Johdanto – Juudaksen kirje
Miksi tätä kirjaa tulee tutkia?
Juudaksen kirjeessä kuvataan luopumuksen voimia, jotka tekivät työtään alkukirkossa. Kun tutkit tätä kirjettä, voit oppia havaitsemaan ne, jotka pyrkivät kääntämään Jeesuksen Kristuksen opetuslapset pois uskosta. Voit myös tulla tuntemaan, kuinka tärkeää on vilpittömästi puolustaa uskoa ja pysyä sille uskollisena.
Kuka kirjoitti tämän kirjan?
Tämän kirjeen kirjoittaja sanoi olevansa ”Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli” (Juud. 1). Perinteisesti kirjoittajan on uskottu olleen se Juudas, joka oli Jeesuksen Kristuksen velipuoli (ks. Matt. 13:55; Mark. 6:3; PKO, ”Juudas”, scriptures.lds.org/fi).
Juudas oli ilmeisesti erittäin arvostettu kirkon jäsen Jerusalemissa, ja hän on saattanut matkustaa lähetyssaarnaajana (ks. Ap. t. 1:13–14; 1. Kor. 9:5). Mistään ei ilmene, mikä pappeusvirka Juudaksella oli, mutta kirje antaa ymmärtää, että hän oli johtotehtävissä, minkä vuoksi hän saattoi kirjoittaa neuvovia kirjeitä.
Milloin ja missä se kirjoitettiin?
Emme tiedä, missä Juudaksen kirje kirjoitettiin. Jos tämän kirjeen kirjoittaja oli todellakin Jeesuksen velipuoli Juudas, se kirjoitettiin todennäköisesti vuosina 40–80 jKr.
Keille se kirjoitettiin ja miksi?
Juudaksen kirje osoitettiin uskollisille kristityille – niille, ”joita Isä Jumala rakastaa ja varjelee Jeesusta Kristusta varten” (Juud. 1). Juudas ilmoitti tarkoituksekseen kannustaa lukijoitaan ”taistelemaan – – uskon puolesta” (Juud. 3) jumalattomia opettajia vastaan, joita oli päässyt kirkkoon. Nämä edistivät moraalitonta käytöstä sekä vääriä opetuksia, joissa kiellettiin Herra Jeesus Kristus.
Mitä erityispiirteitä tässä kirjassa on?
Vaikka Juudaksen kirje on yksi lyhimmistä kirjoista Uudessa testamentissa, se sisältää tietoa, jota ei ole missään muualla Raamatussa. Juudas kirjoitti enkeleistä, ”jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan” (Juud. 6; ks. myös Abr. 3:26), Mikaelin ja Lusiferin kiistasta, joka koski Mooseksen ruumista (ks. Juud. 9), ja Vapahtajan toista tulemista koskevasta Henokin profetiasta (ks. Juud. 14–15; ks. myös Moos. 7:65–66).
Vanhin Bruce R. McConkie kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut Juudaksen kirjeen muutamista ainutlaatuisista piirteistä:
”Koko Raamatussa vain Juudas säilyttää meille käsitteen, että aikaisempi olemassaolo oli ensimmäinen asemamme ja että tietyt enkelit eivät selviytyneet sen testistä.
Hänen puoleensa me käännymme vähäisessä tiedossamme kiistasta Mikaelin ja Lusiferin välillä Mooseksen ruumiista.
Hän yksin kertoo Henokin suurenmoisesta profetiasta, joka koskee Ihmisen Pojan toista tulemista.” (Doctrinal New Testament Commentary, 3 osaa, 1965–1973, osa 3, s. 415.)
Juudaksen sanat ovat teräviä niitä vastaan, jotka vastustivat Jumalaa ja Hänen palvelijoitaan, sekä niitä vastaan, jotka harjoittivat moraalitonta epäjumalanpalvelusta ja väittivät olevansa vapautettuja Jumalan käskyjen noudattamisesta, kuten siveyden laista. Hän kuvaili näiden turmeltuneiden ihmisten ominaisuuksia.
Pääkohdat
Juudaksen kirje. Juudas kehottaa kirkon jäseniä ”taistelemaan – – uskon puolesta” (Juud. 3). Hän selittää, että pyhien keskuuteen on ujuttautunut vaivihkaa ihmisiä, jotka levittävät väärää oppia ja edistävät jumalattomia tapoja. Hän varoittaa tuomioista, jotka kohtaavat niitä, jotka kääntyvät pois Jumalasta, ja hän neuvoo kirkon jäseniä rakentamaan uskoaan ja pysymään Jumalan rakkaudessa (ks. Juud. 21).