Oppiaihe 69
Oppi ja liitot 64:1–19
Johdanto
Elokuun 27. päivänä 1831 profeetta Joseph Smith ja ryhmä vanhimpia olivat palanneet äskettäin Ohioon käytyään pyhittämässä maan ja temppelitontin Siionissa eli Independencessä Missourissa. Matkalla Missouriin ja sieltä takaisin muutamilla vanhimmilla oli erimielisyyksiä keskenään, ja he kokivat riitaisia tunteita, mutta useimmat heistä pystyivät tekemään sovinnon toistensa kanssa. Syyskuun 11. päivänä profeetta sai ilmoituksen, joka on tallennettu lukuun OL 64. Tämä oppiaihe käsittelee jakeita OL 64:1–19, joissa Herra puhuu auliudestaan antaa anteeksi palvelijoilleen. Hän myös käskee kirkon jäseniä antamaan anteeksi toisilleen.
Huom. Oppiaiheessa 70 annetaan kahdelle oppilaalle tilaisuus opettaa. Ellet ole jo tehnyt niin, voisit nyt valita kaksi oppilasta ja antaa heille kopion oppiaiheen 70 heille nimetystä osuudesta, jotta he voivat valmistautua.
Opetusehdotuksia
Oppi ja liitot 64:1–7
Herra vakuuttaa vanhimmille olevansa aulis antamaan anteeksi
Kirjoita ennen oppituntia taululle seuraavat kysymykset:
Milloin olette loukkaantuneet jonkun toisen sanoista tai teoista?
Kuinka toimitte siinä tilanteessa?
Aloita oppiaihe pyytämällä oppilaita pohtimaan taululla olevia kysymyksiä.
Selitä, että luvussa OL 64 Herra opettaa meille, kuinka meidän tulee suhtautua, kun muut ovat loukanneet meitä. Joseph Smith sai ilmoituksen, joka on tallennettu lukuun OL 64, syyskuun 11. päivänä 1831, noin kaksi viikkoa sen jälkeen kun hän ja ryhmä vanhimpia olivat palanneet Missourin Independencestä Ohioon. Nämä vanhimmat ja muut kirkon jäsenet olivat kokeneet vaikeuksia, koska joidenkin ryhmän jäsenten keskuudessa oli ollut erimielisyyksiä ja riitaisia tunteita. Tässä ilmoituksessa Herra sanoo: ”Teidän keskuudessanne on niitä, jotka ovat tehneet syntiä” (OL 64:3).
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 64:1–4 ja pyydä luokan jäseniä panemaan merkille ilmauksia, jotka kuvailevat sitä, kuinka Herra suhtautuisi niihin, jotka olivat tehneet syntiä. Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät huomaamansa ilmaukset.
-
Kuinka Herra sanoi suhtautuvansa kirkon jäseniin, jotka olivat tehneet syntiä?
-
Mitä tällaiset suhtautumistavat opettavat meille Herrasta? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee tuoda esille seuraava periaate: Herra on myötätuntoinen, anteeksiantava ja armollinen. Kirjoita tämä periaate taululle.)
-
Miksi tämä totuus olisi saattanut olla merkittävä kirkon jäsenille, jotka olivat kokeneet vaikeuksia erimielisyyksien ja kaunojen vuoksi? Miksi tämä totuus Vapahtajasta on tärkeä teille?
Selitä, että tänä ajankohtana muutamat kirkon jäsenet, myös osa vanhimmista, jotka olivat matkustaneet Joseph Smithin kanssa, olivat alkaneet arvostella Joseph Smithiä. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 64:5–6. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana kiinnittäen huomiota siihen, mitä Herra sanoo Joseph Smithistä .
-
Mitä Herra sanoo Joseph Smithistä? (Joseph Smithillä on Herran valtakunnan avaimet ja hän on Herran palvelija. Jotkut ihmiset olivat etsineet vikoja Josephista.)
Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 64:7 ja ottamaan selville, mitä muuta Herra sanoo Joseph Smithistä.
-
Mitä me voimme oppia tämän jakeen perusteella Joseph Smithistä? (Joseph Smith oli tehnyt syntiä, mutta Herra oli aulis antamaan hänelle anteeksi. Voit auttaa oppilaita ymmärtämään tämän kohdan tuomalla esiin, että kaikkien ihmisten tavoin Joseph Smithilläkin oli heikkouksia ja hänen täytyi pyytää Herralta anteeksi syntejään. Hän ei ollut kuitenkaan syyllistynyt vakaviin synteihin.)
-
Mitä me voimme oppia tämän jakeen perusteella siitä, mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme Herralta anteeksi?
Oppi ja liitot 64:8–19
Herra käskee palvelijoitaan antamaan anteeksi toinen toiselleen
Jos mahdollista, näytä kuva sellaisesta myrkkykäärmeestä, joka maassanne elää, tai kuva myrkkykäärmeen pureman aiheuttamasta vammasta.
-
Mitä muuta kuin fyysistä tuskaa luulisitte tuntevanne, jos myrkkykäärme purisi teitä?
Selitä, että tässä tilanteessa joku voisi 1) yrittää tavoittaa käärmeen ja tappaa sen vihasta tai pelosta tai 2) ryhtyä heti toimenpiteisiin saadakseen myrkyn pois verestään.
-
Kumpi näistä toimintatavoista on mielestänne viisaampi? Miksi?
Selitä, että ihmisen vaihtoehtoja hänen saatuaan myrkyllisen pureman voidaan verrata meidän vaihtoehtoihimme, kun me loukkaannumme jonkun toisen sanoista tai teoista. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 64:8. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja huomaamaan, mitä seurauksia jotkut Herran opetuslapsista kokivat, koska he kieltäytyivät antamasta anteeksi toisilleen. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.
-
Minkä periaatteen me voimme oppia jakeesta 8? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee mainita seuraava periaate: Kun kieltäydymme antamasta anteeksi, me aiheutamme kärsimystä itsellemme. Voisit kehottaa oppilaita kirjoittamaan pyhiin kirjoituksiinsa tämän periaatteen omin sanoin.)
-
Kuinka ihmistä voi ahdistaa (tai satuttaa) se, ettei hän anna anteeksi muille? Miten tätä voi verrata siihen, mitä tapahtuu ihmiselle, joka yrittää tavoittaa myrkkykäärmeen, joka on juuri purrut häntä?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 64:9. Kehota luokan jäseniä kertomaan, mitä muita seurauksia on sillä, ettei anna anteeksi muille.
-
Mitä muuta jakeen 9 mukaan seuraa siitä, että kieltäytyy antamasta anteeksi toisille? (Ellemme anna anteeksi muille, seisomme tuomittuina Herran edessä. Kirjoita tämä oppi taululle.)
Voit tämän keskustelun kuluessa pyytää yhtä oppilasta lukemaan seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin David E. Sorensenin seuraavat sanat:
”Voi olla hyvin vaikeaa antaa jollekulle anteeksi hänen aiheuttamansa vahinko, mutta kun annamme anteeksi, meille avautuu parempi tulevaisuus. Jonkun toisen väärät teot eivät enää hallitse kulkuamme. Kun annamme toisille anteeksi, olemme vapaita valitsemaan, kuinka elämme omaa elämäämme. Anteeksiantaminen merkitsee, etteivät menneisyyden ongelmat enää sanele meidän kohtaloamme ja että voimme kohdistaa katseemme tulevaisuuteen Jumalan rakkaus sydämessämme.” (”Anteeksianto korvaa katkeruuden rakkaudella”, Liahona, toukokuu 2003, s. 12.)
Auta oppilaita kiinnittämään huomionsa Herran käskyyn antaa anteeksi kaikille ja noudattamaan sitä lukemalla seuraavat esimerkit ja esittämällä niiden jäljessä olevat kysymykset:
-
Nuori nainen on loukkaantunut ja nolostunut saatuaan tietää, että jotkut hänen ikätovereistaan ovat levittäneet hänestä juoruja. Myöhemmin osa näistä ikätovereista pyytää anteeksi mutta kaikki eivät pyydä. Nuori nainen antaa anteeksi niille, jotka pyysivät anteeksi, mutta kantaa kaunaa niille, jotka eivät pyytäneet.
Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 64:10–11. Pyydä heitä ajattelemaan, kuinka nämä jakeet liittyvät esimerkkiin, jonka olet lukenut.
-
Minkä käskyn Herra antaa jakeessa 10? (Auta oppilaita huomaamaan seuraava käsky: Herra käskee meitä antamaan anteeksi kaikille.)
-
Kuinka tämä käsky liittyy esimerkin nuoreen naiseen? Miksi mielestänne on tärkeää antaa anteeksi kaikille riippumatta siitä, pyytävätkö he anteeksi rikkomustaan vai eivät?
-
-
Nuori mies rikkoo käskyä. Hän rukoilee anteeksiantoa ja keskustelee ongelmasta piispan kanssa. Vaikka piispa on vakuuttanut nuorelle miehelle, että tämä on tehnyt täyden parannuksen, nuori mies tuntee kuitenkin edelleen olevansa kelvoton tekemänsä synnin vuoksi.
-
Kuinka käsky antaa anteeksi kaikille liittyy tämän esimerkin nuoreen mieheen? Miksi meidän täytyy antaa anteeksi itsellemme?
-
-
Nuori nainen on surullinen ja hämmentynyt isänsä tekojen vuoksi. Isä on hylännyt perheensä. Ennen lähtöään hän osoitti harvoin rakkautta perhettään kohtaan ja oli usein julma. Nuori nainen ei ymmärrä, miksi hänen isänsä toimi sillä tavalla, ja hänellä on vihan tunteita isäänsä kohtaan. Hän tietää, että hänen pitäisi antaa isälleen anteeksi, mutta hän ei usko, että hän pystyy siihen.
-
Kuinka jakeessa 11 oleva Herran neuvo voi auttaa tätä nuorta naista antamaan anteeksi isälleen? Miten meille on apua siitä, että annamme Jumalan tuomita ne, jotka ovat loukanneet meitä?
-
Pyydä oppilaita miettimään, onko olemassa joku, jolle heidän pitää antaa anteeksi. Myönnä, että toisinaan voi olla todella vaikeaa antaa anteeksi jollekulle. Kehota yhtä oppilasta lukemaan presidentti Gordon B. Hinckleyn seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, mitä he voivat tehdä, jos heidän on vaikeaa antaa anteeksi jollekulle.
”Vetoan teihin, että pyytäisitte Herralta voimaa antaa anteeksi. – – Se ei ehkä ole helppoa eikä tapahdu nopeasti. Mutta jos vilpittömästi etsitte sitä ja vaalitte sitä, se tapahtuu.” (”Teiltä vaaditaan, että te annatte anteeksi”, Valkeus, marraskuu 1991, s. 5.)
-
Mitä presidentti Hinckley neuvoo meitä tekemään, jos meidän on vaikeaa antaa anteeksi jollekulle? Mistähän syystä voiman rukoileminen voi auttaa meitä antamaan anteeksi?
Tee yhteenveto kohdasta OL 64:12–14 selittämällä, että Herra opettaa, että päätöksemme antaa anteeksi muille ei vapauta heitä vastuusta, jonka he kantavat teoistaan. He ovat tekemistään vääryyksistä yhä tilivelvollisia Herralle. Kohdasta OL 64:15–17 näemme, että Herra antoi anteeksi kahdelle palvelijalleen, nimittäin Isaac Morleylle ja Edward Partridgelle, koska he olivat tehneet parannuksen synneistään.
Aseta esille kuva Jeesuksesta Kristuksesta. Kiinnitä huomio ensimmäiseen totuuteen, jonka kirjoitit oppitunnin alussa taululle: Herra on myötätuntoinen, anteeksiantava ja armollinen. Todista, että kun annamme anteeksi, meistä tulee enemmän Vapahtajan kaltaisia.
Kehota oppilaita pohtimaan, kuinka he voivat noudattaa niitä anteeksiannon periaatteita, joita he oppivat tänään. Anna heille aikaa kirjoittaa, miten he aikovat noudattaa näitä totuuksia, ja tallentaa muistiin vaikutelmat, joita he ovat saaneet.
Kommentteja ja taustatietoja
Oppi ja liitot 64:8. Me aiheutamme itsellemme kärsimystä, kun emme anna anteeksi toisille
Vanhin David E. Sorensen seitsemänkymmenen koorumista kertoi kahdesta miehestä, jotka vahingoittivat toisiaan ja monia muita, koska he eivät halunneet antaa anteeksi:
”Kasvoin pienessä maaseutukaupungissa, jossa vesi oli paikkakunnan elinehto. Muistan, kuinka ihmiset tarkkailivat aina sadetta, keinokasteluoikeuksia ja vettä yleensäkin, olivat niistä huolissaan ja rukoilivat niiden takia. – –
Ilmastostamme johtuvan stressin ja vaikeuksien takia ihmiset eivät aina olleet parhaimmillaan. Toisinaan naapurin liian pitkäksi venähtänyt keinokasteluvuoro aiheutti epäsopua. Siitä alkoi myös lähellä vuoristolaiduntamme asuneiden kahden miehen riita. Kutsun heitä Chetiksi ja Waltiksi. Nämä kaksi naapurusta alkoivat kiistellä yhteisen keinokasteluojansa vedestä. Aluksi se oli melko viatonta, mutta vuosien vieriessä nämä kaksi miestä antoivat erimielisyyksiensä paheta kaunaksi ja sitten riitelyksi – aina uhkailuihin asti.
Eräänä heinäkuisena aamuna vettä oli taas molempien miesten mielestä liian vähän. Kumpainenkin meni kasteluojalle katsomaan, mitä oli tapahtunut, ajatellen, että toinen oli varastanut toiselle kuuluneen veden. He saapuivat patoluukulle samaan aikaan. Syntyi sanasota ja sitä seurasi tappelu. Walt oli isokokoinen, voimakas mies. Chet oli pieni, jäntevä ja sinnikäs. Tappelun tuoksinassa käytettiin aseina miesten mukana olleita lapioita. Walt iski lapiolla vahingossa Chetiä toiseen silmään, joka sokeutui.
Kului kuukausia ja vuosia. Chet ei kuitenkaan pystynyt unohtamaan eikä antamaan anteeksi. Toisen silmän menettämisestä aiheutunut katkeruus yltyi yltymistään, ja viha kasvoi kasvamistaan. Eräänä päivänä Chet meni tallilleen, otti kiväärin telineestä, nousi hevosen selkään ja ratsasti kasteluojan pääluukulle. Hän patosi ojan ja käänsi veden pois Waltin tilalta tietäen, että Walt tulisi pian katsomaan, mitä oli tapahtunut. Sitten Chet piiloutui pensaikkoon odottamaan. Waltin tullessa paikalle Chet ampui tämän kuoliaaksi. Sitten hän nousi ratsaille, palasi kotiinsa ja soitti sheriffille, että oli juuri ampunut Waltin.
Isäni kutsuttiin siihen valamiehistöön, joka joutuisi ratkaisemaan Chetin syyllisyyden murhaan. Isä kieltäytyi esteellisenä, koska hän oli kumpaisenkin miehen ja heidän perheidensä pitkäaikainen ystävä. Chet sai murhasta elinkautisen vankeustuomion.
Monta vuotta myöhemmin Chetin vaimo tuli pyytämään isältäni allekirjoitusta kuvernöörille toimitettavaan armahdusanomukseen, sillä hänen miehensä terveys oli murtunut noiden monien vuosien aikana osavaltion vankilassa. Isä allekirjoitti anomuksen. Muutamaa iltaa myöhemmin kaksi Waltin aikuista poikaa ilmaantui ovellemme. He olivat hyvin vihaisia ja poissa tolaltaan. He sanoivat, että koska isä oli allekirjoittanut anomuksen, monet muutkin olivat tehneet niin. He pyysivät isää poistamaan nimensä anomuksesta. Hän kieltäytyi. Hänen mielestään Chet oli murtunut ja sairas mies, joka oli kärsinyt kiihdyksissään tekemästään hirveästä rikoksesta nämä monet vuodet vankilassa. Isä halusi, että Chet saisi asialliset hautajaiset ja että hänet haudattaisiin sinne minne muutkin perheensä jäsenet.
Waltin pojat raivostuivat ja sanoivat: ’Jos hänet vapautetaan vankilasta, pidämme huolen siitä, että hän ja hänen perheensä saavat kärsiä.’
Lopulta Chet vapautettiin, ja hän sai palata kotiin kuolemaan perheensä parissa. Onneksi perheiden välillä ei enää myöhemmin ollut väkivaltaa. Isäni valitti usein sitä, kuinka murheellista oli, että Chet ja Walt, nämä kaksi naapuria ja lapsuudenystävää, olivat antautuneet vihan valtaan ja antaneet sen pilata elämänsä. Kuinka murheellista, että hetken kiihkon annettiin riistäytyä käsistä – mikä johti lopulta molempien miesten kuolemaan – pelkästään siksi, etteivät nämä kaksi miestä voineet antaa toisilleen anteeksi pienen kasteluvesimäärän väärinkäyttöä. – –
Kun joku loukkaa meitä tai rakkaitamme, siitä aiheutuva tuska voi olla miltei ylivoimaista. Voi tuntua siltä kuin tuo tuska tai vääryys olisi maailman tärkein asia ja ettei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin tavoitella kostoa. Mutta Kristus, Rauhan Ruhtinas, opettaa meille paremman tien. Voi olla hyvin vaikeaa antaa jollekulle anteeksi hänen aiheuttamansa vahinko, mutta kun annamme anteeksi, meille avautuu parempi tulevaisuus. Jonkun toisen väärät teot eivät enää hallitse kulkuamme. Kun annamme toisille anteeksi, olemme vapaita valitsemaan, kuinka elämme omaa elämäämme. Anteeksiantaminen merkitsee, etteivät menneisyyden ongelmat enää sanele meidän kohtaloamme ja että voimme kohdistaa katseemme tulevaisuuteen Jumalan rakkaus sydämessämme.” (Ks. ”Anteeksianto korvaa katkeruuden rakkaudella”, Liahona, toukokuu 2003, s. 10–12.)
Oppi ja liitot 64:12–14. ”Teidän on tuotava [hänet] seurakunnan eteen”
Herran opetukset kohdassa OL 64:12–14 osoittavat, että se, että annamme toisille anteeksi, ei vapauta heitä heidän tekojensa seurauksista. Vanhin Richard G. Scott (1928–2015) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:
”Jos olet joutunut viattomana vakavan vääryyden uhriksi, älä haudo mielessäsi vihan tunteita sitä kohtaan, mikä tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Anna anteeksi rikkojalle silloinkin, kun itse olet syytön. Sen tekeminen saattaa edellyttää sinulta suunnattomia ponnistuksia. Sellainen anteeksianto on hyvin vaikeaa, mutta se on varma tie rauhaan ja paranemiseen. Jos sinua vastaan tehty vakava rikkomus vaatii kurinpidollisia toimia tai rangaistusta, jätä asia kirkon johtajille ja yhteiskunnan viranomaisille. Älä kuormita omaa elämääsi koston ajatuksilla. Herran oikeudenmukaisuuden mylly jauhaa hitaasti, mutta se jauhaa äärimmäisen hyvin. Herran suunnitelmassa kukaan ei voi välttää seurauksia sellaisesta Hänen lakiensa rikkomisesta, jota ei ole selvitetty. Hänen hyväksi näkemänään aikana ja Hänen hyväksi katsomallaan tavalla vaaditaan täysi korvaus synneistä, joista ei ole tehty parannusta.” (Ks. ”Omantunnonrauha ja mielenrauha”, Liahona, marraskuu 2004, s. 16–17.)
Vanhin David E. Sorensen seitsemänkymmenen koorumista on samoin selittänyt:
”Haluan tehdä selväksi, ettei syntien anteeksiantamista saa sekoittaa pahan suvaitsemiseen. Itse asiassa Herra sanoo Joseph Smithin raamatunkäännöksessä: ’Älkää tuomitko epävanhurskaasti’ [JSR Matt. 7:2]. Herra pyytää meitä hylkäämään pahuuden kaikissa muodoissaan ja taistelemaan sitä vastaan, ja vaikka meidän tulee antaa anteeksi meitä loukkaavalle lähimmäiselle, meidän tulee toimia rakentavasti, niin ettei loukkaus toistu. Pahoinpidellyn naisen ei pidä etsiä kostoa, mutta ei hänen liioin pidä ajatella, ettei hän voisi ryhtyä toimenpiteisiin pahoinpitelyn estämiseksi tulevaisuudessa. Jossakin liiketoimessa epäoikeudenmukaisesti kohdellun liikemiehen ei pidä vihata epärehellistä henkilöä, mutta hän voi ryhtyä toimenpiteisiin vääryyden oikaisemiseksi. Anteeksianto ei edellytä sitä, että me hyväksymme pahuuden tai suvaitsemme sitä. Se ei edellytä meiltä sitä, että emme piittaisi maailmassa ympärillämme tai omassa elämässämme näkemästämme vääryydestä. Mutta kun taistelemme syntejä vastaan, emme saa antaa vihan tai suuttumuksen hallita ajatuksiamme emmekä tekojamme.” (Ks. ”Anteeksianto korvaa katkeruuden rakkaudella”, , s. 12.)