Johdanto – Toinen kirje Timoteukselle
Miksi tätä kirjaa tulee tutkia?
Paavalin Toinen kirje Timoteukselle tähdentää voimaa, jonka Jeesuksesta Kristuksesta todistaminen tuo (ks. 2. Tim. 1:7–8). Se myös sisältää profetian vaikeista ajoista, jotka koittaisivat Paavalin ja Timoteuksen aikoina sekä viimeisinä aikoina (ks. 2. Tim. 3:1–7). Auttaakseen Timoteusta tämän kohtaamissa haasteissa Paavali kannusti tätä luottamaan pyhiin kirjoituksiin ja kirkon johtajiin (ks. 2. Tim. 3:14–17) sekä turvaamaan tosi oppiin (ks. 2. Tim. 4:2). Tutkimalla tätä kirjaa opit oppeja ja periaatteita, jotka voivat auttaa sinua elämään uskollisesti, kun koet viimeisten päivien vaikeita aikoja.
Kuka kirjoitti tämän kirjan?
Toisen kirjeen Timoteukselle kirjoitti Paavali (ks. 2. Tim. 1:1).
Milloin ja missä se kirjoitettiin?
Paavalin Toinen kirje Timoteukselle kirjoitettiin todennäköisesti vuosina 64–65 jKr. (ks. PKO, ”Paavalin kirjeet”, scriptures.lds.org/fi). Paavali kirjoitti tämän kirjeen ollessaan toista kertaa vankilassa Roomassa, vähän ennen marttyyrikuolemaansa (ks. PKO, ”Paavalin kirjeet”).
Vankilassa ollessaan Paavali oli kahleissa (ks. 2. Tim. 2:9) ja todennäköisesti sellissä tai tyrmässä sekä alttiina luonnonvoimille (ks. 2. Tim. 4:13, 21), ja hänen ystävillään oli vaikeuksia löytää hänet (ks. 2. Tim. 1:17). Luukas oli ilmeisesti ainoa, joka kävi säännöllisesti hänen luonaan (ks. 2. Tim. 4:11), ja Paavali oletti elämänsä päättyvän pian (ks. 2. Tim. 4:6–8).
Keille se kirjoitettiin ja miksi?
Tässä kirjeessä Paavali kannusti Timoteusta ja tarjosi voimaa auttaakseen tätä jatkamaan Paavalin lähestyvän kuoleman jälkeen. Paavali oli tietoinen siitä, ettei hänellä ollut paljon aikaa, ja hän halusi nähdä Timoteuksen, jota hän kutsui kuvaannollisesti ”rakkaaksi pojakseen” (ks. 2. Tim. 1:2).
Kirjeensä lopussa Paavali pyysi, että Timoteus ja Markus kävisivät hänen luonaan ja toisivat hänelle tavaroita, jotka hän oli jättänyt muiden luo (ks. 2. Tim. 4:9–13). Vaikka Paavalin kirje oli osoitettu nimenomaan Timoteukselle, sen neuvoja voivat käyttää ne, jotka elävät ”viimeisinä päivinä” (2. Tim. 3:1), koska Paavali opetti haasteista ja ratkaisuista, jotka pätevät niin meidän aikanamme kuin hänenkin aikanaan.
Mitä erityispiirteitä tässä kirjassa on?
Tämä kirje on yksi paimenkirjeistä, kuten Ensimmäinen kirje Timoteukselle ja Kirje Titukselle, ja ”sisältää apostolin viimeiset sanat ja osoittaa suurenmoista rohkeutta ja luottamusta, joiden avulla hän kohtasi kuoleman” (ks. Bible Dictionary, ”Pauline Epistles”). Ajallisesti Toinen kirje Timoteukselle näyttää olevan Paavalin viimeinen kirje Uudessa testamentissa (ks. 2. Tim. 4:6).
Tässä kirjeessä on Paavalin ajatuksia siitä, mitä siunauksia ja vaikeuksia palveleminen saarnaajana, apostolina ja pakanoiden opettajana tuo tullessaan (ks. 2. Tim. 1:11). Paavali julisti: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele.” (2. Tim. 4:7–8.) Se osoittaa, että hänellä oli henkilökohtainen varmuus siitä, että hän perisi iankaikkisen elämän. Paavali oli palvellut Jeesusta Kristusta yli 30 vuotta ja oli näin erinomaisessa asemassa opastamaan Timoteusta siinä, kuinka palvella tehokkaasti muiden uskon vahvistamiseksi (ks. 2. Tim. 2:15–17, 22–26; 4:1–2, 5).
Pääkohdat
2. kirje Timoteukselle 1. Paavali puhuu Jumalan lahjasta ja voimasta, joka saadaan pappeuden asettamisella. Hän opettaa, että ”pelkuruuden henki” (ks. 2. Tim. 1:7) ei tule Jumalalta ja että meidän ei pidä hävetä todistaa Jeesuksesta Kristuksesta. Paavali todistaa, että Jeesus Kristus kutsui hänet julistamaan evankeliumia (ks. 2. Tim. 1:11).
2. kirje Timoteukselle 2. Paavali käyttää vertauksia sotilaasta, voitokkaasta urheilijasta ja ahkerasta maamiehestä havainnollistaakseen, että iankaikkisen kirkkauden saamiseksi on kestettävä vaikeuksia. Hän vertaa keskenään totuuden opettajia ja vääryyden opettajia sekä arvokkaita ja arvottomia astioita. Hän kehottaa Timoteusta välttämään kiistoja ja opettamaan kärsivällisesti niitä, joiden pitää tehdä parannus.
2. kirje Timoteukselle 3–4. Paavali kuvailee viimeisten päivien jumalattomia oloja ja kannustaa Timoteusta käyttämään pyhiä kirjoituksia tehtävässään pappeusjohtajana. Hän kirjoittaa lähestyvästä kuolemastaan ja julistaa: ”Olen – – säilyttänyt uskoni” (2. Tim. 4:7). Paavali todistaa, että Herra vie hänet turvaan ”taivaalliseen valtakuntaansa” (2. Tim. 4:18).