Johdanto – Jaakobin kirje
Miksi tätä kirjaa tulee tutkia?
Jaakobin kirje tunnetaan hyvin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten keskuudessa merkittävän jakeen Jaak. 1:5 johdosta, joka sai nuoren Joseph Smithin pyytämään totuutta Jumalalta. Kautta koko kirjeensä Jaakob tähdensi, että meidän on toteutettava sana tekoina eikä pelkästään kuunneltava sitä (ks. Jaak. 1:22). Tämän kirjeen tutkiminen voi auttaa sinua ymmärtämään, miten tärkeää sinun on ilmaista uskosi teoillasi (ks. Jaak. 2:14–26), ja innoittaa sinua tavoittelemaan elämän voitonseppelettä, jonka ”Jumala on – – luvannut niille, jotka häntä rakastavat” (Jaak. 1:12).
Kuka kirjoitti tämän kirjan?
Kirjeessä sanotaan, että sen kirjoitti ”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija” (Jaak. 1:1).
Kristillisen perimätiedon mukaan tämä Jaakob on Juudaksen tavoin yksi Joosefin ja Marian pojista ja sen vuoksi Jeesuksen Kristuksen velipuoli (ks. Matt. 13:55; Mark. 6:3; Gal. 1:19). Se seikka, että Jaakob mainitaan ensimmäisenä luettelossa Jeesuksen veljistä kohdassa Matt. 13:55, voi tarkoittaa, että hän oli velipuolista vanhin. Kuten muistakaan Herran velipuolista, Jaakobistakaan ei alkuun tullut Jeesuksen opetuslasta (ks. Joh. 7:3–5). Kun Jeesus oli noussut kuolleista, Jaakob oli kuitenkin yksi niistä ihmisistä, joille Hän ilmestyi ylösnousseena olentona (ks. 1. Kor. 15:7).
Myöhemmin Jaakobista tuli apostoli ja varhaisten kristillisten kirjoittajien mukaan kirkon ensimmäinen piispa Jerusalemissa (ks. Ap. t. 12:17; 21:18; Gal. 1:18–19; 2:9). Kirkon johtajana hänellä oli huomattava rooli Jerusalemissa pidetyssä kokouksessa (ks. Ap. t. 15:13). Jaakobin vaikutusta kirkossa vahvisti epäilemättä hänen sukulaisuutensa Jeesukseen, ja silti hän osoitti nöyryyttä esittäytyessään, ei Jeesuksen veljenä vaan Herran palvelijana (ks. Jaak. 1:1).
Milloin ja missä se kirjoitettiin?
Ei tiedetä, milloin Jaakob kirjoitti tämän kirjeen. Koska hän asui Jerusalemissa ja valvoi kirkon asioita siellä, hän todennäköisesti kirjoitti tämän kirjeen tuolla alueella.
Se tosiseikka, ettei Jaakob maininnut Jerusalemin kokousta, joka pidettiin noin 50 jKr. (ks. Ap. t. 15), voisi antaa ymmärtää, että tämä kirje kirjoitettiin ennen tuota kokousta. Jos tämä kirje todellakin kirjoitettiin ennen Jerusalemin kokousta, se on yksi Uuden testamentin varhaisimpia kirjeitä.
Keille se kirjoitettiin ja miksi?
Jaakob osoitti kirjeensä kahdelletoista hajaannuksessa elävälle heimokunnalle (ks. Jaak. 1:1) tarkoittaen koko Israelin huonetta. Hän kehotti heitä ”ottamaan vastaan evankeliumin – – [ja] tulemaan Kristuksen laumaan” (Bruce R. McConkie, Doctrinal New Testament Commentary, 3 osaa, 1965–1973, osa 3, s. 243). Jaakob neuvoi kirkon jäseniä elämään elämäänsä niin, että se ilmaisee heidän uskonsa Jeesukseen Kristukseen.
Mitä erityispiirteitä tässä kirjassa on?
Jaakobin kirjettä on joskus pidetty Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjan kaltaisena viisauksien kirjallisuutena. Kirjeen teksti koostuu kristillisen elämän periaatteiden lyhyistä selityksistä. Lisäksi Jaakobin sanoissa on yhtäläisyyksiä Vapahtajan pitämään vuorisaarnaan, joka on luvuissa Matt. 5–7. Joitakin samankaltaisia teemoja ovat vainon kestäminen (ks. Jaak. 1:2–3, 12; Matt. 5:10–12), täydelliseksi eli hengellisesti kypsäksi tuleminen (ks. Jaak. 1:4; 2:22; Matt. 5:48), Jumalalta pyytäminen (ks. Jaak. 1:5; Matt. 7:7–8), Jumalan tahdon tekeminen (ks. Jaak. 1:22; Matt. 7:21–25), muiden rakastaminen (ks. Jaak. 2:8; Matt. 5:43–44; 7:12), hyvän erottaminen pahasta sen hedelmien perusteella (ks. Jaak. 3:11–12; Matt. 7:15–20), rauhantekijänä oleminen (ks. Jaak. 3:18; Matt. 5:9) sekä se, ettei pidä vannoa (ks. Jaak. 5:12; Matt. 5:34–37).
Pääkohdat
Jaakobin kirje 1–2. Jaakob tervehtii lukijoitaan ja esittelee kirjeensä pääteemat kuten koettelemusten kestäminen, viisauden pyytäminen ja eläminen tunnustamansa uskon mukaan. Jumalan sanan kuulijoiden täytyy toteuttaa sana tekoina. Jaakob määrittelee puhtaan Jumalan palveluksen olevan sitä, että huolehtii isättömistä ja leskistä sekä pyrkii elämään vapaana synnistä (ks. Jaak. 1:27). Pyhien tulee rakastaa lähimmäisiään ja tuoda uskonsa ilmi teoillaan.
Jaakobin kirje 3–4. Jaakob havainnollistaa hallitsemattoman puheen tuhoisaa luonnetta ja vertaa sitä rauhantekijöiden vanhurskauden hedelmään. Hän varoittaa lukijoitaan tulemasta maailman ystäviksi ja kehottaa heitä vastustamaan Paholaista ja lähestymään Jumalaa.
Jaakobin kirje 5. Jaakob varoittaa rikkaita, jotka ovat jumalattomia. Hän päättää kirjeensä lyhyisiin neuvoihin pyhien velvollisuuksista muita kirkon jäseniä kohtaan. Hän neuvoo pyhiä kestämään kärsivällisesti Herran tulemiseen asti ja olemaan totuudellisia kaikessa kanssakäymisessään. Hän kannustaa sairaita kutsumaan vanhimmat luokseen voitelemaan heidät öljyllä.