Oppi ja liitot 138:1–24, 38–50

Johdanto

Lokakuun 3. päivänä 1918 Salt Lake Cityssä sijaitsevassa Beehive Housessa (talo, jossa presidentti Brigham Young oli asunut ollessaan kirkon presidentti) presidentti Joseph F. Smith sai lukuun OL 138 tallennetun näyn. Tässä näyssä presidentti Smith näki, että Vapahtaja palveli kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana paratiisissa vanhurskaita henkiä, jotka olivat odottaneet vapautumistaan kuoleman siteistä. Tämä on ensimmäinen kahdesta oppiaiheesta, joissa käsitellään lukua OL 138.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 138:1–11

Presidentti Joseph F. Smith pohdiskelee pyhiä kirjoituksia ja Jeesuksen Kristuksen sovitusta

Pyydä oppilaita miettimään pelastussuunnitelmaa ja sitä, mitä hengelle ja ruumiille tapahtuu kuolemassa.

Mitä hengellemme ja ruumiillemme tapahtuu, kun me kuolemme? Minne henkemme menee?
Millaiseksi kuvittelette henkimaailman?

Selitä, että presidentti Joseph F. Smith, kirkon kuudes presidentti, sai henkimaailmaa koskevan ilmoituksen. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen luvun OL 138 johdanto. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä presidentti Smith koki lokakuun 1918 yleiskonferenssia edeltävinä kuukausina. Pyydä heitä kertomaan, mitä he saavat selville.

Kerro oppilaille, että noiden kuukausien aikana presidentti Joseph F. Smith murehti kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä palvelleen poikansa Hyrum Mack Smithin kuolemaa. Vanhin Smith oli kuollut aiemmin samana vuonna 45-vuotiaana, kun hänen umpisuolensa oli puhjennut.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 138:1–4. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, mitä oppia presidentti Joseph F. Smith pohdiskeli 3. lokakuuta 1918 ollessaan yksin huoneensa hiljaisuudessa.

Mitä oppia presidentti Smith pohdiskeli? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraava oppi: Koko ihmissuku voi pelastua Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ja olemalla kuuliainen evankeliumin periaatteille.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 138:5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä presidentti Smith koki pohdiskellessaan sovitusta.

Mitä presidentti Smithin mieleen tuli, kun hän pohdiskeli Jeesuksen Kristuksen sovitusta?

Kysy oppilailta, onko heidän mieleensä joskus tullut jokin pyhien kirjoitusten kohta, kun he ovat pohdiskelleet jotakin asiaa evankeliumista. Kehota heitä kertomaan kokemuksistaan.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 138:6–10. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, mitkä opetukset tekivät vaikutuksen presidentti Smithiin. Pyydä heitä kertomaan, mitä he löytävät. Selitä sitten, että presidentti Smith sai näyn, joka auttaa meitä ymmärtämään Pietarin opetuksia henkimaailmasta.

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 138:11 ja ottamaan selville, mitä presidentti Smith näki pohdiskellessaan pyhiä kirjoituksia. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.

Selitä, että ennen kuin oppilaat saavat tietoa presidentti Smithin henkimaailmaa koskevasta näystä, heidän tulee huomata hänen kuvailemansa ilmoituksen saamisen menetelmä: Kun hän pohdiskeli pyhiä kirjoituksia, hän mietiskeli oppia sovituksesta sekä sitä rakkautta, jota taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus tuntevat koko ihmissukua kohtaan. Nämä ajatukset toivat hänen mieleensä Pietarin sanat. Kun hän sitten pohdiskeli Pietarin sanoja, hänen ymmärryksensä silmät avautuivat, Pyhä Henki lepäsi hänen päällään ja hän näki henkimaailman.

Mitä voimme oppia siitä, kuinka presidentti Joseph F. Smith valmistautui saamaan ilmoitusta? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee mainita seuraava periaate: Kun luemme ja pohdiskelemme pyhiä kirjoituksia, me valmistaudumme ottamaan vastaan ilmoitusta. Voisit ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat tämän periaatteen pyhiin kirjoituksiinsa lähelle jaetta 11.)
Kuinka pyhien kirjoitusten lukeminen ja pohdiskeleminen auttavat ilmoitukselle otollisen ilmapiirin syntymisessä?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin D. Todd Christoffersonin seuraavat sanat. (Jos on mahdollista, anna ne oppilaille monisteena ja pyydä heitä seuraamaan mukana.) Pyydä oppilaita kuuntelemaan vanhin Christoffersonin kuvausta siitä, kuinka meidän pitäisi tutkia pyhiä kirjoituksia:

”Kun sanon ’tutkia’, tarkoitan jotakin muutakin kuin lukemista. – – Näen teidän joskus lukevan muutamia jakeita, pysähtyvän pohtimaan niitä, lukevan jakeet huolellisesti uudelleen, ja kun ajattelette, mitä ne tarkoittavat, rukoilevan ymmärrystä, esittävän kysymyksiä mielessänne, odottavan hengellisiä vaikutelmia ja kirjoittavan muistiin ne vaikutelmat ja näkemykset, joita tulee, niin että voitte muistaa ja oppia lisää.” (”Kun olet kääntynyt”, Liahona, toukokuu 2004, s. 11.)

Milloin olette noudattaneet tätä mallia tutkiessanne pyhiä kirjoituksia? Kuinka se muutti kokemustanne?

Kehota oppilaita asettamaan tavoite lukea ja pohtia pyhiä kirjoituksia siten kuin vanhin Christofferson kuvaili.

Oppi ja liitot 138:12–24, 38–50

Joseph F. Smith näkee vanhurskaiden kuolleiden odottavan ylösnousemustaan

Järjestä oppilaat pareiksi. Pyydä oppilaita keskustelemaan seuraavista kysymyksistä parinsa kanssa:

Mitä tulevaa tapahtumaa odotatte eniten? Miksi olette innoissanne siitä?

Pyydä riittävän ajan kuluttua muutamia oppilaita kertomaan vastauksensa luokalle. Selitä, että nähdessään näyn henkimaailmasta presidentti Joseph F. Smith näki suuren määrän yhteen kokoontuneita henkiä.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 138:12–13. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan kuvausta koolla olevista hengistä.

Kuinka presidentti Smith kuvasi näkemiään henkiä?

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 138:38–49 ja etsimään niiden henkien nimiä, joita siellä oli. (Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät nämä nimet pyhiin kirjoituksiinsa.) Pyydä oppilaita kertomaan, mitä nimiä he löytävät.

Mitä nämä henget jakeen 49 mukaan odottivat? (Vapautusta.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 138:14–16, 50. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, miksi nämä vanhurskaat henget olivat täynnä iloa ja riemua.

Miksi nämä vanhurskaat henget olivat täynnä iloa ja riemua? (”Koska heidän vapautuksensa päivä oli käsillä” [jae 15]. Toisin sanoen he tiesivät, että he nousisivat pian kuolleista Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta.)
Mistähän syystä näiden vanhurskaiden henkien hengen ja ruumiin yhdistyminen olisi heille vapautus?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 138:17 ja pyydä luokan jäseniä etsimään siunauksia, joita vanhurskaat sielut saavat sen jälkeen kun heidän henkensä ja ruumiinsa yhdistyvät jälleen. Voit kehottaa oppilaita merkitsemään, mitä he löytävät.

Mitä me voimme saada, kun nousemme kuolleista? (Ilon täyteyden.)
Mitä voimme oppia jakeiden OL 138:14–17, 50 perusteella vapautumisesta fyysisestä kuolemasta? (Oppilaat saattavat mainita eri oppeja ja periaatteita, mutta varmista, että he ymmärtävät seuraavat kaksi oppia: Isän Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen armosta meidät vapautetaan kuoleman siteistä ja ylösnousemuksen kautta me voimme saada ilon täyteyden. Voit kirjoittaa nämä opit taululle.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin David A. Bednarin seuraavat sanat fyysisen ruumiin tarpeesta ja sen tuomista siunauksista. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan syitä siihen, miksi fyysinen ruumis on välttämätön taivaan Isän suunnitelmassa, jotta me saisimme ilon täyteyden.

”Fyysisen ruumiimme ansiosta meidän on mahdollista saada monipuolisia, syviä ja voimakkaita kokemuksia, joita emme yksinkertaisesti kyenneet saamaan kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossamme. Näin siis fyysinen ruumiimme vahvistaa suhdettamme muihin ihmisiin, kykyämme tunnistaa totuus ja toimia sen mukaan sekä kykyämme noudattaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteita ja toimituksia. – –

Isän suunnitelman tarkoituksena on tarjota Hänen lapsilleen opastusta, auttaa heitä tulemaan onnellisiksi ja tuoda heidät ylösnousseessa, korotetussa ruumiissaan turvallisesti Hänen luokseen kotiin.” (”Me uskomme, että tulee olla siveellinen”, Liahona, toukokuu 2013, s. 41, 43.)

Miksi me tarvitsemme fyysisen ruumiin saadaksemme ilon täyteyden?

Voit lisätä oppilaiden vastauksiin selityksen, että ilon täyteys on sellaista iloa, jota taivaallinen Isä kokee. Taivaallisella Isällä on fyysinen liha- ja luuruumis (ks. OL 130:22). Kun henkemme ja ruumiimme ovat erillään, me emme ole Hänen kaltaisiaan emmekä voi saada ilon täyteyttä (ks. OL 93:33–34). Kun henkemme ja ruumiimme on yhdistetty erottamattomasti – kun olemme ylösnousseita – meistä voi lopulta tulla taivaallisen Isämme kaltaisia ja me voimme saada ilon täyteyden.

Selitä, että henkimaailmassa olleet vanhurskaat odottivat ”Jumalan Pojan tulemista”, sillä Hän vapauttaisi heidät ja palauttaisi heidät ”täydelliseen muotoonsa” (OL 138:16–17). Kehota oppilaita luomaan mielikuva siitä, mitä maan päällä tapahtui silloin kun nämä vanhurskaat henget olivat koolla. Jeesus Kristus antoi sovitusuhrin kaikkien taivaallisen Isän lasten puolesta kärsimällä Getsemanessa ja ristillä. Jotkut vanhurskaat henget henkimaailmassa olivat odottaneet vapautustaan tuhansia vuosia. Uhriin, jonka Jeesus Kristus antoi, sisältyi sekä lunastus heidän synneistään että pelastus fyysisestä kuolemasta.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 138:18–19. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja kuvittelemaan, millainen näissä jakeissa kuvattu tapahtuma on saattanut olla.

Millainen Jeesuksen Kristuksen ilmestyminen henkimaailmaan on mahtanut olla niille, joiden luona Hän kävi?
Mitä Vapahtaja opetti näille hengille?
Kuinka te olisitte suhtautuneet Vapahtajaan, joka on juuri antanut sovitusuhrin puolestanne, jos te olisitte olleet henkimaailmassa kuulemassa, kun Hän saarnasi? (Voit pyytää oppilaita pohtimaan tätä kysymystä itsekseen sen sijaan että he vastaisivat siihen ääneen.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 138:23–24. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, kuinka vanhurskaat henget suhtautuivat Vapahtajan käyntiin. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.

Kiinnitä huomio ensimmäiseen oppiin, jonka kirjoitit taululle: Koko ihmissuku voi pelastua Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ja olemalla kuuliainen evankeliumin periaatteille. Selitä, että kun oppilaat jatkavat luvun OL 138 tutkimista, he saavat tietää, kuinka taivaallinen Isä on tarjonnut kaikille lapsilleen keinon päästä osalliseksi Vapahtajan sovituksesta.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 138. Presidentti Joseph F. Smithin henkilökohtainen asiayhteys

Vuosina 1869–1918 presidentti Joseph F. Smith koki murhetta ja surua, joka liittyi perheenjäsenten kuolemaan. Hän saattoi hautaan 13 lasta, joista 9 kuoli lapsuudessa, sekä yhden vaimon. Presidentti Smith kirjoitti seuraavaa kirjeessään vaimolleen Ednalle, kun heidän ensimmäinen lapsensa Mercy Josephine kuoli vähän alle kolmivuotiaana.

”Tuskin uskallan antautua kirjoittamaan, sillä vielä nytkin sydämeni kärsii ja mieleni on aivan sekasortoinen. Jos napisen, antakoon Jumala minulle anteeksi, sillä sieluani on koeteltu ja koetellaan katkeralla murheella, sydämeni on murtunut ja reväisty melkein kappaleiksi. Olen lohduton, kotini tuntuu olevan lohduton ja melkein synkkä. Silti täällä on perheeni ja pieni vauvani enkä kuitenkaan voi kuin tuntea, että lempein, suloisin ja silti vahvin side, mikä sitoo minut kotiin ja maahan, on katkaistu, koska vauvani, oma suloinen Dodoni on poissa! Saatan tuskin uskoa sitä, ja sydämeni kysyy, voiko se olla totta? Katson – turhaan. Kuuntelen – ei ääntäkään. Vaellan huoneissa – kaikki ovat tyhjiä, yksinäisiä, lohduttomia, hylättyjä. Katson puutarhapolkua, kurkistan nurkan taakse, etsin sieltä ja täältä vilausta pienestä kultaisesta, aurinkoisesta päästä ja ruusuisista poskista, mutta ei, ei missään kevyitä pieniä askelia. Ei säteileviä pikkuisia mustia silmiä tuikkimassa rakkaudesta isiin, ei suloista pientä uteliasta ääntä esittämässä tuhansia kysymyksiä ja kertomassa somia pikkuasioita, pulputtamassa iloisesti; ei pehmeitä pulleita käsiä kiertymässä kaulalleni, ei suloisia ruusuhuulia vastaamassa lapsellisessa viattomuudessaan lempeään halaukseeni ja suudelmiini – vain tyhjä pieni tuoli. Hänen pienet lelunsa on pantu piiloon, hänen vaatteensa pantu pois, ja vain yksi autio ajatus tunkeutuu musertavalla voimallaan sydämeeni – hän ei ole täällä, hän on poissa! Mutta eikö hän tule takaisin? Hän ei voi jättää minua pitkäksi aikaa. Missä hän on? Olen melkein poissa tolaltani surusta, ja vain Jumala tietää, miten paljon rakastin tyttöäni, ja hän oli sydämeni valo ja ilo.

Sinä aamuna ennen kuin hän kuoli, valvottuani hänen kanssaan koko yön, sillä pidin häntä silmällä joka yö, sanoin hänelle: ’Lemmikkini ei nukkunut koko yönä.’ Hän pudisti päätään ja vastasi: ’Minä nukun tänään, isi.’ Oi, kuinka nuo pienet sanat lävistivätkään sydämeni. Tiesin, vaikka en suostunut uskomaan, että hänen sanansa tarkoittivat jotakin muuta, että se olisi kuolemanunta, ja niin hän tosiaan nukkui. Ja voi, sydämeni valo sammui. Taivaan kuva, joka sieluuni oli ikuistettu, oli miltei poissa.” (Julkaisussa Joseph Fielding Smith, Life of Joseph F. Smith, 1938, s. 455–456.)