Jeesuksen vuorisaarna jatkuu luvuissa Matt. 6–7. Saarnansa tässä osuudessa Hän opetti, että meidän tulee tehdä omistautumista osoittavia vanhurskaita tekoja, jotta olisimme otollisia taivaalliselle Isälle. Hän neuvoi opetuslapsiaan myös pyrkimään ennen kaikkea rakentamaan Jumalan valtakuntaa.
Vapahtaja opettaa opetuslapsiaan tekemään vanhurskaita tekoja
Pohdi seuraavia kysymyksiä: Oletko koskaan tehnyt jotakin hyvää vääristä syistä? Jos olet, mikä sai sinut tekemään niin?
Lue Matt. 6:1–2 ja ota selville, minkä Vapahtaja sanoi olevan väärä syy tehdä vanhurskaita tekoja.
Almut ovat uskonnollisen omistautumisen osoituksia, kuten köyhien auttamista. Mitä näissä jakeissa opetetaan siitä, miksi jotkut ihmiset antavat almuja?
Huomaa, että Vapahtaja nimitti näitä ihmisiä tekopyhiksi. Kreikankielinen sana, joka on käännetty sanalla tekopyhä, viittaa teeskentelijöihin.
Lue Matt. 6:3–4 ja pane merkille, mitä Vapahtaja opetti siitä, kuinka Hänen opetuslastensa tulee tehdä vanhurskaita tekoja. Voisit merkitä Vapahtajan lupauksen niille, jotka tekevät vanhurskaita tekoja oikeista syistä.
Salassa palveleminen viittaa siihen, että palvelemme muita vaivihkaa kaikessa hiljaisuudessa tai tavoittelematta minkäänlaista hyötyä. Paljon on kerrottavaa niistä hiljaisista palveluksista, joista kukaan ei saa koskaan tietää paitsi se, jota palvellaan, ja se, joka palvelee.
Täydennä seuraava lausuma, jossa esitetään periaate, jonka opimme Vapahtajan opetuksista: Jos teemme omistautumista osoittavia tekoja ollaksemme otollisia taivaalliselle Isälle sen sijaan että tavoittelisimme toisten ihmisten huomiota, niin Hän .
Ilmaus ”palkitsee meidät julkisesti” voisi tarkoittaa sitä, että taivaallinen Isä saattaa siunata meitä sellaisilla ajallisilla tai hengellisillä tavoilla, jotka muut joko huomaavat tai eivät huomaa mutta jotka me itse voimme helposti tunnistaa, kun siunaus tulee osaksemme.
Lue kohdat Matt. 6:5–6 ja Matt. 6:16–18 ja katso, mitä esimerkkejä Vapahtaja käytti havainnollistaakseen sitä periaatetta, että teemme omistautumista osoittavia tekoja ollaksemme otollisia taivaalliselle Isälle. Ilmaukset ”synkän näköisiä” ja ”muuttavat muotonsa surkeaksi” jakeessa 16 viittaavat ihmisiin, jotka pyrkivät julkisesti osoittamaan paastoavansa.
Julkinen rukous ei ole väärin, eikä kaikkia rukouksia tarvitse lausua salassa. Rukoilemista ja muita uskonnollisia tapoja voidaan harjoittaa julkisesti, jos ne tehdään vilpittömästi ja hartaasti sekä kirkon oikeiden käytäntöjen mukaisesti.
Kuvaile pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjassasi tilannetta, jolloin teit jonkin omistautumista osoittavan vanhurskaan teon – kuten rukoilit tai paastosit – ollaksesi otollinen taivaalliselle Isälle. Kirjoita, millä tavoin sinä olet tuntenut tulleesi siunatuksi, kun olet palvellut Jumalaa vilpittömästi.
Jakeissa Matt. 6:7–15 Vapahtaja antoi ohjeita ja mallin siihen, mikä on oikea tapa rukoilla. Hänen oma esimerkkinsä rukouksesta tunnetaan Herran rukouksena [tai Isä meidän -rukouksena]. Lue nämä jakeet ja pane merkille, mitä muita totuuksia voit oppia rukouksesta Herran esimerkin perusteella.
Voisit etsiä hiljaisen, suojaisan paikan, jossa rukoilla ääneen, ja lausua siellä vilpittömän rukouksen taivaalliselle Isälle. Mitä eroja huomasit ääneen rukoilemisen ja äänettömästi rukoilemisen välillä? Olivatko ajatuksesi keskittyneempiä, kun pystyit rukoilemaan ääneen?
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi muutamia oivalluksia, joita olet saanut tutkiessasi jakeita Matt. 6:7–15 ja jotka voisivat auttaa sinua pitämään henkilökohtaisia rukouksia tehokkaammin.
Jeesus Kristus opettaa opetuslapsiaan kokoamaan aarteita taivaaseen
Aarre on mitä tahansa sellaista, mitä arvostamme suuresti.
Kuva
coins and small bag
Lue Matt. 6:19–21 ja pane merkille, millaisia aarteita Vapahtaja opetti opetuslapsiaan tavoittelemaan.
Mitä eroa Vapahtaja sanoi olevan maan päälle kootuilla ja taivaaseen kootuilla aarteilla?
Kirjoita seuraavaan taulukkoon kolme esimerkkiä aarteista, joita ihmiset saattavat pyrkiä kokoamaan täällä maan päällä, ja kolme esimerkkiä aarteista, joita me voimme koota taivaaseen.
Aarteita maan päällä
Aarteita taivaassa
Lue Matt. 6:22–24 ja pane merkille, mikä Vapahtajan opetuksen mukaan voi auttaa meitä kokoamaan aarteita taivaaseen.
Joseph Smithin käännös jakeesta Matt. 6:22 auttaa meitä ymmärtämään Vapahtajan opettaneen, että kootaksemme aarteita taivaaseen meidän täytyy pitää silmämääränä ”Jumalan kirkkaus” (JSR Matt. 6:22), mikä tarkoittaa sitä, että mukautamme näkemyksemme ja tahtomme Jumalan näkemyksen ja tahdon mukaisiksi.
Jakeen Matt. 6:24 lopusta opimme seuraavan totuuden, joka voi muistuttaa meitä aarteiden kokoamisesta taivaaseen: Me emme voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Sana mammona viittaa rikkauksiin tai maailmallisuuteen.
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaus seuraavaan kysymykseen: Mistähän syystä me emme voi palvella samanaikaisesti sekä Jumalaa että mammonaa?
Pohdi omaa elämääsi ja mieti jotakin esimerkkiä siitä, kuinka halujesi keskittäminen johonkin maailmalliseen voisi estää sinua palvelemasta Jumalaa ja kokoamasta aarteita taivaaseen.
Vapahtaja neuvoo opetuslapsiaan etsimään ensin Jumalan valtakuntaa
Kuten jakeissa Matt. 6:25–34 kerrotaan, Vapahtaja neuvoi opetuslapsiaan olemaan huolestumatta perustarpeidensa hankkimisesta. Joseph Smithin raamatunkäännös jakeista Matt. 6:25–27 auttaa meitä ymmärtämään, että Hän puhui erityisesti niille, jotka lähtisivät saarnaamaan Hänen evankeliumiaan (ks. LDS Bible, Matthew 6:25, alaviite a).
Lue Matt. 6:31–34 ja etsi periaate siitä, mitä Jeesus opetti opetuslapsiaan tavoittelemaan elämässään ensin. (Huomaa jakeen 33 sanamuoto Joseph Smithin raamatunkäännöksen kohdassa JSR Matt. 6:38: ”Älkää sen vuoksi etsikö sitä, mikä on tästä maailmasta, vaan pyrkikää ensiksi rakentamaan Jumalan valtakuntaa ja vahvistamaan hänen vanhurskauttaan.”)
Minkä periaatteen me voimme oppia jakeesta Matt. 6:33?
”Jumalan valtakunta” (Matt. 6:33) kuvaa Jeesuksen Kristuksen kirkkoa silloin ja nyt. Meidän aikanamme se kuvaa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa, joka palautettiin valmistamaan taivaallisen Isän lapsia Hänen valtakuntaansa taivaassa – selestiseen valtakuntaan.
Presidentti Ezra Taft Bensonin seuraava lausuma voi auttaa sinua ymmärtämään, kuinka toteuttaa tätä periaatetta omassa elämässäsi:
Kuva
President Ezra Taft Benson
”Meidän täytyy asettaa Jumala etusijalle ennen kaikkea muuta elämässämme. Hänen on oltava ensimmäinen. – –
Kun asetamme Jumalan ensimmäiselle sijalle, kaikki muu asettuu oikealle paikalleen tai jää pois elämästämme. Rakkautemme Herraa kohtaan määrää sen, mihin kohdistamme kiintymyksemme, kuinka käytämme aikamme, mitä harrastamme ja millainen on tärkeysjärjestyksemme.
Meidän tulee asettaa Jumala kaikkien muiden edelle elämässämme.” (”Suurin käsky – rakasta Herraa”, Valkeus, heinäkuu 1988, s. 3.)
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaus seuraavaan kysymykseen: Milloin olet kokenut taivaallisen Isän siunauksia, kun olet pyrkinyt asettamaan Hänet etusijalle elämässäsi?
Jeesus Kristus puhuu opetuslapsilleen vanhurskaasta tuomitsemisesta
Lue Matt. 7:1–2 ja katso, mitä Vapahtaja opetti tuomitsemisesta.
Jae Matt. 7:1 tulkitaan usein virheellisesti siten, ettei meidän tulisi koskaan tuomita. Joseph Smithin raamatunkäännöksestä saamme kuitenkin tietää Jeesuksen Kristuksen opettaneen, että meidän tulee ”tuomita vanhurskas tuomio”.
Mitä vanhurskaasti tuomitseminen mielestäsi tarkoittaa?
Lue Matt. 7:3–5 ja pohdi vertausta, jota Vapahtaja käytti opettaakseen meille, kuinka olla tuomitsematta muita epävanhurskaasti (ks. myös Joh. 7:24).
Vanhin Dallin H. Oaks on selittänyt erilaisia tuomitsemisia:
Kuva
Elder Dallin H. Oaks
”Minua on askarruttanut se, että toisissa pyhien kirjoitusten kohdissa meitä kielletään tuomitsemasta ja toisissa meitä kehotetaan tuomitsemaan ja jopa neuvotaan, kuinka se pitää tehdä. Mutta kun olen tutkinut näitä kohtia, olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että nämä näennäisen ristiriitaiset ohjeet ovat johdonmukaisia, kun tarkastelemme niitä iankaikkisuuden näkökulmasta. Ratkaisuna on se, että ymmärrämme, että on olemassa kahdenlaista tuomitsemista: lopullista tuomitsemista, jota meitä kielletään tekemästä, ja väliaikaista tuomitsemista, johon meitä kehotetaan, mutta vanhurskauden periaatteita noudattaen. – –
Vastakohtana lopulliselle tuomitsemiselle, jota kuolevaisia kielletään tekemästä, pyhissä kirjoituksissa kuolevaisia vaaditaan tekemään sitä, mistä käytän nimitystä ’väliaikainen tuomitseminen’. Tällainen tuomitseminen on välttämätöntä käyttääksemme henkilökohtaista moraalista tahdonvapauttamme. – –
Me kaikki teemme arvioita valitessamme ystäviämme, päättäessämme, kuinka aiomme käyttää aikaamme ja rahojamme, sekä tietenkin valitessamme iankaikkista kumppaniamme. – –
Kun meidän on tuomittava väliaikaisesti [tai tehtävä arvioita], meidän tulee huolehtia siitä, että tuomitsemme vanhurskaasti. Meidän tulee tavoitella päätöksissämme Hengen johdatusta. Meidän tulee rajoittaa tuomitsemisemme omaan taloudenhoitotehtäväämme kuuluviin asioihin. Milloin mahdollista, meidän tulee pidättyä tuomitsemasta ihmisiä, kunnes meillä on riittävästi tietoa tosiasioista. Niin pitkälle kuin mahdollista, meidän tulee tuomita olosuhteet eikä niinkään ihmisiä. Kaikessa tuomitsemisessamme meidän tulee soveltaa käytäntöön vanhurskaita tasovaatimuksia. Ja kaikessa tässä meidän täytyy muistaa käsky antaa anteeksi.” (”’Judge Not’ and Judging”, Ensign, elokuu 1999, s. 7, 9, 13.)
Presidentti Dieter F. Uchtdorf ensimmäisestä presidenttikunnasta on kommentoinut kohtaa Matt. 7:3–5:
Kuva
President Dieter F. Uchtdorf
”Tämä hirsien ja roskien tilanne näyttää liittyvän läheisesti kyvyttömyyteemme nähdä itsemme selkeästi. En ole varma siitä, miksi me kykenemme diagnosoimaan ja suosittelemaan parannuskeinoja niin hienosti muiden ihmisten ongelmiin, kun taas meillä on usein vaikeuksia nähdä omamme.
Joitakin vuosia sitten uutisissa kerrottiin miehestä, joka uskoi, että jos hän hieroisi sitruunamehua kasvoihinsa, se tekisi hänet näkymättömäksi kameroille. Niinpä hän hieroi sitruunamehua kaikkialle kasvoihinsa ja lähti ryöstämään kaksi pankkia. Vähän sen jälkeen hänet pidätettiin, koska hänen kuvaansa näytettiin iltauutisissa. Kun poliisi näytti miehelle turvakameroiden hänestä itsestään kuvaamat videot, mies ei voinut uskoa silmiään. ’Mutta minulla oli sitruunamehua kasvoillani!’ hän protestoi. [Ks. Errol Morris, ’The Anosognosic’s Dilemma: Something’s Wrong but You’ll Never Know What It Is’, osa 1, New York Times, 20. kesäkuuta 2010; opinionator.blogs.nytimes.com/2010/06/20/the-anosognosics-dilemma-1.]
Kun eräs tiedemies Cornellin yliopistossa kuuli tästä tapauksesta, häntä kiehtoi se, miten ihminen voi olla niin piinallisen tietämätön omasta taitamattomuudestaan. Ratkaistakseen, oliko tämä yleinenkin ongelma, kaksi tutkijaa pyysi korkeakouluopiskelijoita osallistumaan sarjaan kokeita, joissa testattiin erilaisia elämisen taitoja, ja pyysi heitä sitten arvioimaan omaa suoriutumistaan. Opiskelijat, jotka selviytyivät huonosti, osasivat arvioida kaikkein surkeimmin omaa suoritustaan – jotkut heistä arvioivat saaneensa viisi kertaa korkeammat pisteet kuin mitä he todellisuudessa saivat. [Ks. Justin Kruger ja David Dunning, ’Unskilled and Unaware of It: How Difficulties in Recognizing One’s Own Incompetence Lead to Inflated Self-Assessments’, Journal of Personality and Social Psychology, joulukuu 1999, s. 1121–1134.]
Tämä tutkimus on toistettu lukuisia kertoja, ja yhä uudelleen on vahvistunut sama johtopäätös: monilla meistä on vaikeuksia nähdä itsemme sellaisina kuin todella olemme, ja jopa menestyvät ihmiset yliarvioivat omaa osuuttaan ja aliarvioivat muiden osuutta. [Ks. Marshall Goldsmith, What Got You Here Won’t Get You There, 2007, luku 3.]
Sen yliarvioiminen, kuinka hyvin ajamme autoa tai kuinka pitkälle pystymme lyömään golfpalloa, ei ole ehkä kovinkaan merkittävää. Mutta kun alamme uskoa, että panoksemme kotona, työssä ja kirkossa on suurempi kuin se todellisuudessa on, me sokeudumme emmekä näe siunauksia ja tilaisuuksia kehittyä merkittävillä ja syvällisillä tavoilla.” (”Herra, en kai se ole minä?”, Liahona, marraskuu 2014, s. 56–57.)
Vapahtaja opettaa, kuinka voi tavoitella henkilökohtaista ilmoitusta
Joseph Smithin raamatunkäännös jakeesta Matt. 7:6 auttaa meitä ymmärtämään, että Jeesus Kristus kutsui opetuslapsiaan lähtemään maailmaan saarnaamaan. Heidän tuli opettaa parannusta mutta pitää valtakunnan salaisuudet omana tietonaan. Toisin sanoen heidän ei pitänyt keskustella pyhistä asioista ihmisten kanssa, jotka eivät olleet valmiita ottamaan niitä vastaan. (Ks. JSR Matt. 7:9–11.)
Joseph Smithin raamatunkäännöksen mukaan jae Matt. 7:7 (ks. LDS Bible, Matthew 7:7, alaviite a) alkaa sanoilla: ”Sanokaa heille: Pyytäkää Jumalalta.” Lue jae 7 aloittaen näillä sanoilla ja pane merkille, mitä Herra käski opetuslastensa opettaa.
Tästä jakeesta me opimme seuraavan periaatteen: Kun pyydämme, etsimme ja kolkutamme etsiessämme totuutta, taivaallinen Isä vastaa ja siunaa meitä henkilökohtaisella ilmoituksella.
Mitä sanat pyytää, etsiä ja kolkuttaa kertovat siitä, mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme henkilökohtaista ilmoitusta?
Pohdi jotakin tilannetta, jolloin se, että pyysit, etsit ja kolkutit, johti sinut saamaan henkilökohtaista ilmoitusta.
Kuten jakeissa Matt. 7:9–11 kerrotaan, Vapahtaja opetti, että aivan kuten rakastava isä ei antaisi kiveä tai käärmettä, kun hänen poikansa pyytää leipää tai kalaa, taivaallinen Isäkään ei kiellä henkilökohtaisen ilmoituksen lahjaa lapsiltaan, jotka etsivät ja pyytävät soveliaita asioita.
Lue Matt. 7:12–14 ja katso, mitä muuta totuutta Vapahtaja käski opetuslastensa opettaa.
Vapahtaja lupaa pelastuksen niille, jotka täyttävät Isän tahdon
Mitkä ajattelutavat ovat yleisesti hyväksyttyjä maailmassa mutta vastoin taivaallisen Isän suunnitelmaa?
Mieti, miksi sinun olisi tärkeää pystyä ymmärtämään, edistääkö joku henkilö tai ryhmä ajattelutapaa, joka on taivaallisen Isän suunnitelman vastainen.
Lue Matt. 7:15 ja pane merkille Herran varoitus opetuslapsilleen.
Kuva
Elder M. Russell Ballard
Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on varoittanut vääristä profeetoista ja vääristä opettajista, niin miehistä kuin naisistakin, ”jotka ovat itse nimittäneet itsensä kirkon oppien julistajiksi”, sekä niistä, ”jotka puhuvat ja julkaisevat sellaista, mikä on vastoin Jumalan tosi profeettoja ja jotka käännyttävät aktiivisesti muita piittaamatta lainkaan niiden iankaikkisesta hyvinvoinnista, joita he johtavat harhaan” (”Varokaa vääriä profeettoja ja vääriä opettajia”, Liahona, tammikuu 2000, s. 74).
Lue Matt. 7:16–20 ja ota selville, miten me voimme erottaa, onko joku väärä profeetta tai väärä opettaja.
Näistä jakeista me opimme seuraavan totuuden: Me voimme erottaa väärät profeetat heidän hedelmiensä perusteella. Samoin kuin kasvin laadun voi päätellä sen perusteella, minkätyyppisiä tai minkälaatuisia hedelmiä se tuottaa, me voimme tunnistaa väärät profeetat ja väärät opettajat heidän opetustensa, tekojensa ja käsitystensä perusteella.
Millaista hedelmää väärät profeetat voisivat mielestäsi tuottaa?
Lue Matt. 7:21–27 ja pane merkille, mitä Vapahtaja opetti siitä, miten tärkeää on elää Hänen opetustensa mukaisesti. Huomaa, että Joseph Smithin raamatunkäännöksessä jakeen 23 ilmaus ”En tunne teitä” on muutettu muotoon ”Te ette ole koskaan tunteneet minua” (JST Matthew 7:33).
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi, kuinka aiot toteuttaa elämässäsi yhtä tai useampia tässä oppiaiheessa mainituista periaatteista.
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tämän päivän tehtävien alle seuraavaa:
Olen opiskellut luvut Matt. 6–7 ja suorittanut tämän oppiaiheen tehtävät (päiväys).
Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: