Oppiaihe 24

Oppi ja liitot 19:1–22

Johdanto

Kesäkuussa 1829 Joseph Smith palkkasi kirjanpainaja Egbert B. Grandinin painamaan 5 000 Mormonin kirjaa 3 000 dollarin hintaan. Grandin ei kuitenkaan suostunut aloittamaan painamista eikä edes ostamaan kirjasimia ennen kuin hänelle taattaisiin maksu työstä. Ilmoituksessa, joka on luvussa OL 19 ja joka todennäköisesti annettiin kesällä 1829, Herra käski Martin Harrisia antamaan osan omaisuudestaan maksuksi velasta, johon tämä oli joutunut tekemällä sopimuksen kirjanpainajan kanssa (ks. OL 19:34–35). Käyttäen vakuutena osaa maatilastaan Martin Harris takasi henkilökohtaisesti maksavansa painokustannukset, ellei Mormonin kirjan myynti kattaisi niitä.

Presidentti Joseph Fielding Smith kuvaili tätä ilmoitusta ja sen opetuksia sovituksesta ”yhdeksi suurimmista tällä taloudenhoitokaudella annetuista ilmoituksista, mitä tärkeämpiä on vain muutama” (Church History and Modern Revelation, 2 osaa, 1953, osa 1, s. 85).

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 19:1–3

Vapahtaja julistaa, että Hän on täyttänyt Isän tahdon

Kun oppitunti alkaa, pyydä oppilaita miettimään asioita, joita heitä on pyydetty tekemään tai pyydetään tekemään, koska he ovat kirkon jäseniä. Kirjoita heidän vastauksensa taululle. Pyydä sitten oppilaita katsomaan taululla olevaa luetteloa ja valitsemaan ne, joita jotkut saattavat pitää vaikeina. (Mahdollisia esimerkkejä: kymmenysten maksaminen, lähetystyössä palveleminen ja parannuksen tekeminen.)

• Miksi nämä asiat saattaisivat olla joillekin ihmisille vaikeita tehdä?

Auta oppilaita ymmärtämään luvun OL 19 historiallinen tausta lukemalla ääneen tämän oppiaiheen johdanto.

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 19:1–3 ja panemaan merkille Vapahtajaa koskevia totuuksia. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet. Huolehdi tämän keskustelun aikana siitä, että oppilaat mainitsevat seuraavat opit: Jeesus Kristus täytti Isänsä tahdon. Jeesus Kristus tulee tuomitsemaan meidät tekojemme mukaan.Jäljennä taululle seuraava taulukko käyttäen näitä totuuksia kahden sarakkeen otsikkoina. Kehota oppilaita tekemään samanlainen taulukko seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa ja täydentämään se oppiaiheen aikana. Jätä taululle riittävästi tilaa taulukon täydentämiseksi kuten näytetään myöhemmin oppiaiheessa.

Jeesus Kristus täytti Isänsä tahdon.	Jeesus Kristus tulee tuomitsemaan meidät tekojemme mukaan.

• Kuinka tieto näistä Vapahtajaa koskevista totuuksista on saattanut auttaa Martin Harrisia tuntemaan rauhaa päätöksestään myydä suuri osa maatilastaan?

Oppi ja liitot 19:4–12

Jeesus Kristus selittää iankaikkista ja loputonta rangaistusta

Kirjoita taululla olevaan taulukkoon otsikon ”Jeesus Kristus tulee tuomitsemaan meidät tekojemme mukaan” alle OL 19:4–12. Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 19:4 ja panemaan merkille, mikä on totuus tuomiosta, joka meidän kaikkien pitäisi ottaa huomioon. Pyydä heitä kertomaan, mitä he löytävät. Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta huolehdi siitä, että he mainitsevat seuraavan totuuden: Kaikkien ihmisten täytyy tehdä parannus tai kärsiä. Kehota yhtä oppilasta kirjoittamaan tämä oppi taululle viitteen OL 19:4–12 alapuolelle.

Selitä, että kohdassa OL 19:5 on Vapahtajan selitys sille, miksi Hän ei peruuta tuomioitaan. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden, jotka eivät tee parannusta, on kärsittävä rangaistus synneistään. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 19:5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, kuinka Vapahtaja kuvailee niiden tilaa, jotka eivät tee parannusta ja saavat siksi Hänen tuomionsa.

• Mitä tulevat kokemaan ne, jotka eivät tee parannusta?

• Kuinka kohta OL 19:5 voi motivoida meitä tekemään parannusta?

Kirjoita taululle sanojen ”Kaikkien ihmisten täytyy tehdä parannus tai kärsiä” alle seuraava ilmaus: Loputon eli iankaikkinen rangaistus.

• Mitä te ajattelette, kun kuulette tai luette ilmauksen ”loputon eli iankaikkinen rangaistus”?

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 19:6–12 ja panemaan merkille, kuinka Herra määrittelee loputtoman eli iankaikkisen rangaistuksen. Kun oppilaat ovat vastanneet, pyyhi taululta pois sanat Loputon eli iankaikkinen ja kirjoita niiden tilalle sana Jumalan.

• Mitä te ajattelette, kun luette tai kuulette ilmauksen ”Jumalan rangaistus”?

Sinun on ehkä tarpeen selittää, että pyhissä kirjoituksissa termit loputon rangaistus ja iankaikkinen rangaistus eivät tarkoita sen ajan kestoa, jonka ihmiset tulevat kärsimään synneistään. Vapahtaja on sanonut: ”Minä olen loputon, ja rangaistus, joka annetaan minun kädestäni, on loputon rangaistus, sillä Loputon on minun nimeni” (OL 19:10). Kun Hän siis puhuu loputtomasta rangaistuksesta tai iankaikkisesta rangaistuksesta, Hän puhuu rangaistuksesta, jonka Hän langettaa jumalallisen lain ja oikeudenmukaisuuden vaatimusten mukaan.

Oppi ja liitot 19:13–22

Vapahtaja puhuu kärsimyksestään synnin vuoksi

Kirjoita taululla olevaan taulukkoon otsikon ”Jeesus Kristus tulee tuomitsemaan meidät tekojemme mukaan” sarakkeeseen OL 19:13–17. Selitä, että jakeissa 13–17 on varoitus kirkon jäsenille. Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 19:13–17 ja panemaan merkille, mitä tapahtuu niille, jotka päättävät olla tekemättä parannusta.

• Mitä tapahtuu niille, jotka päättävät olla tekemättä parannusta synneistään? (Oppilaiden tulee mainita seuraava oppi: Ne, jotka päättävät olla tekemättä parannusta, kärsivät rangaistuksen synneistään. Kirjoita tämä totuus taululle viitteen OL 19:13–17 alapuolelle.)

Kirjoita sarakkeeseen ”Jeesus Kristus tulee tuomitsemaan meidät tekojemme mukaan” viite OL 19:16–19. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 19:16–19. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, minkä syyn Vapahtaja antoi sille, miksi Hän kärsi syntiemme vuoksi.

• Minkä syyn Vapahtaja antoi sille, miksi Hän kärsi syntiemme vuoksi? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee huomata seuraava oppi: Vapahtaja kärsi syntiemme vuoksi, jotta me voisimme tehdä parannuksen eikä meidän tarvitsisi kärsiä niin kuin Hän kärsi.)

• Mikä näiden jakeiden mukaan teki mahdolliseksi sen, että me voimme saada syntimme anteeksi? (Kun oppilaat vastaavat, kirjoita taululla olevaan taulukkoon viitteen OL 19:16–19 alle: Jeesuksen Kristuksen kärsimys ja Hänen sovittava verensä tyydytti oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Siksi armo ulottuu niihin, jotka tekevät parannuksen.)

• Kuinka tieto näistä totuuksista, jotka olemme maininneet tähän mennessä tänään, vaikuttaa haluunne tehdä parannus?

Auta oppilaita ymmärtämään, että me kaikki voimme päättää joko tehdä parannuksen synneistämme tai kärsiä niistä rangaistuksen, pyytämällä yhtä heistä lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Neal A. Maxwellin seuraavat sanat:

”Meidän on loppujen lopuksi valittava joko Kristuksen elämäntapa tai Hänen kärsimystapansa! Meidän on joko kärsittävä niin kuin Hän kärsi (ks. OL 19:16–17) tai voitettava niin kuin Hän on voittanut (ks. Ilm. 3:21).” (”Joka voittaa – – niin kuin minäkin olen voittanut”, Valkeus, heinäkuu 1987, s. 65.)

Kirjoita taululla olevaan taulukkoon otsikon ”Jeesus Kristus täytti Isänsä tahdon” alle OL 19:15, 18–19.

Selitä, että useimmiten Jeesuksen Kristuksen kärsimyksestä on kertonut joku muu kuin Hän itse (ks. Matt. 26:36–39; Luuk. 22:39–44). Luvussa OL 19 Vapahtaja itse kertoo kärsimyksestään. Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 19:15, 18–19 ja panemaan merkille, kuinka Herra kuvaili sitä kärsimystä, jota Hän koki sovituksen aikana. Voit ehdottaa, että he merkitsevät löytämänsä asiat. Lisää oppilaiden vastaukset taululle viitteen OL 19:15, 18–19 alle. Valmis taulukko saattaa näyttää tämäntapaiselta:

Jeesus Kristus täytti Isänsä tahdon.

Jeesus Kristus tulee tuomitsemaan meidät tekojemme mukaan.

OL 19:15, 18–19 Vapahtajan kärsimys oli piinallista, ankaraa ja vaikeaa kestää. Vapahtajan kärsimys sai Hänet vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta. Jeesus Kristus kärsi sekä fyysisesti että hengellisesti. Vapahtaja rukoili, että Hänet säästettäisiin eikä Hänen tarvitsisi juoda katkeraa maljaa. Vapahtaja täytti Isän tahdon ja saattoi päätökseen valmistelunsa ihmislasten hyväksi (ks. OL 19:19).

OL 19:4–12 Kaikkien ihmisten täytyy tehdä parannus tai kärsiä. Jumalan rangaistus OL 19:13–17 Ne, jotka päättävät olla tekemättä parannusta, kärsivät rangaistuksen synneistään. OL 19:16–19 Jeesuksen Kristuksen kärsimys ja Hänen sovittava verensä ovat tyydyttäneet oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Siksi armo ulottuu niihin, jotka tekevät parannuksen.

• Mitä te ajattelette siitä, että Vapahtaja kärsi rangaistuksen teidän synneistänne?

• Kuinka tieto Vapahtajan kärsimyksestä on saattanut auttaa Martin Harrisia hänen miettiessään sellaisia asioita kuin kadottamiaan 116 käsikirjoitussivua tai luopumistaan osasta omaisuuttaan Mormonin kirjan painamisen rahoittamiseksi?

• Milloin tietonne Vapahtajan sovituksesta on auttanut teitä kohtaamaan jonkin vaikean asian? (Muistuta oppilaille, että jotkin kokemukset ovat liian pyhiä tai henkilökohtaisia kerrottaviksi.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 19:20. Pyydä oppilaita seuraamaan mukana ja panemaan merkille ilmaus, joka viittaa tilanteeseen, jolloin Martin Harris kärsi syntiensä vuoksi.

• Mistä syystä arvelette Hengen vetäytymisen johtavan kärsimykseen?

Kehota oppilaita lukemaan uudelleen itsekseen OL 19:13, 15, 20 ja panemaan merkille jokaisesta jakeesta käsky sekä jakeista 15 ja 20 varoitukset.

• Kuinka Herran käsky tehdä parannus on todiste Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan?

Kehota oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa yhdestä opista tai periaatteesta, jonka he ovat oppineet kohdasta OL 19:1–22.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 19: luvun johdanto. ”Jumalan, ei ihmisen, antama käsky Martin Harrisille”

Maaliskuussa 1830, muutama kuukausi sen jälkeen kun Joseph Smith todennäköisesti sai lukuun OL 19 tallennetun ilmoituksen, Joseph Knight vanhempi oli todistamassa seuraavaa Mormonin kirjan myyntiä koskevaa keskustelua Joseph Smithin ja Martin Harrisin välillä:

”’Kirjat eivät mene kaupaksi, koska kukaan ei halua niitä.’ Joseph sanoo: ’Minä uskon, että ne myyvät hyvin.’ Hän sanoo: ’Minä haluan käskyn [tai ilmoituksen Herralta].’ ’Miksi?’, Joseph sanoo. ’Täytä se, mitä olet saanut.’ ’Mutta’, hän sanoo, ’minun täytyy saada käsky.’ – – Hän vaati kolme tai neljä kertaa, että hänen täytyy saada käsky.” (Dean Jessee, ”Joseph Knight’s Recollection of Early Mormon History”, BYU Studies, osa 17, nro 1, 1976, s. 37.)

Joseph Smithin ohje ”täytä se, mitä olet saanut” näyttää viittaavan ilmoitukseen luvussa OL 19, jossa Jumala oli jo antanut Martin Harrisille käskyn ”antaa auliisti [omaisuudestaan] Mormonin kirjan painatukseen” (OL 19:26).

Oppi ja liitot 19:2, 19. ”Täyttänyt hänen tahtonsa – –, hänen, jonka minä olen”

Vanhin Neal A. Maxwell kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että ”oman tahtonsa alistaminen on oikeastaan ainoa henkilökohtainen asia, joka meillä on Jumalan alttarille asetettavaksi. Kaikki muu, mitä me ’annamme’, – – on itse asiassa sellaista, mitä Hän on jo antanut tai lainannut meille. Mutta kun te ja minä lopulta annamme itsemme sallimalla oman tahtomme sulautua Jumalan tahtoon, niin silloin me todella annamme Hänelle jotakin! Se on hallitsemistamme asioista ainoa, joka on todella meidän annettavissamme!” (”Sulautuminen Isän tahtoon”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 25.)

Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että Vapahtaja on aina alistunut auliisti Isän tahtoon:

”Se asia, jota Kristus näyttää innokkaimmin tähdentävän palvelutyöstään – enemmän kuin henkilökohtaisia hyveitä ja suurenmoisia saarnoja ja jopa enemmän kuin parantamista, on se, että Hän alisti oman tahtonsa Isän tahtoon” (”Therefore, What?”, puhe kirkon koululaitoksen uskonnonopettajille, 8. elokuuta 2000, s. 8, lds.org).

Oppi ja liitot 19:6, 11–12. ”Loputon piina” ja ”iankaikkinen rangaistus”

Presidentti J. Reuben Clark ensimmäisestä presidenttikunnasta on esittänyt seuraavan näkemyksen ”Jumalan rangaistuksesta”:

”Minusta tuntuu, että kun Herra tulee antamaan meille palkintomme – – ja rangaistuksemme, [Vapahtaja] antaa kaikkein lievimmän rangaistuksen, mitä rikkomuksemme ansaitsee. Uskon, että Hän tuo tuomioonsa kaiken äärettömän rakkauden ja siunauksen ja armon ja hyvyyden ja ymmärtäväisyyden, mitä Hänellä on. – –

Ja toisaalta uskon, että kun kyse on hyvän käytöksemme palkitsemisesta, Hän antaa meille niin paljon kuin vain on mahdollista antaa, kun ottaa huomioon rikkomuksen, johon olemme syyllistyneet.” (”As Ye Sow…”, Brigham Young University Speeches of the Year, 3. toukokuuta 1955, s. 7.)

Presidentti Joseph Fielding Smith on selittänyt, mitä loputon piina ja iankaikkinen rangaistus tarkoittavat:

”Me saamme tietää Opin ja liittojen kirjasta, että iankaikkinen rangaistus eli ikuinen rangaistus ei tarkoita sitä, että tuomittu tulee kärsimään tätä rangaistusta ikuisesti – –. Kun ihminen kärsii rangaistuksen vääristä teoistaan ja tekee nöyrästi parannuksen ottaen vastaan evankeliumin, hän astuu ulos vankilasta, ja hänet määrätään johonkin kirkkauden asteeseen kelvollisuutensa ja ansioidensa mukaan.” (Ks. Pelastuksen oppeja, toim. Bruce R. McConkie, 3 osaa, 1977–1982, osa 2, s. 154.)

Vanhin James E. Talmage kahdentoista apostolin koorumista on antanut lisää näkemystä siihen, mitä iankaikkinen rangaistus tarkoittaa:

”Iankaikkinen rangaistus ei tarkoita, että kärsivä henkilö eli synnintekijä joutuisi kestämään ja kärsimään iankaikkisesti ja ikuisesti. Ketään ihmistä ei pidetä helvetissä pidempään kuin on tarpeen, että hänestä tulisi kelvollinen johonkin parempaan. Kun hän saavuttaa sen tilan, vankilan ovet avautuvat ja riemuitsevat joukot toivottavat hänet tervetulleeksi parempaan tilaan.” (Ks. Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, 1986, s. 36.)

Oppi ja liitot 19:20. ”Silloin, kun minä otin pois Henkeni”

Ilmaus ”silloin, kun minä otin pois Henkeni” on saattanut viitata kokemukseen, jonka Martin Harris kävi läpi kadotettuaan Mormonin kirjan 116 käsikirjoitussivua. Lucy Mack Smith, Josephin äiti, muisteli, että kun Martin Harris kertoi Joseph Smithille kadonneesta käsikirjoituksesta, Martin ”parahti ääni syvän ahdistuksen vallassa: ’Voi, olen kadottanut sieluni! Olen kadottanut sieluni!’” (History of Joseph Smith by His Mother, toim. Preston Nibley, 1958, s. 128.)

Voimme kokea kärsimystä synnistä sekä kuolevaisuudessa että kuoltuamme. Kun teemme syntiä, Pyhä Henki vetäytyy pois jättäen meidät vaille läsnäolonsa lohtua ja pyhittävää voimaa. Hänen ollessaan poissa me saamme ”maistaa” kärsimystä, jonka Vapahtaja koki kärsiessään syntiemme vuoksi. Parannuksenteon ansiosta me voimme tehdä sovinnon taivaallisen Isämme kanssa ja nauttia jälleen Pyhän Hengen läsnäolosta ja kaikista sen myötä tulevista siunauksista.

Presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on puhunut siitä, mikä yhteys on Pyhän Hengen kumppanuuden menettämisen ja parannuksenteon välttämättömyyden välillä:

”Jos teidän on vaikea tuntea Pyhää Henkeä, voisi olla viisasta pohtia, onko jotakin, mistä teidän on tehtävä parannus ja mikä teidän on saatava anteeksi” (”Hengen lahjoja kovia aikoja varten”, kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille, 10. syyskuuta 2006, s. 4).