Juudeasta matkasi kirkon jäseniä Antiokiaan. He opettivat pakanakäännynnäisille, että nämä piti ympärileikata, jotta nämä pelastuisivat. Paavali ja Barnabas veivät asian apostoleille Jerusalemiin. Tämä tapahtuma, josta toisinaan käytetään nimitystä Jerusalemin kokous, pidettiin suunnilleen vuosina 49–50 jKr. Tässä kokouksessa Pietari todisti, että Jumala pelastaisi uskolliset juutalaiset ja pakanat siitä riippumatta, oliko heidät ympärileikattu vai ei. Jaakob vahvisti Pietarin sanat lainaamalla pyhien kirjoitusten sanoja. Apostolit lähettivät kirkon jäsenille Antiokiaan, Syyriaan ja Kilikiaan kirjeitä selittäen, ettei ympärileikkaus ollut pelastuksen kannalta välttämätön. Paavali valitsi lähetystyötoverikseen Silaksen ja aloitti toisen lähetysmatkansa.
Saatuaan innoitettuja neuvoja Pietari ja muut apostolit päätyvät siihen, ettei ympärileikkausta enää vaadita
Kirjoita ainakin viisi tärkeää päätöstä, jotka sinun täytyy tehdä nyt ja tulevaisuudessa:
Pohdi, miten vastaisit seuraaviin kysymyksiin:
Miksi on viisasta pyytää Jumalalta apua, kun tekee tärkeitä päätöksiä?
Mitä voit tehdä saadaksesi selville, mikä on Jumalan tahto omalla kohdallasi?
Kun tutkit lukua Ap. t. 15, pane merkille totuuksia, jotka voivat opastaa sinua, kun pyrit saamaan selville Jumalan tahdon omalla kohdallasi.
Jotta ymmärtäisit paremmin lukua Ap. t. 15, on tärkeää tietää, että kun Paavali ja Barnabas olivat pyhien luona Antiokiassa, eräät juudealaiset juutalaiset, jotka olivat kääntyneet kristinuskoon, esittivät tiettyjä väitteitä siitä, mitä pakanakäännynnäisten piti tehdä pelastuakseen. Nämä miehet ja muut heidän kaltaisensa juutalaiskristityt vaativat, että pakanakäännynnäisten täytyi kääntyä myös juutalaisuuteen.
Lue Ap. t. 15:1 ja pane merkille, mitä nämä juudealaiset väittivät kaikkien pakanakäännynnäisten tarvitsevan tehdä pelastuakseen.
Abrahamin kanssa tekemässään liitossa Jumala antoi käskyn, että kaikki Hänen kanssaan liiton solmivat miehet piti ympärileikata. ”Ympärileikkaus suoritettiin leikkaamalla pois niin poikalasten kuin aikuisten miestenkin esinahka. Liiton vastaanottajat saivat nauttia liittoon kuuluvista etuoikeuksista, ja he hyväksyivät siihen kuuluvan vastuun.” (PKO, ”Ympärileikkaus”, scriptures.lds.org/fi.) Ympärileikkauksesta tuli merkki eli muistutus liitosta, jonka ihmiset olivat tehneet Jumalan kanssa. Tapa otettiin uudelleen käyttöön Mooseksen päivinä, ja tämä käytäntö jatkui Israelin huoneen uskovien keskuudessa Vapahtajan aikaan saakka.
Lue Ap. t. 15:2–3 ja ota selville, mitä tapahtui, kun Paavali ja Barnabas kuulivat näiden miesten väittävän, että pakanakäännynnäiset piti ympärileikata. Lausuma ”asettuivat vastustamaan heitä, ja asiasta käytiin kiivasta väittelyä” (Ap. t. 15:2) tarkoittaa sitä, että kirkon jäsenet väittelivät Paavalin ja Barnabaksen kanssa ja väittivät, että pakanat piti ympärileikata.
Mitä he jakeen 2 mukaan päättivät, että piti tehdä?
Lue Ap. t. 15:4–6 ja ota selville, mitä tapahtui, kun Paavali ja muut saapuivat Jerusalemiin.
Lue Ap. t. 15:7–11 ja katso, mitä Pietari sanoi neuvostolle. Ilmaus ”kun väittelyä oli kestänyt pitkään” jakeessa 7 tarkoittaa, että apostolit olivat väitelleet kiivaasti ympärileikkauskysymyksestä.
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaus seuraavaan kysymykseen: Mitähän Pietari tarkoitti sanoessaan, ettei Jumala tehnyt mitään eroa heidän [kääntyneiden pakanoiden] ja meidän [kääntyneiden juutalaisten] välillämme (Ap. t. 15:9)?
Pietari oli virkaiältään vanhin apostoli maan päällä ja oli sen vuoksi valtuutettu puhumaan Herran puolesta. Pietarin innoitettu julistus, ettei pakanoita tarvinnut ympärileikata, on esimerkki siitä, miten Herra johtaa kirkkoaan ilmoittamalla tahtonsa apostoleilleen (ks. Ap. t. 1:2).
Näistä jakeista me voimme oppia seuraavan totuuden: Me voimme tietää Herran tahdon Hänen elävien profeettojensa ja apostoliensa välityksellä. Voisit kirjoittaa tai merkitä tämän totuuden pyhiin kirjoituksiisi jakeiden Ap. t. 15:6–7 viereen.
Millä tavoin elävät apostolit meidän aikanamme auttavat meitä saamaan tiedon saamistaan ilmoituksista?
Lue Ap. t. 15:12–15 ja ota selville, kuinka ihmiset suhtautuivat Pietarin julistukseen, ettei ympärileikkaus ollut pelastuksen kannalta välttämätön.
Pietari toimi tämän kokouksen johtavana virkailijana, ja näyttää siltä, että Jaakob johti kokousta. Jaakob oli Jeesuksen Kristuksen velipuoli ja kirkon seurakunnan ensimmäinen piispa Jerusalemissa. Kuten jakeissa Ap. t. 15:16–18 kerrotaan, Jaakob lainasi profeetta Aamosta (ks. Aam. 9:11–12) osoittaakseen, että Pietarin julistus oli yhtäpitävä pyhiin kirjoituksiin tallennettujen profeettojen sanojen kanssa.
Jaakobin opetuksen pohjalta me opimme seuraavan totuuden: Me voimme tietää Herran tahdon tutkimalla pyhiä kirjoituksia. Voisit kirjoittaa tai merkitä tämän totuuden pyhiin kirjoituksiisi jakeiden Ap. t. 15:15–18 viereen.
Lue Ap. t. 15:19–20 ja katso, mitä Jaakob neuvoi kirkon johtajia tekemään.
Jaakob ilmaisi tukensa sille menettelytavalle, josta Pietari, joka johti kirkkoa, oli ilmoittanut jakeissa Ap. t. 15:7–11 (ks. Bruce R. McConkie, Doctrinal New Testament Commentary, 3 osaa, 1965–1973, osa 2, s. 143). Huomaa jakeesta Ap. t. 15:20, mitkä olivat Mooseksen laissa sellaisia säännöksiä, joita pakanakäännynnäisten tuli Jaakobin mukaan kuitenkin noudattaa.
Neuvosto päätti lähettää kirkon jäsenille kirjeitä, joissa ilmoitettiin, ettei pelastumiseen vaadittu ympärileikkausta ja että tämä oli apostolien yksimielinen päätös. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi noudattavat näitä samoja käytäntöjä meidän aikanamme antaakseen innoitettua ohjausta kirkon jäsenille.
Tästä luvun Ap. t. 15 kertomuksesta me opimme seuraavan totuuden: Neuvottelemalla yhdessä ja pyytämällä ilmoitusta Jumalalta kirkon johtajat saavat innoitusta vaikeisiin ongelmiin.
Kuva
Elder D. Todd Christofferson
Jotta voisit ymmärtää paremmin, kuinka tämä totuus liittyy kirkkoon tänä aikana, voisit lukea kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin D. Todd Christoffersonin seuraavat sanat. Havainnollistettuaan lukujen Ap. t. 10 ja Ap. t. 15 esimerkkien avulla, kuinka ”Vapahtaja voi puhua palvelijoilleen henkilökohtaisesti tai näiden neuvostolle”, vanhin Christofferson sanoi: ”Näitä samoja malleja noudatetaan nykyään Jeesuksen Kristuksen palautetussa kirkossa. Kirkon presidentti voi ilmoittaa tai tulkita oppeja saamansa ilmoituksen perusteella (ks. esim. OL 138). Opillisia selityksiä voidaan saada myös ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin yhteisen neuvoston kautta (ks. esim. VJ 2). Neuvoston keskusteluun sisältyy usein kanonisoitujen pyhien kirjoitusten, kirkon johtohenkilöiden opetusten sekä aiemman käytännön puntaroimista. Mutta viime kädessä – aivan kuten Uuden testamentin kirkossa – tavoitteena ei ole pelkästään yhteisymmärrys neuvoston jäsenten kesken vaan Jumalalta saatava ilmoitus. Se on prosessi, johon sisältyy sekä järjen käyttöä että uskoa Herran mielen ja tahdon selville saamiseksi.” (Ks. ”Kristuksen oppi”, Liahona, toukokuu 2012, s. 87–88.)
Lue Ap. t. 15:28–29 ja pane merkille, mitä apostolit ja vanhimmat kirjoittivat kirjeissään kirkon jäsenille. Lause ”ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa” jakeessa 28 tarkoittaa sitä, ettei ihmisten tarvinnut noudattaa mitään ylimääräisiä vaatimuksia, jotka olivat peräisin ihmisiltä eivätkä Jumalalta.
Kuinka apostolit jakeen Ap. t. 15:28 mukaan tiesivät Jumalan tahdon niistä vaatimuksista, jotka koskivat kääntyneitä pakanoita?
Pyhä Henki oli paitsi innoittanut apostoleja, kun nämä neuvottelivat yhdessä, myös antanut vahvistavan todistuksen, että heidän päätöksensä oli oikein. Jakeesta Ap. t. 15:28 me opimme, että yksi tapa, jolla voimme tietää Herran tahdon, on Pyhän Hengen antaman innoituksen avulla.
Silmäile uudelleen oppiaiheen alussa kirjoittamaasi luetteloa tärkeistä päätöksistä. Selitä pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjassasi, kuinka aiot käyttää nykyajan profeettojen sanoja ja pyhiä kirjoituksia saadaksesi Herralta ohjausta nykyisiin ja tuleviin olosuhteisiin.
Paavali ja muut vievät apostolien kirjeen kirkon jäsenille Antiokiaan
Jakeissa Ap. t. 15:30–41 selitetään, että muutamat kirkon johtohenkilöt veivät apostolien kirjeen kirkon jäsenille Antiokiaan. Kun sitten Paavali oli saarnannut Antiokiassa, hän pyysi Barnabasta lähtemään kanssaan niihin paikkoihin, joissa he olivat saarnanneet ensimmäisen lähetysmatkansa aikana. Barnabas halusi ottaa Markuksen heidän mukaansa mutta Paavali kieltäytyi, koska Markus oli jättänyt heidät heidän ensimmäisen lähetysmatkansa aikana. Kun näiden kirkon kahden hyvän johtohenkilön välillä oli ollut erimielisyyttä, tilanne ratkesi, kun Barnabas päätti ottaa Kyprokselle mukaansa Markuksen ja Paavali valitsi lähetystyötoverikseen Silaksen ja aloitti toisen lähetysmatkansa.
Se, että on eri mieltä muiden kanssa, ei ole syntiä. Kuten tässä kertomuksessa havainnollistetaan, meidän tulee riitelyn sijaan etsiä yhdessä ratkaisuja erimielisyyksiimme.
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tämän päivän tehtävien alle seuraavaa:
Olen opiskellut luvun Ap. t. 15 ja suorittanut tämän oppiaiheen tehtävät (päiväys).
Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: