Kirje heprealaisille 5–6

Johdanto

Apostoli Paavali opetti, että niiden, jotka saavat pappeuden, täytyy olla Jumalan kutsumia, ja että Jeesuksesta Kristuksesta ”tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta” (Hepr. 5:10). Paavali kannusti kirkon jäseniä olemaan innokkaita, uskovia, kärsivällisiä ja toiveikkaita Jumalan lupausten saamiseksi.

Kirje heprealaisille 5

Paavali opettaa, että niiden, jotka saavat pappeuden, täytyy olla Jumalan kutsumia

Kuvittele, että joku tuttavasi kirjoittaa paperille tittelin lääkäri ja kiinnittää sen paitaansa. Vaikka hänen paidassaan olisikin nimilappu, jossa näkyy asianmukainen titteli, mistä asioista olisit huolissasi, jos tämä henkilö yrittäisi leikata sinut oltuasi onnettomuudessa? Mistä asioista olisit huolissasi, jos hänellä olisi lappu, jossa lukee titteli poliisi, ja hän yrittäisi antaa sinulle sakot jonkin väärän tekemisestä?

Miksi olisit haluton luottamaan siihen, että tämä henkilö saa suorittaa siihen titteliin liittyviä tehtäviä, jonka hän on ominut itselleen?

Vaikka tällä henkilöllä olisi nimilappu, jossa on asianmukainen titteli, häneltä puuttuisi valtuus ja kyky suorittaa kyseisiä tehtäviä. Aivan kuten yhteiskunta on säätänyt keinot, joilla voi saada valtuuden suorittaa tiettyjä tehtäviä, samoin Jumala on säätänyt keinon, jolla voi saada Häneltä valtuuden suorittaa tiettyjä tehtäviä Hänen kirkossaan. Kun tutkit lukua Hepr. 5, etsi malli, jonka Jumala on säätänyt ja jonka mukaan voi saada Häneltä valtuuden.

Apostoli Paavali kuvaili Vapahtajan olevan ”suuri ylipappi” (Hepr. 4:14). Lue Hepr. 5:1–3 ja pane merkille, mitä Paavali opetti ylipapin roolista israelilaisten keskuudessa Mooseksen lain mukaan.

”Mooseksen lain mukaan Aaronin pappeuden johtavana virkailijana toimiva kutsuttiin ylipapiksi. Virka oli periytyvä, ja se annettiin Aaronin suvun esikoisille. Aaron itse oli ensimmäinen ylipappi Aaronin järjestyksen mukaan.” Ylipappi palveli yleensä koko loppuelämänsä ajan, mutta jumalattomat miehet ottivat viimein haltuunsa tämän viran. ”Herodes ja roomalaiset nimittivät ja erottivat ylipappeja asiaankuulumattomasti mielensä mukaan. Virka oli 28:n eri miehen hallussa vuosien 37 eKr. ja 68 jKr. välisenä aikana.” (Bible Dictionary, ”High Priest”.)

Lue Hepr. 5:4 ja kiinnitä huomiota siihen, kuinka ylipappi tuli valita.

Jotta ymmärtäisit, kuinka Jumala kutsui Aaronin (ks. Hepr. 5:4), lue 2. Moos. 28:1, jossa kerrotaan keskustelusta, joka käytiin Jumalan ja Mooseksen välillä Siinainvuorella.

Mieti, miksi on merkittävää, että Jumala ilmoitti Aaronin kutsumisesta Moosekselle eikä Aaronille itselleen tai jollekulle muulle. Mooses oli profeetta, ja siksi hänellä oli valtuus ottaa vastaan sellaista ilmoitusta ja johtaa pappeuden käyttöä maan päällä.

Paavalin opetuksen pohjalta jakeessa Hepr. 5:4 me opimme, että niiden, jotka asetetaan pappeuteen, täytyy olla Jumalan kutsumia Hänen valtuutettujen palvelijoidensa saamalla ilmoituksella. Kirkossa nykyään valtuutettujen pappeusjohtajien tulee puhutella jokaista ehdokasta asettamista varten ja pyytää Pyhän Hengen johdatusta ratkaistakseen, onko ehdokas valmis ja kelvollinen asetettavaksi pappeuteen.

Kuinka tämä totuus liittyy prosessiin, jolla ihmisiä kutsutaan palvelemaan kirkon muissa tehtävissä?

Lue UK 5 ja pane merkille, kuinka edellä jakeessa Hepr. 5:4 mainittu totuus ja se, että Jumala kutsui Aaronin, kuvastuvat siitä, mitä profeetta Joseph Smith kirjoitti. Huomaa, että profetia viittaa ilmoitukseen.

Viidennen uskonkappaleen mukaan ja sen lisäksi, että henkilön täytyy olla ”Jumalan kutsuma profetian kautta”, mitä muuta täytyy tapahtua, ennen kuin hän voi saada valtuuden saarnata evankeliumia ja suorittaa sen toimituksia?

Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa kerrotaan, että profeetat, pappeudenhaltijat ja evankeliumin opettajat saivat kutsumuksensa valtuutetulta pappeudenhaltijalta kätten päällepanemisella (ks. 4. Moos. 27:18–23; Ap. t. 6:5–6; 13:2–3; 1. Tim. 4:14).

Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaus toiseen tai kumpaankin seuraavista kysymyksistä:
1. Kuinka se prosessi, jolla ihmisiä kutsutaan kirkon tehtäviin nykyään, kuvastaa mallia, joka on säädetty pyhissä kirjoituksissa?
2. Miksi on tärkeää tietää, että pappeuden valtuuden voi saada vain tällä tavalla?

Lue Hepr. 5:5–6 ja pane merkille, kuka antoi Vapahtajalle Hänen valtuutensa.

Näiden jakeiden mukaan taivaallinen Isä antoi pappeuden Pojalleen Jeesukselle Kristukselle. Hänen oli määrä olla ”pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta” (Hepr. 5:6).

Ylipapin virka Melkisedekin pappeudessa ”soveltuu Jeesukseen Kristukseen suurena Ylipappina. Myös Aadam ja kaikki patriarkat olivat ylipappeja. Nykyisin kolme johtavaa ylipappia muodostavat kirkon presidenttikunnan ja johtavat kaikkia muita pappeudenhaltijoita ja kirkon jäseniä. Muitakin kelvollisia miehiä asetetaan nykyisin ylipapeiksi kaikkialla kirkossa siten kuin on tarkoituksenmukaista.” (PKO, ”Ylipappi”, scriptures.lds.org/fi.)

Lue Hepr. 5:7–10. Voisit merkitä jakeeseen 9, mikä Jeesuksesta Kristuksesta tuli. Jakeissa 7–8 viitataan Melkisedekiin, joka oli Abrahamin aikaan elänyt profeetta ja kuningas.

Vanhin Bruce R. McConkie on opettanut, että nämä jakeet ”soveltuvat sekä Melkisedekiin että Kristukseen, koska Melkisedek oli esikuva Kristuksesta, ja tuon profeetan palvelutyö oli esimerkkinä ja edeltäjänä Herrastamme” (Doctrinal New Testament Commentary, 3 osaa, 1965–1973, osa 3, s. 157).

Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaus seuraavaan kysymykseen: Kuinka Jeesus Kristus on ”iankaikkisen pelastuksen tuoja” (Hepr. 5:9) kaikille, jotka ovat Hänelle kuuliaisia?

Kuten jakeissa Hepr. 5:11–14 kerrotaan, Paavali ilmaisi haluavansa opettaa lisää tästä aiheesta, mutta hän sanoi, että ihmisiltä puuttui hengellistä ymmärrystä ja kypsyyttä ymmärtää syvällisempiä opetuksia.

Kirje heprealaisille 6

Pyhiä kannustetaan olemaan innokkaita, uskovia, kärsivällisiä ja toiveikkaita Jumalan lupausten saamiseksi

Jumala on luvannut lapsilleen siunauksia, kuten rauhan, onnen, anteeksiannon, vastauksia rukouksiin, patriarkallisten siunausten sisältämiä siunauksia, ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän. Jotkin näistä siunauksista ovat ehdollisia ja perustuvat valintoihimme.

Minkä yksittäisen luvatun siunauksen saamista sinä odotat innolla?

Kuten luvussa Hepr. 6 kerrotaan, Paavali kannusti pyhiä, etteivät nämä lakkaisi tavoittelemasta Herran lupaamia siunauksia. Kun luet tätä lukua, pane merkille totuuksia, jotka voivat auttaa sinua saamaan Jumalan lupaamia siunauksia.

Lue Hepr. 6:1–3 ja katso, mitä tavoitetta kohti Paavali opetti pyhiä tekemään työtä. Huomaa, että Joseph Smithin raamatunkäännöksessä jakeesta Hepr. 6:1 (PKO, JSR Hepr. 6:1) sanotaan: ”Jättämättä siis Kristuksen opin periaatteita” (kursivointi lisätty). Jakeessa JSR Hepr. 6:3 (PKO) sanotaan: ”Ja me jatkamme täydellisyyteen, mikäli Jumala suo.”

Täydellisyys tarkoittaa hengellistä kypsyyttä tai eheyttä (ks. PKO, ”Täydellinen”, scriptures.lds.org/fi). Jakeissa Hepr. 6:1–2 kerrotaan, että evankeliumin ensimmäiset periaatteet ja toimitukset muodostavat perustan, jolle meidän tulee rakentaa, kun pyrimme kohti täydellisyyttä eli hengellistä kypsyyttä.

Jakeissa Hepr. 6:4–8 kerrotaan, kuinka Paavali kuvaili niitä, joita nimitetään kadotuksen pojiksi – niitä, joilla on kokonainen ja täydellinen tieto siitä, että Jeesus on Kristus, ja jotka sitten kääntyvät pois tästä totuudesta ja joista tulee Jumalan vihollisia. Paavali vertasi näitä yksilöitä pyhiin, joille hän osoitti tämän kirjeen ja jotka työskentelivät Kristuksen nimessä (ks. Hepr. 6:9–10).

Lue Hepr. 6:11–15 ja katso, mitä Paavali kannusti pyhiä tekemään, kun he pyrkivät perimään Jumalan lupaamat siunaukset. Voi olla hyödyllistä tietää, että ilmaus ”innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen” jakeessa 11 viittaa siihen, että on uuttera siihen asti, kunnes me saamme Jumalan lupaamat siunaukset.

Paavali kuvaili Abrahamin olevan esimerkki uutteruudesta, uskosta ja kärsivällisyydestä Jumalan lupaamien siunausten tavoittelussa. Abraham oli 75-vuotias, kun Jumala lupasi hänelle jälkeläisiä, ja sitten hän odotti uskossa 25 vuotta, ennen kuin tämä lupaus täyttyi Iisakin syntymän kautta. Paavalin opetuksen pohjalta me opimme, että olemalla uutteria ja kärsivällisiä loppuun asti sekä uskomalla Jeesukseen Kristukseen me voimme periä Jumalan lupaamat siunaukset.

Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
1. Miksihän uutteruus, usko Jeesukseen Kristukseen ja kärsivällisyys ovat tärkeitä, kun pyrimme saamaan Jumalan lupaamia siunauksia?
2. Milloin sinä olet saanut jonkin luvatun siunauksen olemalla uuttera ja kärsivällinen sekä uskomalla Jeesukseen Kristukseen?

Kuten jakeissa Hepr. 6:16–18 kerrotaan, Paavali opetti, että Jumala pitää lupauksensa eikä koskaan valehtele. Sen vuoksi me voimme tuntea toivoa, joka kohdistuu Hänen lupauksiinsa, ja olla varmoja siitä, että ne täyttyvät.

Lue Hepr. 6:19–20 ja pane merkille, kuinka meidän toivomme, joka kohdistuu Jumalan lupauksiin, vaikuttaa meidän elämäämme.

Yksi totuus, jonka voimme huomata jakeesta Hepr. 6:19, on se, että Jumalan lupauksiin kohdistuva toivomme on hengellinen ankkuri sielullemme. Toivo tarkoittaa luvattujen vanhurskauden siunausten luottavaista odotusta ja kaipausta (ks. PKO, ”Toivo”; scriptures.lds.org/fi).

Piirrä pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi kuva ankkurista. Mieti, mikä merkitys ankkurilla on laivalle. Kirjoita, kuinka Jumalan lupauksiin kohdistuva toivosi on ollut sinulle hengellisenä ankkurina.

Pohdi, kuinka voit olla uutterampi, uskovampi, kärsivällisempi ja toiveikkaampi. Voisit kirjata saamiasi vaikutelmia omaan päiväkirjaasi.

Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tämän päivän tehtävien alle seuraavaa:

Olen opiskellut luvut Hepr. 5–6 ja suorittanut tämän oppiaiheen tehtävät (päiväys).

Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: