Johdanto – Ensimmäinen Johanneksen kirje
Miksi tätä kirjaa tulee tutkia?
Tässä kirjeessä apostoli Johannes käsitteli luopumukseen johtavien vaikutusten vaarallista leviämistä kirkossa. Hän kehotti pyhiä karttamaan yhteyttä pimeyteen ja pysymään evankeliumin valon turvassa. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen tutkiminen voi auttaa sinua erottamaan paremmin Jeesusta Kristusta koskevat väärät opetukset, ja Johanneksen neuvojen noudattaminen voi auttaa sinua pysymään läheisessä yhteydessä Herraan, kun elät totuudessa. Lisäksi tämän kirjan tutkiminen voi auttaa sinua ymmärtämään, miten suuresti taivaallinen Isä rakastaa jokaista lastaan, minkä Hän on ilmaissut antamalla Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhriksi koko ihmiskunnan puolesta.
Kuka kirjoitti tämän kirjan?
”Vaikka näiden kolmen kirjeen kirjoittaja ei mainitse nimeään, kieli on niin samanlaista kuin apostoli Johanneksen kieli, että hänen oletetaan kirjoittaneen ne” (PKO, ”Johannes, Sebedeuksen poika”, alaotsikko 1, ”Johanneksen kirjeet”, scriptures.lds.org/fi). Johanneksen kirjeiden kirjoittaja näki ylösnousseen Vapahtajan omin silmin, ja se todellakin oli totta apostoli Johanneksen kohdalla (ks. 1. Joh. 1:1–4; 4:14).
Milloin ja missä se kirjoitettiin?
Emme tiedä tarkalleen, milloin ja missä Ensimmäinen Johanneksen kirje kirjoitettiin. Se kirjoitettiin todennäköisesti ensimmäisen vuosisadan jälkipuoliskolla.
Vaikka Johannes vietti suuren osan elämänsä alkupuolesta Palestiinassa, alue oli vihamielinen kristittyjä ja juutalaisia kohtaan Jerusalemin ja sen temppelin hävittämisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 70 jKr. Perimätiedon mukaan Johannes lähti Palestiinasta ja asui myöhempinä vuosinaan Efesoksessa. Jos näin oli, Johannes olisi voinut kirjoittaa tämän kirjeen Efesoksessa vuosien 70 jKr. ja 100 jKr. välisenä aikana.
Keille se kirjoitettiin ja miksi?
Ensimmäisen Johanneksen kirjeen kohdeyleisöä ei mainita erikseen, mutta Johanneksen kirjoituksista käy ilmi, että hän kirjoitti uskoville (ks. 1. Joh. 1:3–4; 2:12–14), kenties ihmisille Vähässä-Aasiassa (nykyajan Turkissa), missä joidenkin historiallisten lähteiden mukaan Johannes on saattanut asua ja palvella ensimmäisen vuosisadan loppupuolella.
Tuolloin väärät opettajat olivat saaneet aikaan hajaannuksen eli eripuran alueella olevien pyhien keskuudessa (ks. 1. Joh. 2:18–19, 22, 26; 4:1) ja luopumus levisi kirkossa. Eräs ajatussuunta, joka sai suosiota, oli doketismi. Doketismi oli osa laajempaa gnostilaisuutena tunnettua liikettä. Gnostilaisuuden monien muotojen keskeinen opetus oli, että henki oli kokonaisuudessaan hyvä ja että aine, myös fyysinen ruumis, oli kokonaisuudessaan paha.
Gnostilaisuuden seuraajat uskoivat, että pelastusta ei saavuteta vapautumalla synnistä vaan pikemminkin vapauttamalla henki aineesta eli fyysisestä ruumiista. He uskoivat myös, että pelastus saavutetaan tietyn tiedon (gnosis) avulla eikä uskomalla Jeesukseen Kristukseen.
Doketismi on peräisin kreikankielisestä sanasta dokeō tarkoittaen ”näyttämistä” tai ”vaikuttamista”. Doketismin seuraajat korostivat Jeesuksen hengellistä luonnetta siinä määrin, että he hylkäsivät ajatuksen, että Hän olisi tullut maailmaan todellisessa ruumiillisessa muodossa. He uskoivat, että Jumala oli näkymätön, kuolematon, kaikkitietävä ja immateriaalinen, ja he pitivät fyysistä maailmaa ja fyysistä ruumista turmeltuneina ja paheellisina. Sen vuoksi he uskoivat, että koska Jeesus on Jumalan jumalallinen Poika, Hän ei voisi kokea ihmisenä olemisen rajoituksia. Heidän näkökantansa mukaan Jeesus Kristus ei ollut kirjaimellisesti syntynyt lihassa eikä Hänellä ollut käsin kosketeltavaa ruumista, Hän ei vuotanut verta, kärsinyt, kuollut tai noussut ylös fyysisessä ylösnousseessa ruumiissa – Hän oli vain näennäisesti tekevinään nuo asiat.
Vaikka apostoli Johannes kiistikin nämä väärät opetukset Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä, ne säilyivät ja hiipivät kirkon jäsenten keskuuteen. Ne ja muut väärät opit olivat osasyynä suureen luopumukseen.
Mitä erityispiirteitä tässä kirjassa on?
Koska Johannes oli yksi Jeesuksen Kristuksen alkuperäisiä apostoleja, Hän oli ylösnousseen Vapahtajan erityinen todistaja. Johannes aloitti tämän kirjeen julistamalla, että hän oli henkilökohtaisesti nähnyt, kuullut ja koskettanut Jeesusta Kristusta. Laajentaessaan tätä henkilökohtaista todistusta Johannes kehotti kuulijoitaan luomaan ”[yhteyden] Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen” (1. Joh. 1:3). Ensimmäisen Johanneksen kirjeen keskeisenä teemana on rakkaus. Johannes tähdensi, että ne, jotka sanovat rakastavansa Jumalaa mutta eivät sitten rakasta lähellään olevia, ovat valehtelijoita (ks. 1. Joh. 4:20–21).
Pääkohdat
1. Johanneksen kirje 1–3. Johannes opettaa, että olemalla kuuliaisia me voimme oppia tuntemaan Jumalan, olla yhteydessä Häneen ja tulla Hänen kaltaisikseen. Viimeisinä aikoina nousee antikristuksia. Vapahtajan rakkaus meitä kohtaan ilmenee Hänen sovitusuhrissaan.
1. Johanneksen kirje 4–5. Johannes kannustaa pyhiä ottamaan selville, onko joku opettaja Jumalasta vai ei. Jumala on rakkaus, ja koska Hän rakastaa meitä niin suuresti, Hän lähetti Poikansa kärsimään meidän vuoksemme. Ne, jotka rakastavat Jumalaa, pitävät Hänen käskynsä. Ne, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen ja syntyvät Jumalasta, voittavat maailman.