumppania, kirkossa istuminen on kiusallista, juhlat voivat olla kidutusta, sukulaiset tuntevat voivansa esittää huomautuksia, vaikka kenenkään ei pitäisi sanoa sanaakaan. – –
Perhekeskeiseen kirkkoon sopeutuminenkin voi olla haastavaa. Mutta tosiasia on, että suurin osa kirkon jäsenistä ei elä täydellisessä perhetilanteessa. En ole varma, elääkö kukaan sellaisessa täydellisessä ihanneperheessä. Miksi siis säilyttää tämä painotus? Koska perhe on meidän päämäärämme, ja me olemme täällä maan päällä oppimassa vahvojen perhesuhteiden taitoja, olipa oma tilanteemme millainen tahansa. (”A Letter to a Single Sister”, Ensign, lokakuu 2019, s. 40)
Osa 2
Kuinka voin kulkea eteenpäin uskossa, kun toivotut siunaukset viivästyvät?
Abraham ja Saara tiesivät, miltä tuntui, kun jotkin toivotut siunaukset viivästyivät ja toiset eivät täyttyneet tässä elämässä. Kun Abraham oli 75-vuotias, hänellä ja Saaralla ei ollut lapsia (ks. 1. Moos. 11:29–30; 12:4). Silti Herra lupasi hänelle: ”Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset” (1. Moos. 13:16). Herra lupasi myös, että Abrahamille ja tämän jälkeläisille annettaisiin perintömaaksi Kanaaninmaa (ks. 1. Moos. 17:8). Myöhemmin, kun Abraham oli 100-vuotias ja Saara oli 90-vuotias, heille luvattiin, että Saara synnyttäisi pojan, jolle annettaisiin nimi Iisak (ks. 1. Moos. 17:17, 19). Vaikka tämä lupaus ja muutamat muut Abrahamille ja Saaralle annetut lupaukset täyttyivät, niin Herran lupaukset siitä, että he saisivat lukemattomia jälkeläisiä ja luvatun maan, eivät täyttyneet heidän elinaikanaan.
Heprealaiskirjeessä apostoli Paavali viittasi näihin Abrahamille ja Saaralle annettuihin lupauksiin.
Presidentti Dallin H. Oaks ensimmäisestä presidenttikunnasta on selittänyt: ”Usko merkitsee luottamista – luottamista Jumalan tahtoon, luottamista Hänen tapaansa tehdä asioita ja luottamista Hänen aikatauluunsa” (”Ajoitus ”, Liahona, lokakuu 2003, s. 12).
Se, että odotamme haluamiamme siunauksia Herralta, voi koetella kärsivällisyyttämme ja kuuliaisuuttamme. Palvellessaan seitsemänkymmenen koorumin jäsenenä vanhin Spencer J. Condie kertoi:
Maallisessa kärsimättömyydessämme saatamme joskus unohtaa Herran kallisarvoiset lupaukset ja sen, että näiden lupausten täyttyminen riippuu kuuliaisuudestamme. (”Lunastakaa itsellenne suuret ja kalliit lupaukset”, Liahona, marraskuu 2007, s. 16–17)
Presidentti Ballard opetti samalla tavoin Herraan turvaamisesta seuraavaa:
Turvaaminen Herraan viittaa jatkuvaan kuuliaisuuteen ja hengelliseen edistymiseen Häntä kohti. Herraan turvaaminen ei tarkoita otollisen hetken odottamista. Teistä ei pitäisi koskaan tuntua siltä kuin olisitte odotushuoneessa. – –
Henkilökohtainen kasvu, jota nyt voi tapahtua, kun turvaa Herraan ja Hänen lupauksiinsa, on korvaamaton, pyhä osa Hänen suunnitelmaansa meidän jokaisen kohdalla. – – Herra kunnioittaa niitä, jotka palvelevat Häntä kärsivällisesti ja uskossa ja turvaavat Häneen [ks. Jes. 64:3; OL 133:45]. (”Toivo Kristuksessa”, s. 55)
Osa 3
Kuinka voin antaa oman panokseni Herran kirkossa riippumatta perheeni olosuhteista?
Jotkut kirkon jäsenet, joiden perheolosuhteet eivät tällä hetkellä vastaa perhejulistuksessa kuvattuja olosuhteita, saattavat ihmetellä, kuinka he sopivat kirkkoon. Apostoli Paavali vertasi Jeesuksen Kristuksen kirkkoa fyysiseen ruumiiseen opettaakseen meille, miksi jokaista kirkon jäsentä tarvitaan.
Ainutlaatuiset olosuhteemme voivat antaa arvoa ja kokemusta seurakuntaperheellemme. Presidentti Ballard on tähdentänyt:
Älkää koskaan unohtako, että te olette Jumalan, iankaikkisen Isämme, lapsia – nyt ja ikuisesti. Hän rakastaa teitä, ja kirkko kaipaa ja tarvitsee teitä. Niin, me tarvitsemme teitä! Me tarvitsemme ääntänne, kykyjänne, taitojanne, hyvyyttänne ja vanhurskauttanne. (”Toivo Kristuksessa”, s. 55)
Myös vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista opetti:
Kuka tahansa meistä voisi eristäytyä tästä seurakuntaperheestä erilaisuuksiensa perusteella. – – Jakakaamme sen sijaan lahjoistamme ja kyvyistämme toisille tuoden heille toivon ja ilon valoa ja ylentäkäämme niin tekemällä omaa henkeämme. (”Seurakuntaperheeseen kuuluminen”, Liahona, maaliskuu 1999, s. 12)