Oppiaihe 125
Oppi ja liitot 119–120
Johdanto
Kesällä 1838 pyhillä oli merkittäviä taloudellisia vaikeuksia, kun he pyrkivät vahvistamaan kirkkoa Pohjois-Missourissa. Profeetta Joseph Smith etsi ohjausta Herralta, ja 8. heinäkuuta 1838 hän sai ilmoitukset, jotka on tallennettu lukuihin OL 119 ja OL 120. Näissä ilmoituksissa Herra opetti kymmenysten lain ja valtuutti tietyt kirkon johtajat päättämään, kuinka kymmenysvaroja käytetään.
Opetusehdotuksia
Oppi ja liitot 119:1–4
Herra ilmoittaa kymmenysten lain
Kehota yhtä oppilasta lukemaan presidentti Gordon B. Hinckleyn seuraava kertomus:
”[Eräs nainen] São Paulossa Brasiliassa – – kävi työssä opiskelun ohella voidakseen huolehtia perheestään. Esitän tämän kertomuksen hänen omilla sanoillaan. Hän kertoo:
’Siinä yliopistossa, jossa opiskelin, oli sellainen määräys, ettei tentteihin päästetty niitä opiskelijoita, [jotka eivät olleet maksaneet kaikkia koemaksujaan]. – –
Muistan, kuinka kerran – – jouduin suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. – – Kun laadin kuukausibudjettia, huomasin, etteivät rahat riittäisi sekä kymmenyksiin että yliopistomaksuihin. Minun olisi valittava niiden välillä. Kahden kuukauden välein pidettävät tentit alkaisivat seuraavalla viikolla, ja ellen osallistuisi niihin, vuoden opinnot olisivat menneet hukkaan. Se oli todella piinallista. – – Minulla oli edessäni tuskallinen päätös, enkä tiennyt mitä tehdä.’” (Ks. ”Me vaellamme uskossa”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 81.)
-
Mitä sanoisitte jollekulle, joka olisi samankaltaisessa tilanteessa?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan kertomus loppuun:
”’Tämä tunne vaivasi sieluani ja piti minua vallassaan [päiväkausia]. Silloin muistin, että kun minut kastettiin, olin luvannut noudattaa kymmenysten lakia. Olin hyväksynyt velvollisuuden, jota en ollut saanut lähetyssaarnaajilta vaan taivaalliselta Isältäni. Silloin ahdistus alkoi hellittää ja tilalle tuli miellyttävä rauhan ja päättäväisyyden tunne. – –
Kun sinä iltana rukoilin, pyysin Herraa antamaan anteeksi päättämättömyyteni. Sunnuntaina – – maksoin kymmenykset ja lahjoitukset suurta tyydytystä tuntien. Se oli suurenmoinen päivä. Olin onnellinen ja rauhassa itseni sekä taivaallisen Isän kanssa.’” (”Me vaellamme uskossa”, s. 82.)
Pyydä oppilaita kertomaan, kuinka he olisivat saattaneet reagoida tässä tilanteessa. Kehota oppilaita tänään pyhiä kirjoituksia tutkiessaan etsimään periaatteita, jotka voivat auttaa heitä, kun he kokevat samankaltaisia tilanteita.
Selitä, että vuodesta 1837 alkaen kirkolla oli merkittäviä taloudellisia vaikeuksia, kuten oli monilla yksittäisillä kirkon jäsenilläkin. Nämä taloudelliset vaikeudet johtuivat valtakunnallisesta talouslamasta, Missourissa ja Ohiossa toimineista väkivaltaisista rettelöitsijöistä, jotka ajoivat pyhät kodeistaan, sekä joidenkin pyhien haluttomuudesta elää pyhityksen lain mukaan. Vuoteen 1838 mennessä, kun Caldwellin piirikuntaan Missouriin kokoontui yhä enemmän pyhiä, kirkko tarvitsi rahaa toteuttaakseen sen, mitä Herra oli käskenyt sen jäsenten tehdä, kuten rakentaa temppelin Far Westiin. Ohion ja Missourin piispat olivat pyytäneet pyhiä tuomaan varastohuoneeseen kymmenyksensä ja lahjoituksensa.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen luvun OL 119 johdanto. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, mitä Joseph Smith tuolloin pyysi.
-
Mitä Joseph Smith kysyi Herralta?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 119:1–4. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mikä oli Herran vastaus Joseph Smithin pyyntöön.
-
Mitä kymmenykset ovat jakeen 4 mukaan? (Oppilaiden tulee mainita seuraava periaate: Herra käskee meitä maksamaan Hänelle kymmenyksinä yhden kymmenesosan tuloistamme. Voit kirjoittaa tämän käskyn taululle.)
Auta oppilaita ymmärtämään, mitä sanalla tulot jakeessa 4 tarkoitetaan, kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen presidentti Howard W. Hunterin seuraavat sanat:
”Lain ilmoitetaan yksinkertaisesti olevan ’yksi kymmenesosa kaikista tuloistaan’. Tuloilla tarkoitetaan tuottoa, korvausta, kertymää. Se on työntekijän palkka, liiketoimen voitto, viljelijän tai tuottajan saama tuotto tai henkilön saama tulo mistä tahansa muusta lähteestä. Herra on sanonut, että se on pysyvä laki ’ikuisesti’, kuten se on ollut aiemminkin.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1964, s. 35.)
-
Mitä opitte siitä, mitä Herra käski pyhien maksaa kymmenyksinä silloin kun heidän oli vaikeaa tehdä niin?
-
Millä tavoin kymmenysten maksaminen osoittaa uskoa?
Auta oppilaita ymmärtämään, kuinka kymmenykset maksetaan, näyttämällä Kymmenykset ja muut lahjoitukset -lipuketta. Pyydä oppilaita kuvittelemaan, että he ovat juuri ansainneet hieman rahaa. Kehota yhtä oppilasta ehdottamaan jotakin summaa.
-
Kuinka paljon kymmenyksiä tuosta rahasummasta pitäisi maksaa?
Kirjoita kymmenysten määrä soveltuvaan kohtaan lipukkeessa ja esitä seuraava kysymys:
-
Olemmeko maksaneet täydet kymmenykset, jos jaamme 10 prosenttia tuloistamme lipukkeessa olevien eri lahjoituskohtien kesken? (Pidä huoli, että oppilaat ymmärtävät, että 10 prosenttia heidän tuloistaan tulee merkitä kymmenyksiksi. Muut lahjoitukset, joita he tekevät muihin rahastoihin, ovat tuon 10 prosentin lisäksi.)
Järjestä oppilaat pareiksi. Pyydä heitä selittämään toisilleen käsityksensä siitä, kuinka kymmenysvaroja käytetään. Kehota heitä sitten lukemaan Herran antama selitys, joka on jakeessa OL 119:2.
-
Mihin kymmenysvaroja jakeen 2 mukaan käytetään? (Kymmenyksiä käytetään ”[Herran huoneen] rakentamiseksi” [temppelien rakentamiseksi] sekä ”Siionin perustusten laskemiseksi ja pappeutta varten” [rahoittamaan muita Herran työn alueita kuten seurakuntakeskusten rakentaminen ja ylläpito, pyhien kirjoitusten kääntäminen ja julkaiseminen sekä lähetystyön ja sukututkimustyön tukeminen kaikkialla maailmassa]. Voit tuoda esiin, että nykyään kirkko on velaton. Kirjoita taululle seuraava totuus: Kymmenysvaroja käytetään temppelien rakentamiseen ja Herran työn toteuttamiseen.)
Oppi ja liitot 119:5–7
Herra selittää kymmenysten lain
Pyydä kahta oppilasta osallistumaan roolileikkiin. Anna ensimmäiselle oppilaalle tehtäväksi esittää uskollista kirkon jäsentä, kun taas toinen oppilas omaksuu sellaisen ihmisen roolin, joka ei ole kirkon jäsen. Anna toiselle oppilaalle paperi, johon on kirjoitettu seuraava kysymys: Olen kuullut, että annat 10 prosenttia tuloistasi kirkollesi. Miksi haluat tehdä niin?
Pyydä tätä toista oppilasta lukemaan kysymys ääneen ja kehota ensimmäistä oppilasta vastaamaan siihen. Kysy roolileikin jälkeen luokan jäseniltä, kuinka he olisivat saattaneet vastata. Tuo esiin, että tähän kysymykseen on monia hyviä vastauksia.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 119:6–7. Pyydä luokan jäseniä katsomaan, mitä kuuliaisuus kymmenysten laille saa aikaan.
-
Mitä jakeen 6 mukaan kuuliaisuus kymmenysten laille saa aikaan? (Siionin maan pyhittymisen Herralle.)
Auta oppilaita ymmärtämään tämä jae selittämällä, että pyhittyminen tarkoittaa vapautumista synnistä – että tulee puhtaaksi ja pyhäksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Muistuta lisäksi oppilaille, että Siion on enemmän kuin fyysinen paikka. Se on kansa, joka on puhdassydäminen (ks. OL 97:21).
Kehota oppilaita tiivistämään omin sanoin, mitä kuuliaisuudesta kymmenysten laille seuraa. Vaikka oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, heidän tulee huomata seuraava periaate: Kymmenysten maksaminen pyhittää meitä yksilöinä ja kirkkona. Kirjoita tämä periaate taululle. Voit ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat sen pyhien kirjoitustensa marginaaliin.
Auta oppilaita ymmärtämään ja tuntemaan tämän periaatteen tärkeys pyytämällä heitä kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa vastaus jompaankumpaan seuraavista kysymyksistä:
-
Kuinka kymmenysten maksaminen on auttanut sinua pyhittäytymään?
-
Millä tavoin kymmenysten maksaminen auttaisi mielestäsi jotakuta pyhittäytymään?
Kehota riittävän ajan kuluttua muutamia oppilaita selittämään, mitä he ovat kirjoittaneet. Voisit myös kertoa jonkin kokemuksen ja todistaa kymmenysten laista.
Oppi ja liitot 120
Herra järjestää kymmenystenkäyttöneuvoston
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen luvun OL 120 johdanto. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja etsimään siitä tämän ilmoituksen tarkoitus.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen luku OL 120. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, ketkä Herra valitsi kuulumaan neuvostoon, joka päättää kymmenysvarojen käytöstä.
-
Ketkä päättävät, kuinka kymmenysvaroja käytetään?
Voit selittää, että neuvosto, josta luvussa OL 120 puhutaan, on vastuussa koko kirkon kaikkien maksujen ja kulujen valvomisesta. Tämä neuvosto tunnetaan nykyään nimellä kymmenystenkäyttöneuvosto, ja sen muodostavat ensimmäinen presidenttikunta, kahdentoista apostolin koorumi ja johtava piispakunta.
-
Miten tämän neuvoston jäsenten on luvun OL 120 mukaan määrä päättää, kuinka kymmenysvaroja käytetään? (Vapahtajan omalla äänellä heille. Toisin sanoen ilmoituksen kautta.)
Kehota oppilaita tiivistämään omin sanoin, mitä tämä ilmoitus opettaa siitä, kuka johtaa kymmenysvarojen käyttöä. (Vaikka oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, heidän tulee mainita seuraava periaate: Herra ohjaa kymmenysvarojen käyttöä valittujen palvelijoidensa välityksellä.)
Auta oppilaita ymmärtämään, kuinka tämä periaate toimii kirkossa nykyään, selittämällä, että jokainen seurakunta lähettää kokoamansa kymmenysvarat kirkon keskustoimistoon. Paikalliset johtajat eivät päätä, kuinka näitä pyhiä varoja käytetään. Kymmenystenkäyttöneuvosto tekee nuo päätökset Herran ohjauksen mukaan.
Presidentti Gordon B. Hinckley on puhunut siitä, kuinka syvästi kymmenystenkäyttöneuvosto kunnioittaa kymmenysvaroja:
”Pidän sivupöydällä, työpöytäni takana lesken ropoa, joka annettiin minulle Jerusalemissa monta vuotta sitten, muistutuksena, alituisena muistutuksena niiden varojen pyhyydestä, joita meidän on käsiteltävä. Ne tulevat leskeltä, ne ovat hänen uhrinsa yhtä hyvin kuin rikkaan miehen kymmenykset, ja niitä on käytettävä huolellisesti ja harkiten Herran tarkoituksiin. Me käsittelemme niitä huolellisesti ja varjelemme niitä ja yritämme kaikin mahdollisin keinoin valvoa, että niitä käytetään niin kuin tunnemme Herran haluavan meidän käyttävän niitä Hänen työnsä edistämiseen ja ihmisten parhaaksi.” (”Eihän tämä ole tapahtunut missään syrjäisessä kolkassa”, Valkeus, tammikuu 1997, s. 51.)
Pyydä oppilaita kertomaan ajatuksiaan tai lausumaan todistuksensa kymmenysten laista.