Viikko 22: Päivä 3
1. kirje korinttilaisille 11
Johdanto
Apostoli Paavali käsitteli uskonnollisia tapoja koskevia erimielisyyksiä Korintin pyhien keskuudessa. Hän tähdensi, että miehillä ja naisilla on iankaikkisia ja jumalallisia tehtäviä ja että he ovat välttämättömiä toisilleen Herran suunnitelmassa. Hän myös opetti kirkon jäseniä valmistautumaan oikealla tavalla sakramenttiin.
1. kirje korinttilaisille 11:1–16
Paavali käsittelee erimielisyyksiä, jotka koskivat uskonnollisia tapoja
Lue seuraavat toteamukset, jotka kuvaavat joidenkin ihmisten mahdollisia ajatuksia avioliitosta:
-
”Urallani menestyminen on minulle hyvin tärkeää. En halua jakaa huomiotani uratavoitteideni ja avioliittoni kesken.”
-
”En halua sitoutua pitkään suhteeseen. Pelkään tekeväni päätöksen, jota kadun myöhemmin.”
-
”Avioliitto sitoisi minua. En pystyisi tekemään kaikkea, mitä haluan.”
-
”Tiedän, että avioliitto on tärkein päätös, minkä koskaan teen, ja odotan sitä innolla.”
-
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi, kuinka itse suhtaudut avioliittoon.
Luvussa 1. Kor. 11 kerrotaan lisää siitä, mitä apostoli Paavali kirjoitti vastauksena Korintin kirkon jäsenten huolenaiheisiin. Lue 1. Kor. 11:3 ja pane merkille, mitä Paavali opetti aviomiehen vastuusta.
Ilmaus ”naisen pää on mies” tarkoittaa, että aviomiehellä on pyhä vastuu johtaa kotona. Johtaminen tarkoittaa muiden vanhurskasta opastamista hengellisissä ja ajallisissa asioissa.
Huomaa jakeesta 3, kenen on määrä johtaa ja opastaa aviomiestä, kun tämä johtaa perhettään. Miksi olisi tärkeää, että aviomies ja isä katsoo Kristukseen ja pitää Häntä johtajanaan ja oppaanaan?
Kun ymmärrämme, kuinka meidän taivaallinen Isämme johtaa valtakuntaansa, voimme huomata, että Hän on järjestyksen Jumala eikä epäjärjestyksen Jumala (ks. OL 132:8).
Kuten on tallennettuna jakeisiin 1. Kor. 11:4–16, Paavali käsitteli Korintin pyhien kysymyksiä ihmisten tavoista näiden rukoillessa ja profetoidessa jumalanpalveluksissaan. Näihin tapoihin kuului naisten tapa peittää päänsä.
Uuden testamentin lukijat ymmärtävät toisinaan väärin Paavalin opetusten tarkoittavan, että miehen tehtävä on tärkeämpi kuin naisen. Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on selventänyt tätä väärinkäsitystä:
”Miehet ja naiset ovat yhdenvertaisia Jumalan silmissä ja kirkon silmissä, mutta yhdenvertaisuus ei tarkoita samanlaisuutta. Miehille ja naisille annetut tehtävät ja jumalalliset lahjat eroavat luonteeltaan mutta eivät tärkeydeltään eivätkä vaikutukseltaan. Kirkkomme oppi asettaa naiset yhdenvertaisiksi miesten kanssa ja silti erilaisiksi kuin he. Jumala ei pidä kumpaakaan sukupuolta parempana tai tärkeämpänä kuin toista. – –
Miehillä ja naisilla on erilaisia lahjoja, erilaisia vahvuuksia ja erilaisia näkemyksiä sekä taipumuksia. Se on yksi niistä perustavaa laatua olevista syistä, miksi me tarvitsemme toisiamme.” (”Miehet ja naiset Herran työssä”, Liahona, huhtikuu 2014, s. 48.)
Lue 1. Kor. 11:11 ja pane merkille, mitä Paavali opetti aviomiehen ja vaimon välisestä suhteesta. Ilmaus ”Herran edessä” viittaa Herran suunnitelmaan auttaa meitä tulemaan Hänen kaltaisikseen ja saamaan iankaikkisen elämän.
Jakeesta 1. Kor. 11:11 me opimme seuraavan totuuden: Herran suunnitelmassa mies ja nainen eivät voi saada iankaikkista elämää ilman toisiaan (ks. myös OL 131:1–4).
Miehen ja naisen välinen avioliitto kuuluu Jumalan suunnitelmaan. Mieti seuraavia kysymyksiä: Kuinka vanhurskaana isänä tai äitinä oleminen edistää Jumalan suunnitelmaa? Miten se valmistaa meitä edelleen tulemaan taivaallisen Isän kaltaisiksi?
Mieti, kuinka sakset toimivat. Kuinka hyvin sakset toimisivat, jos niiden teräosat erotettaisiin ja yrittäisit leikata paperia tai kangasta vain yhdellä teräosalla? Kuinka sakset voisivat muistuttaa avioparia, joka pyrkii saavuttamaan iankaikkisen elämän?
Lue kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin David A. Bednarin seuraavat sanat ja pane merkille, kuinka aviomiehen ja vaimon on suunniteltu työskentelevän yhdessä saavuttaakseen iankaikkisen elämän: ”Jumalallisen suunnitelman mukaan miehen ja naisen on tarkoitus edistyä yhdessä kohti täydellisyyttä ja kirkkauden täyteyttä. Erilaisen luonteensa ja erilaisten kykyjensä ansiosta mies ja nainen tuovat kumpikin aviosuhteeseen ainutlaatuisia ulottuvuuksia ja kokemuksia. Mies ja nainen antavat erilaisen mutta tasaveroisen panoksen yhtenäisyyteen ja ykseyteen, jota ei voida saavuttaa millään muulla tavoin. Mies täydentää naista ja tekee hänestä täydellisemmän, ja nainen täydentää miestä ja tekee hänestä täydellisemmän, kun he oppivat toisiltaan ja vastavuoroisesti vahvistavat ja siunaavat toisiaan.” (”Avioliitto on olennainen osa Jumalan iankaikkista suunnitelmaa”, Liahona, kesäkuu 2006, s. 51–52.)
-
Perhejulistuksessa ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat julistaneet: ”Jumalallisen suunnitelman mukaan isän on määrä johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa, ja hän on velvollinen suojelemaan perhettään ja huolehtimaan sen toimeentulosta. Äiti on ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta. Näissä pyhissä tehtävissä isillä ja äideillä on velvollisuus auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina. Vamma, kuolema tai muut olosuhteet saattavat vaatia yksilöllisiä sovellutuksia.” (”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, marraskuu 2010, s. 129.)
-
1. kirje korinttilaisille 11:17–34
Paavali opettaa Korintin pyhiä olemaan suhtautumatta sakramenttiin kevyesti
Mitä sinulle tulee mieleen, kun luet seuraavat ilmaukset?
-
”todella hengellinen kokemus”
-
”sielun uudistuminen”
-
”lepopäiväni kohokohta”
Pohdi viimeisintä kokemustasi sakramentin nauttimisesta ja mieti, kuvaisivatko nämä ilmaukset sinun kokemustasi.
Kun tutkit jakeita 1. Kor. 11:17–34, etsi totuuksia, jotka voivat auttaa sinua tekemään sakramentin nauttimisesta aiempaa hengellisemmän ja merkityksellisemmän kokemuksen.
Paavalin aikaan kirkon jäsenet noudattivat viimeistä ateriaa muistuttavaa tapaa. He kokoontuivat aika ajoin yhdessä syömään aterian ja nauttivat sen jälkeen sakramentin. Apostoli Paavali tuomitsi kokoontumiset, koska pyhät olivat tehneet niistä tavallisia aterioita eivätkä olleet säilyttäneet sitä pyhyyttä, jonka pitäisi liittyä sakramentin nauttimiseen. Joseph Smithin raamatunkäännös selventää Paavalin toteamusta heidän kokoontumisensa tarkoituksesta: ”Kun kokoonnutte yhteen, ettekö teekin niin syödäksenne Herran aterian?” (LDS Bible, 1 Corinthians 11:20, alaviite a.)
Vaikka näiden kokoontumisten oli tarkoitus lisätä yhteenkuuluvuutta ja ykseyttä, niistä tuli usein riitaisia. Kuten jakeisiin 1. Kor. 11:17–22 on merkitty, Paavali tuomitsi kiistelyn, jota oli Korintin pyhien keskuudessa näiden aterioiden aikana.
Lue 1. Kor. 11:23–26 ja ota selville, mitä Paavali kannusti kirkon jäseniä muistamaan sakramentista. Sana julistaa jakeessa 26 tarkoittaa kuuluttamista tai todistamista.
Lue 1. Kor. 11:27–30 ja kiinnitä huomiota varoitukseen, jonka Paavali antoi Korintin pyhille sakramentista.
Näistä jakeista me opimme, että ne, jotka nauttivat sakramentin kelvottomasti, saattavat päälleen tuomion.
Tämä totuus vahvistetaan Mormonin kirjassa, jossa Jeesus Kristus varoitti, että ne, jotka nauttivat sakramentin kelvottomina, syövät ja juovat tuomion sielulleen (ks. 3. Nefi 18:29). Lisäksi Vapahtaja sanoi pappeusjohtajille, ettei näiden pidä antaa niiden, jotka ovat kelvottomia, nauttia sakramenttia (ks. 3. Nefi 18:29). Jos sinulla on kysyttävää kelvollisuudestasi nauttia sakramentti, sinun tulee puhua piispasi tai seurakunnanjohtajasi kanssa.
Jakeen 1. Kor. 11:29 kreikankielinen sana, joka on käännetty sanalla ”tuomio”, viittaa siihen tuomitsemiseen, jossa Jumala tuomitsee syyllisen (ks. PKO ”Tuomitseminen”, scriptures.lds.org/fi). Sanalla tuomio tarkoitetaan tilaa, ”jossa edistyminen on pysähtynyt ja pääsy Jumalan eteen ja hänen kirkkauteensa on kielletty. Tuomio voi olla eriasteista. Kaikki ne, jotka eivät saavuta selestisen korotuksen täyteyttä, ovat sikäli tuomittuja, että heidän edistymistään ja oikeuksiaan rajoitetaan jossakin määrin.” (PKO, ”Tuomio”, scriptures.lds.org/fi.)
Muista, että ”sinun ei tarvitse olla täydellinen voidaksesi nauttia sakramentin, mutta sinulla tulisi olla nöyryyden ja parannuksen henkeä sydämessäsi” (Lujana uskossa – evankeliumiaiheinen hakuteos, 2005, s. 151). Jos nautimme sakramentin katumattomin sydämin eikä meillä ole halua muistaa tai seurata Vapahtajaa, me nautimme sakramentin kelvottomasti.
Mieti, mistä syystä sakramentin nauttiminen kelvottomasti voi tuoda tuomion sielullemme.
Lue uudelleen 1. Kor. 11:28 ja katso, mitä Paavali neuvoi kirkon jäseniä tekemään sakramenttia nauttiessaan. Voisit merkitä, mitä löydät.
Tästä jakeesta me opimme, että meidän tulee tutkia elämäämme, kun nautimme sakramentin.
Millähän tavoin meidän tulee tutkia elämäämme?
Elämämme tutkimisen tarkoitus on paitsi miettiä, olemmeko kelvollisia nauttimaan sakramentin, myös miettiä, kuinka hyvin pyrimme pitämään liittomme Jumalan kanssa ja kuinka voisimme tehdä parannusta ja tulla paremmiksi.
Lue seuraavat lausunnot ja mieti, millä tavoin voit tutkia elämääsi, kun nautit sakramentin.
Kun presidentti Howard W. Hunter kuvaili erästä kokemusta, jonka hän sai nauttiessaan sakramenttia, hän sanoi: ”Esitin itselleni tämän kysymyksen: ’Asetanko minä Jumalan kaiken muun yläpuolelle ja pidänkö kaikki Hänen käskynsä?’ Seurasi mietiskelyä ja päätös. On vakava sitoumus tehdä Herran kanssa liitto pitää aina Hänen käskynsä, ja tämän liiton uudistaminen sakramentin nauttimalla on yhtä vakava asia. Vakavan ajattelun hetket sakramenttia jaettaessa ovat hyvin merkityksellisiä. Ne ovat itsemme arvioimisen, tutkimisen ja arvostelun hetkiä – aikaa, jolloin mietiskelemme ja teemme päätöksiä.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Howard W. Hunter, 2015, s. 211.)
Palvellessaan seitsemänkymmenen koorumin jäsenenä pyhäkoulun ylijohtaja Tad R. Callister opetti, että sakramentti on pohdiskelun ja itsearvioinnin aikaa: ”Sakramentti on – – syvällisen itsehavainnoinnin ja itsetutkistelun aikaa. – – Sakramentti on hetki, jolloin me paitsi muistamme Vapahtajaa myös vertaamme omaa elämäämme suuren Esikuvan [Jeesuksen Kristuksen] elämään. Silloin on aika siirtää syrjään kaikki itsepetos. Se on ehdottoman ylevän totuuden hetki. Kaikkien tekosyiden, kaikenlaisen ulkokuoren täytyy karista tien oheen, ja meidän henkemme voi sellaisena kuin se on olla yhteydessä Isämme Hengen kanssa. Tänä hetkenä meistä tulee meidän oma tuomarimme ja me pohdimme, mitä elämämme todella on ja mitä sen todella pitäisi olla.” (The Infinite Atonement, 2000, s. 291.)
Yksi tapa toteuttaa käytännössä tätä periaatetta siitä, että tutkistelemme omaa elämäämme sakramenttia nauttiessamme, on miettiä kysymyksiä, joita voisit pohtia valmistautuessasi nauttimaan sakramentin. Voisit esimerkiksi kysyä: ”Kuinka voin olla parempi Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi?” ”Millä tavoin elämäni muistuttaa Vapahtajan elämää? Millä tavoin se ei muistuta?” ”Minkä sellaisen heikkouden kanssa kamppailen, joka estää minua kasvamasta hengellisesti?” ”Mitä voin tehdä tällä viikolla tullakseni edes hieman paremmaksi?”
-
-
Kun tutkit elämääsi ennen sakramenttia ja sen aikana, Herra voi auttaa sinua tietämään, kuinka voisit täyttää liittosi paremmin ja olla kelvollinen saamaan siunaukset, jotka Herra haluaa antaa sinulle. Sitoudu noudattamaan mahdollisesti saamaasi innoitusta.
Jakeissa 1. Kor. 11:33–34 kerrotaan Paavalin lisäohjeista Korintin pyhille ateriasta, jonka he nauttivat kokoontuessaan yhteen nauttimaan sakramenttia. Hän kehotti pyhiä ajattelemaan toisiaan ja välttämään kiistaa.
-
Olen opiskellut luvun 1. Kor. 11 ja suorittanut tämän oppiaiheen tehtävät (päiväys).
Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: