Oppiaihe 108: Oppi ja liitot 103

Oppiaihe 108

Oppi ja liitot 103

Johdanto

Helmikuun 24. päivänä 1834 Kirtlandin korkean neuvoston kokouksessa Parley P. Pratt ja Lyman Wight pyysivät ohjeita siitä, kuinka pyhät Missourissa voisivat saada ajallista apua ja saada jälleen haltuunsa Jacksonin piirikunnassa omistamansa maat. Samana päivänä Joseph Smith sai lukuun OL 103 tallennetun ilmoituksen, jossa Herra lupasi, että Siionin maa lunastettaisiin. Herra ohjasi kirkon johtajia kokoamaan voimavaroja ja vapaaehtoisia auttamaan Missourin pyhiä. Tämä ryhmä tultiin tuntemaan Siionin leirikuntana.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 103:1–20

Herra lupaa, että Siion tullaan lunastamaan

Aloita oppiaihe esittämällä seuraava kysymys:

Mitä vihollisia vanhurskailla on nykyään?

Pyydä oppilaita miettimään, kuinka Herran viholliset pyrkivät estämään heidän hengellistä kehitystään.

Mistähän syystä Herran viholliset kykenevät estämään joidenkin Herran kansaan kuuluvien hengellisen kehityksen?

Kun oppilaat aloittavat tämänpäiväisen tutkimisen ja keskustelun luvusta OL 103, kannusta heitä etsimään periaatteita, jotka auttavat heitä voittamaan sellaiset viholliset.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen luvun OL 103 johdanto. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, miksi Parley P. Pratt ja Lyman Wight olivat tulleet Missourista Kirtlandiin Ohioon.

Miksi veli Pratt ja veli Wight olivat tulleet Kirtlandiin?

Selitä, että Joseph Smith sai lukuun OL 103 tallennetun ilmoituksen samana päivänä, kun nämä kaksi johtajaa tapasivat hänet ja korkean neuvoston Kirtlandissa.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 103:1–4. Pyydä luokan jäseniä etsimään kaksi syytä, joiden vuoksi Herra salli vihollistensa vainota pyhiä Missourissa.

Mitkä ovat jakeiden 3–4 mukaan ne kaksi syytä, joiden vuoksi Herra salli vihollistensa vainota pyhiä? (Ensimmäinen syy oli sallia vainoojien täyttää ”pahuutensa mitan, jotta heidän maljansa olisi täysi” – toisin sanoen oikeuttaa Hänen jumalattomia kohtaavat tuomionsa. Toinen syy oli kurittaa pyhiä, jotka eivät olleet kuuliaisia.)
Miksi pyhiä piti jakeen 4 mukaan kurittaa? Mitä teidän mielestänne tarkoittaa ilmaus ”he eivät kuulleet täysin”? (He eivät olleet täysin kuuliaisia Herralle.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 103:5–7. Pyydä luokan jäseniä katsomaan, mitä pyhien täytyy Herran opetuksen mukaan tehdä päästäkseen voitolle Hänen vihollisistaan .

Jos pyhät noudattaisivat Herran neuvoja ”heti [tuosta] hetkestä lähtien”, mitä siunauksia he saisivat? (He pääsisivät voitolle Herran vihollisista ”heti [tuosta] hetkestä lähtien”.)
Mitä nämä jakeet opettavat siitä, kuinka me voimme päästä voitolle maailman vaikutuksista? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee ilmaista seuraava periaate: Kun alamme noudattaa Herran neuvoja, me saamme voimaa, jolla alamme päästä voitolle maailmasta.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 103:8–10. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra varoitti tapahtuvan, jos me päätämme olla noudattamatta Hänen sanojaan.

Mitä seuraa siitä, että päättää olla noudattamatta kaikkia Herran sanoja? (Oppilaat saattavat mainita eri periaatteita, kuten seuraavat: Jos emme ole kuuliaisia Herran käskyille, maailma voittaa meidät. Jos emme noudata kaikkia Herran sanoja, me menetämme kyvyn olla valona muille.)
Mistähän syystä joku, joka ei ole kuuliainen tai on vain osittain kuuliainen Herralle, ei ehkä pystyisi pääsemään voitolle Herran vihollisista?
Mitä esimerkkejä on siitä, kuinka ihmiset voivat saada voiton jostakin Herran vihollisesta pyrkimällä noudattamaan Herran sanoja? (Mahdollisia esimerkkejä: ihmiset, jotka kuuliaisuudessa ovat saaneet Herralta voimaa voittaa riippuvuuden tai elää evankeliumin mukaan elettyään aiemmin maailmallisesti.)

Voit selittää, että vaikka emme ehkä olisikaan täysin kuuliaisia kaikille Herran sanoille, niin jos me pyrimme uutterasti tottelemaan Häntä ja teemme vilpittömän parannuksen virheitä tehtyämme, Herra auttaa meitä pääsemään voitolle Hänen vihollisistaan.

Kehota oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa yksi periaate, jota he voivat ryhtyä noudattamaan ”heti tästä hetkestä alkaen” kuullakseen paremmin Herran neuvoja.

Tee yhteenveto kohdasta OL 103:11–20 selittämällä, että Herra lupasi pyhille, että heidän koettelemustensa jälkeen Siion lunastettaisiin Hänen voimallaan. Mutta jos pyhät saastuttaisivat perintöosansa, ne otettaisiin heiltä pois.

Oppi ja liitot 103:21–40

Herra ilmoittaa, kuinka Siionin maa tullaan lunastamaan

Tee ennen oppituntia kyltti, jossa lukee VAPAAEHTOISIA TARVITAAN! Aseta se paikkaan, josta oppilaat näkevät sen. Kirjoita myös etukäteen paperille seuraava tiedote:

Vapaaehtoisia tarvitaan! Armottomat ja väkivaltaiset rettelöitsijät ovat pakottaneet pyhämme lähtemään mailtaan Jacksonin piirikunnassa Missourissa. Liittykää mukaan auttamaan noita pyhiä ja suojelemaan heitä, kun he pyrkivät saamaan takaisin maansa Siionissa ja säilyttämään ne. Lähtö on Ohion Kirtlandista 1. toukokuuta 1834.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 103:21–23. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Herra ohjasi kirkon johtajia tekemään Siionin maan lunastamiseksi. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.

Pyydä yhtä oppilasta seisomaan kyltin vieressä, jossa on sanat VAPAAEHTOISIA TARVITAAN! Anna oppilaalle tiedote, jonka kirjoitit ennen oppituntia, ja pyydä häntä lukemaan se ääneen. Esitä sitten luokalle seuraavat kysymykset:

Luuletteko, että te olisitte olleet valmiita lähtemään Jacksonin piirikuntaan auttamaan pyhiä? Miksi tai miksi ette?

Selitä, että se ryhmä miehiä, jotka Joseph Smith johtaisi Missouriin, tultiin tuntemaan Siionin leirikuntana. (Voit selittää, että leirikunta tarkoittaa tässä sotilasjoukkoa.) Siionin leirikunnan jäsenillä oli kaksi päätarkoitusta. Ensinnäkin heidän oli määrä tuoda Missourin pyhille aineellista apua, jotta nämä saisivat lievitystä sekä pystyisivät palaamaan koteihinsa ja ostamaan lisää maata. Toiseksi Missourin kuvernööri Daniel Dunklin oli luvannut, että kun Missourin osavaltion kansalliskaarti olisi saattanut pyhät takaisin Jacksonin piirikuntaan, Siionin leirikunnan jäsenet jäisivät sinne auttamaan järjestyksen ja rauhan ylläpitämisessä.

Jos te olisitte olleet tuona aikana kirkon jäseniä, niin mitä huolia teillä olisi saattanut olla liittymisestä vapaaehtoisena Siionin leirikuntaan?

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 103:20.

Kuinka tässä jakeessa oleva lupaus vaikuttaisi päätökseenne tarjoutua vapaaehtoiseksi?

Selitä, että liittyminen Siionin leirikuntaan edellytti perhe- ja työvelvollisuuksien jättämistä ja marssimista noin 1 450 kilometrin pituisen matkan näännyttävissä olosuhteissa vihamieliselle ja vaaralliselle seudulle. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 103:27–28. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra sanoi niille, jotka liittyisivät Siionin leirikuntaan. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.

Mihin näitä ihmisiä pyydettiin olemaan valmiita?
Millä nimellä Herra näiden jakeiden mukaan kutsuu ihmistä, joka on valmis antamaan henkensä Herran tähden? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraavaa: Jeesuksen Kristuksen opetuslapset ovat valmiita antamaan henkensä Hänen tähtensä.)

Selitä, että Siionin leirikunnan pyhien kohdalla henkensä menettämisen mahdollisuus oli todellinen. Vaikka me emme kohtaisikaan samanlaista vaaraa, tämä totuus voi silti koskea meitä. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti James E. Faustin seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan yhtä tapaa, jolla me kaikki voimme antaa elämämme Herran tähden.

”Useimpien meidän kohdalla vaatimus ei kuitenkaan ole kuolla kirkon tähden vaan elää sen tähden. Monille Kristuksen kaltainen elämä joka päivä saattaa olla jopa vaikeampaa kuin henkensä antaminen.” (Ks. ”Opetuslapseus”, Liahona, marraskuu 2006, s. 22.)

Mistähän syystä saattaisi olla vielä vaikeampaa elää Herran tähden kuin kuolla Hänen tähtensä?

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 103:30–34 ja ottamaan selville, kuinka monta vapaaehtoista Herra halusi Siionin leirikuntaan.

Kuinka monta vapaaehtoista Herra halusi? (500.) Mikä oli Herran vaatima vähimmäismäärä? (100.)

Selitä, että sen korkean neuvoston kokouksen päätteeksi, jossa kirkon johtajat keskustelivat Missourin pyhien tilanteesta, Joseph Smith sanoi matkaavansa Siioniin ja auttavansa sen lunastamisessa. Läsnä olleista noin 30 tai 40 tarjoutui myös vapaaehtoisiksi. Sitten Herra määräsi kahdeksan miestä lähtemään kirkon eri seurakuntiin värväämään vapaaehtoisia Siionin leirikuntaan ja pyytämään tavara- ja rahalahjoituksia Missourin pyhille (ks. OL 103:37–40). Siionin leirikunnan matkaan lähti noin 200 ihmistä, myös muutamia naisia ja lapsia.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 103:35–36. Pyydä luokan jäseniä katsomaan, mitä pyhien piti tehdä, jotta he onnistuisivat pyrkimyksissään lunastaa Siion.

Minkä periaatteen me voimme Herran näissä jakeissa antaman lupauksen perusteella oppia siitä, kuinka me voimme saada täyden voiton ja kirkkauden? (Oppilaiden tulee huomata seuraava periaate: Me saavutamme täyden voiton ja kirkkauden, kun olemme uutteria ja uskollisia ja rukoilemme uskossa.)

Todista, että me saamme voiton Herran vihollisista, kun pyrimme uutterasti ja uskollisesti noudattamaan kaikkia Herran sanoja. Kannusta oppilaita toimimaan ”heti tästä hetkestä lähtien” sen mukaan, mitä he ovat kirjoittaneet seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 103. Missourin kuvernööri Daniel Dunklin

Kun pyhät kärsivät mormonien vastaisista vihamielisyyksistä Missourissa vuosina 1833 ja 1834, kirkon johtajat pyysivät toistuvasti apua osavaltion ja liittovaltion edustajilta, myös Missourin kuvernööri Daniel Dunklinilta. Kuvernööri Dunklin ei juurikaan vastannut pyhien avunpyyntöihin. Lokakuussa 1833 hän neuvoi kirkon johtajia pyytämään korvausta ja suojelusta Jacksonin piirikunnassa olevista oikeusistuimista. Hän lupasi, että jos nämä pyrkimykset epäonnistuisivat, hän käyttäisi muita keinoja lain toimeenpanemiseksi. Kuvernööri Dunklinin neuvo osoittautui kuitenkin tehottomaksi ja epäkäytännölliseksi, sillä muutamat Jacksonin piirikunnan oikeuslaitoksen virkamiehistä kuuluivat juuri niihin, jotka yrittivät ajaa mormonit pois. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 144.)

Myöhäissyksyllä 1833 pyhät karkotettiin voimakeinoin Jacksonin piirikunnasta. Useimmat heistä saivat väliaikaisen turvapaikan läheisestä Clayn piirikunnasta, kun taas loput löysivät majapaikan muista läheisistä piirikunnista. Seuraavana keväänä, kun Siionin leirikunta muodostettiin ja se aloitti marssinsa kohti Missouria, kirkon johtajat vetosivat edelleen kuvernööri Dunkliniin saadakseen vakuutuksen, että tämä antaisi tukensa auttaakseen pyhiä saamaan takaisin kotinsa ja omaisuutensa ja elääkseen rauhassa Jacksonin piirikunnassa. Kuvernööri myönsi, että pyhiä kohtaan oli menetelty väärin ja että tarvittaisiin osavaltion lähettämä aseistettu joukko palauttamaan mormoneille heidän maansa ja suojelemaan heitä sillä aikaa kun oikeusistuimet päättäisivät lainkäytön piiriin kuuluvista asioista. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 146–148, 156–157.)

Kesäkuussa 1834 kuvernööri Dunklin muutti kuitenkin kantaansa. Hän väitti, että kansalliskaartin kutsuminen kokoon syöksisi todennäköisesti osavaltion avoimeen sotaan. Sen sijaan että olisi tarjonnut tukeaan hän neuvoi, että verenvuodatuksen välttämiseksi pyhien tuli luopua oikeuksistaan, myydä maansa ja asettua jonnekin muualle. Hän myös neuvoi jälleen heitä vetoamaan oikeusistuimiin. Kirkon johtajat eivät hyväksyneet näitä ehdotuksia, ja heidän toiveensa, että pyhien sallittaisiin palata koteihinsa rauhallisesti, murskaantuivat. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 157.)

Oppi ja liitot 103:1, 13. Siionin lunastus

Pohjimmiltaan Siionin lunastamisessa ei ole kyse vain maaomaisuuden takaisin saamisesta. Siion on sekä fyysinen paikka että tietyntyyppisistä ihmisistä koostuva yhteiskunta. Ennen kuin Siionin maa saadaan takaisin ja Siionin kaupunki rakennetaan, Herran kansan täytyy tulla pyhitetyksi.

Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt:

”Siion on Siion sen kansalaisten luonteen, ominaisuuksien ja uskollisuuden vuoksi. Muistakaa, että ’Herra kutsui kansaansa Siioniksi, koska sillä oli yksi sydän ja yksi mieli ja se asui vanhurskaudessa; eikä sen keskuudessa ollut köyhiä’ (Moos. 7:18). Jos aiomme perustaa Siionin koteihimme, seurakuntiimme ja vaarnoihimme, meidän on kohottava tälle tasolle. On välttämätöntä 1) yhdistyä niin, että meillä on yksi sydän ja yksi mieli, 2) tulla yksilöinä ja yhdessä pyhäksi kansaksi ja 3) pitää huolta köyhistä ja apua tarvitsevista niin tehokkaasti, että poistamme köyhyyden keskuudestamme. Emme voi odottaa näin tapahtuvan vasta sitten, kun Siion tulee – Siion tulee vasta sitten, kun näin tapahtuu.” (”Tulkaa Siioniin”, Liahona, marraskuu 2008, s. 38.)

Oppi ja liitot 103:15–18. ”Siion täytyy lunastaa voimalla”

Siionin leirikunnan tarkoitus ei ollut saada pyhien maata Jacksonin piirikunnassa uudelleen haltuunsa asevoimin, vaikka jotkut leirikunnan jäsenistä uskoivat, että niin tapahtuisi. Miehet olivat valmiita taistelemaan, jos heidän henkeään uhattaisiin, mutta Herran ei tarvitse luottaa ihmisvoimaan Siionin lunastamiseksi.

Presidentti Joseph Fielding Smith kirjoitti voimasta, jolla Siion tullaan lunastamaan:

”Siionin lunastamisen täytyy tulla voimalla. Ei aseiden eikä verenvuodatuksen voimalla vaan Herran voimalla.” (Church History and Modern Revelation, 1953, osa 1, s. 484.)

Herra viittasi voimansa osuuteen Siionin lunastuksessa, kun Hän sanoi, että pyhät johdatettaisiin ”pois orjuudesta voimalla ja ojennetulla käsivarrella” (OL 103:17). ”Ojennettu käsivarsi” on vertauskuvallinen ilmaus, joka tarkoittaa sitä, että Jumala käyttää voimaansa (jonka vertauskuvana on Hänen käsivartensa) kansansa hyväksi. Pyhät saavat voiton Siionin lunastamisessa vain Jumalan voiman avulla, ja he voivat saada tämän voiman noudattamalla kaikkia Hänen sanojaan.

Oppi ja liitot 103:27. ”Joka antaa henkensä minun tähteni, löytää sen jälleen”

Vanhin Franklin D. Richards seitsemänkymmenen koorumista on selittänyt, mitä tapahtuu, jos me annamme henkemme Vapahtajan tähden:

”Käy ilmeiseksi, että monet suuret siunaukset riippuvat kuuliaisuudesta iankaikkiselle uhrauksen laille.

Vapahtaja on sanonut: ’Älköön kukaan pelätkö antaa henkeään minun tähteni; sillä se, joka antaa henkensä minun tähteni, löytää sen jälleen’ (OL 103:27).

Näin se äärimmäinen uhri, että antaa henkensä, palkitaan siten, että löytää elämänsä jälleen, ’tosiaankin iankaikkisen elämän’ (OL 98:13).” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1967, s. 75.)